perjantai 30. kesäkuuta 2017

Shy bear- taskumekko

Uusi lasten Ottobre kolahti postilaatikkoon muistaakseni toissapäivänä. Pikaisena ompeluvälipalana halusin toteuttaa sieltä yhden mekon, odotellessani inspiraatiota jatkaa aloittaa tyttöjen mekkoja meidän syyskuisiin häihimme.


Taskumekot on minusta ihania ja vähän ajattelin että tätä mieltä voisi olla meidän Pikkusiskokin, niinpä piirsin Shy bear- mekon kaavat. Pituus on 104cm koon mukaan piirretty mutta leveyden otin kokoa pienemmästä. Jätin itse karhun tästä karhumekosta pois, koska halusin mahdollisimman nopsasti valmista ja pelkäsin että ryssin otsolla koko mekon. Kun ehtii ompelemaan näin vähän kuin minä, itseluottamus omiin kykyihin katoaa tyystin ja ovathan ne taidot ruosteessa. Ompeluryhmissä ei juuri viitsi muiden luomuksia katsellakaan kun ottaa niin päästä muiden taidot ja ompeluaika :D 

Karhumekko ilman karhua on toteutukseltaan hyvin samanlainen kuin Ottobre Womanin Relaxed fit, josta tulikin varsinainen menestys ompeluryhmissä. Itsekin sellaisen tein mutta en löytänyt aikaa sen esittelemiseen täällä blogissa ja nyt se onkin jo kokoa liian iso. Positiivinen ongelma :) 



Shy bear on, ottoreiskan tyyliin, leveydestään aika reilu. Ei mitään minkä kanssa ei pärjäisi mutta hoikalle tytölle kapeampi olisi parempi. Malli on niin kiva, että ehkä jossain rinnakkaistodellisuudessa kavennan kaavan sopivaksi ja teen toisenkin mekon samalla kaavalla (hah hah). Pituuksien puolesta mekko vastaa kokoaan hyvin, Pikkusisko on nyt 102cm pitkä. Mekon ainoa yksityiskohta on kontrastivärinen kanttaus pääntiellä, eikä sekään näy kuin sisäpuolelle. Oikeastaan aika ihanan simppeliä.

Vaaleanminttu joustocollege on muistaakseni Selialta ostettu, kun Pikkuveli oli vielä vauva. Jumpsuitia tästä suunnittelin mutta nyt jo 2,5- vuotiaalla niitä ei ole minusta enää kauhean kätevää pitää. Mekkoon riitti 80cm sillälailla, että jäljellejääneestä pienestä palasta ei tule enää mitään kokonaista mutta osia vaikkapa sellaiseen palasista koottuun vaatteeseen kyllä. Haaleanvaaleat sävyt sopivat hyvin meidän blondeille <3

Bomberin kaavat itselle on piirrettynä mutta sehän ei tarkoita vielä mitään :D Ompelunälkä olisi kyllä kova! Joko sinä olet ehtinyt uusimmasta Ottobresta ommella jotain? Mitä?


tiistai 27. kesäkuuta 2017

Morsiuspukumatka: Katariina, Glamour ja Zazabella (Oulu)

Kun puku ei halunnut tulla löydetyksi paikallisesti täytyi etsintää laajentaa. Seuraavaksi kohteeksi otin Oulun kaupungin, kaason numero kaksi kanssa. Varasin ajat sekä Morsiusateljee Katariinaan, Morsiuspukuliike Glamouriin sekä Zazabellaan. Ajatuksena oli, että mikäli pukua ei noista kolmesta löydy niin suuntaamme vielä Zeppeliiniin Kempeleeseen Viiaenna- nimiseen liikkeeseen. Sinne en ajanvarausta löytänyt ja oletin sitten, että sinne voi marssia suoraan sisään.

Aamu alkoi Katariinasta ja jo ovelle meinasin pyörtyä - niin ihana liike oli. Tunnelma oli todella kotoisa kaikesta blingistä ja kahisevista juhlapukukankaista huolimatta eikä lainkaan myymälämäinen. Sain rinkuloita, joilla pystyin merkitsemään rekeiltä puvut joita halusin kokeilla. Sain ohjeen merkata kaikki puvut joissa vähänkään olisi mitään mikä miellyttää silmää ja siltikään rengastettuja pukuja ei hurjan montaa löytynyt. 

En muista kaikkia sovittamiani pukuja mutta ne muutaman joihin tykästyin todella kaivelin netin syövereistä teillekin nähtäväksi. Tosin se yksi, jonka ihan tosissani meinasin ostaa tallennettiin kaason kameraan - tuhmasti ilman lupaa. Sittemmin olen kuullut, että Katariinassa on pukujen kuvaaminen sovitettaessa vapautettu, mikä on aivan ehdottomasti loistojuttu.

Vintage- glamouria löytyi Romantican Maria- puvusta, jonka pohjaväri ei ollut perinteinen ivory vaan ehkä shampanja? Kauniit pitsikirjailut tulivat tosi nätisti esiin eriväriseltä pohjalta. Käden- ja pääntiellä olevat strassikoristeet eivät olleet mun mieleen mutta ne olisi toki voinut ottaa poiskin. Tykästyin pukuun tosi paljon vaikka se poikkesikin haluamastani linjasta olemalla jokin muu kuin ivory, sisältämällä blingiä, omaamalla nyörikiinnityksen ja menipä se yli budjetistakin muistaakseni noin kolmella sadalla eurolla.

Kuva




Kuva
Hieman menneen maailman filmitähti- lookia edustavan Romantican puvun jälkeen sovitin suomalaisen Sis Idmanin Maggie- pukua, josta en tosiaan enää netistä löytänyt kuvaa. Kuvakulma ei tässä ole mairittelevin mahdollinen eikä toisaalta nuo lisäkilotkaan morsmaikulla (kylläpä sitä onkin kaventunut!) mutta saanette idean. Maggie hurmasi minut täysin. Olin aiemmin saanut kuulla, ettei mun vartalomallille sopisi merenneitomalliset puvut mutta Katariinassa sovitellessani totesin asian olevan päinvastoin. Sis idmanin luomus meni kuitenkin reeeeilusti yli budjetin - melkein kolminkertaisesti ja asiaa täytyi harkita. Otin puvun tiedot mukaani ja poistuttiin jatkamaan sovituskierrosta ja kahvittelemaan.



