keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Bootcamp, round 9 (ja uusia tavoitteita!)

Yhteistyö Fitverstaan kanssa lähenee loppuaan, kun Bridal Bootcampista alkoi kymppiviikko tänä maanantaina. Enää vain kaksi kokonaista viikkoa jäljellä! En ole koskaan aiemmin pitäytynyt näin pitkää aikaa terveellisissä elämäntavoissa, niin surkealta kuin se kuulostaakin. Enpä toisaalta ole koskaan saanut myöskään näin monipuolisesti tulosta aikaiseksi! Nyt on aika kerrata ysiviikon kuulumiset ja samalla ajattelin asettaa itselleni muutaman tavoitteen lisää.

Olen laittanut merkille, että naiset helposti laittavat päämääräkseen mahtua vaikkapa The Farkkuihin tai päästä johonkin tiettyyn vaakalukemaan. Olen sitä mieltä, että tavoite täytyy olla, jotta tekeminen olisi mielekästä. Lempifarkkuihin mahtumisen tärkeyttä ja sen tuomaa hyvää fiilistä ei tietenkään voi väheksyä mutta haluaisin, että me naisetkin otettaisiin enemmän fyysisiä tavoitteita eikä keskityttäisi ulkonäköön pelkästään. En tietystikään väitä etteikö ulkonäkö olisi miehille tärkeää. Uskon, että tiedätte mitä tässä kohtaa ajan takaa. 



Erityisesti naisten lihaskuntoharjoittelun merkitystä ei minusta korosteta tarpeeksi. Usein naiset saavat suosituksia lenkkeilystä ja muusta ns. kevyestä aerobisesta liikunnasta mutta on tutkimuksin todistettu, että nimenomaan lihaskuntoharjoittelu suojaa mm. tyypin 2 diabetesta sekä sydän- ja verisuonitauteja vastaan, madaltaen sairastumisen riskiä jopa 30%. Lihaskuntoharjoittelu yhdistettynä aerobiseen liikuntaan tarjoavat vielä paremman suojan. Säännöllisesti kestävyysliikkuva ja voimaharjoitteleva nainen pienensi riskiään sairastua edellämainittuihin sairauksiin jopa 65% verratuna sohvaperunasiskoonsa. Tässä nyt on vain yksi esimerkki voimaharjoittelun suotuisista vaikutuksista. Kaupan päälle saa kivan näköisen kropan, energisemmän olon sekä suorituskykyisen kropan. Ei huono :)

Sen lisäksi että aion päästä tavoitepainooni ja haluan näyttää hyvältä niin olisi mielenkiintoista testata nimenomaan sitä omaa suorituskykyä. Kyselin tähän vinkkejä eräästä fb- ryhmästä ja sain kivasti uusia ideoita miehen kanssa yhdessä mietittyjen lisäksi (kiitos avusta naiset!). Sain linkkivinkin Puolustusvoimien Kuntotestaajan käsikirjaan, jossa oli paljon hyödyllistä tietoa mutta myös ohjeet kuntotestin suorittamiseen ja pisteyttämiseen.

Alunperin mietin, että ensiksi asetan tavoitteen yksinkertaisesti siihen, että saan tehtyä puhtaasti viisi kevennettyä punnerrusta (naisten punnerrusta), vedettyä yhden leuan ja juostua Cooperin testissä vähintään 2000m. Sitten aloin kuitenkin puntaroimaan, että toisaalta olisi näiden lisäksi hauska tehdä tuo Puolustusvoimienkin käyttämä kuntotesti nyt ja katsoa mihin pystyy. Sitten toistaa se sama vaikkapa kolmen kuukauden kuluttua. Sillä välin tekisi lihaskuntoharjoittelua ihan normaalisti ja tietty myös kestävyysliikuntaa.

Kuntotestin osa-alueet ovat:

Vauhditon pituushyppy
Istumaannousu
Etunojapunnerrus
12 minuutin juoksutesti

Ylemmäksi laittamastani linkistä löydät koko pamfletin mutta otan sieltä nyt tähän siviilinaisten tulostaulukot.

Kuva Puolustusvoimien Kuntotestaajan käsikirjasta


Kuva Puolustusvoimien Kuntotestaajan käsikirjasta



Kuva Puolustusvoimien Kuntotestaajan käsikirjasta


Kuva Puolustusvoimien Kuntotestaajan käsikirjasta

Mun vatsalihakset ovat vielä osittain treenikiellossa. Olen kertonut aiemmin raskausaikojen jättämästä vatsalihaserkaumasta, joka on siis nyt tämän aktiivisen treenauksen aikana vihdoin mennyt niin kiinni että vatsoja saa pikkuhiljaa alkaa treenaamaan. Aloittaa täytyy kuitenkin varovasti ja liikkeelle pitää lähteä vinoista vatsalihaksista. Niitä olen jo pikkuisen tehnyt ja jotain koko kehon liikkeitä, joissa suoria vatsojakin tarvitaan. Lankku jälkimmäisistä esimerkkinä mutta olen pitänyt sitä vain 15 sekuntia ja siinäkin ajassa loppua kohden tuntuu ikävä paine vatsalla. Vielä hetken saa kuntotesti odottaa että saan koko kapasiteetin käyttöön ja kun ulos katson niin ilmeisesti myös sitä, että urheilukentältä sulaa lumet. Olisiko joku siellä innokas tarttumaan haasteeseen myöskin?

