tiistai 28. helmikuuta 2017

Lightboxin lukemattomat eri mahdollisuudet

* yhteistyössä Hippu Kids &Lifestyle

A little lovely companyn erilaiset valotuotteet ovat ihastuttaneet monia. Minuakin ne ihastuttivat heti ensinäkemältä mutta meni aika kauan ennenkuin kyseisen merkin tuotteita meille kotiutui. Eka tuli PosterBoxin muodossa mutta sitä seurasi pian tämän yhteistyökuvion myötä saatu Lightbox A4. Se olikin sitten rakkautta ensisilmäyksellä! Ideat alkoivat suorastaan pursuamaan päässäni missä kaikessa tuota ihmeellistä valotaulua voisi hyödyntää ja tässä esittelenkin muutaman niistä.



Ps. @luomallablogi n instassa on ihan oikeasti menossa arvonta. Huomisen päivän enää!

Olen innokas instailija ja vaikka Instagramin alkuperäinen tarkoitus onkin näyttää kuvin mitä ihmiset tekevät juuri sillä hetkellä, aika monen instatili on silti täynnä harkittuja, rajattuja ja taatusti aikaavieviä kuvia pullollaan. Itse olen ihan vastikään hoksannut kuinka hauskaa kuvien "lavastaminen" on ja usein vaikkapa kuvatessani jotain valmistunutta käsityötä ravailen ympäri asuntoa etsien pieniä tavaroita, joita voisi kuvaan somisteeksi laittaa. Tykkäänkertaasata! Uusi ystäväni valotaulu on yksi loistokeksintö Insta- kuvien maustamiseen. Siihen voi kirjoittaa hashtageja, jonkin hauskan ajatuksen tai vaikkapa hyvän huomenen toivotuksen seuraajilleen. Mielikuvitus on rajana!






Sisustuskäytössä Lightbox on kätevä missä huoneessa vain. Meillä Isosisko olisi innokas adoptoimaan boksin omaan huoneeseensa mutta itsekin olisin innokas tätä omassa käytössäni pitämään. Lightboxiin on Hipun valikoimasta saatavilla mustien kirjainten lisäksi ainakin myös pastelliset, mustat kaunokirjaimet, lapsille suunnatut mustat kirjain- ja eläinkuviot ja pastellisetkin. Muualta löysin vielä numeroita ja kuvioita ja käsinkirjoitetut mustat kirjaimet. Boxeja on montaa eri väriä, ainakin vaaleanpunaista, minttua ja mustaa. Meillä on valkoinen. Mustien peruskirjainten mukana tuli jokunen tyhjä läpyskä, joihin tein Ä:n ja Ö:n, jotka setistä puuttuvat. Niistä ei tullut kovin siistejä mutta käsivaralla paksulla tussilla piirtäminen oli aika haastavaa pienelle muovinpalalle.


Hippu Kidsin sivuilla kerrotaan Lightboxista näin:

"Trendikäs Light Box johon mahtuu kolme riviä tekstiä.
Voit luoda omia viestejä niin usein kuin haluat. Sekoita kirjaimia ja symboleja, joita pakkaus sisältää 85 kappaletta. Erikseen saatavilla myös numero- ja symbolisettejä.
Hauska koriste kotiin ja lastenhuoneeseen, mutta myös juhliin, synttäreille ja häihin. Tee uusia viestejä uudelleen ja uudelleen!
Koko: 30 × 22 × 6cm
Materiaali: Musta PVC-kehys
Tämä LED Light Box on toimii sekä pattereilla (6 × 1,5V AA) että verkkovirralla (adapteri 9V DC500 mA). Eivät sisälly pakkaukseen.
Ei voi käyttää ladattavien patterien kanssa"
Mieleen tuli muutama lapsiin tai sisustukseen liittymätönkin tapa hyödyntää Lightboxia. Nimittäin iloisista uutisista kertominen! Vauvauutisistakin tietysti mutta ensimmäisenä ajattelin miten ihanat Save the date- kuvat boksin kanssa saisi, eikä niihin tarvitsisi enään tekstiäkään lisätä jälkeenpäin kun valotauluun kirjoittaisi kaiken oleellisen. Oheisten esimerkkikuvien lisäksi tuli mieleeni kuva, jossa pariskunta istuu (laiturilla) selät kohti kameraa, toisiinsa nojaten ja heidän selkänsä takana olisi valotaulussa teksti "Save the date xx.xx.xx". Samalla idealla jälleen lukemattomia mahdollisuuksia! Melkein harmittaa ettei me otettu save the date- kuvia.
 

Meidän häihinkin tämä valoisa laatikko ihan taatusti pääsee kunhan saan rajattua päässä kuhisevista ideoista just sen parhaimman. Yhdellä kaasollakin onneksi on oma lootansa niin voin tarvittaessa yrittää hiillostaa senkin lainaan ;) Vaikka hääparin pöydän edessä jotain ällösöpöä tekstiä kantaen, kakkubuffettia julistamassa, toivottamassa tervetulleeksi, muistuttamassa vieraskirjasta, ohjaamassa piilopullolle.. näitähän riittää.



