tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kaasomekot

Meidän häiden värimaailma ei ole hempeän vaalea ja pastellinen. Suunnitelma koristelujen suhteen ei ole täysin valmis vieläkään eivätkä siis myöskään siinä olevat sävyt. Kuitenkin jotain visioita on ja esimerkiksi kutsuissa (joista kerron piakkoin lisää) näyttäytyi tummia värejä. Kun kaasojeni kanssa keskusteltiin mahdollisista kaasomekoista he esittivät toiveensa, että ei mielellään mitään hempää vaaleanpunaista. Minulle se sopi paremmin kuin hyvin! 

Sininen, varsinkin tummansininen, näyttää olevan muodissa nyt pinnalla. Joko ollaan kaasojen kanssa tosi trendikkäitä tai sitten mainonnan uhreja mutta tummansininen väri miellytti tosi paljon meitä kaikkia neljää. Yksi kaasoista kaupoissa kierrellessään sattui bongaamaan KappAhlista kauniin sinisen pitsimekon ja kun muut kaksi antoivat hyväksyntänsä, alkoi jännitys löydetäänkö kaikille ajoissa oikeaa kokoa. Osattiin arvella, että tämä malli on kevään ja kesän juhliin varmasti suosittu. 

Kahdelle kaasolle mekko löytyi helposti mutta kolmannen mekon kohdalla elettiin jännittäviä aikoja. Lopulta ihan uskomattoman hyvän tuurin voimalla löydettiin kolmaskin. Kaikki kolme kaasoani ovat hoikkia naisia mutta mittasuhteiltaan tyystin erilaisia. Tämän mekon malli on sellainen, että se imarteli heitä kaikkia. Lyhyimmälle kaasolle lyhennämme helmaa hiukan ettei se lopu juuri ikävästi pohkeen leveimpään kohtaan.


Kuva

Yritettiin löytää sellainen malli, jolle tytöillä olisi käyttöä myöhemminkin ja kun siinä onnistuttiin niin sovittiin niin, että he maksavat mekkonsa itse. Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että olisin nämä heille kaasolahjoina kustantanut mutta olen tyytyväinen, että voin nyt hankkia heille jotain pysyvämpää ja henkilökohtaisempaa kuin mekon. Niissä kuitenkin muoti muuttuu ja aika monella naisella ne vartalon mitatkin elämän myötä.

Kokeilin tätä itsekin valkoisena, häämatkaa ja siellä syötäviä illallisia ajatellen, ja vaikka instaani tätä ostosta jo hehkutin niin palautin sen sitten kuitenkin - ei se kotona enää näyttänytkään niin kivalle. Jälleen ongelmaksi muodostui mun pituuteni ja erityisesti se, että mekon vyötärö on mitoitettu itseäni melkein kaksikymmentä senttiä lyhyempään varteen. Vaimomekko (jollaista vannoin etten todellakaan osta, turhake kun on) siis edelleen hakusalla.

Millaisia mekkoja muiden kaasoille on tulossa? 

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kakkubuffet- ajatuksia

Meille on tulossa häihin kakkubuffet. Olen itse innokas leipuri ja erityisesti pidän täytekakkujen tekemisestä. Oli aika selvää, että meille tulisi useammanlaisia kakkuja - en olisi osannut päättää vain yhtä. Yhdenkin kakun tilaaminen konditoriasta on kuitenkin uskomattoman hintavaa hommaa, saati jos haluaisi pöytää koristamaan useammankin. Minun onnekseni lähipiirissä on muutama muukin innokas leipuri, jolta kakkujen pyöräyttely luonnistuu ja he vielä lupautuivat ottamaan haasteen vastaan. Itsekin haluaisin jonkun kakun tehdä mutta sen täytyisi toki olla sellainen, jonka saisi valmiiksi asti viimeisimmillään häitä edeltävänä iltana.

Viime viikolla meillä kävi mun kummitätini kyläilemässä ja hän on yksi heistä, jotka kakkutalkoisiin lupautuivat. Katseltiin ideakuvia netistä ja keskusteltiin siitä mikä on mahdollista ja minkälaisesta on kokemusta. Omat toiveeni esitin ja aika hyvin päästiin samalle aaltopituudelle. Vielä muidenkin kakuntekijöiden kanssa täytyisi tehdä sama ideariihi.

