sunnuntai 24. joulukuuta 2017

HYVÄÄ JOULUA!



Suuri kiitos tätä joulukalenteria seuranneille, arvontaan osallistuneille, vanhoille ja uusille lukijoille sekä erityisesti kaikille teille kommentoineille. On ollut huisin mukavaa! Uusia ihan superkivoja juttuja on jo tiedossa mutta niistä lisää sitten vähän myöhemmin, jos kaikki menee kuten toiveissa on. Bloggaaminen ylipäänsä sai tästä tehokuurista kauheasti potkua ja opin tästä paljon. Pieni blogitauko on nyt paikallaan ja rauhoitun perheen pariin nautiskelemaan vuoden parhaasta juhlasta. 

Toivottavasti teillä on ollut yhtä kivaa kuin minulla! Jäikö muuten joku joulukalenteripostaus lempparina mieleen?

Nyt toivotan, ja nuo ihanat hymyilevät tontut tuossa kuvassa toivottavat myös, ihanaa ja rauhallista joulua!

Kuvakrediitit menevät minun taitavalle aviomiehelleni. Käypä kurkkaan hänen Instagram- tiliään, siellä on upeita kuvia! Linkki tässä.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Joutsenpaita jouluksi








 Noshin joutsenet pääsivät minun uudessa väripakkomielteessäni joulupaidan rooliin. "Kaavana" minulla oli mun lempipaitani ja tälle kävi vähän kuin kävi tälle Vimman pikkuletistä ommellulle tunikallekin - ilman oikeaa kaavaa tekeminen kostautui. Jouduin pääntien osalta soveltamaan ja lopulta tein siihen vastalaskoksen. Yllättävän hyvin se siihen sopii.

Kuvia ottaessa pyrytti ja tuuli kauheasti, paitakin kastui hartioilta ihan märäksi ja paketin kultapaperin puolesta pelkäsin. Siinä on kummitytön paketti, toivottavasti lahja on mieluinen.

Tänään ollaan tehty viimeisiä joulujuttuja ja kovalla sykkeellä mentiin tänäkin jouluna ihan viime sekunneille asti. Ehkä sitä joskus oppii hölläämään? Tykkään kyllä touhuta, mutta en oikein ymmärrä tätä 24 tunnin vuorokausirajoitusta ottaa aina huomioon. 

Huomenna on viimeisen luukun vuoro, hui. Teille, jotka ette enää huomenna aio nettiä selailla tai blogeja lukea, niin sanon jo nyt: 


Oikein hyvää, herkullista, lämmintä, tunnelmallista, onnellista ja naurun täyttämää joulua!

perjantai 22. joulukuuta 2017

Joululaulut TOP 10

Minulta toivottiin joululauluaiheista postausta. Niiden kuunteleminen on tosi iso osa meidän perheen joulua, joten toteutan toiveen mielelläni. Kuuntelenkin Spotifyta päivittäin. Tänä vuonna kuunteluminuutteja on kertynyt jo yli 46 000  eikä siihen ole laskettu vielä edes joulua, hih!

Uusille joululauluille lämpenen melko hitaasti. Ne perinteiset laulut ovat minulle rakkaimpia. Niistä minulla on muistoja jo lapsuudesta asti. Kuitenkin aina toisinaan teen lisäyksiä omaan joululistaani ja tänä vuonna lisäsin sinne esimerkiksi suomalaisittain huonosti nimetyn artistin, Sia:n, uudelta joululevyltä kappaleen Snowman.



Parhaat joululevyt


Ehdoton lempparini kokonaisista joululevyistä on vuodelta 2003 - Lauluyhtye Rajaton: Joulu. Rajaton koostuu huipputaitavista miehistä ja naisista, jotka laulavat ilman säestystä. Aika uskomattomia ääniä sitä ihminen voi äänihuulillaan tehdä, säestyksen puutteen unohtaa melko nopeasti. Uudempikin yhtyeen joululevy on kiva mutta tuo ensimmäinen kuitenkin kirkkaasti parempi.

Hyvänä kakkosena joululevyistä tulevat Raskasta joulua- lätyt. Niitä en oikein osaa laittaa parhausjärjestykseen. Uusinta olen ehtinyt kuunnella vähiten ja siksi en vielä kauheasti siitä ole innostunut. Raskasta joulua artisteista minun lempilaulajia ovat Antti Railio ja J-P Leppäluoto. Viime vuonna päästiin Raskasta joulua- keikka näkemään ja olihan se hienoa!