Kotiin palaavaa koululaista ja elämäntaparemonttilaistakin on hyvä välillä muistutella syömäpuuhiin.






Siinä muutama vinkki miten Lightboxia voisi hyödyntää, keksitkö itse lisää? :) 

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Hippu Kids & Lifestyle- arvonnan voittaja!

Kiitos paljon kaikille Hippu Kids & Lifestyle- lahjakortin arvontaan kommentin jättäneille <3 Voittajaksi selviytyi Jonna, joka kommentoi näin:


"Facebookissa seuraan. Käyttäisin johonkin ihanaan vaatteeseen kunhan vain osaisin päättää mihin :)"


Voittajalle on ilmoitettu! Onnea, onnea <3

Baby can squat! (Bridal Bootcamp vk 1)

Viikko 1


Aloitin tämän viikon maanantaina yhteistyön Fitverstaan kanssa Bridal Bootcamp- ohjelmapaketin merkeissä. Sain ohjeet kotitreeniin (vaihtoehto olisi ollut myös sali mutta koen kotona treenaamisen olevan mulle kuitenkin matalamman kynnyksen hommia, vaikka salikorttikin löytyy) sekä ruokaohjeet. Koska mulla on takana kaksi perättäistä raskautta, josta kroppa ei ole täysin toipunut sain Fitverstaan Mirjalta myös lantionpohjatreeniin ohjeet, polvien vahvistamiseen liikkeitä (näistä vaivoista olen kärsinyt iäisyyden) sekä yhä olemassaolevan vatsalihaserkauman vuoksi pieniä modifikaatioita treeniohjeisiin siihen asti että rakoa saadaan pienemmäksi.

Valmennus kestää 12 viikkoa ja tuolle ajalle on tehty valmis kausisuunnitelma. Siihen on sijoiteltu viikon kolme pakollista treeniä ja extratreenit (pakarat, vatsa, hartiat sekä tabata). Aerobisia treenejäkin sekaan on ripoteltu jokunen. 







Lähtötilanne minulla on nyt siis se, että kolmannen raskauden aikana kerättyä ylipainoa on jäljellä vielä kymmenen kiloa. Itsekseni ja vähän avustettunakin olen jokusen kerran yrittänyt aloittaa ylimääräisten kilojen karistamista, löydät nuo intoa puhkuvat postaukset kaikki täältä. Matka on totisesti ollut pitkä ja yhä jatkuu. Omat ajatukset painonpudottamisesta, terveestä fysiikasta ja siitä mikä motivoi ovat kaikki kokeneet melkoisen metamorfoosin. Valmiiksi ei tule koskaan tässäkään mutta kehitystä on tapahtunut sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ensiksi hävetti lukea nuo postaukset mutta sitten tajusin: olenhan minä kuitenkin 8kg jo ekasta postauksesta pudottanut vaikkakin se on vienyt aikaa yli puolitoista vuotta.

Nyt kuitenkin halusin ihan selvän tavoitteen ja ammattilaisen tuen asiaan. Haluan tottakai näyttää upealta omana hääpäivänäni mutta vaikka se tavallaan tässä onkin se tähtäin, niin en tietenkään ajattele että se olisi päätepysäkki millekään (paitsi avoliitolle ja nykyiselle sukunimelle :D). Mitään intopiukeaa attitudea tähän ei tällä kertaa liittynyt. Superkyllästyminen jatkuviin selkäkipuihin, surkeiden ruokatottumusten tiedostaminen ja turhautuminen omaan kykyyn tehdä muutoksia toivat tähän. Päätin hoitaa treenin kerrallaan, tehdä ja syödä ruoan kerrallaan ja projektin ulkopuolisen ajan nauttia elämän muista iloista. Tavallaan robottina nyt suoritella tällaista 12 viikon työtehtävää ja jättää tunteilut sivuun.






Eka treeni = kylmä turska vasten kasvoja. Burbee todellakin näyttää helpommalta kuin on! Toistoja olisi pitänyt saada yli kymmenen neljässä sarjassa enkä päässyt kovinkaan lähelle sitä. Luulen, että muistutin sellaista jenkkisarjoissa nähtyä korkeaa kangasukkelia, jotka huojuu epämääräisesti kun sinne puhalletaan ilmaa. Minä vaan kävin välillä rähmälläni maassa ja sitten huojuin takaisin ylös :D

Toka treeni = alkulämmittely tuntuu niin turhalta ja tekis aina mieli se skipata. En ole skipannut mutta varmaan siihen voisi enemmänkin panostaa. Treenin eka liike taas hyppimistä ja heilumista eikä ollut vittusaatanaperkele kaukana. Mulla ei todellakaan ole mitään pomppufiilistä ollut vuosiin, kaikki sellainen tuntuu saavan tän vellirungon entistä enemmän kasaan. 

