tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kaasomekot

Meidän häiden värimaailma ei ole hempeän vaalea ja pastellinen. Suunnitelma koristelujen suhteen ei ole täysin valmis vieläkään eivätkä siis myöskään siinä olevat sävyt. Kuitenkin jotain visioita on ja esimerkiksi kutsuissa (joista kerron piakkoin lisää) näyttäytyi tummia värejä. Kun kaasojeni kanssa keskusteltiin mahdollisista kaasomekoista he esittivät toiveensa, että ei mielellään mitään hempää vaaleanpunaista. Minulle se sopi paremmin kuin hyvin! 

Sininen, varsinkin tummansininen, näyttää olevan muodissa nyt pinnalla. Joko ollaan kaasojen kanssa tosi trendikkäitä tai sitten mainonnan uhreja mutta tummansininen väri miellytti tosi paljon meitä kaikkia neljää. Yksi kaasoista kaupoissa kierrellessään sattui bongaamaan KappAhlista kauniin sinisen pitsimekon ja kun muut kaksi antoivat hyväksyntänsä, alkoi jännitys löydetäänkö kaikille ajoissa oikeaa kokoa. Osattiin arvella, että tämä malli on kevään ja kesän juhliin varmasti suosittu. 

Kahdelle kaasolle mekko löytyi helposti mutta kolmannen mekon kohdalla elettiin jännittäviä aikoja. Lopulta ihan uskomattoman hyvän tuurin voimalla löydettiin kolmaskin. Kaikki kolme kaasoani ovat hoikkia naisia mutta mittasuhteiltaan tyystin erilaisia. Tämän mekon malli on sellainen, että se imarteli heitä kaikkia. Lyhyimmälle kaasolle lyhennämme helmaa hiukan ettei se lopu juuri ikävästi pohkeen leveimpään kohtaan.


Kuva

Yritettiin löytää sellainen malli, jolle tytöillä olisi käyttöä myöhemminkin ja kun siinä onnistuttiin niin sovittiin niin, että he maksavat mekkonsa itse. Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että olisin nämä heille kaasolahjoina kustantanut mutta olen tyytyväinen, että voin nyt hankkia heille jotain pysyvämpää ja henkilökohtaisempaa kuin mekon. Niissä kuitenkin muoti muuttuu ja aika monella naisella ne vartalon mitatkin elämän myötä.

Kokeilin tätä itsekin valkoisena, häämatkaa ja siellä syötäviä illallisia ajatellen, ja vaikka instaani tätä ostosta jo hehkutin niin palautin sen sitten kuitenkin - ei se kotona enää näyttänytkään niin kivalle. Jälleen ongelmaksi muodostui mun pituuteni ja erityisesti se, että mekon vyötärö on mitoitettu itseäni melkein kaksikymmentä senttiä lyhyempään varteen. Vaimomekko (jollaista vannoin etten todellakaan osta, turhake kun on) siis edelleen hakusalla.

Millaisia mekkoja muiden kaasoille on tulossa? 

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kakkubuffet- ajatuksia

Meille on tulossa häihin kakkubuffet. Olen itse innokas leipuri ja erityisesti pidän täytekakkujen tekemisestä. Oli aika selvää, että meille tulisi useammanlaisia kakkuja - en olisi osannut päättää vain yhtä. Yhdenkin kakun tilaaminen konditoriasta on kuitenkin uskomattoman hintavaa hommaa, saati jos haluaisi pöytää koristamaan useammankin. Minun onnekseni lähipiirissä on muutama muukin innokas leipuri, jolta kakkujen pyöräyttely luonnistuu ja he vielä lupautuivat ottamaan haasteen vastaan. Itsekin haluaisin jonkun kakun tehdä mutta sen täytyisi toki olla sellainen, jonka saisi valmiiksi asti viimeisimmillään häitä edeltävänä iltana.

Viime viikolla meillä kävi mun kummitätini kyläilemässä ja hän on yksi heistä, jotka kakkutalkoisiin lupautuivat. Katseltiin ideakuvia netistä ja keskusteltiin siitä mikä on mahdollista ja minkälaisesta on kokemusta. Omat toiveeni esitin ja aika hyvin päästiin samalle aaltopituudelle. Vielä muidenkin kakuntekijöiden kanssa täytyisi tehdä sama ideariihi.