Joululaulumuistoja


Yhtä joululaulua olen lapsena laulanut kirkkokuorossa niin, että osaisin sen varmaan unissanikin. Tuhatvuotias kanttori laulatti meillä Ilouutista niin että enpä muista kuoroharjoituksia, joissa sitä ei olisi veivattu. Usein moneenkin kertaan. Taisi olla hänen lempilaulujaan, jota hän säesti pianolla suurella tunteella. Näen vieläkin miten harmaa, kaljun yli toiselle puolelle pyyhkäisty hento hiustupsu tutisi miespolon säestäessä kuoroaan. Lapsikuorossa taas tutustuin Ave Mariaan, joka löytyykin lempparilistaltani alta. Rakastin laulaa sitä, nyt liikutun sitä laulaessani niin ettei laulusta tule mitään. 
  

Millainen on hyvä joululaulu?


Tykkään lauluista joiden mukana voin itsekin laulaa, ja yksi parhaista sellaisista on Tule joulu kultainen, Arja Korisevan versiona nimenomaan. En tiedä miksi juuri sen tahtiin on paras laulaa. Pääasiassa joululaulumakuni(kin) on sellainen melankolinen ja surumielinen. Ei sillä ettei joulu olisi iloinen juhla, mutta ehkä se joulun tietynlainen hektisyys tarvitsee omalla kohdallani vastapainoksi rauhallisempaa soittolistakokoelmaa. Toki poikkeuksiakin on ja niistä esimerkkinä Nisse- polkka J-P Leppäluodon esittämänä. Nähtiin tämä veto RJ- keikalla ja sitä menoa oli hengästyttävää katsoakin!

Onpa minulla yksi (kyllä, vain yksi) joululauluinhokkikin. Se on Sika. Oli esittäjänä kuka vain, niin tämä kappale on kerrassaan karmaiseva. Tulen pahalle tuulelle sitä kuunnellessani. Ajattara on yksi minun uusista ihastuksistani metallibändeistä ja sen versiointi Sika- biisistä on erityisen luotaantyöntävä, voit kuunnella sen tästä.





Joululaululemppareita on melkeinpä mahdotonta valita, mutta otetaan nyt haaste vastaan. Tässä siis oma TOP 10 juuri tällä hetkellä. Joidenkin kappaleiden kohdalla en osannut päättää minkä esittäjän versio on paras ja niistä olen jättänyt esittäjän pois, ne toimivat mielestäni monella eri tavalla tulkittuna.


TOP 10 joululaulut


1. Varpunen jouluaamuna

2. Tonttu

3. Jarkko Ahola - Ave Maria

4. Antti Railio (Raskasta joulua) - Kristallikehto

5. Antony Parviainen (Raskasta joulua) - Sylvian joululaulu

6. Nightwish - Walking in the air

7. Juha Tapio - Maa on niin kaunis

8. Joulun kellot (hiljaa, hiljaa)

9. Lauluyhtye Rajaton - Ja neitsyt pikku poijuttansa

10. Lauluyhtye Rajaton - Hiljene, maa



Mitkä on sun suosikit joululevyistä? Entäs mille näyttäisi sinun TOP kymppi?

torstai 21. joulukuuta 2017

Ammattilaisen vinkit kotisiivoojalle

 Joulusiivous on useassa kodissa ylläpitosiivousta perusteellisempi. Itsekin tykkään, että jouluksi saadaan raikas koti, jossa kaikki tavarat ovat paikoillaan ja pinnat ovat puhtaita. Osa teistä ehkä tietääkin, että olen tällä hetkellä ammatiltani laitoshuoltaja. Olen siis puhtaanapidon ammattilainen. Vastoin yleistä harhaluuloa, ammattimainen siivous todellakin vaatii ammattitutkinnon ja me alalle koulutetut ihmiset tiedetään aiheesta paljon sellaista, mitä ei siviili tiedä. Kotisiivous on tietenkin oma aihealueensa ja siihen annankin tänään vinkkejä ammattimaisesta näkökulmasta! Vinkkiviitoset pätevät siivoukseen kaikkina vuodenaikoina vaikka joulusiivouksiin tuossa viittasin.

Postaus on toteutettu yhteistyössä Sinituotteen kanssa. Kuvissa näkyvät siivousvälineet ovat saatuja. Tekstin lopusta löytyy myös mukava arvonta, jonka sisällön tarjoaa senkin Sinituote. Siihen kannattaa tietenkin osallistua.




monitoimimoppi2



sinituote


Ammattilaisen ABC kotisiivoojalle


Ennen kuin tartut toimeen ja pistät tuulemaan on tärkeää, että suunnittelet mitä siivoat. Kun päätät mitä teet etukäteen et harhaudu näpertelemään sen sälälaatikon kimpussa, jossa on kaikkea sekalaista, et päädy lajittelemaan valokuvia etkä vaihtamaan verhoja - ellet siis ole näitä asioita suunnitelmaasi jo ennalta sisällyttänyt. Kun suunnitelma on tehty, pysy siinä.