Sitten niihin varsinaisiin bootcampin tuloksiin. Otettiin minusta lauantaina taas mitat ja uudet kuvat. Viimeisimmät olivat neljän viikon takaa ja sitä edelliset tammikuun puolivälistä. Paino oli lauantaina sama kuin edeltävällä viikolla mutta oikeastaan ihan sama. Kokonaispudotus on nyt 9 viikon jälkeen 1,2kg mutta kuten käymäni kehonkoostumusmittaus kertoo - läskiä on lähteny ja lihasta tullut.


Vähän jumppasin :D


Muutoin homma sujuu kivasti. Treenit teen osittain kevennetysti mutta pyrin kokoajan parantamaan. Nyt ajattelin ottaa pienen loppukirin ja lisään aerobista liikuntaa kolmen voimaharjoittelukerran lisäksi. Kehonhuoltoon mun täytyisi nyt panostaa, kun olen huomannut että selkä on alkanut muistuttelemaan olemassaolostaan. Perinteisesti se tarkoittaa sitä, että takaketju on mennyt jumiin. Juoksukoulun aloittamistakin olen jo mietiskellyt mutta sitäkin täytyy varmaan vähän malttaa venyttää vielä. Kyllä onkin ikävä juoksua!

Maaliskuussa otettuihin vartalomittoihin tuli seuraavat muutokset:

Rinnanympärys -1cm
Vyötärönympärys -2,4
Lantion ympärys -1cm

Kuukaudessa muutosta yhteensä -4,4cm. 
Tavoitepainoon matkaa on yhä 5,9kg.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Häämatkatoiveita kotimaassa ja ulkomailla

Ollaan molemmat ihan keltanokkia kotimaan rajojen ulkopuolella matkustamisessa. Pohjoismaissa ollaan käyty molemmat missä kumpainenkin ja minä olen lomaillut Rhodoksella, kun olin viisi mutta siinäpä se. Meitä kumpaakaan ei ole matkustaminen juurikaan kiinnostanut ennenkuin aivan viime vuosina sellainen kummallinen matkakipinä on alkanut kytemään. Ei mitään sellaista minkä kanssa ei olisi pärjännyt mutta nyt kun olisi ihan oikea syykin niin ulkomaanmatka houkuttaisi.

Meidän häämatka on minipieni, koska avioidutaan syyskuussa lomakauden ulkopuolella. Mentäisiin reissuun kaksisteen ja lapsille tietysti pitäisi olla hoitaja. Mummut ovat kesälomansa tuolloin jo pitäneet eikä mun oma äiti toisaalta voisi omaansa siirtäkään - hän on opettaja. Tulevan anopin kanssa ollaan keskusteltu ja hänen työnsä antaa vähän enemmän joustovaraa. Näillä näkymin voitaisiin lähtä reissuun viikko häiden jälkeen ja matka-aikaa saataisiin neljä tai viisi päivää.

Kuva

Koska mitään kahden viikon lemmenlomaa ei ole mahdollista pitää se rajaa matkakohteita jonkin verran. Ei haluta käyttää itse matkustamiseen kauhean pitkää aikaa eli kaukomaat täytyy jättää tulevaisuuden matkakohteiksi. Ehkäpä joku kiva kohde Euroopassa? Aloittelijaystävällinen pitäisi olla, sellainen missä ollaan totuttu matkailijoihin ja puhutaan englantia.

Toinen rajoittava tekijä on tietysti budjetti. Ollaan ajateltu, että noin 1500€ voisi olla sopiva summa mikä oltaisiin valmiita nyt matkaan käyttämään. Ihan jo siksikin, että noinkin lyhyeen lomaan ei koeta tarpeelliseksi tuhlata enempää ja toisekseen siksi, että sitten joskus käydään pidempi loma ja siihen satsataan enemmän. Halutaan kuitenkin käydä pieni reissu kahdestaan heti häiden jälkeen, koska luulen että jos sitä siirrettäisiin, niin koko häämatka jäisi sitten tekemättä. Eikä siinä rakkauden vaaleanpunaisessa kuplassa varmaan niin enää häähumun hälvettyä leijuta, halutaan ottaa siitä kaikki irti :D Matkakohde saisi siis olla kohtuullisen edullinen tai korkeintaan keskihintainen.

Ensikertalaisina meillä ei kauheasti ole mitään odotuksiakaan matkakohteelta. Pelkkää hotellissa/rannalla makoilua ei jakseta kumpikaan mutta ei toisaalta olla hakemassa mitään kauhean extremeäkään. Sellainen kiva kaupunkiloma, jossa päästäisiin yhdessä ehkä näkemään jotain nähtävyyksiä ja ihmettelemään kotimaan rajojen ulkopuolella olevaa maailmaa. Lämpö olisi kyllä ihan ehdoton plussa ja esimerksi Lontoo häämatkakohteena ei houkuta sitten yhtään, koska siellä on paska sää suunnilleen aina :D Romantiikkaa en pane pahakseni sitäkään ja matkakohteen turvallisuus on tosi tärkeä juttu. Jälkimmäisen kriteerin perusteella superromanttinen Pariisi esimerkiksi rajattiin pois.

Kuva


Asutaan Pohjois-Pohjanmaalla ja meitä lähin lentokenttä on Oulussa. Sieltä ei ilmeisesti tehdä kuitenkaan suoria lentoja kuin muutamaan hassuun kohteeseen ja niitäkin harvakseltaan. Helsingistä olisi siis lennettävä ja sinne varmaan mentäisiin lentämällä Oulusta. Junalla ja autolla meidän oleskeluaika lopullisessa matkakohteessa vähenisi entisestään eikä toisaalta hinnassakaan ainakaan säästäisi. Suorat lennot Helsingistä olisivat siis suuri plussa nekin.