Ajattelin sillä tavalla, että yksi kakuista olisi se niin kutsuttu pääkakku. Se kakku, joka me sitten tuoreen aviomieheni kanssa leikataan. Toiveenani on, että se olisi kaksikerroksinen kakku ja tätä lupasi minun kummitätini kokeilla. Hänellä on ainakin yhden kaksikerroskakun verran kokemustakin. Siihen kakkuun tulisi sitten joku kakunkoristekin mutta enpä vaan tiedä millä ilveellä sellaisen saisi kaikista ihanista vaihtoehdoista valittua?!

Meidän häiden yleisfiilis ja tunnelma tai teema, jos sitä sanaa mielummin käyttää, olisi varmaankin kaikesta kriiseilystä ja mielen muuttamisesta huolimatta enemmän tai vähemmän metsäinen ja boheemi. Kakut saavat noudattaa samaa linjaa. Vieraita ollaan kutsuttu 63 kappaletta ja oletuksena että kaikki pääsevät, varmaankin kaksi tai kolme täytekakkua ja kaksi muuta kakkua riittäisi. Miltä kuulostaa sinun korvaasi? Itse ainakin kakkubuffetissa haluaisin maistaa kaikkia kakkuja mutta ottaisin sitten jokaista vastaavasti pikkuisen pienemmän palasen kuin jos tarjolla olisi vain yhtä kakkua. Ollaan ajateltu myös, että kahvipöydässä ei olisi tarjolla mitään muuta kuin kakkuja vain. Syödään kuitenkin paria tuntia aiemmin todella tuhti ruoka. Kokosin minusta kivan näköisiä kakkuja tähän postaukseen ja lajittelin niitä hieman eri otsikoiden alle.

Täytekakut


Kuva
Kuva
Ylläolevista kuvista saisi yhdistämällä ihanan kombon. Ylemmässä pidän tuosta koivu- ideasta aivan valtavasti eikä se tuollaisenaan ole vaikea toteuttaakaan. Vaikeampaa on tehdä tuollainen sileä pinta ilman että se pohja näkyy välistä. Myös tuo kakkulautanen on ihastuttava, sopisi meidän häihin hyvin. Alemman kakun valttina on nuo tummat kukat! Kakun koristeleminen kukilla on minusta aivan ihana idea, toivottavasti löydetään keino tehdä meillekin edes yhteen kakkuun näin. Kaikki kukat kun eivät kakun päälle sovellu.

 
Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Dripcaket ovat yhden mun kaasoni erityisosaamisalaa. Epäonnistuessaankin ne onnistuvat. Todennäköisesti nakki vastaavasta napsahtaa hälle. Tiedoksi Laura! :D Tällaisen kakun koristelu on ihanaa "roiskintaa", olen itsekin yhden tehnyt mutta tietokoneen perkele söi ne kuvat eli en voi aikaansaannostani esitellä. Reunoille valuva ganache on niin vaikuttava elementti jo itsessään, että mitään muuta kauhean erikoista kakku ei vaadi ollakseen silti tosi näyttävä. Ja hei, kuka muka voi vastustaa kakkua jonka päälle on valutettu sulaa suklaata, kysyn vaan??

Tuo hedelmin koristeltu kakku on ihanan syksyinen ja alimman kuvan mustapintainen kakku nimenomaan mustan pintansa takia ihana. Ylimmän kuvan kaksikerroksinen valukakku varmaan vaatii jo vähän skilssejä kun oletettavastikin toinen kerros nostetaan vasta alemman kerroksen valuttelun jälkeen siihen päälle. Sitten täytyisi vielä onnistua päällimmäisen kerroksen kuorruttamisessa ilman, että alin kerros saa kauheasti lisää kuorrutetta päälleen. Satun tietämään että nimenomaan tämä kuorrutteen valuvuus on se ongelma näissä kakuissa - joko valuu liikaa tai liian vähän. Toisiksi ylimmän kuvan kakku on sekin tuollainen hybridi monesta kivasta elementistä. Pohja näkyy kuorrutteen alta kuten postauksen ekoissa kakkukuvissa mutta sitten vielä ekstrana on tuota ganachea.

Kuva
Kuva

 Frillakakkua en ole itse koskaan kokeillut mutta kokeilulistalla sellainen on ollut kyllä jo kauan. Frillat voi toteuttaa (sokeri)massasta tai kuorruttamalla, luulisin ylemmän kuvan kakun olevan massakakakku ja alemman kuorrutettu. Kuorrutteella tai kreemillä kikkailu viehättää mua suuresti, varmaan siksi kun sen työstäminen on niin haasteellista. Olen siinä huono ja juuri sellaiset asiat yleensä kehitän pakkomielteeksi asti. Idea tässä frillakuorrutteisessa kakussa on sekin aika simppeli ja maku taatusti massakakkua parempi. Tämä voisi olla sellainen mitä itse voisi yrittää mutta en ole aivan vakuuttunut säilyisikö kuorrutetut frillat hyvänä kokonaista vuorokautta.