Siivousjärjestys on ylhäältä alaspäin ja puhtaasta likaiseen. Hyvänä esimerkkinä molempiin ohjeisiin on katon pyyhintä ennen lattiaa. Joskus kuitenkin nämä kaksi ohjetta ovat ristiriidassa keskenään, ja silloin on arvioitava kumpi on puhtaan lopputuloksen kannalta parempi valita. Pölyjen pyyhinnässä esimerkiksi likaisimmat paikat ovat useimmiten ylimpänä, koska niitä pyyhitään harvemmin. Ne ovat kuitenkin myös niitä kohteita, joita kosketellaan harvoin eli niissä on siis vain kuivaa irtolikaa. Esimerkkinä tästä vaikkapa valaisimet ja kaapin päälliset. Kuitenkin näiden yläpölyjen pyyhintä ennen alempia tasoja on perusteltua, koska sieltä voi pyyhittäessä tipahdella pölypalloja alas. Ohjeistus puhtaasta likaiseen on olemassa myös siksi, että yhtä välinettä käytettäessä lika ei pääsisi leviämään. Tämän voi tietenkin kiertää vaihtamalla välillä puhtaan välineen.

 
sinituote_pölykinnas
Valaisimien pyyhinnässä totesin todella käteväksi Pölykintaan, joka kädessä suihkin pyyhkimässä kaikkea muutakin, kun lauantaina joulusiivottiin.

kotisiivouksen abc
Puhtaat välineet ovat avain onnistuneeseen siivoukseen, mutta oikeanlainen huolto ja puhdistus myöskin pitää välineet toimintakunnossa. Siivoustekstiilit tulisi pestä asianmukaisesti jokaisen käytön jälkeen pesukoneessa kuudenkympin ohjelmalla ja kuivata ilmavasti. Välineet, kuten vaikkapa varret ja sankot, tulisi kosteapyyhkiä tai pestä säännöllisesti. 

Välineiden monikäyttöisyyteen ja säätyvyyteen kannattaa satsata. Pitkä säätövarsi toimii lattiavartena mutta myös kattoja ja seiniä puhdistaessa. Sinituotteen teleskooppivarsi ja monitoimimoppi ovat aika lyömätön yhdistelmä. Teleskooppivarressa riittää säädöt jopa minulle yli 180- senttiselle, eli riittänee myöskin suurimmalle osalle miehistä. Tekosyytä on turha siis tästäkään enää etsiä, siivoamaan vain! Säätövinkki: suorana seistessä varren pään tulisi ylettyä leukaan. 
 


ammattilaisen siivousvinkit



mikrokuitumoppi



monitoimimoppi1


Monikäyttöiset välineet vähentävät siivoukseen tarvittavien välineiden määrää ja säätyvyys mahdollistaa ergonomisen työskentelyn, jonka merkitystä ei sovi kotisiivoojankaan väheksyä.

teleskooppivarsi_pölymiekka



kotisiivouksen abc 3
Teleskooppivarteen saa yhdistettyä esimerkiksi Pölymiekan

Perusteellisempi siivous ei välttämättä tarkoita kaikkien pintojen jynssäämistä rystyset verillä. Täsmäsiivousta kannattaa harjoittaa ja kohdentaa siivous niihin kohteisiin, joita ylläpitosiivouksessa ei säännöllisesti puhdisteta tai jotka erityisesti kaipaavat puhdistusta. Yläpölyjen pyyhkiminen ei ole tarkoituksenmukaista viikottain, mutta jouluksi on mukava raikastaa koti ja poistaa pölyt sieltäkin, mistä niitä ei näe. Patterien takaa pölyt saa hyvin pyyhittyä Pölymiekalla ja saapa sillä pyyhittyä monta muutakin kohdetta, esimerkiksi verholautojen takuset. Varsi taipuu mutkille mutta on kuitenkin jämäkkä. 

Kuraisen syksyn jäljiltä meidän pikkueteinen oli tosi siivottomassa kunnossa, joten tehtiin siihen täsmäisku nyt joulusiivousten yhteydessä. Kaappeja sensijaan on siivottu pitkin kesää ja syksyä niin nyt ei niihin kajottu ollenkaan. 

pölymiekka



pölymiekka1



pölymiekka2



pölykinnas


Siivoustekstiilien kostutus siivottavan kohteen mukaan on tosi tärkeä juttu. Tässä muutama ohjenuora:

  • Yläpölyt ovat pääasiassa kuivaa irtolikaa. Ne ovat paikoissa joita ei juuri kosketella eli rasvalikaa sormista siellä ei useinkaan ole. Yläpölyt on parasta poistaa kuivalla mikrokuituisella välineellä (esimerkiksi kuvissa ja tekstissä aiemmin vilahtaneella Pölykintaalla)
  •  Pinnat, joita kosketellaan silloin tällöin, mutta ovat pääasiassa vain ohkaisen pölyn peitossa on järkevintä pyyhkiä nihkeytetyllä pyyhkeellä. 
  • Kosketuspinnat kuten ovenrivat, portaikon kaiteet, nojatuolin käsinojat ynnä muut sellaiset kosteapyyhitään.
  • Laminaatti- tai parkettilattia pyyhitään korkeintaan kostealla, sillä ne eivät tykkää liiasta kosteudesta. 
  • Muovimatto kestää kosteutta kyllä, mutta sen puhdistaminen normaalissa kotikäytössä ei sitä juurikaan vaadi. Kosteapyyhintä riittää. 
  • Märkäpyyhinnälle on kotioloissa oikeastaan aika vaikea keksiä käyttötarkoitusta, koska pinnalle jäävä vesi myöskin sisältää osan liasta, joka oli tarkoitus poistaa. Märkäpyyhintää parempi vaihtoehto on pesu ja kuivaus, mutta tietystikin vain sitä sietäville pinnoille.