Ajattelin sillä tavalla, että yksi kakuista olisi se niin kutsuttu pääkakku. Se kakku, joka me sitten tuoreen aviomieheni kanssa leikataan. Toiveenani on, että se olisi kaksikerroksinen kakku ja tätä lupasi minun kummitätini kokeilla. Hänellä on ainakin yhden kaksikerroskakun verran kokemustakin. Siihen kakkuun tulisi sitten joku kakunkoristekin mutta enpä vaan tiedä millä ilveellä sellaisen saisi kaikista ihanista vaihtoehdoista valittua?!

Meidän häiden yleisfiilis ja tunnelma tai teema, jos sitä sanaa mielummin käyttää, olisi varmaankin kaikesta kriiseilystä ja mielen muuttamisesta huolimatta enemmän tai vähemmän metsäinen ja boheemi. Kakut saavat noudattaa samaa linjaa. Vieraita ollaan kutsuttu 63 kappaletta ja oletuksena että kaikki pääsevät, varmaankin kaksi tai kolme täytekakkua ja kaksi muuta kakkua riittäisi. Miltä kuulostaa sinun korvaasi? Itse ainakin kakkubuffetissa haluaisin maistaa kaikkia kakkuja mutta ottaisin sitten jokaista vastaavasti pikkuisen pienemmän palasen kuin jos tarjolla olisi vain yhtä kakkua. Ollaan ajateltu myös, että kahvipöydässä ei olisi tarjolla mitään muuta kuin kakkuja vain. Syödään kuitenkin paria tuntia aiemmin todella tuhti ruoka. Kokosin minusta kivan näköisiä kakkuja tähän postaukseen ja lajittelin niitä hieman eri otsikoiden alle.

Täytekakut


Kuva
Kuva
Ylläolevista kuvista saisi yhdistämällä ihanan kombon. Ylemmässä pidän tuosta koivu- ideasta aivan valtavasti eikä se tuollaisenaan ole vaikea toteuttaakaan. Vaikeampaa on tehdä tuollainen sileä pinta ilman että se pohja näkyy välistä. Myös tuo kakkulautanen on ihastuttava, sopisi meidän häihin hyvin. Alemman kakun valttina on nuo tummat kukat! Kakun koristeleminen kukilla on minusta aivan ihana idea, toivottavasti löydetään keino tehdä meillekin edes yhteen kakkuun näin. Kaikki kukat kun eivät kakun päälle sovellu.

 
Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Dripcaket ovat yhden mun kaasoni erityisosaamisalaa. Epäonnistuessaankin ne onnistuvat. Todennäköisesti nakki vastaavasta napsahtaa hälle. Tiedoksi Laura! :D Tällaisen kakun koristelu on ihanaa "roiskintaa", olen itsekin yhden tehnyt mutta tietokoneen perkele söi ne kuvat eli en voi aikaansaannostani esitellä. Reunoille valuva ganache on niin vaikuttava elementti jo itsessään, että mitään muuta kauhean erikoista kakku ei vaadi ollakseen silti tosi näyttävä. Ja hei, kuka muka voi vastustaa kakkua jonka päälle on valutettu sulaa suklaata, kysyn vaan??

Tuo hedelmin koristeltu kakku on ihanan syksyinen ja alimman kuvan mustapintainen kakku nimenomaan mustan pintansa takia ihana. Ylimmän kuvan kaksikerroksinen valukakku varmaan vaatii jo vähän skilssejä kun oletettavastikin toinen kerros nostetaan vasta alemman kerroksen valuttelun jälkeen siihen päälle. Sitten täytyisi vielä onnistua päällimmäisen kerroksen kuorruttamisessa ilman, että alin kerros saa kauheasti lisää kuorrutetta päälleen. Satun tietämään että nimenomaan tämä kuorrutteen valuvuus on se ongelma näissä kakuissa - joko valuu liikaa tai liian vähän. Toisiksi ylimmän kuvan kakku on sekin tuollainen hybridi monesta kivasta elementistä. Pohja näkyy kuorrutteen alta kuten postauksen ekoissa kakkukuvissa mutta sitten vielä ekstrana on tuota ganachea.