Morsiuspukuliike Glamourissa oli ihanan hiljaista ja oltiin ainoat asiakkaat paikalla. Myyjä kuunteli mun toiveet ja lähti noutamaan sovitettavia pukuja. Täytyy myöntää, että Katariinan puku kummitteli mielessä niin paljon, että Glamourissa sovitetut puvut eivät oikein jääneet mieleen eivätkä toisaalta kauheasti sykähdyttäneetkään. Osittain siksi, että niistä melkein kaikki olivat mulle väärän kokoisia enkä oikein osaa visualisoida neljä kokoa liian pientä pukua päälleni sopivaksi. 

Minua viehättää ajatus suomalaisesta designistä ja kun kuulin, että he jälleenmyyvät uuden suomalaisen häämuodin nousukkaan - Victoria & Vincentin pukuja, aloin sovituspuuhaan innoissani. Muistaakseni tämä allaoleva Aina- puku pääsi aivan harkintaankin asti. Hinnat näissä olivat varsin maltilliset mutta sitä ei kyllä pysty huomaamaan ulospäin, puvut näyttävät todella upeilta. Sovittamani puku oli sekin pikkuisen pieni mutta syy miksi en sitten syttynyt oli varmastikin se (nyt kun näitä netistä keräämiäni kuvia katselen), että puku oli silti siluetiltaan aika hillitty. Halusin enemmän. More is more.

Kuva

Kuva

Bianco Eventon Ninfeassa (yllä) häiritsi sekä minua itseäni että kaasoa se, että pitsikuvio oli säännöllinen ylhäältä alas. Se toi hieman mieleen ihan tavallisen kankaan (vrt. pitsiverho) eikä hääpuvun. Nyt kuvasta näen että tämäkin oli varmaan sitten kuitenkin liian vähän. Tylliä sen olla pitää! Bianco Eventon puvun hintaa en muista enää ollenkaan. 

Glamourissa sovitin myös jotain, joka sillä hetkellä tuntui taas vähän liialliselta. En ole ollenkaan varma oliko puku tämä mutta Glamourin sivuja selatessani tuli vastaan Lillyn puku (kaksi kuvaa alla), joka kyllä näyttää pahasti samalta. Tässä oli sellaisia läpinäkyviä metallinhohtoisia paljetteja, joista tuli mieleen Frozen ja kokonaisuus sai korvaan pesimään Let it go- korvamadon. Näin jälkikäteen vähän huvittaa se Disney- läppien määrä siinä tätä sovitellessani.. näyttää nimittäin erehdyttävän paljon samalta kuin puku, johon lopulta kuitenkin päädyin :D Tämä se ei kuitenkaan ollut. 

Glamour oli sekin tosi viehättävä paikka, joskaan se ei toivottanut aivan siinä määrin tervetulleeksi kuin Katariina ja kun en itse päässyt pukuja rekeiltä katselemaan niin väkisinkin mieleen jäi ajautus että olisiko siellä kuitenkin ollut vielä jotain..

Kuva

Kuva
Zazabellaan mentiin viimeisenä. Olin saanut sinä päivänä jo kaksi niin ihanaa sovituskokemusta että shokki oli melkoinen, kun Zazabellan Oulun liike oli ovelle asti melko avoin, sovituskopit olivat todella pieniä ja yhdessä sovitustilassa saman peilin edessä pyörin minä hääpukuineni ja ainakin kaksi vanhojentanssipukuja sovittelevia tyttösiä plus seurueet.

Päästiin varatulle ajalle reilusti myöhässä ja sovittelussa oli kiireen tuntu kokoajan. Sain töykeitä, tiuskien lausuttuja ohjeita ja epävarmuuksilleni puuskahtelua. En tuntenut oloani kovin kivaksi seistessäni (jälleen) liian pieni puku päällä peilin edessä kahden muun itseään peilaavan ihmisen kanssa peläten, että kuka tahansa näkee mun alennustilani avoimen liiketilan toiselta puolelta. Myyjä katosi monta kertaa kuin pieru saharaan enkä saanut asiantuntijan näkökulmaa asioihin kuin kiireessä olan yli huudeltuja ja ohimennen. Hyvin pian tuli ylimääräinen olo kun hoputettiin kokoajan ja niinpä poistuin liikkeestä rahat mukanani. Muutaman puvun tiedot otin ylös lähinnä muodon vuoksi. Harmittaa että lähtiessäni kiitin palvelusta sillä sitä en saanut. 

Kahdesta Dazzling- malliston puvusta otin tiedot ylös. Nekin menivät molemmat meidän budjetista yli useilla satasilla ja tässä alkoi konkretisoitumaan se, että budjettiin menevää toiveiden mukaista pukua siis tuskin tulisi löytymään. 

Kuva
 Ylläolevassa kuvassa oleva merenneitomallinen pitsipuku oli toki kaunis mutta tässäkin kävi haitaksi se, etten osannut (varsinkaan ilman asiantuntijan apua) kuvitella sopivaa pukua päälleni kun sovituspuku oli aivan liian pieni. Näin kuvasta kun katson, se on myös aika paljon vaatimattomampi kuin puku jonka lopulta ostin. 

Kuplia puhaltavan mallin päällä on päällään toinen Dazzling- puku jota sovitin. Sen päällikangas oli kokonaan puuvillamaista (ei varmaan puuvillaa mutta tuntu oli selvästi tahkeampi kuin juhlapukukankaissa) pitsiä, jota oli laskostettu. Minusta laskokset eivät istuneet kauniisti kyseisestä kankaasta enkä nähnyt myyjää niin kauaa että olisin ehtinyt lisäkysymyksiä tästä tehdä. Muuten malli oli tosi kaunis - korosti vyötäröä kun vedokset olivat oikeassa kohtaa ja sydänpääntie sekä vedokset rintamuksella korostivat povea. Tämä puku oli taasen hieman liian suuri minulle mutta sovitusklipsejä tekemään pukua päälle sopivammaksi en saanut. Tässä kohtaa oli jo niin paha mieli että halusin liikkeestä pois.