Yleisimpiä virheitä kotisiivouksessa

  
Kotisiivous ei tietenkään ole niin vakavamielinen juttu kuin vaikkapa sairaalan syöpäosaston puhdistaminen pöpöistä. Kuitenkin kotisiivouksessakin on jokunen juttu mihin voi halutessaan kiinnittää huomiota. Ne säästävät pintoja, mahdollistavat oikeasti puhtaan lopputuloksen ja myöskin säästävät siivoojaa itseään. Keräsin jokusen mielestäni aika yleisen virheen, joita kotisiivouksessa näkee tehtävän. (Epä)kohtien esiinnostamisen tarkoituksena on tarjota vinkkejä ei niinkään osoitella. Hän, joka haluaa työskentelytapojaan kehittää ottaa vinkit talteen.  


monitoimimoppi1
 

sinituote_monitoimimoppi

Mattojen tamppaus

 

Mattoja ei tarvitse tampata. Tamppaaminen (tai puistelu) voi ensinnäkin vahingoittaa mattoa ja lyhentää sen käyttöikää. Toisekseen, tamppaamalla irtoava pöly useimmiten laskeutuu maton pintaan takaisin. Parempi keino poistaa pöly matoista on imurointi. Ulos matot kannattaa kyllä viedä raikastumaan ja tuulettumaan. Tahrat poistetaan matoista ihannetilanteessa tuoreeltaan ja koko matto pestään tarvittaessa hoito-ohjeen mukaan (tai miten oma kantti kestää). Muista kuitenkin, että kumipohjaiset matot eivät kestä pakkasta.


Likaiset välineet

 

Toistan itseäni, mutta minusta tämä on kaiken a ja o. Et varmaankaan pese hikistä t- paitaasi huuhtaisemalla sitä hanan alla ja kuivattamalla patterilla? Miksi ihmeessä tekisit niin siivouspyyhkeellesikään?! Siivouspäivän päätteeksi käytetyt välineet puhdistetaan. Varret pyyhitään, imurin suodatin puhdistetaan sekä pölypussi vaihdetaan tarvittaessa ja siivoustekstiilit pestään pesukoneessa. Tietenkin.  Mikrokuituiset liinat pestään erillään puuvillaisista, koska puuvilla tukkii mikrokuitupyyhkeet. Huuhteluainetta ei saa käyttää. Siivoustekstilit puhdistuvat kuudessakymmenessä asteessa.


Puhdistusaineet ja niiden annostelu

 

Kotisiivoojalle tähdättyjä puhdistusaineita annostellaan lähes poikkeuksetta 'korkillinen', kun ammattisiivoja työssään laittaa, aineesta riippuen, kymmentä vesilitraa kohti noin 5ml puhdistusainetta. Ammattisiivoukseen kohdennettuja aineita voi siviilikin ostaa ja sitä suosittelenkin - litra lähes kaikkeen käyvää yleispuhdistusainetta maksaa yleensä noin 10e ja siitähän riittää! Minä olen ostanut oman litraseni jouluna 2015. Siivoustaajuus ja -laajuus jättää meillä näin ruuhkavuosina todellakin toivomisen varaa, mutta tosi ahkerassakin käytössä puteli kestää kauan

Eri pinnoille kohdennettuja puhdistusaineita on vaikka kuinka paljon. On totta, että erikoispuhdistusaineilla on paikkansa vaikkapa erilaisia lattiapintoja varten. Yleispuhdistusaineella pääsee kuitenkin tosi pitkälle! Meillä puhdistetaan parketti, laminaatti, muovimatto, kaikki tasot, wc, sauna ja keittiö kaikki yhdellä ja samalla yleispuhdistusaineella. Saniteettitilatkaan eivät kaipaa erillistä puhdistusainetta paitsi eritetahrojen osalta. Siihen käytän klorittia, jonka laimennan suhteessa 9,7dl vettä/30ml klorittia. Käyttöliuos kloritista säilyy kaksi viikkoa.

Yliannostelulla ei saavuteta suurempaa puhtaustasoa, päinvastoin. Liikaa annosteltu puhdistusaine päätyy kerrostumaan pinnoille. Siitä tulee siis likaa. Aliannostelu sekin johtaa huonompaan lopputulokseen kun veden ja puhdistuaineen suhde ei ole oikea. Annosteluohje purkin etiketissä on siinä aivan hyvästä syystä. 