Kuva
Kuva

 Frillakakkua en ole itse koskaan kokeillut mutta kokeilulistalla sellainen on ollut kyllä jo kauan. Frillat voi toteuttaa (sokeri)massasta tai kuorruttamalla, luulisin ylemmän kuvan kakun olevan massakakakku ja alemman kuorrutettu. Kuorrutteella tai kreemillä kikkailu viehättää mua suuresti, varmaan siksi kun sen työstäminen on niin haasteellista. Olen siinä huono ja juuri sellaiset asiat yleensä kehitän pakkomielteeksi asti. Idea tässä frillakuorrutteisessa kakussa on sekin aika simppeli ja maku taatusti massakakkua parempi. Tämä voisi olla sellainen mitä itse voisi yrittää mutta en ole aivan vakuuttunut säilyisikö kuorrutetut frillat hyvänä kokonaista vuorokautta.


Juustokakut



Kuva


Kuva

Juustokakusta minulle tulee herkästi mieleen sellainen kuva että ne ovat vähän tylsiä. Niistäkin saa halutessaan tehtyä todella hienoja kuten esimerkiksi nämä muutama tässä yllä. Mustikka on mun mieheni herkkua ja siksi valitsin nämä, värimaailmaltaankin sopisivat juuri meidän häihin ja koristelut voisivat olla juurikin marjoja ja hedelmiä, luonnolliseen ja boheemiin teemaan sopivasti. Kerrokset väreillä toteutettuna saa nekin juustokakkuun ja onpa tuohon alempaan laitettu ganachekin! Juustokakkukin on sellainen jonka voisi toteuttaa jo aiemmin.


Marenkikakut



Kuva

Kuva

Kun ensimmäisen kerran pääsin maistamaan Brita- kakkua, olin myyty. Tarviiko edes perustella?? :D Minusta olisi kiva, että täyskärin ja juustokakun ohella olisi vielä jotain muuta ja marenkikakku on yleisilmeeltään sekin vähän boheemi ja rönsyilevä. Marengit voi tehdä etukäteen nekin ja tämmöisen kakun kokoaminen ei suuremmin taitoa kysy. Voisi olla sopivan helppo homma häitä edeltävän jännityksen vallassa tehtäväksi. Ainoastaan kakun rakenteen mössöytyminen on huolena mikäli tämän tekisi jo edellisenä iltana ja se voi tehdä ulkonäön ja suutuntuman epämiellyttäväksi.

Tällaisia mietteitä kakkubuffetista. Kakkujen sisältöä sen tarkemmin ei olla mietitty mutta ainakin yksi täytekakuista voisi olla suklaapohjalla. Joku kakku voisi olla vähän raikkaampi täytteiden puolesta, toisessa täyteläinen suklaa toimii paremmin. Jokatapauksessa tarkoituksena olisi toteuttaa sellainen kokonaisuus, jossa olisi kaikille jotain. 

Olisiko tällaisella rungolla toteutettuun kakkubuffettiin sinusta kiva sukeltaa hakemaan kunnon sokeripöhnä? :D Millaisia täytteitä itse tykkäät kakuissa syödä?

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Tummasävyinen, luonnonläheinen ja tunnelmallinen hääjuhla

Olen aiemminkin kertonut, että minun on toisinaan hankala saada erilleen uskomus siitä mitä minulta odotetaan ja se mitä minä itse haluan. Yhtälailla iloisesti menevät sekaisin se mistä aidosti pidän ja mistä luulen pitäväni siksi, koska olen altistunut sille niin paljon tai se on jokin sellainen asia "joka on aina ollut niin". Häät, ja kaikki mitä ne pitävät sisällään, ovat varmasti sellainen asia missä niitä muiden mielipiteitä, näkemyksiä ja oletuksia kuulee vaikkei niin olisi niitä kysynytkään.

Minulle on tärkeää järjestää häät, jotka ovat meidän näköiset. Yhtälailla tärkeää minulle on järjestää häät, joissa vieraat viihtyvät. Päivä on toki meidän ja me olemme viime kädessä päättävät tahot mutta häissämme on meidän kahden lisäksi kuitenkin noin kuusikymmentä muutakin. Sopivan balanssin löytäminen on vaikeaa varmasti sellaisellekin, jolle on täysin selvää mitä haluaa.