Kuva
Päätimme (minä hieman tuohtuneena) että lähdemme viimeiseksi käymään Zeppeliinin Viiaennan kurkistamassa. Pettymys oli aikamoinen kun paikan päälle tultuamme toteamme ettei liikettä siellä enää ole. Googlekin kertoi auliisti liikkeen olevan auki eivätkä nettisivutkaan antaneet ymmärtää ettei liiketilaa Zeppeliinissä enää ole. Tässä kohtaa hatutti vähän enemmän. 

Ymmärsin, että heillä on jonkinlainen sovituspalvelu jossain (yksityiskodissa?) ja sähköpostitse voi kysyä apua puvun valinnassa ja heidän kauttaan puvun voi tilata. Esimerkiksi Lillyn ja Avenue Diagonalin sekä Iryna Kotapskan pukuja saa heidän kauttaan. Harmitti aikamoisesti sillä olin verkkokaupassa viettänyt hyvän tovin aikaa ja suosikit oli jo tsekkattuina. Lohdutukseksi, kun hääpukua ei löytynyt, ostin itselleni Bikbokista maailman parhaat farkut eli turha reissu ei ollut missään nimessä :D

Oulun morsiuspukuliikkeiden tarjonta on mielestäni hyvä. Ehdoton ykköspaikka on Morsiusateljee Katariina, enkä ole ainoa tätä mieltä sikäli Facebookin hääryhmiä on uskominen. Hyvänä kakkosena tulee Glamour ja omalla huonolla kokemuksellani viimeisenä Zazabella. Kahdessa ensimmäisessä palvelun laatu oli nähtävissä jo liikkeeseen astuessa eikä tätä samaa fiilistä tullut todellakaan Zazabellassa. Heillä toki pukujen hinnat olivat keskimääräisesti alhaisemmat ja sillä perusteella voin liikkeen karun sisustustyylin ymmärtää mutta huonoa palvelua ei voi selittää millään. Olen onneksi kuullut monen saaneen sieltä hyvääkin palvelua. Hyvä niin, nykyasiakkaalla kun on mahdollisuus äänestää jaloillaan entistäkin paremmin. 

Sovitussaagamme jatkuu ensi kerralla Kokkolassa Morsiusateljé A.S Uniikissa. 

Onko sinulla millaisia kokemuksia hääpukuliikkeiden palvelusta? 

lauantai 24. kesäkuuta 2017

11 viikkoa häihin- tilannekatsaus

Viimeksi olen päivittänyt to do- listan kun aikaa häihin oli vielä 7,5 kuukautta. Silloin oltiin varattu kirkko, nimitetty hääseurue eli kaasot ja bestmanit, tehty yleisiä hääideoita varten Pinterest- taulu, buukattu valokuvaaja (tästä lisää myöhemmin!), laadittiin vieraslista, luonnosteltu budjetti, ostettu minulle hääpuku (sen etsinnästä juttua tässä ja tässä), valittu juhlapaikka, päätetty että meille tulee DIY- kakkubuffet, varattu pitopalvelu, ostettu minulle huntu (jonka olen nyt päättänyt vaihtaa erilaiseen :D) ja toki osteltu vähän jo koristeita ynnä muuta pientä häätavaraa.

Kuva

Tänään kerron vähän mitä on tehty näinä kuluneina kuukausina viime päivityksen jälkeen. Aika hiljaista oli tuossa pitkän aikaa, kun vain keräilin ideoita ja annoin niiden muhia mutta nyt viimeisen viikon aikana olen laittanut taas tuulemaan. Toisaalta tarvitsenkin sellaista mietintäaikaa paljon eikä minulta onnistuisi järjestää pikahäitä - rajoitetulla budjetilla ainakaan. 

Nyt en enää pysty listaamaan asioita kronologisessa järjestyksessä mutta tässä tulee sekalaisessa järkässä ne asiat mitä ollaan nyt saatu hoidettua. Kirjoittelen näistä joistain tarkemmin vähän pidemmästikin joko ennen häitä tai niiden jälkeen.

  •  sormukset molemmille, minulle myös uusi kihla.
  •  hääkengät (omistani kerroin jo täällä)
  •  häätuoksu (siitä juttua tässä)
  •  morsiamen korut joiltain osin (korviksista kirjoitus täällä)
  •  kutsut (näistä lisää myöhemmin kun kaikki ovat omansa saaneet)
  •  photobooth- lavasteet
  •  tunnelmavaloja
  •  meikkaaja
  •  kampaaja
  •  esiintyjät sekä kirkkoon sekä juhlapaikalle
  •  häämatkan suunnitteleminen ja varaus
  •  esteiden tutkintapyyntö
  •  kaasojen mekot
  •  hääpäivän ohjelman ja aikataulun alustava suunnittelu
  •  floristin varaaminen ja kukkatuotteiden suunnittelu
  •  poliisille ilmoitus alkoholitarjoilusta
  •  toivelista polttareiden sisällöstä ja vieraslistasta kaasoille ja bestmaneille
  •  hääkattauksen kokeilut (nämä on vielä kesken)
  •  aika morsiuspuvun korjausompeluihin
 

Seuraavaksi hoidettavien listalla:

  •  morsiamen alusvaatteet
  •  sulhasen puvun ostaminen/vuokraaminen
  •  huomenlahjat
  •  kaasojen ja bestmanien lahjat
  •  hääauton hommaaminen
  •  juhlapaikalla käyminen ja koristelun suunnittelu
  •  loppujen yksityiskohtien päättäminen (esim. paikkakortit ja muut paperituotteet)
  • juotavien ostaminen


Miltä vaikuttaa? Mulla on vähän sellainen pelko, että vielä tulee kaiken kanssa kiire. Se on varmaan enemmän sääntö kuin poikkeus mutta stressiherkkänä ihmisenä toivoisin, että voisin myös nautiskella tämän kaiken järjestämisestä ihan sinne loppuun asti.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Morsiuspukumatka: Morsiuspukuliike Birgitta

Muistatteko kun huhtikuussa (hehheh, time flies..) kerroin käyneeni pienen maakuntamatkan etsiessäni itselleni morsiuspukua? Aloitin silloin listaamalla toiveet mitä minulla puvulle oli. Varsinainen matkamme alkaa täältä meidän asuinpaikkakunnalta löytyvästä alan erikoisliikkeestä eli morsiuspukuliike Birgitasta. 