Kolmas treeni = niiiiiin olisi laiskottanut ettei hyppiminen huvittanut sitten tippaakaan. Raivostuttaa tehdä kaikesta se kevennetty versio ja silti jäädä määritellyistä toistoista jälkeen. Tuntuu tosi vaikealta kohdata se kuinka todella huonossa kunnossa on ja kuinka todella pohjalta joutuu rakentamaan kaiken uudelleen. Kolmannen treenin iloja oli se, että viimein tajusin miten kyykätään oikeaoppisesti! Jälkeenpäin haluan ajatella, että just se mieletön epämukavuuden tunne tönäisi jostain reunalta yli ja pidättelemättömästi raivokyykkäsin. Sitten se menikin oikein, jipii!






Kahvakuulaliikkeet treeneissä on mun lemppareita, niitä näkyy onneksi aika kivasti olevankin. Inhokkiliikkeitä on kaikki - kuten todettu - missä täytyy hyppiä. Tuntuu että mulla jää vararenkaat hyppimään minuuteiksi. Erityisesti kaikki hypyt, joissa ristikkäiset raajat heiluu eri suuntiin on osoittaneet ettei mulla näemmä olekaan mitään rytmitajua. Toinen jalka ja vastakkainen käsi eteen samaan tahtiin ei noin teoriassa kuulosta motorisesti kovin haastavalta. Ehkä se on se hyppely siinä joka sekoittaa :D Mun tän viikkoisista hyppelysuorituksista saisi videoituna taatusti YouTube- hitin..

Palautteluna olen tehnyt ihan kävelylenkkejä, yksin ja lasten kanssa. Eilen muistin laittaa sykevyönkin paikalleen ja mun tavallisella kävelyvauhdilla pysyy ihan kivasti 60-70% maksimisykkeestä, mikä siis mulla on noin 115-130pbm. Tunteroisen lenkillä huomaan että keskikropan tukilihakset alkaa väsymään niin että lantio notkahtaa eteen ja hartiat lysyyn. Siitä sitten kipeytyy selkä, kun sinne tulee turhaa painetta ja vetoa.

Foam rolleri meille muutti ystävänpäivänä mutta meistä ei todellakaan ole tullut kovin rakkaita ystäviä. Iltana eräänä rullasin kipupisteitä pohkeista ja nyt maksan. Ovat muuten herkkänä! Olen tosi kipuherkkä ja rullailin kyyneleet silmissä, kiroilin ja olin pahoinvoiva. Toisinaan sitä tuntee itsensä vähän säälittäväksi :D



Näitä piti syödä kaksi ja todellakin täyttyi vatsa vaikka tässä vähän aneemiselta annokselta näyttääkin.

Ruokaohjeet on olleet selkeitä ja niissä on oikeasti paljon vaihtoehtoja! Olen yrittänyt muistaa kuvata annoksiani ihan vaan dokumentoidakseni kuinka hillittömiä määriä ruokaa saa napaansa laihdutuskuurilainen mättää. Totesinkin, että ihan liian pieniä annoksia olen syönyt ja nimenomaan väärässä suhteessa toisiinsa. Väitän ihan pokkana, että juuri se on useimpien paino-ongelmaisten perisynti. Ihan vaikka tietämättömyyttäänkin vaikka tiedän kyllä kuinka helppo on itseään huijata tässäkin asiassa. Sain luvan syödä ylimääräisen välipalan, koska vielä harvakseltaan imetän. Päätin etten sitä syö, koska meidän imetystaival näyttää kohdanneen loppunsa mutta myös siksi kun en koe sitä tarvitsevani. Ei ole yhtään ollut nälkä ja se olisi sitten vaan yksi ruoka lisää mikä pitäisi muistaa syödä :D

Iltapala on ainoa, johon kaipaisin jotain lisää mutta tajuan miksi. Toinen perisynti mulla on se ihmeellinen iltabulkkaus, jolle en keksi muuta syytä kuin psyykkiset. Tottumus ja se, että jotenkin se on muka hohdokkaampaa se oma aika illalla, kun syö jotain (epäterveellistä). Muutoksen paikka tässäkin.

Lauantait on meillä lapsilla karkkipäivä ja päätin että silloin saan vähän löysää minäkin. Sen päätettyäni ei oikeastaan ollut edes mitään mieletöntä tarvetta mässätä. Saunajuoman join ja pienen namun itselleni sallin, kaasopalaverissa kahvin kanssa pullan. Miinuspuolena se, että päivän poikkeavat aktiviteetit sekoittivat mut ruokarytmistä ja sen huomasin sitten tosi isona nälkänä ja kiukutteluna.