Liian märät menetelmät


Ennen viskeltiin ämpärillä lattialle vettä ja kuurattiin harjalla. Vettä kului tolkuttomasti ja menetelmät olivat raskaita. Työssäni olen toteuttanut vedetöntä siivousta. Se tarkoittaa siis lyhyesti sitä, että siivoustekstiilit kostutetaan vesipisteen luona eikä vesiämpäriä roudata mukana siivotessa, mutta myös sitä, että veden määrä siivouksessa ylipäätään olisi mahdollisimman vähäinen. Kuten jo yllä mainitsin, tulisi siivoustekstiilien olla vain riittävän kosteita. 

Pyyhkeen voi kostuttaa niin, että kastaa veteen kolmasosan siitä ja käärii rullalle, jotta kosteus leviää tasaisesti. Kohtuullisen määrän pyyhkeitä voi kostuttaa myös suihkepullolla, johon on tehty oikealla suhteella käyttöliuos. Tatsi kostuttamiseen löytyy nopeasti ja sääteleminen nihkeän ja kostean pyyhkeen välillä helpottuu. 

Kotisiivous voi oikeastikin olla helppoa ja nopeaa, ehkä jopa mukavaa?! Olen todennut että oikeilla välineillä, aineilla ja menetelmillä työ sujuu paljon jouhevammin ja samalla säästää itseään mutta myös aikaa. Siivouvälineet ovat ehkä vähän nihkeä kohde sijoittaa euroja mutta kun satsaa laadukkaisiin ja muunneltaviin välineisiin niin ei tarvitse jatkuvasti ostaa niitä halvempia. Kiinnostaisiko teitä lukea enemmänkin vinkkejä siivoukseen liittyen?



!!! ARVONTA ON PÄÄTTYNYT !!!

Sitten arvotaan! Sinituote tarjoaa pienen tarvikepaketin Luomalla- blogin lukijoille arvottavaksi. Paketissa on keittiöön tarpeellista tavaraa: mikrokuituinen keittiöpyyhe, mikrokuituinen lasiliina, keraamiselle liedelle ja rosteripinnoille tarkoitettu mikrokuituliina, paketti liinariipuksia ja tiskiharja vaihtopäällä

Osallistua voit kertomalla mikä siivouksessa on sinusta inhottavinta/mikä parasta/kysyä minulta jotain/jakaa siivousaiheisen muiston.. käytä mielikuvitustasi. 

Arvonta alkaa nyt heti ja päättyy viikon päästä 4.1.2018 klo 22. Voittajaan otan yhteyttä sähköpostitse eli jätä toimiva osoite kommenttiisi.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Uusperhe ja joulu

Uusperheen kuviot harvoin ovat kovin simppelit. Säätää saa yhdestä jos toisestakin asiasta, ja usein kommunikaatiokatkokset unohduksen tai ajattelemattomuuden vuoksi pistävät pakan sekaisin. Uusperheessä on kuitenkin hyötyjäkin. Mielestäni ainakin se, että vaikka soppa on välillä melkoinen niin meitä vanhempia, ja usein isovanhempiakin, on sitä siivoamassa ydinperheitä enemmän. Kun korttipakka leviää niin käsiparejakin sitä keräämään löytyy enemmän.

  

 

Toimivan uusperheen ainekset


Meidän kotona asuu kaksi aikuista ja kolme lasta. Lapsista vanhin kulkee kahden kodin väliä. Siellä kodissa asuu yksi aikuinen ja tämä reissaava lapsi. Meidän kolmen vanhemman äideistä, isistä ja isäpuolista isovanhempia kertyy yhteensä kuusi. Sen lisäksi on vielä neljä isoisovanhempaa. Tätejä on kaksi, setiä ja enoja neljä.

Uusperheen keskeisimpiä asioita ovat tietysti rakkauden ja yhteishengen lisäksi logistiikka, joustavuus ja viestintä. Nyt, kun systeemi on jo varsin vakiintunut niin viestittelyä ja suunnittelua tarvitaan vähemmän, mutta luottavaisin mielin voidaan olla (toivottavasti molemmin päin), että joustoa löytyy. Ihan vasta reissulapsi, joka on huonosti nukahtava ja herkästi heräävä, sijoitettiin evakkoon toiseen kotiin meidänkin vuorolla, kun pikkuisille pidettiin unikoulua ja yöllisiä levottomuuksia oli tiedossa. Viikonloput menevät joka-toinen-viikonloppu- periaatteella, mutta näissä voidaan olla hyvinkin joustavia kun kukaan kolmesta vanhemmasta ei tee vakituisesti viikonlopputöitä.