Menin varatulle sovitusajalle yhden kaasoni kanssa ja jännitti ihan kauheasti. Minut otti vastaan Birgitta itse ja sovitusavustajanani toimi Tytti. Liike oli jo silloin tosi viihtyisä mutta tässä talven aikana se koki vielä muutoksia remontin myötä. Viime viikolla käytiinkin sulhasen asioilla siellä ja järjestys oli nyt entistä parempi. Arvatkaa muuten tekikö mieli itsekin vähän sovitella siinä samalla kun mieskin?! :D

No mutta, takaisin viime syksyyn..

Kerroin myyjille suunnilleen mitä kokoa olen ja minulle katseltiin sovitettavia mekkoja, joista itse valitsin ne mitä halusin kokeilla. Budjettitoivettakin tässä toki kuunneltiin mutta halusin itse sovittaa vähän sen ohitsekin, eihän sitä koskaan tiedä ;) 

Aivan kaikkia pukuja en muista mitä sovitin mutta kaksi nousi ylitse muiden. Toinen oli White One Toscana, joka kaikessa kermakakkumaisuudessaan vetosi minun sisäiseen prinsessaani. Se kuitenkin tuplasi budjetin ja tuntui lopulta todella massiiviselta - sovituskopin ovenkarmeja pyyhkien purjehdin peilin eteen. Tulin siihen lopputulemaan, että siinä olisi liikaa helmaa kun olen muutenkin vähän epävarma omasta koostani. Siinä olisi voinut olla myös tosi vaikea tanssia ja minä en omissa häissäni totisesti aio pöydässä istuskella!

Kuva

Toscanassa pidin pääntiestä tosi paljon ja vedokset rintamuksella toivat illuusiota vähän runsaammasta povesta. Pitsiä oli ja tylliäkin mutta sitä oli sitten kuitenkin liikaa. Puku on malliltaan ball gown ja sitähän lähdin alunperin etsimäänkin. Aloin epäilemään olisiko joku muu malli itselleni kuitenkin parempi. Tässä vaiheessa vielä halusin myös päättäväisesti pysyä budjetissa, tai edes reilusti lähempänä sitä ja niinpä hylkäsin ajatuksen Toscanasta.

Nixan Lolasta sensijaan pyysin speksit paperillekin ja sain harkitsemisaikaa seuraavaan päivään. Ostohinnaltaan se meni budjettiin mutta tarvittavien muutostöiden jälkeen se olisi mennyt pikkuisen yli. Nixan puvun malli oli omaa vartalomalliani imarteleva suora A mutta eihän siinä tylliä ollut ja pitsiäkin vain vähän. Toscanaan verraten se ei kuitenkaan ollut olkaimeton ja sen laskin eduksi. Koska wow- efekti jäi kuitenkin puuttumaan, päätin vielä jatkaa etsimistä. Onneksi, olen nimittäin aivan varma että nyt viimeistään sen ostaminen harmittaisi.

Kuva
 
Silloin syksyllä tuntui siltä että puku on löydettävä just nyt heti. Nyt vähän huvittaa, että olisihan sitä ehtinyt myöhemminkin. Varsinkin kun nyt olisi soviteltavaakin enemmän, kun olen kutistunut ainakin yhden koon verran. Pieni kriisikin tuossa ehti olla sen lopulta ostetun puvun kanssa ja siltä olisi vältytty kun olisi mielensä malttanut. Jos tätä nyt lukee joku ensi vuoden morsian niin heitäpä jäitä hattuun, ei ole mikään hoppu. Sitä pukua on tuskallista roikuttaa kaapissa kun sen saatuaan ei malttaisi odottaa että sen saa taas päällensä :)

Seuraavaksi otimme kaaso numero kakkosen kanssa suunnan kohti Oulun morsiupukuliikkeitä Katariinaa, Zazabellaa ja Glamouria - siitä lisää toisella kertaa.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kukka(hattu)tädin uudet vaatteet

Siinä missä lapset kasvavat vaatteistaan ulos niin itse onnistuin kerrankin tekemään käänteiset: vaatteet jäävät yksi kerrallaan isoiksi. Koska saatiin sittenkin kesä, ilmestyi aukko myös kevyemmän vaatetuksen hyllylle. Kukkakuosit ovat nyt kovasti in ja vaikka voisi luulla ettei ysärillä kasvanut voisi enää ikinä harkitakaan kukallisten vaatteiden pitämistä niin immuniteettia ei silti ollutkaan minulle vielä syntynyt.

Flower poweria löytyi siis minun kangaskaapistani ja kaiken kaikkiaan kolme kangasta valitsin työstettäväksi. Kaksi niistä jo muuntui vaatteiksi ja ne esittelen teille tänään, kolmannen sitten joskus kun aikaa taas löytyy ompeluun, kuvaamiseen ja kirjoitteluun.

Kaverilta ostin ainakin vuosi takaperin Babushka roses- trikoota, josta oli ajatuksena tehdä Pikkusiskolle kesävaatetta. Rohkenin silti kysymään vahvistusta teiltä lukijoilta blogin Facebook- sivuilla sopisiko kangas minulle itselleni ja saadessani vihreää valoa ja lisäksi vielä hienon ideankin toteutukseen niin annoin palaa. 