Nyt, sunnuntaina, alkuviikon jalka- ja pakarajumit on hellittäneet mutta vastaavasti jumeilee yläkroppa. Huomenna aloitetaan sama kierros alusta paitsi että nyt osaan kyykätä! Yhteenvetona siis voi sanoa, että treenivitutus toi tullessaan yhden uuden taidon ja vei mennessään aika läjän kaloreita :) Painoon eka viikko ei tuonut toivottua muutosta mutta tammikuun puolivälissä otettuihin strategisiin leveysmittoihin oli jokaiseen tullut sentin vähennys.

Tavoitepainoon matkaa 10kg.

torstai 23. helmikuuta 2017

Arvostele mun hääbudjetti!

Hääblogeissa on kohistu hääbudjeteista ja erityisesti toisten hääbudjeteista. Idea tähän hauskaan "Arvostele mun hääbudjetti"- leikkiin lähti Facebookin hääryhmästä. Oikeastihan ei ollut kyse leikistä. Itse käsitin kyseessä olleen kevein mielin heitetty huokaus hääbudjetin paikkansapitämättömyydestä ja ihan simppeli keskustelunavaus. Oli hämmentävää seurata sen edistymistä ja polveilua, suoranaista vittuilua (puolin ja toisin) ja joidenkin yritystä pitää keskustelu keveänä. En iljennyt jäädä seuraamaan kuinka lopulta kävi mutta se keskustelu on siis inspiroinut monia. Minuakin. 

Niinpä, eväinäni pari omaan korvaani erikoista väittämää yllämainitusta keskustelusta ja sen jälkipyykistä halusin purkaa ajatukset sanoiksi tänne oman blogin turvaan, jossa voin sitten kätevästi moderoida vastaväittämät mäkeen ;)

Se kenellä on laittaa häihin iso tukku tauhkanaa pitää sitä ihmetteleviä kateellisina, tietysti. Pienen budjetin juhlija kokee nöyryyttävänä kun setelitukkua heilutteleva morsian hämmästelee ettei ollut tiennytkään että vihkisormuksia saa alle kahdella tonnilla. Eihän se nyt avioliittokaan sellaisella kestä, joka ei sormukseen ole vähintään kuukauden palkkaa laittanut?? Yleistyksiä tietysti ja ääripäitä mutta niitä täynnä oli lukemani keskustelukin. Some- keskustelut jaksaa ihmetyttää mua päivä toisensa jälkeen mutta se on sitten ihan toinen tarina.

Todettakoon että seuraavat eivät ole suoria sitaatteja, jos joku harrastuksia vailla oleva nipottaja lähtee asiaa tarkistamaan.

"Me ainakin halutaan järjestää kunnon bileet" oli hääryhmän keskustelussa toistunut, mielestäni huono, perustelu paisuneelle hääbudjetille. Pienen budjetin juhlija ei siis halua tai voi tarjota vieraille hyviä bileitä? Juuri tällainen kommentti on omiaan provosoimaan. Hyvät bileet kun voi saada ilman shampanjaputousta ja stand-up- esitystäkin. 

Hyvät bileet vaatii oikeastaan vain oikeat ihmiset saman katon alle ja vähän musiikkia. Kaikki muu on extraa, jonka olemassaolosta ei bileiden laatu riipu. Tietysti eri asia, jos kokee ettei hyviä bileitä osaa järjestää ilman mieletöntä tuhlausta.. ;) (Myöskin esimerkki tahallisesta provosoinnista). Tunnelmaa ei silti rahalla luoda!

"Me halutaan säilyttää meidän itsenäisyys ja siksi maksetaan koko lysti itse. Vanhemmat ei todellakaan auta." Lievästi vinksahtanut käsitys itsenäisyydestä sanoisin. Miksi taloudellinen apu vie itsenäisyyden mutta vaikkapa se käytännön järjestelyihin tarjottu (ja otettu) apu on tervetullutta eikä uhkaa yksilön tai parisuhteen itsenäistä luonnetta? Apua molemmat, toinen euromuotoista ja toinen aikaa - näin perheellisen näkökulmasta osaa tuota jälkimmäistäkin arvostaa ihan eri tavalla. 

Voisiko olla peräti niin, että vanhemmat haluavat osallistua kustannuksiin, koska kyseessä on oman lapsen yksi tärkeimmistä päivistä? Ettei kyse olisikaan siitä, että napataan vallankahvasta kiinni, kun setelitukko vaihtaa omistajaa ja aletaan kertomaan miten asiat tulee hoitaa? Jos tällainen pelko on, niin vaatisiko suhde omiin (tai puolison) vanhempiin vähän tarkastelua? 