Uusperheen joulu


Jouluna perhe ja yhdessäolo ovat erityisen tärkeässä osassa. Uusperheessä se voi olla tosi ikäväkin yhtälö, jos välit eivät ole kunnossa tai yhdessäolo tuntuu muuten hankalalta. Meillä se on onneksi järjestynyt omasta mielestäni tosi mukavasti ja kaikki saavat viettää aikaa lasten kanssa. Jo vuosien ajan meidän joulumme on järjestetty niin, että jouluaaton kaikki lapset ovat täällä meillä ja joulupäivänä vaihdetaan. Erityisesti nyt, kun lapsia on useampi kuin yksi tuntuu tärkeältä, että sisarukset saavat viettää aattoillan yhdessä.

Koska muualla asuva isä on myös osa meidän perhettämme ja pidämme tärkeänä sitä, että lapset näkevät kaikki perheen aikuiset myös yhdessä, hän tulee aattona meille lounaalle ja syödään kaikki yhdessä joulupuuro. Aattoillan vietämme kaikkien kolmen lapsen kanssa minun ja miehen vanhempien sekä miehen sisarusten seurassa. Joulupäivänä toisaalla asuva isä hakee tyttärensä tästä jatkamaan joulustelua toisen (vai kolmannen? :D) puolen perheen kanssa. Siellä odottaa vielä jokunen paketti lisää avattavaksi. Minusta tällainen järjestely on kaikille mukava, kun joka vuosi kuitenkin saa olla kaikkien perheenjäsenten kanssa. 

Uusperheessä kaikki ovat samalla puolella


Systeemiä voi toki kritisoida, mutta harvakseltaan lapsilta itseltään kritiikkiä kuulee. Tottakai sitä poissaolevaa vanhempaa on aina toisen luona ikävä mutta asumme samassa kaupungissa, vain muutaman kilometrin päässä toisistamme, ja kovan ikävän yllättäessä näkeminen onnistuu varsin lyhyelläkin aikataululla. Eniten taitavat ikävöidä nuo meidän pikkuiset, jotka isosiskoaan ihailevat suuresti. Kun hän sitten kotiutuu niin tappelu on hyvässä vauhdissa muutamissa minuuteissa :D Erityisen ihanana pidän sitä, että elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta ainokaisena ollut esikoiseni saa isällänsä täyden huomion, kun täällä hän joutuu sen jakamaan kahden pikkusisaruksen kanssa.

Uusperhe ei ehkä ole ideaali tilanne, mutta kuinka usein asiat elämässä ylipäänsä toteutuvat täysin ideaalilla tavalla? Sitäpaitsi, eikö ihannetilanteena voisi nähdä sen, että uusperheessä tehdyt kompromissit ja koettu ikävä ovat suhteessa pienempiä kuin ydinperheessä eläessä koettu tyytymättömyys? 

Monen vanhemman ja usean kodin tilanteessa totisesti on haasteita, mutta myös valtavan paljon hyvää. Itse pidän avainasiana sitä, että ykkösprioriteettina on lasten hyvinvointi. Sitä palvelee toinenkin mielestäni tärkeä seikka - että kaikki muistavat olevansa samalla puolella ja yhtä perhettä.

 

Elätkö sinä uusperheessä? Miten joulu on teidän perheessä ratkaistu?

tiistai 19. joulukuuta 2017

DIY laventelikuorinta ja tulostettavat etiketit

Omatekoisen kuorintavoiteen tekeminen on ihan superhelppoa, ja mikä parasta- siinä ei ole mitään ylimääräistä. Tämä kuorintavoide on riisuttu todella simppeliksi, jotta sen tekemistä varten ei tarvitsisi ostaa mitään kauhean erikoisia aineita. Tuoksuöljyä ja mahdollista väriainetta vaihtamalla ohjetta voi varioida vaikka kuinka paljon.



Laventelikuorinta

1 dl kookosöljyä
1 dl sokeria
5 tippaa eteeristä laventeliöljyä (näin tulee tosi mieto tuoksu)
punaista ja sinistä väriainetta

Vatkaa notkeaa, mutta kuitenkin kiinteässä olomuodossa olevaa kookoöljyä niin että koostumus sekoittuu kunnolla ja siitä tulee vähän sellaista kermavaahtoa muistuttavaa tasaisen valkoista massaa. Minä sekoittelin muutaman minuutin koska jähmetin kookosöljyä aavistuksen liian kauan jääkaapissa. Lisää seokseen sokeri, väriaineet ja öljy. Voilá!


diy_joululahja


Purkita kuorintavoide, tulosta valmiit etiketit postauksen lopusta ja liimaa kiinni. Valmiin voiteen säilyvyydestä en osaa faktaa sanoa, mutta sen ainesosia ainakin säilytetään kaikkia huoneenlämmössä ja ovat pitkäikäisiä. Uskoisin että tuote tulee käytettyä ennen sen pilaantumista loppuun, oli niin ihana tuoksukin tässä. Ohjeesta tulee tuollaisen pienen vauvanruokapurkin verran kuorintavoidetta.