Kaavan otin Suuri Käsityökerho- lehdestä. Se on maksimekon kaava, jonka vain lyhensin toppikaavaksi, poistin toisen puolen olkaimet (tai oikeastaan kaavoitusvaiheessa vain etukappaleelta, ompeluvaiheessa hetken puolivalmista vaatetta pyöriteltyäni ymmärsin leikata takakappaleenkin olkaimen pois :D) ja lisäsin etukappaleelle frillan. Frillan piirsin ympyränä.

Ompeluvaiheen pään rapsuttelua syytän liian pitkästä tauosta. Ei meinannut millään aivot ymmärtää millainen ompelujärjestys olisi loogisin ja oikeastaan lopputulosta ei liian läheltä kannata tarkastellakaan. Kukkakuosiin sopii kuitenkin tuollainen espanjalaishenkinen meininki tosi kivasti eli aivojen nyrjäyttely kannatti.

Toisen kukkakankaan alkuperää en muista tarkalleen mutta epäilen, että olen tilannut tämän Majapuulta. Tässä on sama kaava kuin frillatopissa mutta nyt en tehnyt mitään muita muutoksia kuin lyhensin helman toppimittaiseksi. Halusin tehdä ihan perustopin ilman mitään kikkailuja ja kerrankin siinä onnistuin. Ompeluvaiheessa kyllä pyöri mielessä vaikka mitä ideoita mutta pidättäydyin. Tässä kohtaa less is more toimii vaikka usein elämässä suosin juri päinvastaista toimintamallia.



Hauskasti huomasin kuvista, että omalle vartalomallille annetut vinkit pukeutumiseen totisesti pitävät paikkansa. Suoravartaloisen olisi hyvä korostaa vyötäröään vyöllä tai millä tahansa poikittaisella linjalla siinä kohdin ja minusta on ihan päivänselvää että näistä kahdesta kokonaisuudesta mustavalkoinen on parempi. Ei välttämättä väriensä vuoksi vaan nimenomaan siksi koska vartalo "katkeaa" suunnilleen kapeimmasta kohdastaan luoden samalla illuusiota siitä, että vyötärö olisi kapeampi kuin oikesti onkaan.

Tämä kuvattavana oleminen se ei vain onnistu harjoittelusta huolimatta. Itse kaukolaukaisimella varmaan saisi vähiten jäykät kuvat. Ei siis enää puutu kuin se kaukolaukaisin! Vai sittenkin lisää harjoitusta? :)

Oletko mun kanssa samaa mieltä siitä että alempi sopii paremmin vai esitätkö eriävän mielipiteen?

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Pikkusiskon 4v pirskeet ja neuvolakuulumiset

Pari viikkoa sitten meidän keskimmäinen täytti neljä vuotta. Kirjoittelen typykästä itsestään ja neuvolakuulumisista tuolla kirjoituksen loppupuolella, käydään ensin synttärihommien kimppuun. 



Leivontamaailman hittituote Yksisarviskakku meni kokeilulistalle heti kun sellaisen jossain ensimmäistä kertaa näin ja parhaimmassa prinsessaiässä oleva neitikin innostui ideasta kun hänelle sen esitin. Koska teemailu on minusta kivaa, rakentui koko synttärimeininki löyhästi saman yksisarvisidean ympärille. Koska haluttiin pitää Pikkusiskon synttäriperinteestä - grillaamisesta - kiinni, niin rajoitin leipomishommia sillä verukkeella vähän vähemmäksi.

Kakun pohja on tällä kertaa ohuesta levypohjasta rakenneltu ja sitä varten paistoin kaksi pohjaa. Tämä tapa jää ihan ehdottomasti käyttöön koska kakkupohja oli tällätavoin todella paljon maistuvampi kuin perinteisellä sokerikakkupohjalla! Täytteenä on mango- appelsiinitäyte, lemon curdilla höystettynä. Kuorrutus on kermavaahtoa ja pursotukset makukermavaahtoa. Ohjeet kaikkiin Kinuskikissalta.

Kakku strömssähti kuten kuvista näkyy. Kakkuasia on meikäläiselle niin herkkä alue että ottaa päästä vieläkin ja tekis mieleni ottaa uusinta mokoman sarvipään kanssa. No, onneksi se oli edes hyvää! 






Grilliin laitettiin taas vartaita ja makkaraa sekä salaatiksi kevyt pastasalaatti. Kahvipöytään tein kevyemmäksi herkuksi vielä hedelmävartaita, tällä ohjeella. Keksit ovat kaupan murokeksejä jotka vain koristelin monivärihenkeen sopivasti ja ilmeisesti marengit ovat tulleet jäädäkseen meidän synttärikestipöytiin ja tällä kertaa nekin monivärisinä. Marengit haluaisin joku päivä saada onnistumaan täydellisesti (ilmeisesti monelle macarons- leivokset ovat vastaava akilleen kantapää, itse en ole niitä edes viitsinyt yrittää) ja tällä kertaa hain vinkkejä Dr. Sugarilta. Vieläkään en onnistunut, graaaaah!










Neljävuotias sai ihania lahjoja. Leikkiruokia, astioita, oman pienen puutarhasetin, piirrustusjuttuja ja puuhakirjoja, Elsa- mekon, uuden helan Kalevalakorun My Saaga- kokoelmaansa, Crazy Safety- pyöräilykypärän, vaatteita, Lego Friendsejä.. Kiitos Pikkusiskoa muistaneille ja juhlissa käyneille!

Neljävee neuvolassa kaikki oli kuten pitää. Pikkusisko osasi tehdä kaikki tehtävät ja täti kiitteli yhteistyökykyistä neitiä vuolaasti. Itse siinä kulmiani kohotellen mietin, että kotona sitä yhteistyöhalua voisi näkyä enemmänkin :D Neljävuotiaana pitää osata laskea ainakin kolmeen ja neiti laskettelee ihan helposti kymmeneen. Värejä täytyy tunnistaa kolme mutta hän tunnistaa kyllä melkolailla kaikki "tavalliset" värit, Pantonen värikarttaan ei olla vielä tutustuttu.. *vink*


Näkö oli hyvä, kuulo on valikoiva mutta toimii moitteettomasti, verenpaineet kunnossa ja kasvukin tasaista. Ruokapöytänirsoilusta ja pieniruokaisuudesta keskusteltiin tovi mutta kun kasvua näkyy tulevan ja varsinaista ruokaa ei herkuin korvata niin eipä tässä muuta voi kun odotella jos se ruokahalu iän myötä sitten kasvaa. 