Minä en koe häpeällisenä sitä, että meidän molempien vanhemmat ovat luvanneet kustannuksissa auttaa (samoin ajattelee muuten mies, kysäisin juuri!). Enkä myöskään ajattele sen olevan uhka meidän itsenäisyydelle tai hääjuhlan järjestelylle. Juhlat ovat toki meidän mutta minulle omat ja mieheni vanhemmat ovat niin tärkeitä ihmisiä että heidän mielipidettään kyllä mielelläni kysynkin! Olen kysynytkin ja tulen kysymään jatkossakin. Innoissamme esiteltiin meidän saamat tarjoukset pitopalveluilta ja kyseltiin heidän näkemystään häihin parhaiten soveltuvasta menusta. En kertakaikkisesti käsitä miksi ei otettaisi heitä mukaan suunnittelussa sen verran kuin he haluavat siihen osallistua? En totisesti näe sitä uhkana vaan mahdollisuutena. 




On myös pareja, jotka haluavat lapsia vasta avioliiton solmimisen jälkeen tai ei ollenkaan. Kahdella työssäkäyvällä ihmisellä jää tulotasosta ja asumismenoista riippuen varmaan aika helposti säästöön. Ja jos on pitkäjänteisen suunnittelun ihminen, voi häitä varten ollakin mielekästä säästää vuosia, silloin pienetkin summat kasvavat suuriksi. Toiset parit ovat joko molemmat tai toinen opiskelijoita, jolloin rahatilanne taas on ihan erilainen. Ja sitten on meitä jo perheellisiä. Työssäkäyviä tai ei, rahanmeno on aivan eri luokkaa kuin lapsettomilla. Se on fakta. 

Me ei olla myöskään kovinkaan kummoisia säästäjiä. Kummallekkaan ei ole luontevaa tunkea rahaa sukanvarteen vuositolkulla jotain tulevaisuudessa olevaa tapahtumaa X varten. Me liikahdetaan spontaanimmin. Urakoidaan isompia summia lyhyemmän ajan sisällä säästöön, mutta ollaan myös varauduttu siihen, että jos näyttää ettei ehditä saada tarpeeksi niin pieni lainakin voidaan ottaa. Sehän on yksinkertaistettuna käänteistä säästämistä! Saattaahan olla, että tällainenkin tapa rahoittaa häät on ihan yhtä oikein vaikka ei olisikaan juuri se oma tapa?

Piste, josta asioita tarkastelee on aika merkittävässä roolissa sekin. Lapseton, juuri ja juuri kaksikymmenvuotispäivänsä ohittanut pari katselee maailmaa aivan erilaisesta näkövinkkelistä kuin yli kolmekymppinen pari, joilla on jo lapsia. Kummankin parin paikka olla ja ajatella on ihan yhtä oikea mutta perspektiivi on pakostakin erilainen. Tiedän omasta kokemuksesta, että kymmenen vuotta sitten (tasan muuten, mulla on tänään 33-v synttärit!) ajattelin asioista hyvinkin eri tavalla ja jos silloin olisin häitäni järjestänyt, olisi lopputulos varmastikin aika erilainen. 

Eikä rahatilanne ole ainoa häiden budjettia määrittelevä asia. Jotkut parit eivät välitä käyttää rahaa häihinsä pakollista menekkiä enempää. Miksi ihmeessä kaikkien täytyisi tässäkin mennä sitä yhtä ja samaa kaistaa kuin kaikki muutkin? Miksi se oma totuus on niin paljon muiden totuuksia parempi?

Jos halutaan mennä kohti sitä, että rahasta puhuminen ei olisi niin suuri tabu niin näkisin, että sen kateuskortin esiinvetämisen voisi rahapuussa istuvat lopettaa, sillä se on alentavaa heille joilla ei ole varaa panostaa niin paljoa ja antaa ainakin itselleni sanojastaan hieman leuhkan kuvan. Jollekulle voi olla aidosti kauhistus, että joku laittaa häihinsä kymmeniä tuhansia euroja. Ei se tee ihmisestä kateellista. Vastaavasti budjettimorsiamet napsauttavat suunsa kiinni ja tyytyvät siihen ettei toisten häihin satsaama summa ole oikeastaan sinulle kuuluva asia ollenkaan. Ei edes silloin kun se yleiseen kommentointiin hääryhmässä "tarjotaan".

Kun tulee tarve arvostella kanssaihmisten tekemiä valintoja, voi kysyä itseltään miksi. Oman itsen kanssa käyty keskustelu siitä miksi vieraan ihmisen hääbudjetti menee niin paljon ihon alle on todennäköisesti hyödyllisempää kuin päämäärätön ja kärkäs kommentointi Facebook- ryhmään.

Muistetaan kuitenkin että loppujen lopuksi tärkeintä on se ihminen, jonka kanssa avioliittoon aiot. Uskon, että häiden jälkeen aika moni pieni juuri nyt huipputärkeältä tuntuva asia loksahtaa taas aivan erilaiseen perspektiiviin. 

Rauhaa ja rakkautta kanssamorsiot!