Juustokakut



Kuva


Kuva

Juustokakusta minulle tulee herkästi mieleen sellainen kuva että ne ovat vähän tylsiä. Niistäkin saa halutessaan tehtyä todella hienoja kuten esimerkiksi nämä muutama tässä yllä. Mustikka on mun mieheni herkkua ja siksi valitsin nämä, värimaailmaltaankin sopisivat juuri meidän häihin ja koristelut voisivat olla juurikin marjoja ja hedelmiä, luonnolliseen ja boheemiin teemaan sopivasti. Kerrokset väreillä toteutettuna saa nekin juustokakkuun ja onpa tuohon alempaan laitettu ganachekin! Juustokakkukin on sellainen jonka voisi toteuttaa jo aiemmin.


Marenkikakut



Kuva

Kuva

Kun ensimmäisen kerran pääsin maistamaan Brita- kakkua, olin myyty. Tarviiko edes perustella?? :D Minusta olisi kiva, että täyskärin ja juustokakun ohella olisi vielä jotain muuta ja marenkikakku on yleisilmeeltään sekin vähän boheemi ja rönsyilevä. Marengit voi tehdä etukäteen nekin ja tämmöisen kakun kokoaminen ei suuremmin taitoa kysy. Voisi olla sopivan helppo homma häitä edeltävän jännityksen vallassa tehtäväksi. Ainoastaan kakun rakenteen mössöytyminen on huolena mikäli tämän tekisi jo edellisenä iltana ja se voi tehdä ulkonäön ja suutuntuman epämiellyttäväksi.

Tällaisia mietteitä kakkubuffetista. Kakkujen sisältöä sen tarkemmin ei olla mietitty mutta ainakin yksi täytekakuista voisi olla suklaapohjalla. Joku kakku voisi olla vähän raikkaampi täytteiden puolesta, toisessa täyteläinen suklaa toimii paremmin. Jokatapauksessa tarkoituksena olisi toteuttaa sellainen kokonaisuus, jossa olisi kaikille jotain. 

Olisiko tällaisella rungolla toteutettuun kakkubuffettiin sinusta kiva sukeltaa hakemaan kunnon sokeripöhnä? :D Millaisia täytteitä itse tykkäät kakuissa syödä?

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Tummasävyinen, luonnonläheinen ja tunnelmallinen hääjuhla

Olen aiemminkin kertonut, että minun on toisinaan hankala saada erilleen uskomus siitä mitä minulta odotetaan ja se mitä minä itse haluan. Yhtälailla iloisesti menevät sekaisin se mistä aidosti pidän ja mistä luulen pitäväni siksi, koska olen altistunut sille niin paljon tai se on jokin sellainen asia "joka on aina ollut niin". Häät, ja kaikki mitä ne pitävät sisällään, ovat varmasti sellainen asia missä niitä muiden mielipiteitä, näkemyksiä ja oletuksia kuulee vaikkei niin olisi niitä kysynytkään.

Minulle on tärkeää järjestää häät, jotka ovat meidän näköiset. Yhtälailla tärkeää minulle on järjestää häät, joissa vieraat viihtyvät. Päivä on toki meidän ja me olemme viime kädessä päättävät tahot mutta häissämme on meidän kahden lisäksi kuitenkin noin kuusikymmentä muutakin. Sopivan balanssin löytäminen on vaikeaa varmasti sellaisellekin, jolle on täysin selvää mitä haluaa.

Kuva

Kuva

Meillä ei ole hääpäivään enää kuin reilut kaksi kuukautta ja vieläkin sekä hakukoneet että Pinterest laulaa kun etsin jotain meille sopivaa. Syy miksi vieläkin googlettelen eri häätyylisuuntauksia on se, että koristelut on vain pieniltä osin päätetty ja mun häämeikki ja hääkampaus on nekin päättämättä (toki olen toteuttavien tahojen kanssa jotain ideoita jo heitellyt). Koska haluaisin kaikesta kokonaisuuden niin haluan nähdä inspiraatiokuvia, joilla saisin sidottua kaiken yhteen. 