Toinen vaihtoehto meillä on lomailla kotimaassa. Tämä oikeastaan oli se ensimmäinen ajatus. Suuntakin oli päivänselvä, kun haluttiin molemmat Lappiin. Päästäisiin sinne nimittäin parhaimpaan aikaan - näkemään ruska. Tykätään luonnosta molemmat ja kahdenkeskiset patikkaretket kuulostaisivat aivan ihanilta! Kotimaan lomassa maksaisi eniten hotellit mutta sitten voitaisiin ihan huoletta satsata siihen, kun matkustaminen lomakohteeseen ei veisi niin suurta lohkoa budjetista. Tuntuu nimittäin vähän hullulta maksaa matkassa eniten sinne lentämisestä. Jonkun verran ollaan netistä Lapin kohteita selailtukin ja hyvältä näyttää, Levin panoraamahotelli varsinkin! Matkat Lappiin taitettaisiin omalla autolla. 

Kuva

Tiedostetaan, että ollaan aika myöhään liikkeellä ja varsinkin jos suunnataan Lappiin niin hotellia täytyisi varailla tosi nopsaan jos meinataan vielä johonkin kivaan päästä majoittumaan.

Olisko sulla antaa vinkkiä sopivasta matkakohteesta ulkomailla, joka täyttäisi meidän kriteerit ja/tai kertoa omia kokemuksia? Lapistakin otetaan huomioita vastaan, erityisesti hotellisuosituksia! :)

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Hääviineistä

Alusta asti oli selvää ettei meidän häistä tule ainakaan alkoholittomia. Tätä ei voi kovin hienostuneesti sanoa mutta olen vähän sitä mieltä että kyllä alkoholi jossain määrin hääjuhlaan kuuluu. Suomalainen juomakulttuuri nyt on mitä on ja tietystikään kukaan hääpari ei toivo kenenkään mitään överikännejä häissään vetävän mutta en toisaalta sen pelosta halua alkoholia poiskaan jättää. 

Oma suhde alkoholiin on muuttunut vuosien mittaan aika paljonkin ja nuoruusvuosien "aivan sama mitä, kunhan menee päähän"- ajattelusta on tultu aika paljon eteenpäin, onneksi :) Mun vanhempani ovat viinin ystäviä ja erityisesti mun isäpuoleni tietää viineistä todella paljon. He ovat koittaneet kasvattaa minusta viinin ystävää jo reilun vuosikymmenen ajan mutta hitaasti olen kypsynyt (kuten hyvät viinitkin, ehheh).

Kuva

Ollaan Metallimiehen kanssa yhdessä vähän tuhahdeltu, kun kaverit ovat kehuneet jotain viinejä ja ajateltu että hyi hitto, ei me ainakaan. Kai me pidettiin sitä vähän teennäisenä. Sitten ostettiin vitsillä pullo viiniä ja pian huomattiin että sitä vitsipulloa haettiin yhä useammin. Pian jo löydettiin itsemme vertailemasta mitä makuja maistetaan ja viimeinen naula arkkuun taisi olla viinin, keksien ja juuston yhdistäminen. Ylempi level saavutettiin viime viikolla kun yhdistettiin komboon vielä ne peevelin viinirypäleet :D 

Yhteenvetona siis, yllättäen viini alkoi oikeasti maistumaan hyvälle.

Alkujaan tarkoitus oli häissä "aukaista baari" sitten, kun ruoka on syöty, kahvit juotu ja ohjelma nähty, eli siinä häätanssin jälkeen. Nyt ollaan kuitenkin pohdiskeltu että jospa kuitenkin täydennettäisiin häiden makupalettia vielä niin, että ruoallekin otettaisiin viiniä. Onhan se tosiasia että jos kerran satsataan kunnon ruokaan niin miksi ei sitten tarjottaisi sellaistakin vaihtoehtoa, että viinin ystävät voivat ruoan kyytipojaksi ottaa valintansa mukaan puna- tai valkoviiniä. 

Tämähän toki tarkoittaa sitä, että nyt meidän täytyy uhrautua etsimään sellaiset meidän häihin sopivat viinit ;) Pääruokana häissä syödään possua (en paljasta sen tarkemmin) ja sen kaveriksi sopivat valko- ja punaviini olisi hakusallaan. Viinien ottaminen hääbudjettiin venyttää sitä jo aikalailla eli mitään ylähyllyn viiniä tuskin voidaan valita mutta aika moni keskihintainen viini on omien tutkimusten mukaan saanut tosi hyvät arvostelut. Saa suositella, jos joku hyvä viini tulee mieleen!

Kuva

Itselläni on tuoreita kokemuksia vain valkoviinistä eikä niitäkään liiaksi asti mutta punaviineihinkin tietysti pitäisi tutustua. Kuohari sekin on alkumaljalle vielä valitsematta. Huhhuh, mikä urakka meitä odottaa! :D Onneksi on perhepiirissä asiantuntija, jonka puoleen kääntyä kun ei itse ymmärretä näistä asioista mitään.

Tänään päästään maistamaan "kissaviiniä", jota meillä on kotona ollut mooooooonta kertaa (kuivana tosin) ja joka on lukemani mukaan Suomen myydyin viinibrändi. 

Kuva


Oletko itse viinin ystävä? Tuleeko teidän häihin viiniä ruoalle? Millaisia viinivalintoja olette tehneet?

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Tyylikäs hääkattaus sinisen, mustan ja valkoisen sävyissä.