diy_kuorintavoide



laventelikuorinta


kuorintavoide_omatekoinen

Etiketit löydät tästä linkistä.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Viisi unelmaa

 "Lakkaa haaveksimasta poika ja syö pitsasi!" sanotaan jossain pakastepitsa- mainoksessa. Haaveileminen on arkipuheessa usein jotain mitä tehdään sensijaan mitä oikeasti pitäisi tehdä. Itsekin syyllistyn tähän. Huokailen kesken kotitöidensä haaveisiinsa uppoutuneelle lapselle, mutta myöskin typistän omia haaveita ja unelmiani. Miksi haaveilu tai unelmointi olisi yhtään vähemmän tärkeää kuin vaikkapa kodin pitäminen siistinä? Eikö sen kuuluisi olla toisinpäin?

Kun ajattelen omia unelmiani niin mieleeni nousee käsite psykologian tunneilta - ihanneminä. Se tyyppi, joka haluaisin olla. Hän on se, jonka ajattelen olevan paras mahdollinen versio minusta. Ihanneminäni on nyt reilu kolmekymppisenä hyvin erilainen kuin se oli kymmenen vuotta sitten. Asiat, joista unelmoin ovat kokeneet muutoksia nekin. Molemmat muokkautuvat elämänkokemusten, iän ja itsetuntemuksen karttuessa.

Unelmoimme koska haluamme olla onnellisia. Unelmamme kannustavat meitä kehittämään itseämme. Minulla on vielä paljon oppimista mitä unelmointiin tulee. Herkästi syytän olosuhteita tai muita ihmisiä, kun rohkeus ei riitä unelmia tavoittelemaan. Ehkäpä jos aloitan pienemmistä haaveista niin uskallan tarttua niihin isompiinkin? Kokosin tähän luukkuun muutaman haaveistani.



 

 Kuorossa laulaminen

 

Sanon aina etten osaa laulaa. Oikeastaan osaan. Sanon niin siksi, että en ole niin hyvä siinä kuin haluaisin olla ja olen tottunut vähättelemään itseäni. Minulla on hyvä sävelkorva ja rytmitaju. Olen lapsena laulanut monessakin kuorossa ja ala-asteella pääsin sellaiseen tehostetun musiikin ryhmäänkin. Kuitenkin, teini-iän kolkutellessa jätin musiikkiharrastuksen ja keskityin vain kuuntelemaan muiden tuottamaa musiikkia. Se on harmittanut minua lukuisia kertoja aivan valtavan paljon. Olen varma, että jos olisin vain jatkanut taitojeni kehittämistä olisi musikaalisista taipumuksistani voinut poikia elämänmittainen harrastus, kukaties muutakin.

Minulle tulee laulamisesta hyvä mieli, ja yksin kotona ollessani laulaa loilotan ääneni käheäksi. En useinkaan kehtaa laulaa muiden kuullen, koska haluaisin ensin olla siinä paras. Onneksi vaatimustasoni on näin kohtuullinen :D

Kuorolaulun hyviä puolia ovat ne kaikki muut siinä ympärillä turvana ja se, että kuulostaahan se nyt aivan hemmetin siistiltä, kun moniäänisesti lauletaan. Paikallisen kansalaisopiston kautta voisi pyrkiä useasmpaankin kuoroon mutta koska kirkkokuorojen "settilista" on hieman rajoittuneempi niin vaihtoehtoja jäisi käytännössä yksi. Kuoroharrastus kuitenkin sitoisi enemmän kuin vaikkapa tämä ompeluharrastukseni. Kuorot ovat usein esittäviä ja toki niihin esityksiin olisi suotavaa osallistuakin. Pelkään että koen harrastukseni kuitenkin liian rajoittavaksi tässä elämäntilanteessa, kun tuntuu ettei tahdo revetä mihinkään. Toisaalta se voisi tuoda kaivattua vaihtelua kodin seinien ulkopuolella.

Luova kirjoittaminen

 

Rakastan kirjoittamista. Olen aina rakastanut. Äidinkielen tunneilla muut pelkäsivät milloin täytyy kirjoittaa aine, ja minä toivoin sitä kädet kyynärpäitä myöten ristissä. Vaikka vanhojen aineiden lukeminen saa häpeänpunan nousemaan niin niissä komeilevat kiitettävät silti lämmittävät mieltä. Minulle kirjoittaminen on aina ollut kaikista luontevin tapa ilmaista itseäni.

Haluaisin kehittyä kirjoittamisessa. Liian usein tulee mentyä siitä mistä aita on matalin. Viimemmäksi heitin itseni likoon oikein kunnolla, kun kirjoitin tarinamuotoisesti meidän vihkimisestämme.

Luovan kirjoittamisen kursseja on niitäkin aina silloin tällöin kansalaisopistossa.