Meidän juhlapaikka sanelee aika paljon. Sinne ei rantahäitä saa järjestämälläkään mutta esimerkiksi  metsäteemaiset häät tai boheemit häät helpostikin. Budjetilla on oma sanottavansa ja myöskin jäljelläolevalla ajalla. Luksushäitä ei tässä kohtaa enää voida järjestää mutta täysimittaisiin DIY- häihinkään ei aika riitä.

Hääjuhlamme vietetään siis hyvin perinteisellä suomalaisella nuoriseurantalolla. Puuta, puuta ja puuta. Ei mikään mun unelmieni täyttymys mutta jollain tasolla kiehtova kyllä. Ehkäpä sen tilan haasteellisuus ja juuri se ettei se ole yhtään mun näköiseni viehättääkin? Että osaako sinne kuitenkin tehdä meidän näköiset häät, jossa vieraatkin viihtyvät ja joiden kokonaisuuteen voi itse olla tyytyväinen?

Kuva

Kuva
Kuva


Se, mikä tässä eniten harmittaa on se että niin moni ihana idea täytyy siirtää sivuun eikä toista tilaisuutta niiden hyödyntämiseen tule! Ura partyplannerina ehkäpä?? :D Miehen kanssa taas palattiin lähtöruutuun ja mietittiin mitä halutaan. Kyllä se meidän kanta taipuu sellaiseen woodland-boho-rustic- suuntaan yhäkin. Sitä jo kirjoittelin syksyllä rehvakkaasti täällä. Jossain tässä lokakuun ja heinäkuun välillä eksyin raiteilta ja lähdin tavoittelemaan jotain muuta. Silti tuo jo viime syksynä pohdiskeltu metsämeininki ripauksilla sitäsuntätä näyttää eniten meiltä. Ei gootahtavaa aivan mutta ei missään nimessä mitään vaaleanpunaista purkkapalloakaan. Sellaista synkkää siitä väliltä.

Mun ainoa kriisini tässä on nyt se, että mun puku ei kohtaa tällaisen boheemiuden ja synkän syksyisen kanssa yhtään. Olen onneksi ylihuomenna menossa viemään sitä ompelijalle pienennytettäväksi ja siinä samalla voin ilmaista huoleni tästä, joskos keksittäisiin jotain. Olishan se nyt kuitenkin vähän liikaa jos vielä alkaisin puvun vaihtamaan toiseen.. vai olisiko? :D

Jutun kuvituksena on netin syövereistä kaivetut ideakuvat, joissa on jotain mikä vetoaa. Pinterest- kuvissa monesti harmittaa se, että ainakaan minä en itse tahdo tajuta sitä että niihin kokonaisuudet on aika usein rakentanut ihan ammattilainen eikä suinkaan morsian itse (ellei satu olemaan se ammattilainen) ja rapakon takana hääbudjetitkin tuppaavat olemaan melkolailla eri kaliiberia. Suomeksi näitä hakuja on ihan turha edes tehdä, olen kokeillut. 

Ja hei, outoon otsikkoon selitys: se on mun parhain yritykseni tiivistää kaikki tämä sanottu muutamaksi laatusanaksi. En onnistunut kovin hyvin mutta englanniksi homma olis helppo: bohemian and moody woodland- themed fall wedding. Annas nyt kattoo miten hommassa onnistutaan!

Kuva


Kuva

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Treenimotivaation kadottamisen pelko

Toim. huom. tämä postaus on hyvin pitkälti suodattamatonta ajatusten virtaa, joka vain piti saada päästä ulos. Antakee anteeksi.

Minä en ole luontainen liikkuja. Sohva ja mukavuudenhalu ovat mulle tutumpia elementtejä. Syy on yksinkertaisesti se, että meillä kotona se liikkuminen ei koskaan ole ollut tavallaan arvo itsessään. Minun äitini on kotoisin maatalosta, jossa työ oli fyysistä ja siihen osallistuivat lapsetkin. Kun hän aikuistui ja muutti omilleen, sai minut ja alkoi elää omaa elämäänsä ympäristö ja työt olivat täysin erilaiset. Koska liikunnallisuus oli ollut osa kotitöitä eikä erikseen opittu tapa, ympäristön ja elämäntilanteen muuttuminen olisi edellyttänyt liikuntaharrastuksen opettelua osaksi erilaista elämää. Parikymppisellä työssäkäyvällä yksinhuoltajaäidillä on muutama muukin asia omaksuttavana, tämän tiedän myös omakohtaisesta kokemuksesta.