* Yhteistyössä Duni ja Häät.fi

 



Mun käpyrakkauteni sai taas yhden mahdollisuuden loistaa, kun minua pyydettiin mukaan Dunin ja Häät- median yhteistyökuvioon. Tehtävänantona oli kokeilla muutamaa erilaista kattausideaa Dunilta saatujen tuotenäytteiden perusteella. Tuotteet sain valita itse ja voi pojat, olipa valinta totisesti vaikea :D Päiviä pyörittelin kuvastoja ja pähkäilin mutta sitten ideat alkoivat muotoutumaan kokonaisuuksiksi. Valitettavasti ihan sellaisenaan en (omasta mielestäni) loistavia idiksiä päässyt toteuttamaan kun aivan kaikkea himoitsemaani en varastotilanteen vuoksi saanutkaan testiin mutta soveltaen pääsin silti aivan mukavaan lopputulokseen. 

Alkuperäinen ajatus oli tehdä Suomi 100- teemalla ekohenkinen kattaus lähinnä hääjuhlan iltapalaa ajatellen. Meidän häihin suunniteltu iltapala on tosi suomalainen: grillattua makkaraa. Siihen kertakäyttöastiat, ekohenkisyys siinä mittakaavassa kuin se kertakäyttisastioilla on ylipäätään mahdollista ja Suomiteema olisivat istuneet täydellisesti. Dunilla on lisäksi tosi kiva ecoecho- sarja ja sain osasia siitä tähänkin kattaukseen. Pilarikynttilät, aterimet ja nuo superkauniit epäsymmetriset lautaset edustavat niitä ekompia vaihtoehtoja. 

Pikkuisen jouduin suunnitelmaa kuitenkin muuttamaan matkan varrella muutoinkin ja unohdin sen alkuperäisen iltapala- ajatuksen. Lopulta päädyin tekemään tällaisen jopa vähän isänmaallisen kattauksen, jossa kuitenkin on aineksia siitä alkuperäisestäkin ajatuksesta. Väreinä kattauksessa ovat musta, valkoinen ja sininen. Kokonaisuus on mielestäni aika onnistunut ja kauniin simppeli. Itse tykkään yhtälailla yksinkertaisista kattauksista kuin myös vähän runsaammista. Jälkimmäistä toteutettaessa on vain otettava huomioon niinkin tylsä asia kuin ruokailuun vaadittava tila, plääh :D




Dunin tuotteista kerron sen verran, että se mielikuva, joka sitä marketin kertakäyttöastiahyllyä muistellessa tulee, on nyt poispyyhitty. Jo kuvastoja selatessa yllätyin kuinka tyylikkäitä ja moderneja osa desingeistä oli ja mukana oli sellaisia nimiä kuin Vallila sekä Jukka Rintala. Tämän kattauksen lautasliinoista valkopohjaisten design on Rintalan käsialaa. 

Servettirakastajana olin ihan innoissani näistä paremmista lautasliinoista, joita niitäkin sain. Tässä kattauksessa näkyvät mustat Dunilin Brilliance-liinat ovat glitteröityjä. KYLLÄ! Ihan mahtavaa :D Ne olivat suuria ja tosi kivoja taitella, eivät yhtään sellaisia perinteisiä höttöisiä. Todellakin aivan mainio vaihtoehto kankaisille lautasliinoille.

Koska lähdin tavoittelemaan simppeliä lookia, en lautasliinoistakaan tehnyt sen erikoisempia taitteluja. Halusin kuitenkin nämä molemmat liinat kattaukseen ja tein niistä yhdessä ikäänkuin taskun aterimille. Paikkakortin virkaa toimittaa mustasta kartongista leikattu palanen, joka on tökkäisty valkaistun kävyn poimuihin kiinni.





 Pöydän koristelun suhteen menin siinäkin simppelillä ja elegantilla meiningillä. Suuri ovaali tarjoiluvati käy tietysti myös tarjoiluun mutta aivan hyvin koristeeksikin. Siihen en ota kantaa kannattaako sen päälle tällätavoin oikeita kynttilöitä laittaa mutta ainakin led- versiot käyvät. Kumotun viinilasin käyttäminen kynttilänjalkana- idea on peräisin Pinterestistä ja tässä on rajana vain oma mielikuvitus.




Pompomit ovat varmaan yksi yleisimmistä häiden koristelussa käytetyistä elementeistä eikä syyttä, ne ovat tosi kauniita. Näitä voi tehdä itsekin silkkipaperista mutta tässä kattauksessa nähdyt pompomit ovat honeycombeja, jotka on nekin Dunin mallistosta. Oikeiden kynttilöiden kanssa näiden asettelussa saa toki olla tarkkana! Somistustarkoitusta tekemässäni kattauksessa ajavat myös lautasten alle asetetut mustat kakkupaperit. Pohdiskelin, että näitä voisi hyödyntää askartelussakin eikä fiilis olisi niin maalaisromanttinen kuin valkoisten kakkupapereiden kohdalla. 

Halusin tässä kattauksessa ihan ehdottomasti välttää kaikkea vaaleanpunaista, joka on taatusti myöskin häissä käytetyin teemaväri :D Kokonaisuutena hain jotain raikasta mutta silti tummasävyistä, omasta mielestäni onnistuin. Talvihäihin tällainen toimisi havuilla maustettuna (ehkä jotain tähän tyyliin?) ja muina aikoina voisivat käydä esimerkiksi eukalyptyksen oksat. 

Näin simppeliä kattausta tuskin nähdään meidän häissä, mutta elementteinä ainakin kynttilät ja jollainlailla myös luonto kukkienkin ulkopuolelta olisi tarkoitus siihen sisällyttää. 