Pituutta neitokaisella oli 102,5cm, vuodessa oli tullut seitsemän ja puoli senttiä lisää. Painoa 16,5kg, vuoden takaiseen verraten reilut kaksi kiloa lisää. Käppyrät ovat tasaiset, hieman keskiarvon alapuolella molemmat. 



Pikkusisko on vilkas, rohkea ja motoriikaltaan ketterä. Hän on nauravainen, ilmeikäs ja huumorintajuinen. Tyttö on puhelias ja utelias pieni tutkija, joka innostuu melkeinpä kaikesta toiminnasta mitä hänelle ehdottaa. Sisarustensa kanssa hän leikkii mielellään mutta hänellä on kavereita myös kodin ulkopuolella - hoidossa ja perhetuttavia. Hän on kavereilleen reilu mutta pitää kyllä omat puolensa tarvittaessa napakastikin. Uudet tilanteet ovat usein vähän jännittäviä mutta niihin hän sopeutuu aika nopeasti. Tämä tyttö saa usein palautetta valloittavasta hymystään, joka tarttuu herkästi <3  Uhmaikä tuntuu vielä vähän vaivaavan enkä oikein tiedä onko se missään välissä helpottanutkaan kun se ensimmäisen kerran tuli.

Ulkoleikit on kaikista mieluisimpia ja näistä erityisesti pyöräileminen. Apurattaat viuhuen hän polkee menemään aika pitkiäkin matkoja mutta vielä ei oikein rohkeus riitä ilman apurattaita polkemiseen. Se sujuu niin hyvin, meidän kotikaupungin surkean kuoppaisista pyöräteistä huolimatta, ettei olla nähty tarvetta kiirehtiä niiden pois ottamista. Liikenteessä hän osaa kulkea varovaisesti ja noudattaa saamiaan ohjeita. Nyt saatiin neuvolasta sellainen Oppi & Ilo liikkenneaiheinen puuhakirja ja kun täytettiin sitä yhdessä niin Pikkusisko oli oikein hyvin kuusalla siitä miten liikenteessä toimitaan. Teräväsilmäinen tyttö ihmetteli kovasti tätä allaolevaa kuvaa ja leikkipaikkaa.. Hän kysyi että miten tuonne leikkipaikalle oikein pääsee? Minusta se oli hyvin hoksattu. 




Pikkusisko on innokas apuri täällä kotosalla sille päälle sattuessaan ja auttaa pientä veljeään esimerkiksi pukemisessa oikein mielellään. Hän pitää kirjoista ja satujen kuuntelemisesta, musiikkia meillä soitetaan tosi usein eikä genrerajoja oikeastaan ole. Hevisaurus on tämän hetken ykköslemppari mutta myös kummitädin kokoamat klassisen musiikin pläjäykset on pikkuviulistin mieleen. Hän hienosti tunnistaa musiikin seasta viulun. Pikkusisko piirtää ja värittää paljon, hoidosta tulee joka päivä vähintään yksi piirrustus kotiinvietäväksi. Nukkekotileikit, ruokaleikit ja kepparit ovat nekin pop.

Millaisia neljävuotiaita sieltä löytyy? :) 

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Jotain sinistä

Häähajuvesi. Se oli yksi höpöimmistä jutuista mitä kuulin ihmisten häitänsä varten ostavan ja ajattelin että minä en ainakaan. Sitten tuli netissä vastaan kaunis sininen hajuvesipullo, joka osoittautui vielä mun erään suosikkimerkin tuotokseksi. Ajatus ohjautui välittömästi siihen jokaisen morsiamen mantraan, jossa mainitaan myös "jotain sinistä". 



Kyseessä on Nina Riccin Luna- hajuvesi, joka on kehitetty siis saman brändin Nina- tuoksun pohjalta. Suunnittelijan nimikkotuoksu on pakattu punaiseen omenanmuotoiseen pulloon ja tämä alter-egonsa on vastaavassa mutta sinisessä. Olen saanut sen alkuperäisen punaisen ompputuoksun  kerran tuliaisiksi mun äidiltä ja hänen mieheltänsä laivareissulta (?) ja siitä tuli välittömästi mun lemppari. Sittemmin yritin etsiä sitä mutta ehkä sen valmistus lopetettiin välissä, koska en löytänyt sitä mistään (tai sitten en vaan osannut etsiä). Nyt sitäkin taas saisi mutta halusin sitten kuitenkin sen oman siniseni ja toisaalta myös ihan uuden tuoksun.

Luna- hajuvedestä kerrotaan näin Sokoksen sivuilla:

"Nina Luna, alkuperäisen Ninan alter-ego on itsenäinen, provosoiva, intensiivinen ja viettelevä. Gourmandise tuoksu on sekoitus makeaa karamellia ja vaniljaa, herkullisia mustikoita ja appelsiininkukkaa pakattuna mystisen tummansiniseen pulloon."

Tilasin siis sian säkissä eli hajuveden sitä ensin tuoksuttelematta, mutta koska olin pitänyt edeltäjästään niin paljon niin rohkenin sen tehdä. Riskinotto kannatti sillä pidin tuoksusta tosi paljon. Nyt ajattelin, että käytän sitä vähän kuin Marilyn Monroe Chanel vitostaan häihin asti ja jätän sen sitten sellaiseen spesiaalikäyttöön. Säilytän pullon tyhjänäkin ja voin sitten aina hääpäivää ja yhteisiä endorfiinien täytteisiä muistoja sieltä tuoksutella <3



Ajattelin yrittää tätä häätuoksuasiaa markkinoida Metallimiehellekin mutta voihan se olla ettei hän tämmöisiin naisten hömpötyksiin lämpene ollenkaan. Onko sinulla ja/tai sinun puolisollasi häitä tai jotain muuta spesiaalikäyttöä varten hajuvesi? Käytätkö ylipäätään hajuvesiä?