Ja hei pssst, terveisiä keskivertobudjetin tienoilta, täällä ei ole juuri tarvinnut syyllistyä eikä syyllistää muita.

PS: sori, jos joku pettyi kun ei postauksessa ollutkaan oikeaa budjettia arvosteltavaksi.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Poster Lightbox + arvonta!


 

* yhteistyössä Hippu Kids & Lifestyle 

Lämpenin A little lovely companyn valobokseille vähän keskivertoa hitaammin. Olin nähnyt niitä, oikeastaan kyllästymiseen asti, blogeissa ja varsinkin Instagramissa. Blogia jo aiemmin lukeneet tietävät, että olen vähän sellainen tavan vuoksi vastavirtaan räpiköijä. Jokin niissä massaliikehdinnöissä ärsyttää.

 Kuitenkin, kun helmikuun alussa häämessuilta kotiinpäin ajellessa pysähdyin Kempeleen Zeppeliinissä, mulla oli selkeä tavoite: päästä käymään Hippu Kids & Lifestyle- myymälässä, jossa olin halunnut vierailla siitä lähtien kun kuulin, että sellainen on Zeppeliinissä ovensa avannut. 

Hipussa on lastenvaatehullulle nannaa kotimaisten merkkien kuten Vimman, Papun, Verson Puodin Taimi- malliston, Vai-Kon, Aarrekidin ja Mainion muodossa sekä oman maan rajojen ulkopuolelta sellaisia herkkuja kuten Tinycottons, Molo Kids ja Lucky no. 7. Noin muutamia mainitakseni. Sisustustakin Hipusta löytyy ja merkeistä esimerkiksi A little lovely company, Design Letters, Red hand gang ja bObles. Käykää ihmeessä tutustumassa jos paikan päälle on mahdollista päästä! Jos ei, uudenuutukainen verkkokauppakin heillä on ja sinne pääset tästä.






 


Tuolta reissulta mukaan tarttui Red hand gangin vanerinen tyttöhengari (sekin vastarintailun vuoksi jälkijunassa ;)) ja A little lovely companyn Poster Lightbox sekä mustavalkoiset vaihtokuvat.

Meillä kehyksiin päätyvät taulut tahtovat roikkua seinillä turhankin kauan. Tykkäisin itse vaihtelusta mutta kuvien/postereiden irroitteleminen kehyksistä tuntuu aina kauhean vaivalloiselta ja siksipä jää yleensä ajatuksen asteelle. Mua viehätti Posterboxissa sen muunneltavuus. Pidän tekstitauluista ja printeistä, joita skandinaaviseen sisustukseen erikoistuneista blogeista ja instatileistä voi bongailla paljonkin. Inspiraatiolausahdukset tai kirjoitetut tsemppiviestit myöskin vetoavat minuun kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mutta se kehystäminen! Siitä en tykkää yhtään. Nytkin meillä on laatikollinen erikokoisia kehyksiä ja joihinkin valmiit printitkin mutta en vain saa aikaiseksi.. 

Siksipä tykkään kun Poster Lightbox on helppo sijoittaa sinne minne haluaa ja tarvitsee. Koska se on rehellisesti laatikko, se pysyy pystyssä myös lipaston tai pöydän päällä, toisin kuin perinteinen kehys. Halutessaan sen voi ripustaa myös seinälle! Koska lootaan saa valot, joko pattereilla tai verkkovirtapiuhalla, niin se on tietysti myös valaisin. Välikommenttina: olen etsinyt pienten huoneeseen sopivaa lukuvaloa/iltavaloa ja nyt tätä kirjoittaessani koin pienimuotoisen valaistumisen :D Aivan käypä vaihtoehto olisi laittaa Poster Ligtbox toimittamaan tuota virkaa! Otapa tästä vinkki talteen.




Hipun sivuilla kerrotaan Poster Lightboxista näin:

"Puukehyksinen lightbox valotaulu, joka voidaan asettaa esille pysty- tai vaakatasoon.
Valotaulun mukana tulee yksi kuva, joka on vaihdettavissa. Tauluun on saatavilla vaihtokuvia 8 kpl pakkauksissa. Koko: 30,5cm x 21,5cm x 7cm. Lightbox toimii paristoilla (6 x  1,5V AA) ja verkkovirralla ( adapteri 9V DC500 mA). Eivät sisälly pakkaukseen. Adaptereita myydään erikseen."

Kivasti sointuu puun värit yksiin tämän meidän DIY- hyllyn kanssa :)






Miinuksena minusta se, että vaihtokuvapakkauksissa on tosi vähän kuvia vaakaan. Tyttöjen kuvissa näkyy olevan kaksi mutta poikien kuvissa ei yhtään. Mustavalkoisissa Inspire- kuvissa vain yksi. Tykkäisin että olisi enemmänkin. Pattereita boksi syö aika monta mutta vielä en tiedä kauanko laite valoa antaa noiden kuuden patterin voimin.