Kannustan kyllä kaikkia morsiamia ja sulhasia kokeilemaan sitä omaa hääkattausta, toisinaan se oma visio jostain asiasta onkin aika erilainen toteutettuna. Palaan asiaan vielä ainakin yhden kattauskokeilun verran mutta kerros, mitä tykkäät tästä? :)

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Bootcamp, round 8.



Morjens ja hyvää toista pääsiäispäivää! Arvatenkin pääsiäisenä(kin) tuli syötyä vähän ohi dieetin. Meillä kävi kahdetkin harvinaiset vieraat kun mun serkut kävi avopuolisoineen kylässä ja toki halusin kahvipöytään jotain kahviakin kummempaa. Koiravieraskin saatiin tosi pitkästä aikaa, kun lapinkoiratyttö Hilma kävi saastuttamassa ilman koirakuumetta aiheuttavilla pentukemikaaleilla. Pikkuiset eivät ole koiriin tottuneet, toisin kuin koirien kanssa kasvanut Isosisko ja olikin kiva että saivat vähän siedätystä. Minä kun ihan taatusti joku päivä vielä karvalapsenkin haluan kotiin pyörimään :)

Meidän parisuhdettakin aina pääsiäisenä juhlitaan, kun ollaan silloin rakastuttu. Tänä vuonna pääsiäinen oli sen verran myöhään, että se (Facebook)virallinen päivä, kun päätettiin meidän suhde julkistaa, osui lankalauantaille. Tänä vuonna merkkipäivä oli järjestyksessään jo viides! Viiniä ja juustoja naposteltiin lauantai-iltana ja päivälliseksi paistettiin naudan ulkofilepihvit. Juhlan paikka oli sekin että onnistuttiin paistamaan ne mediumiksi, jes.






Muutoin olen pysynyt ruodussa dieettiruoan suhteen ja ne pakolliset kolme treeniäkin olen tehnyt. Pikkuisen omatunto soimaa kun en tosiaan ole nähnyt kuin sen minimivaivan. Projekti etenee silti toivotusti vaikka nyt olenkin pikkuisen laiskotellut. Nyt on kuitenkin niin upeat ilmat, että ottaa päästä etten ole saanut aikaiseksi lähdettyä ihan kunnon lenkille. Meillä näkee olohuoneen ikkunasta läheiselle kadulle, josta kulkee tosi paljon lenkkeilijöitä ohi ja on harmittanut katsoa kun juoksijoita näkyy aina vaan enemmän. Minulta juoksu on vielä pannassa ties kuinka kauan..

Olen tällä viikolla keskitetysti tehostanut syvän vatsalihaksen aktivointia vapaa-ajallakin ja treenejä tehdessä pitänyt sen ykkösprioriteettina. Vielä huomaan, että sen pito helposti katoaa ja treenin loppupuolella se on selvästi myös vaikeampaa. Kyykätessä pito pysyy alas asti mutta ylös ponnistaessa pito tahtoo lipsahtaa. Luin, että suorien vatsalihasten välissä olevaa rakoa merkityksellisempi asia on se, jaksaako syvää vatsalihasta pitää jännitettynä suoritusten aikana, koska se poikittaisena lihaksena suojaa suorien toisistaan erkaantuneiden vatsalihasten välisen raon "venyttymistä" entisestään. Eli lyhyesti: jos erkauma ei ole suuri, periaatteessa vatsalihasliikkeitäkin saa tehdä mikäli syvä, poikittainen vatsalihas pysyy jännitettynä myös eikä vatsa pullahda liikkeen aikana ulos. Itselläni on tässä vielä työtä tehtäväksi.

Paljon olen pohdinut myös sitä miten elämä järjestyy näiden 12 viikon jälkeen. Olisi tosiaan ajatuksena sellainen ettei se leipäpussi alkaisi heti rapisemaan ja kastikkeet alkaisi ilmestymään lautaselle vaan että tästä jäisi jokseenkin pysyvät tavat ihan normaaliin elämäänkin. Pään sisäistä työtä siis vaaditaan vielä, kun aika helposti sortuu ajatteluun "sitten kun tämä on ohi niin..". Viikolla tapahtuvan mättämisen välttäminen on kuitenkin helpottunut aika paljon. Iltaisin ja päiväuniaikana aika helposti etsiytyi käsi keksipaketille tai vastaavalle mutta nyt se ei välttämättä käy edes mielessä. Edistystä siis!





Puntarilla kävin perjantaiaamuna pyörähtämässä ja pikaisesti otettiin vyötärönympärysmittakin. Paino oli pudonnut 500g viime viikosta ja vyötärönympärys oli kaventunut pari senttiä kolmen viikon takaisesta. JIPPII! 

Tänään alkaa siis jo viikko 9 eli viimeinen sykli Bridal Bootcampista, mieletöntä! En ole vielä tutustunut vimpan syklin treeneihin ja suoraansanoen vähän harmittaa luopua näistä toisen syklin täsmätreeneistä. Harkitsin tuossa, että ottaisin yhden extraviikon tähän väliin kun otin himmailuviikon väliaikaisen pällivikani vuoksi. Saa nyt nähdä maltanko enää sitten kun pääsen näkemään ne uudet treenit ;) 

Aktiivista viikkoa ja auringonpaistetta just sulle!