Minulla ei koskaan lapsuudessa ollut mitään pidempiaikaista harrastusta. Ratsastus oli sellainen jota kai harrastin eniten mutta sitäkin satunnaisesti. Toisinaan pitkiä aikoja säännöllisesti ja sitten oli pidempiä taukoja etten käynyt talleilla ollenkaan. Silloinkin siis kaikkea liikunnallista leimasi kausiluontoisuus ja kun sellainen fyysinen tekeminen ei ollut tuttua ja opittua niin painetta omien harrastusten jatkamiseen ei kotoa tullut. (Yhtään syyllistämättä äiti, tiedän että luet tämän.)

Uskon, että liikkuminen kuten moni muukin asia elämässä on opittu tapa. Lapsuudessa liikunnallisuuteen tottuneet ihmiset ovat herkemmin liikkuvia aikuisuudessakin. Näin väitän ja varmaan tästä löytyisi tutkimustietoakin jos jaksaisi etsiä. Miksipä aivoja ei voisi opettaa tavoittelemaan hyvän olon hormoniannostaan liikunnasta siinä missä ne voi opettaa tavoittelemaan sitä sokerista?


Real- leivästä paistetut kuutiot olivat mukavaa vaihtelua lounaan hiilariosuudeksi.


Minulle kaikki liikkuminen on siis nykypäivänäkin yhä päätöksen takana. Joka ikinen kerta joudun tekemään sen päätöksen, että lähden lenkille, tartun painoihin, menen uimaan jne. Minulle se ei ole itsestäänselvä osa elämää. Kohta puolen vuoden ajan olen onnistunut niitä päätöksiä tekemään säännöllisesti eikä niitä liikkumattomia viikkoja ole kertynyt montaakaan. Nyt elelen juuri Fitverstaan Summer Shape 2017- ohjelmapaketin puoliväliä, joka tarkoittaa lepoviikkoa.

Summer Shape on ollut minulle rankinta treeniä mitä olen ikinä tehnyt. Tätä edelsi Bridal Bootcamp, josta sain ihan mahtavat pohjat. Sen aikana rakensin itselleni lihasta ja pohjakuntoa, jota ilman tämän kesäkunto- haasteen vastaanottaminen ei olisi ollut mahdollista. Pyrin täydellisyyteen ja yritän ympätä treenejä liikaakiin meidän varsin kiireiseen lapsiperhearkeen. Minulla on kuitenkin monta muutakin harrastusta (nyt niitä on! :D) enkä halua tehdä kuntoilusta koko elämää vaan toivoisin onnistuvani siinä, että teen siitä pysyvän osan sitä.

Huomaan olevani levoton ja huolissani. Pelkään, että mukavuudenhaluni ja vanhat tiukassa istuvat tapani ottavat yliotteen ja treenaaminen jää. Ensin kerran, sitten toisen ja kohta huomaankin maanneeni sohvalla jo viikkoja. Pelkään, että kadotan poltteen tehdä sen päätöksen treenata. Jos joudun jättämään yhden treenin välistä (vaikka hyvästä syystäkin) niin alan epäilemään itseäni heti.

Ruokapuoli on pysynyt hienosti otteessa ja nyt olen uskaltautunut jo tekemään pieniä poikkeamiakin ilman että on tullut huoli siitä, että palaan vanhoihin huonoihin ruokailutottumuksiin. Olen uskaltanut vieraiden käydessä ottaa jäätelöä ja olen silti voinut olla varma siitä, että muut ruoat syödään kuten pitääkin. Ruokailujen suhteen siis uusi käyttäytymismalli on selvästi syntymässä? Mättämisestä tulee helposti ihan fyysinen huono olo ja paremman ruoan syöminen palkitsee tasaisella hyvällä ololla. Ulottuuko tämä joskus treenaamiseenkin? Onko nämä epäilykset vain merkki siitä, että tämä lepoviikko tosiaan tuli tarpeeseen? Entäs jos lepoviikko passivoi entisestään ja treenimotivaatio katoaa? 


Smoothie on välipalojen kuningas, sanon minä.


Treenaaminen ei rehellisyyden nimissä ole minulle se mieluisin tapa käyttää aikaa mutta joka kerta sen jälkeen on kyllä aikamoinen voittaja-fiilis. Tulosten katseleminen peilistä ja toistokertojen lisääntyminen ovat toki mieluisia nekin ja ilman niitä ei sen treenipäätöksen tekeminen onnistuisikaan pidemmän päälle.

Onko nämä ajatukset muille tuttuja vai ajattelenko tätä(kin) asiaa liikaa?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...