Poster Lightboxista on tällä hetkellä Hippu Kidsissä meneillään kampanja ja sen voi nyt ostaa omakseen kampanjahintaan 19,90€ (norm. 39,80€). Vaihtokuvapakkaukset on 4,90€/8 kuvaa ja verkkovirtapiuha 8,90€, joka ei siis ole pakollinen osa posterboxin toimintaan. 

Hippu Kids & Lifestyle antoi minulle arviottavaksi teille blogin lukijoille 20€ lahjakortin, jonka voit käyttää vaikkapa tuohon hehkuttamaani Poster Lightboxiin ;) 

Arvontaan voit osallistua olemalla Luomalla- blogin lukija joko täällä bloggerissa tai tykkäämällä Luomalla- blogin Facebook- sivuista ja kirjoittamalla tämän postauksen kommenttiboksiin (ei siis fb:ssa kommentoimalla) mihin lahjakortin käyttäisit, jos onnetar suosii. Tämä ei sido sinua mihinkään, kunhan uteliaisuuttani kyselen :) Voit myös liittyä lukijaksi/tykätä tämän kilpailun aikana. Muistathan jättää kommenttiisi myös toimivan sähköpostiosoitteen, jotta tavoitan sinut arpaonnen suosiessa ja kerro myös kumpaa kautta blogia seurailet.

Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä sunnuntaina 26.2.2017 klo 21.




Ja hei, käypä tykkäämässä Hippu Kids ja Lifestylen fb- sivuistakin, jos et ole sitä jo tehnyt! Sinne tulee ajantasaisin tieto kaikista saapuvista ihanuuksista.

Onnea arvontaan!

tiistai 14. helmikuuta 2017

Kaasot

Olen tykännyt aina ystävänpäivänä kirjoittaa jotain ystävistä. Ensimmäisen ystävänpäiväpostaukseni vuodelta 2014 löydät täältä, 2015 ystävänpäivästä kirjoitin täällä ja viime vuoden tekstiin pääset tästä. Tänä vuonna tuntui luontevalta kirjoittaa heistä, jotka pyysin vierelleni seisomaan kun ensi syksynä solmin avioliiton.


Kuva blogin instatililtä (@luomallablogi) ja kuvassa meidän ystävänpäivämuffinssit.

Minulla on kolme kaasoa. Jokainen heistä on mulle korvaamattoman arvokas ystävä. He ovat keskenään aika erilaisia ihmisiä mutta uskalsin arvella, että he löytävät keskenään yhteisen sävelen. Yksinkertaisesti halusin heistä jokaisen sinne eteen seisomaan ja valinta oli jo siksikin selvä. Uskoin myös jokaisen heistä tietävän ja tuntevan minusta erilaisia asioita, jotka voisivat helpottaa käytännön järjestelyissä.

En ole aina ollut sitä mieltä, että ylipäätään menen naimisiin mutta aina on ollut varmaa, että mun paras ystäväni tulee olemaan mulle kaasona, jos vihille päädyn astelemaan. Yhtälailla kuin oli täysin selvää, että hänestä tulisi esikoiseni kummitäti. Hän tuntee minut kuin omat taskunsa. Ei välttämättä osaa kertoa minkälaisisista tapeteista pidän tai mikä bändi on minusta kuuminta hottia mutta hänellä on minusta sellaista hiljaista tietoa. Sitä, jonka voi omaksua vain tuntemalla toisen ihan lapsesta saakka. Kaiken kasvamisen ja elämäntapahtumien tuomien muutostenkin myötä hän silti tuntee minut parhaiten. Kun on yhdessä kasvettu. Hän on se kenen kanssa otetaan kunnon naurut, ne hysteeriset ja äänettömät happi-loppuu-naurut.

Toinen kaasoistani on Metallimiehen sisko. Se oli välitöntä sielujen sympatiaa kun tavattiin, päästiin heti samalle aaltopituudelle vaikkei tunnettu ennestään ollenkaan. Ollaan ihan erilaisissa elämäntilanteissa mutta meillä on tosi paljon samansuuntaisia ajatuksia ja arvoja. Hän antaa minulle usein paljonkin ajateltavaa ja ihailen kuinka perillä omista tunteistaan ja ajatuksistaan voikaan ihminen olla. Esimerkkiä olen koittanut ottaa. Hän tietää sekä minun että Metallimiehen musiikimaun kaikista parhaiten, ja tarkkanäköisyytensä ja herkkyytensä avulla hän varmasti ymmärtää sanoittakin mitä halutaan häiden tunnelmalta. Kun ollaan yhdessä, koen tosi vahvasti että ollaan läsnä samalla taajuudella oli puheenaihe mikä tahansa.