Matkaa (päivittettyyn) tavoitteeseen 5,9kg.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Morsiuspukumatka: toivelista


Kuva

Luet ensimmäistä osaa postaussarjasta, jossa vien teidät pienelle maakuntamatkalle. Lähdemme etsimään minulle unelmieni hääpukua. Se on siis jo löytynyt ja ostettu mutta tarina matkasta sen luo on vielä kertomatta. Koska sovittelukierroksesta on jo aikaa en enää ihan tarkalleen muista sovittamieni pukujen speksejä mutta kuvat puvuista onneksi olivat tallessa (viime kuussa rikkoutuneesta tietokoneesta huolimatta). Samalla kerron omat kokemukseni läpikäymieni hääpukuliikkeiden palvelusta. Ensimmäisessä osassa kerron tekemästäni esityöstä eli omista toiveista ja ideakuvista. Kuvat postauksessa ovat ensimmäisiä itselleni tallennettuja ideakuvia

 Tervetuloa mukaan!

Viime syksynä, ihan ensimmäisten hääasioiden joukossa halusin ostaa hääpuvun. Siitäkään huolimatta, että painoa oli pudotettavaksi vielä reilusti, en malttanut mieltäni. Vaihtoehtoja olisi ehkä ollut näin jälkikäteen ajatellen paremmin kun olisin malttanut odottaa kaventumistani. En oikein osaa hahmottaa pienen kokonsa vuoksi päälle ahdettua pukua sopivaksi mielessäni ja toisekseen moni kaunis puku jäi tyystin sovittamatta, koska ne eivät kertakaikkiaan menneet päälle edes osittain. Toisaalta taas suositus on, että pukua lähdettäisiin ostamaan ainakin puolta vuotta ennen hääpäivää, koska puvun tilaaminen voi viedä monta kuukautta. Enpä toisaalta ole kuin reilun viisi kiloa kevyempi kuin syksyllä joten no harm done, puku on pienennettävissä :)

Millaista pukua sitten lähdin etsimään? Aivan ensimmäiseksi halusin prinsessapuvun. Tein hakuja "ball gown"-puvuista, joissa on massiivinen helma. Silloin pinnailin Pinterestistä myös valkoisia, tosi klassisia ja yksinkertaisia hääkattauksia, kimppuja ja koristeluja. Maku ja käsitys 'ihanasta' on siis muuttunut tässäkin suhteessa aika paljon matkan varrella.

Mulle on sääntöorientoituneena ihmisenä tärkeää tehdä asiat "oikein" eli etsiskelin ohjeita myös eri vartalotyypille sopivista puvuista. Opin, että pitkälle morsiamelle voisi sopia hyvin myös merenneitomallinen puku. Ajatus sellaisestakin jäi itämään. Toinen malli mitä monessa paikassa suositeltiin olivat a-linjaiset puvut. Tietystikin aioin tehdä valinnan oman fiiliksen enkä normien mukaan mutta avuksihan tuollaiset ohjeet ovat tarkoitettukin.


Kuva (Puku: Tomy Mariage, Deauville)

Kuva (Puku: Tomy Mariage, Deauville)


Kuva (Puku: Tomy Mariage, Ouvrage)

Kuva (Puku: Tomy Mariage, Ouvrage)


Tylliä halusin aivan ehdottomasti. Paaaaaljon tylliä. Tyllin paras ystävä on pitsi ja siitä olin jo ompeluharrastuksessanikin innostunut, oli siis aika helppo haluta sitä myös omaan hääpukuun. Värin halusin olevan perinteisesti valkoinen, tai oikeastaan ivory, joka sopii pohjoismaiselle kalpeanaamalle puhtaanvalkoista paremmin. Bling bling- puvuille sanoin heti ei.

Olkaimetkin halusin mutta niiden malli ja tyyli tuotti hankaluuksia. Mulla on pitkä joutsenkaula ja omasta mielestäni myös väli rintojen ja hartioiden välillä on omituisen pitkä (let's face it, kaikki minussa on omituisen pitkää!). Tästä syystä esimerkiksi tuubitobit eivät ole mun lemppareita muuten kuin rajattoman rusketuksen puolesta. 

Kiitos geeniperimään mulla on myös paljon luomia enkä tykkää niistä yhtään. Kaikkien poistaminen pelkästään kosmeettisista syistä ei kuitenkaan tunnu kauhean järkevältä. Siispä olkaimet tai pienet hihat. Puvun kiinnityksen toivoin olevan vetoketjulla ja plussana ne kauniit pienet nykerönapit.

Budjetti puvulle asetettiin viiteensataan euroon. 

Näistä lähtökohdista lähdin kierrokselle kohti unelmieni hääpukua. Jännittävän ensimmäisen sovituksen varasin paikalliseen Morsiuspukuliike Birgittaan.
Siitä lisää ensi kerralla! 

Oliko sinulla vastaavaa toivelistaa, kun lähdit pukuja sovittelemaan vai sukelsitko helmoihin mieli avoimena?  

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Bootcamp, round 7 (ja tavoitteiden päivitystä!)

Ärsyttää ihan hemmetisti olla tällainen fitnessklishee mutta annetaan nyt mennä kun on kerran aloitettu. Olen meuhkannut siitä, että rasittaa olla tällainen vetelä löllö joka ei pysty eikä kykene mutta myös painottanut sitä, että kymmenen lisäkiloa saa nyt kyytiä ja vähempi ei riitä. 

No, en nyt sitten tiedä enää siitäkään.

Kävin viime viikolla sen verran salilla, että ennen kuin mentiin koko perheellä uimaan (sali on uimahallin yhteydessä) polkaisin hien kuntopyörällä ja samalla kävin siinä ihmelaitteella seisomassa, joka osaa kertoa mystisiä lukuja mun kropastani. Viimemmäksi olen ollut laitteen analysoitavana syyskuussa ja nyt kiinnosti tietää missä mennään.