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kuukautiskierto ja treenaaminen

Hedelmällisessä iässä olevan naisen elämässä hormonit ohjailevat myös kuukautiskiertoa. Jokainen nainen tietää ettei kuukautiskierto vain tapahdu siellä taustalla vaan se vaikuttaa elämään, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Tämän mun kuntoremonttini aikana olen miettinyt aika paljon sitä kuinka suuri vaikutus hormoneilla on treenaamiseen, ruokahuoltoon sekä painonhallintaan. Halusin jakaa omat huomioni ja pikkuisen faktaakin, nimittäin tuntemalla oman kiertonsa ja pysymällä siitä kärryillä voi valjastaa nämä hormonit omaksi hyödykseen treenaamista ajatellen. Minäpä kerron miten. Haluan vielä korostaa, että kerron asioista varsin kevyen perehtymisen ja omakohtaisen kokemuksen perusteella. En pureudu aiheeseen sen syvemmin vaan raapaisen pintaa vain vähän.  

Kuva

Kuukautiskiertoa ohjailevat siis sellaiset kaverit kuin progesteroni eli keltarauhashormoni, estradioli joka kuuluu estrogeeniperheeseen, LH eli luteinisoiva hormoni, FSH eli follikkelia stimuloiva hormoni ja gonadotropiineja vapauttava hormoni.Tarkemman sepustuksen aiheesta voit lukea täältä.

Siinä samalla kun nämä hormonit hoitavat pääasiallista työtään niin ne vaikuttavat myös muutoin. Kuukautiskiertoa ajatellen esimerkiksi muutokset mielialassa, turvotus ja makeanhimo ovat varmaan kaikille naisille tuttuja juttuja mutta onpa niillä aineenvaihduntaankin sanottavansa. Tässä(kään) kohtaa tieto ei lisää tuskaa vaan antaa välineitä toimia, näin ainakin itselläni. Kokosin muutaman kohdan faktapaketin miten kannattaisi treenata ja syödä kuukautiskierto huomioonottaen.

Follikulaarivaihe eli aika kuukautisten alkamisesta ovulaatioon

Treenaaminen: Tällöin kivunsieto ja kestävyys on parempi, joten kovatehoiset ja intensiiviset harjoitukset olisi hyvä ajoittaa kierron tähän vaiheeseen. Energia- ja voimatasot ovat korkealla. Lyhyitä sarjoja raskailla painoilla lihaksen kasvattamiseen.

Ruokailu: Keho käyttää pääasiassa hiilihydraatteja polttoaineekseen ja niiden saanti tulisi turvata. Kehon insuliiniherkkyys on huipussaan. Vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattaminen tässä kohtaa voi olla vaikeaa.

Ovulaatio

Treenaaminen: Ovulaation aika on paras hetki yrittää henkilökohtaisten ennätysten tekemistä. Voimatasoissa on eräässä tutkimuksessa osoitettu jopa 11% nousu kierron tässä vaiheessa. Ovulaation aikana kuitenkin loukkaantumisen vaara on suurempi korkeiden estrogeenitasojen vuoksi.

Ruokailu: Aineenvaihdunta alkaa kiihtymään kierron loppua kohti ja kalorintarpeessa voi tapahtua pientä nousua. Ota tämä huomioon, jos nälkä hiipii puseroon. 

Luteaalivaihe eli aika ovulaatiosta seuraavien kuukautisten alkamiseen

Treenaaminen: Nyt eletään aerobisten harjoitusten kulta-aikaa! Luteaalivaiheen aikana kehon lämpötila on hiukan korkeampi kuin muutoin ja kova treeni voi tuntua erityisen kuumottavalta ja johtaa nopeammin väsymykseen. PMS:n myötä kehoon kertyvä neste voi sekin tehdä rankan treenaamisen epämiellyttäväksi. Kierron viimeisellä osuudella aineenvaihdunta on tehokkaimmillaan (tutkimusten mukaan volyymia toiminnassa on jopa 7,7% enemmän muuhun aikaan verraten) mutta tämä on myös useimpien naisten kohdalla ajanjakso jolloin motivaatiota on vähiten ja väsymystä eniten. Liikunta kuitenkin vapauttaa hyvän olon hormoneja ja voi auttaa PMS- oireisiin!

Ruokailu: Kierron tässä vaiheessa keho käyttää rasvaa pääasiallisena energianlähteenään. Rasvanpolton tehostamiseksi kaloriensaantia voi halutessaan vähän rajoittaa pitäen kuitenkin mielessään sen, että kierron tässä vaiheessa matalat serotoniintasot voivat ohjata hiilihydraattinaposteluun, joka vapauttaa serotoniinia elimistöön. Tätä vajetta voi hoitaa syömällä tryptofaania joko lisäravinteena tai sitä sisältäviä ruokia kuten soijapapuja, maitotuotteita tai kurpitsansiemeniä. 

Kuva

Minä tunnistan nuo asiat omastakin kierrostani ja jatkossa voisin tätä hyödyntää enemmänkin. Erityisesti minusta oli mielenkiintoisia nuo aineenvaihdunnan tason vaihtelut ja treenityyppien optimointi kierron mukaan. Toki tällainen tieto voi tuoda vähän sellaista psyykkistäkin vaikutusta mukaan, joka ei ole perusteltavissa hormonitoiminnalla vaan haluttomuudella enemmänkin - jos vaikka se treenaaminen tahtoo tämän tiedon saatuaan jäädä siellä just ennen menkkoja väliin niin voisi ajatella että kyseessä on 50% tosiasiallinen hormonaalinen fakta ja 50% mielikuvittelua :)

Minä elelen omissa treeneissäni edelleen Fitverstaan Summer Shape 2017- ohjelmapaketin tahtiin. Kolmas viikko eli eka sykli päättyi eilen ja tällä viikolla odottaisi uudet treenit. Ensimmäiset kolme viikkoa olivat ihanan kamalat. Treenit ovat rankkoja ja sarjat pitkiä mutta toisaalta kehotuntemuksista päätellen tulostakin tulee. Ekan syklin toka viikko meni ihan reisille kehityksen kannalta kun en ehtinyt tekemään kuin yhden voimatreenin ja yhden cardion. Valmentajani Mirja kuitenkin lohdutteli ettei mennyt hukkaan sekään viikko vaan noilla treeneillä sain ylläpidettyä saavutettua tasoa.