Säästäminen ja oman talouden hallinta

 

Minä ja raha ei oikein olla ystäviä. Raha ei mielellään tule minun luokseni ja itse näköjään haluan siitä vähästäkin mahdollisimman pian eroon. Toivoisin, että tähän tulisi muutos.

Teoriassa tiedän miten säästäminen toimii mutta käytäntöön en sitä saa siirrettyä. Luin vasta Daily Chic- blogin säästöoppaan ja sieltä huomioni kiinnitti kohta, jossa ostoja mietitään sen suuruudesta riippuen tietty aika. Tämän taidon aion opetella koska aika suuri osuus "omasta rahastani" katoaa heräteostoksiin. Pidän kyllä kirjaa kuukausittaisista tuloista ja menoista mutta en kovin yksityiskohtaisesti. Vuoden alusta alan pitämään tarkempaa kirjaa niistäkin.

Säästäminen vaatisi pitkäjänteisyyttä ja sitä minulle ei ole juurikaan suotu. Omat kulutustottumukset, ja syyt miksi ostan, ovat nekin asioita mitä voisi pohdiskella vähän tarkemmin. Huomaan, että usein ostan ostamisen takia lääkkeeksi pahaan oloon tai palkinnoksi jostain. Keksin tekosyitä. 

Sijoittaminen kiinnostaisi myös, mutta sitä varten olisi hyvä olla jotain mitä sijoittaa.

Liikunta (mielekkääksi) osaksi arkea 

 

Liikunta ei ole koskaan ollut minun juttuni. Kuten blogia seuranneet tietävät, olen useita kertoja aloittanut innoissani liikunnallisemman elämän, mutta ennemmin tai myöhemmin se taas jää. Olen niin suorituskeskeinen ihminen, että saliohjelmat ja kotijumpat saavat minut tähtäämään vain laihtumiseen ja lihaksen kasvattamiseen. Toki liikkumisesta tulee aina hyvä mielikin mutta pidemmän päälle kyllästyn. 

En ole vielä päässyt selville siitä miksi innostus lopahtaa kerta toisensa jälkeen. Miksi en onnistu siinä, missä niin moni muu: sulauttamaan liikunta osaksi elämääni. Siten ettei se hallitse sitä mutta on kuitenkin niin itsestäänselvä osa ettei se ole ensimmäinen mistä karsin kun kiireitä tulee. 

Tiedän kuinka tärkeää liikkuminen on sekä keholle että mielelle. Haluan löytää itselleni mieluisat tavat liikkua ja unohtaa suorittaminen. Ehkä se vaatisi ensin oman itsensä hyväksymistä tällaisenaan? Jos liikunta tähtää oman fyysisen olemuksen muokkaamiseen, voiko siitä koskaan tulla osa arkea suorittamisen ulkopuolella?

Ajanhallinta ja läsnäolotaidot

 

Moni varmasti pitää minua kovastikin tehokkaana ihmisenä. Totuus on aivan toinen. Aikani vilahtaa liian usein näennäiseen tekemiseen tai tekemisen välttelyyn. Toimin liian impulsiivisesti ollakseni oikeasti tehokas ajankäyttäjä enkä varaa aikaa oleskeluun oikeastaan koskaan ollenkaan. Tästä seurauksena on se, että suoritan vapaa-aikanikin, kun mieli ei osaa rauhoittua. Pahimmillaan olen löytänyt itseni itkemästä kun vihdoin olen saanut omaa aikaa - en osannutkaan tarttua toimeen vaan lamaannuin, koska pää oli ruuhkautunut kaikesta.

Koen myöskin etten ole paikalla tässä ja nyt juuri koskaan. Mieleni viilettää joko kaukana edessäpäin tai jumittaa jossain jo tapahtuneessa. Läsnäoloharjoitukset ovat minulle kyllä tuttuja mutta usein jätän ne tekemättä siksi että en ehdi. Ettäkö en todella ehdi tehdä kolmen minuutin läsnäoloharjoitusta?!


Toki unelmoin myös omasta talosta, opiskelusta, siitä ihanasta työpaikasta sitten tulevaisuudessa, vähän jo matkustelustakin ja kirjojen lukemisesta. Haaveita on konkreettisempia ja helpommin toteutettavia ja sitten isompia, jotka ottavat enemmän aikaa ja henkistä pääomaa toteutuakseen. Toivon, että osaan tukea lapsiani niin että he uskaltavat unelmoida ja pyrkiä kohti tavoitteitaan, olivatpa ne sitten mitä tahansa.

Ihanneminäni on siis harrastustensa puolesta luova ja liikunnallinen, kuluttajana taloudellisesti järkevä ja henkisiltä kyvyiltään ajankäytön ja mielenhallinnan mestari - piece of cake, vai mitä? :D

Millaisia unelmia sinulla on? Mitä teet niiden toteutumiseksi?