Yllätyin siitä, että en muistanut kuinka paljon painoin vielä syyskuussa! Paino on siis hilautunut kokoajan pikkuhiljaa alaspäin mutta se on tapahtunut niin hissuksiin etten ole oikein hoksannutkaan. Tässä taitaa olla vähän väliä silläkin missä vaa'alla lukemansa ottaa mutta suuntaa nyt antaa kuitenkin oli vaaka mikä tahansa.

BMI eli painoindeksi oli siirtynyt lähemmäs  normaalia sekin. En itse tästä kauheasti perusta, koska sen mukaan mun täytyisi painaa, ollakseni normaalipainon keskivaiheilla, 72kg ja se on minusta kyllä tosi vähän, ainakin jos haluaa että tuossa painossa olisi mukana myös lihasta. Otetaan tässä nyt huomioon se, että olen yli 180cm pitkä.

Rasvaprosenttikin näytti paremmalta ja luustolihasprosentti siihen suhteutettuna varsinkin. Rasvat olivat siis tulleet alaspäin ja lihasmassa ylöspäin. Kun painokin oli tippunut niin lopputulemana siis on (luottamatta nyt sen innokkaammin rasvaprosentteja mittaaviin laitteisiin, onhan tästä muutakin näyttöä) se, että pudotetut kilot ovat lähteneet juuri sieltä mistä pitääkin - vararavinnosta.

Mittaajana toiminut, minut viimeksi syksyllä nähnyt ohjaaja, kehui että voisi kuvitella painon pudonneen enemmänkin. Kerroin hänelle, että kymmenisen kiloa on jäljellä tavoitteeseen mutta hän saikin mut ajattelemaan. Keskusteltiin siinä, että jos lihasmassaa tahtoo kasvattaa niin kymmenen kilon pudottaminen tässä kohtaa kun kyse on kuitenkin "vain" lievästä ylipainosta, on oikeasti aikamoinen työsarka. Sitä sitten jäin päässäni pyörittelemään ja totesin että voisin päivittää mun tavoitettani..

Alunperin tavoitteena pitämäni vaakalukema on siis se paino, johon pääsin kesällä 2014 juuri ennen kuin aloin odottamaan meidän nuorimmaista. Tällöin edellinen vauva oli siis just täyttänyt vuoden ja kroppa oli aikamoista mössöä. Mulla on aina ollut aika huono lihaskunto enkä ikinä ole ollut lihaksikas. Hoikka ja pitkä- sekä kapearaajainen (mun narukädet ovat olleet esim. entisellä työpaikalla ihan vitsi :D) olen ollut suurimman osan ajasta. Tuolloinkin, juuri edellisen raskauden kilot karistaneena lihasta tuskin oli nimeksikään. Tuntuisi siis hullulta nyt kasvatella lihasta ja silti pitää kiinni tavoitteestaan? Lihas painaa enemmän kuin läski. 


Tässä on superherkullinen annos tonnikalapihvejä, jotka tein Pirkan chilitonnikalasta.

Nyt päästään siihen fitnessklishee- osuuteen. Tietyn vaakalukeman sijasta siis.. tattadadattadaa.. pyrin siihen, että peilikuvaan voi olla tyytyväinen. Mitään mittanauhalukemiakaan on paha lähteä määrittelemään, kun en ole enää riskirajoilla vyötärölihavuudenkaan tiimoilta. Jotain tavoitetta painon suhteen silti haluan säilyttää mutta otan vähän joustavamman lähestymistavan ja huomioin toivottavasti kasvavan lihasmassankin.

Olen arastellut paljastaa mun varsinaista painoani mutta en sitten oikein osannut perustella itselleni miksi. Se tuntuu isolta lukemalta mutta toisaalta, olenhan pitkäkin. Allaolevasta kuvasta käy ilmi koko totuus ja nuo mittaustulokset sekä syyskuulta että viime viikon tiistailta. Pohdiskelin, että päivitetty tavoite mulla voisi olla 83kg. Siinä ollaan jo BMI- taulukonkin mukaan normaalipainon rajoissa ja tuollaiseen lukemaan mahtuu jo lihastakin mutta ei jää liiemmin tilaa läskille jos siis sitä lihasta onnistuu itselleen rakentamaan :) Muitakin tavoitteita mietin mutta niistä lisää toisella kerralla!



Muutoin seiskaviikko kului kisaväsymyksen kourissa. En tiedä laittaisinko kiireellisen arjen, kevätväsymyksen, hormoonien vai jonku pinnan alla kytevän flunssapöpön piikkin mutta olo ei ollut normaali eikä ole vieläkään. Olen ollut tosi väsynyt pitkistä yöunista huolimatta, kiukkuinen ja itkuherkkä. Naisten"taudeillakaan" tätä ei oikein pysty selittämään. 

Oli mitä oli, annoin itselleni viime viikon osalta luvan löysätä, kun torstaina jalkatreeniä aloittaessani purskahdin itkuun. Nyyhkytin ja treenasin (ah, mitä uhrautumista tavoitteille! :D) kymmenisen minuuttia ja sitten löin hanskat tiskiin. Jos jotain olen viime vuosina oppinut niin sen, että väkisin eteenpäin painamalla ja omat tarpeensa tukahduttamalla saa aikaan vain pahaa

Tätä kirjoittaessani eletään siis jo viikkoa kahdeksan. Eka treeni kolmesta on tehty eikä vire ole kohdallaan vieläkään. En oikein tiedä mitä tässä nyt sitten keksisin, ehkä yritän lisätä lenkkejä joista olen pari viikkoa lipsunut. 