Kolmas kaasoni on sellainen jonka kanssa jaetaan lapsiluvun ja ruuhkavuosien lisäksi myös esteettinen silmä. Tykätään tosi paljon samantyylisistä asioista. Ollaan voitu jakaa elämän pinnallisempia nautintoja kuten sisustuspohdintoja, lastenvaatehulluutta, ompeluharrastusta ja niin edelleen. Hänen kuopuksensa on minun ensimmäinen kummilapseni. Hän tuo suunnitteluun organisointikykyä, käytännöllisyyttä ja esteettistä silmää. Luotan siihen, että kun alan haluta kaikkea, hän osaa rajata pois tarpeettoman. Hän on toisinaan rasittavan rationaalinen ;)

 


Vaikka kaikilla kolmella on häiden (ja polttareiden!) järjestämisen sekä hääpäivän sujuvuuden kannalta hyödyllisiä taitoja niin halusin heidät tähän tehtävään siksi että luotan heistä jokaiseen enkä haluaisi sanoa tahdon ilman heitä vierelläni. Toivottavasti olen osannut ja osaan jatkossakin näyttää heille mitä he minulle merkitsevät. Toivon myös ettei häiden järjestely mun kanssani tunnu työleiriltä vaan on heille yhtä hauskaa kuin se mullekin on. Olette kultaa! <3

lauantai 11. helmikuuta 2017

Vinkkejä poikien teemasynttäreihin

Viime vuonna, kun meidän pieni mies juhli ensimmäisiä syntymäpäiviään, otettiin teemaksi voimamies. Se sopi hänelle hyvin. Teemaan kuului viiksiä, mustaa, valkoista sekä turkoosia. Juhlista löydät juttua täältä

Tänä vuonna juhlitaan siis tietysti toista syntymäpäivää ja kun juhliin on enää viikko aikaa, on todellakin paikallaan jo miettiä mitäs tällä kertaa keksittäisiin. Olen selaillut Pinterestiä sekä käytellyt hakukonetta ja halusin jakaa teille muutamat teemasynttäri-ideat, jotka on minusta kivoja pienille pojille. 

Cowboy- teema

Kuva täältä
Kuva täältä.


Kuva täältä

Cowboy- teeman saa yksinkertaisimmillaan keppihevosilla, länkkärihatuilla ja seriffin tähdillä. Viimeksimainitut voivat toimia ensin paikkakortteina pöydässä. Photoboothiin Wanted- taulu ja irtoviikset. Tarjoiltavat voi olla mitä vaan, itse ajattelen että somistus ja tarjoiltavien esillepano ovat tällaisessa teemassa isomassa merkityksessä.

 

Monsteri- teema


Kuva täältä  

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä.

Monsteriteema on minusta aika helposti hyödynnettävissä synttäreille. Hirviökakun saa tehtyä tosi yksinkertaisesti vaikka kuorruttamalla sokerimassalla/kermavaahdolla ja lätkäisemällä karkit/sokerimassasta tehdyt silmät paikalleen. Cake popsit voivat olla monsterin silmiä tai päitä, samoin kuppikakuille voi tehdä silmät. Alimman kuvan laatikot voi toteuttaa vaikka karkkirasioiksi.

Lego- teema

 




Ylläolevat kuvat täältä.

Kuva täältä



Kaksi alinta kuvaa täältä.

Toivottavasti pääsen joku päivä järjestämään itsekin Lego- synttärit! Mukavia ideoita löytyy ja osa on aika simppeleitäkin. Netistä löytyy varmasti myös paljon tulostettavia juttuja Lego- aiheisiin bileisiin ellei itse halua suunnitella. 

Viimeisenä muttei vähäisimpänä halusin ottaa mukaan sen teeman, jolla meidän juhlat juhlitaan. Paljastan sen nyt vähän etukäteen mutta varsinainen toteutus on tietysti sitten omannäköinen ja sen näette juhlien jälkeen.

Dinosaurus- teema

 

Kuva täältä
Kuva täältä
Kuva täältä
Kuva täältä



Kuva täältä
Kuva täältä
Kuva täältä
Dinosaurukset ovat minustakin kiehtovia otuksia ja olin silloin lapsi, kun Jurassic Park julkaistiin. Olen nähnyt sen melko monesti! Tyrannosaurus Rex on myös loputtoman huumorin lähde meillä. Olet varmaankin törmännyt T- Rex- aiheisiin meemeihin itsekin. Dinosynttäreihin palaamme siis vielä! 

Pojille löytyy kyllä vähintään yhtä paljon kivoja synttäri-ideoita kuin tytöillekin ja tässä on vain muutama mitä itse harkitsin tuleviin pirskeisiin. Batman tai muut supersankarit eivät ole vielä olleet poikaselle mikään juttu mutta tänään Lego-ohjelmassa näkyi Batman ja pian poika jo innoissaan selitti 'ähmännistä' :D Ehkä ensi vuonna supersankareita? 

Järkkäätkö itse teemasynttäreitä?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...