Olen tykännyt perustreeneistä ja niiden lisäksi tehtävät cardiot ovat tuoneet mukavaa vaihtelua. Viime viikolla tein mäkitreenin erillisenä treeninä ja intervallicardion pyörällä raskaan voimatreenin päälle. Voi jee, että meinas silmissä pimetä kun kotiin pääsin mutta sellainen endorfiinihumala hyökkäsi päälle että sitten hyrisin tyytyväisyyttäni koko loppuillan. 



Syömisten suhteen on ollut helppo pysyä ruodussa, kun vatsan saa täyteen viisi kertaa päivässä ja vaihtoehtoja on niin paljon. Nyt olen uskaltautunut jo vähän säätämäänkin ruokien kanssa siten, että olen katsonut esimerkiksi että mikä määrä raejuustoa vastaa tiettyä määrää lihaa ja sitten laittanut niitä suhteessa toisiinsa puolet ja puolet. Niinkin saa mukavaa vaihtelua.

Mukavaa että voin ihan hyvillä mielin sanoa että treenit sujuu hyvin ja ruokapuoli on kunnossa, mieli on (hormoneista huolimatta) tasapainossa ja yleisfiilis erittäin hyvä. Yks tärkeimpiä hyvänolon lähteitä tässäkin projektissa on minun ihana mies, joka hänkin toteuttaa omaa vastaavaa proggistaan ja tämä on ollut ja tulee olemaan meille yhteinen matka/harrastus. Kumpikin tekee omaa juttuaan mutta onnistumiset ja epäonnistumiset jaetaan yhdessä, toisen treenaamista tuetaan ja ruokapuolessa ollaan voitu antaa toinen toiselle hyviä vinkkejä ja ideoita. Tykkään!
 
Painon suhteen ollaan nyt vähän sahailtu eestaas, enkä oikein tiedä mikä olisi nyt se "oikea" paino. Koska pudotettavaa on enää niin vähän ja treenit on olleet nyt niin rankkoja niin en ole kokenut kauhean mielekkääksi alkaa laskemaan grammoja, lihaksissa on ollut niin paljon nyt nestettä. Kun aikaa kuluu vähän enemmän ja päästään projektissa pidemmälle niin nähdään se oikea suunta :)

Miten on, huomaatko itse treenien sujuvuudessa tai ruokahalussa muutoksia oman kuukautiskiertosi mukaan?


Lähteet:

Wikipedia - kuukautiskierto
MTV3 - Ota hormonit huomioon - näin treenaat kuukautiskiertosi mukaan  
T- nation - hormone cycle and female lifters'

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Tämän kesän kaunein hääkattaus- kilpailu

*yhteistyössä Häät- media ja Duni

Blogi pääsi taannoin kivaan yhteistyökuvioon Häät- median ja Dunin kanssa, muistattekin ehkä? Tein kamppikseen kolme kattausta, joista kaksi valittiin finaaliin. Sain siis valita Dunin valikoimasta kattaustuotteita jotka ovat osana kattauksia. Mukana oli muutama muukin hääblogi kattauksia suunnittelemassa ja toteuttamassa, tästä pääset katsomaan kaikki kattaukset. 


Minulle tuo haaste osoitti ainakin sen, että oman vision tuominen käytäntöön ei välttämättä olekaan aivan niin helppoa kuin ensin ajatteli. Toiset jutut toimii ja toiset saa ihan suosiolla unohtaa. Tykkään tosi paljon pelkistetystä ja ajattomasta tyylistä ja esimerkiksi meillä kotona tämä näkyy sisustuksessa aika vahvasti. Häiden osalta olen kuitenkin huomannut, että sisäinen prinsessani ja mun alteregoni Sälämuija pulpahtaa helposti pintaan. More is more- ajattelu on monelle punainen vaate mutta kyllä se toisinaan toimii paljon paremmin kuin sanoman alkuperäinen muoto Less is more. Hääkattauksessa oikeastaan kokeilut on ainoa tapa löytää se oma tie, joka ilmentää hääparia parhaiten. Siitähän loppujen lopuksi on kyse, ei niinkään siitä mikä on enemmistön mielestä kauneinta :)




Kirjoittelin tekemistäni kattauksista erilliset postaukset ja ekan sinivalkoisen kattauksen Suomi100- hengessä löydät tästä. Toiseen, ruusukullan ja pitsin sävyttämään romanttiseen kattaukseen linkki on tässä. Nämä kaksi kattausta pääsivät osaksi Häät- median ja Dunin järkkäämää hääkattaus- kilpailua. Käyhän sinäkin kurkkaamassa kaikki finaalikattaukset ja äänestä lemppariasi, jaossa on kaikkien äänestäneiden kesken 50€ arvoinen tuotepaketti Dunilta, jota voi hyödyntää vaikka niissä omissa häissä tai kesäisellä piknikillä. Äänestysaikaa on vielä viikon verran, 11.6. asti.


 

Sikäli sattuisin voittamaan tuon kilpailun olisi luvassa lahjakortti Dunille. Tiedänkin jo mihin sen käyttäisin - kynttilöihin ja servetteihin.


Kolmannenkin kattauksen tein kun kerran vauhtiin pääsin. Tämä ei ole kattauskilpailussa mutta yleisfiilikseltään se taitaa olla mun oma lemppari. Kolmannen, dramaattisemman kattauksen löydät tästä. Nyt alkaisi olemaan ajankohtaista alkaa hiomaan se oma hääkattaus huippuunsa, kun osaisi vain päättää mistä lähtee liikeelle!

Mikä oli sun lemppari noista kaikista kuudesta kattauksesta?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...