PS. Oma vaaka näytti lauantaina, perjantain turvottavasta ravintolamätöstä huolimatta 89,4kg eli alaspäin on tultu kahden viikon takaisesta huikeat 400g ;)

Matkaa päivitettyyn tavoitteeseen 6,4kg.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Bootcamp, round 6

Huh, miten hiilaripitoinen viikonloppu onkaan takana! Mun ihana esikoistyttäreni täytti kymmenen vuotta ja ollaan Harry Potter- hengessä sitä juhlittu pöydät notkuen kaikkea epäterveellistä. Omasta projektista huolimatta annoin itsellenikin luvan kaivautua pöydän antimiin, olinhan niitä tässä viikon verran värkännyt. 

Askartelut, leipomiset ja kaikki muu partyplanning tietty vie jo ennestään vähästä käytettävissäolevasta ajasta ison siivun. Se olikin viime viikossa haastavin osuus, kun aiempina viikkoina muodostuneet rutiinit täytyi rikkoa ja ryhtyä sumplimaan. Se on mulle epämukavuusaluetta ja hermo kiristyy sellaisesta heti. Tällaisissa hetkissä sitten helposti alan karsimaan sieltä mistä ei pitäisi, eli siitä omasta hyvinvoinnista. Nyt onneksi sain pidettyä pään kylmänä ja karsin vähän juhlasuunnitteluista, kun tiesin ettei kaikki ole juhlakalulle itselleen niin tärkeitä asioita. Näin sain raivattua tilaa treeneille eikä kukaan oikeastaan joutunut luopumaan mistään. 

Kun on paljon tekemistä niin itselle kokkailu alkaa tuntumaan myöskin tosi rasittavalta ja meninkin viime viikon siitä mistä aita on matalin. Tällä kertaa se tarkoitti vähän mausta ja monipuolisuudesta tinkimistä mikä tietty tökki sitten kun se lautanen täytyi tyhjentää. Ateriavälitkin tahtoivat kiireessä venyä varsinkin illasta jopa yli viiteen tuntiin, minkä kyllä sitten huomasikin.

Eilen, sunnuntaina, olikin sitten vetämättömin olo viikkoihin! Kaksipäiväiset sokeribileet ja lauantai-iltana hörpitty viini näkyivät sekä peilikuvassa että tuntuivat yleisfiiliksessä. Jälleen hyvä muistutus itselle siitä, että ei tässä bootcampin aikana mitään uhrauksia oikeastaan tehdä vaan päinvastoin. Ajatusmallit vaan kaipaa päivittämistä ja sehän se taitaa hankalin osuus tällaisissa elämäntapamuutoksissa ollakin.

 
Kuva

Vaakaa tai mittanauhaa en tällä viikolla käytellyt ollenkaan. Viime viikkoinen tulos oli niin muikea, että en halunnut riskeerata sen tuomaa hyvää fiilistä. Sitä paitsi, olen siinä kohtaa kiertoa menossa että turvotuksia aika varmasti olisi ollut ja ne ois vääristänyt lukemia heti. Peilikuvaa olen katsellut ja pidän siitä enemmän. Tykkään, että pakarat on selvästi vastanneet saamaansa ärsytykseen, samoin keskivartalon lihakset. Omaan silmään reidet hakevat uutta muotoa mutta tätä näkyä ei kylläkään mittanauha tukenut viime viikollakaan. Eipä väliä, muutos on väistämätön, ennemmin tai myöhemmin :) 

Vatsalihasten erkauman tilannetta tunnustelin eilen ja vielä siinä navan kohdalla tuntuu olevan enemmän rakoa kuin muualla. Jostain löysin määritelmän, että mikäli rako on vähemmän kuin 2,7mm (noin kaksi sormea) ei ole kyse varsinaisesta erkaumasta ja mulla se rako on selvästi vähemmän. Toisessa paikassa kuitenkin korostettiin ettei kotitekoinen diagnoosi asiasta ole riittävä vaan jos erkauman oirekuvauksesta löytyy tuttuja asioita niin kannattaa ottaa varovaisesti. 

Syville vatsalihaksilla tarkoitetut liikkeet ovat vaan vähän tylsiä tehdä hikijumpan seassa. Ne ovat usein tosi hienovaraista pientä liikettä, jolla aktivoidaan poikittaista vatsalihasta pinnallisten suorien vatsalihasten alla. Toisessa vaakakupissa on toisaalta riski pahentaa erkaumaa, jos alkaa repimään vaikkapa istumaannousuja ennenkuin syvien vatsalihasten aktivointi onnistuu.. Eipä mulla mikään kiire ole, loppuelämä aikaa tehdä niitä istumaannousuja ja lankuttaa.

Toisen syklin uusia treenejä on nyt siis kaksi viikkoa takana ja näin tokalla viikolla ei enää tarvinnut niin pysähdellä lukemaan ohjetta. Sain siis paremmat tehot treeneistä irti. Käsipäivänä saan tehdä kaikki liikkeet suoraan ohjeesta mikä on ihan huippua mutta kahdessa muussa treenissä on useampia liikkeitä, jotka joudun korvaamaan just noilla mainitsemillani tylsillä syvien vatsalihasten aktivoinneilla. 

Uudella innolla aloittelen siis taas viikkoa seitsemän, joka muuten tarkoittaa sitä että ollaan yli puolenvälin tässä nimenomaisessa projektissa! Tuntuupa hassulta, en ikinä ole jaksanut mitään vastaavaa näin pitkään :) Go minä, go!

Mukavaa ja aktiivista viikkoa just sulle <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...