Kuva

Kuva

Meillä ei ole hääpäivään enää kuin reilut kaksi kuukautta ja vieläkin sekä hakukoneet että Pinterest laulaa kun etsin jotain meille sopivaa. Syy miksi vieläkin googlettelen eri häätyylisuuntauksia on se, että koristelut on vain pieniltä osin päätetty ja mun häämeikki ja hääkampaus on nekin päättämättä (toki olen toteuttavien tahojen kanssa jotain ideoita jo heitellyt). Koska haluaisin kaikesta kokonaisuuden niin haluan nähdä inspiraatiokuvia, joilla saisin sidottua kaiken yhteen. 

Meidän juhlapaikka sanelee aika paljon. Sinne ei rantahäitä saa järjestämälläkään mutta esimerkiksi  metsäteemaiset häät tai boheemit häät helpostikin. Budjetilla on oma sanottavansa ja myöskin jäljelläolevalla ajalla. Luksushäitä ei tässä kohtaa enää voida järjestää mutta täysimittaisiin DIY- häihinkään ei aika riitä.

Hääjuhlamme vietetään siis hyvin perinteisellä suomalaisella nuoriseurantalolla. Puuta, puuta ja puuta. Ei mikään mun unelmieni täyttymys mutta jollain tasolla kiehtova kyllä. Ehkäpä sen tilan haasteellisuus ja juuri se ettei se ole yhtään mun näköiseni viehättääkin? Että osaako sinne kuitenkin tehdä meidän näköiset häät, jossa vieraatkin viihtyvät ja joiden kokonaisuuteen voi itse olla tyytyväinen?

Kuva

Kuva
Kuva


Se, mikä tässä eniten harmittaa on se että niin moni ihana idea täytyy siirtää sivuun eikä toista tilaisuutta niiden hyödyntämiseen tule! Ura partyplannerina ehkäpä?? :D Miehen kanssa taas palattiin lähtöruutuun ja mietittiin mitä halutaan. Kyllä se meidän kanta taipuu sellaiseen woodland-boho-rustic- suuntaan yhäkin. Sitä jo kirjoittelin syksyllä rehvakkaasti täällä. Jossain tässä lokakuun ja heinäkuun välillä eksyin raiteilta ja lähdin tavoittelemaan jotain muuta. Silti tuo jo viime syksynä pohdiskeltu metsämeininki ripauksilla sitäsuntätä näyttää eniten meiltä. Ei gootahtavaa aivan mutta ei missään nimessä mitään vaaleanpunaista purkkapalloakaan. Sellaista synkkää siitä väliltä.

Mun ainoa kriisini tässä on nyt se, että mun puku ei kohtaa tällaisen boheemiuden ja synkän syksyisen kanssa yhtään. Olen onneksi ylihuomenna menossa viemään sitä ompelijalle pienennytettäväksi ja siinä samalla voin ilmaista huoleni tästä, joskos keksittäisiin jotain. Olishan se nyt kuitenkin vähän liikaa jos vielä alkaisin puvun vaihtamaan toiseen.. vai olisiko? :D

Jutun kuvituksena on netin syövereistä kaivetut ideakuvat, joissa on jotain mikä vetoaa. Pinterest- kuvissa monesti harmittaa se, että ainakaan minä en itse tahdo tajuta sitä että niihin kokonaisuudet on aika usein rakentanut ihan ammattilainen eikä suinkaan morsian itse (ellei satu olemaan se ammattilainen) ja rapakon takana hääbudjetitkin tuppaavat olemaan melkolailla eri kaliiberia. Suomeksi näitä hakuja on ihan turha edes tehdä, olen kokeillut. 

Ja hei, outoon otsikkoon selitys: se on mun parhain yritykseni tiivistää kaikki tämä sanottu muutamaksi laatusanaksi. En onnistunut kovin hyvin mutta englanniksi homma olis helppo: bohemian and moody woodland- themed fall wedding. Annas nyt kattoo miten hommassa onnistutaan!

Kuva


Kuva

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Treenimotivaation kadottamisen pelko

Toim. huom. tämä postaus on hyvin pitkälti suodattamatonta ajatusten virtaa, joka vain piti saada päästä ulos. Antakee anteeksi.

Minä en ole luontainen liikkuja. Sohva ja mukavuudenhalu ovat mulle tutumpia elementtejä. Syy on yksinkertaisesti se, että meillä kotona se liikkuminen ei koskaan ole ollut tavallaan arvo itsessään. Minun äitini on kotoisin maatalosta, jossa työ oli fyysistä ja siihen osallistuivat lapsetkin. Kun hän aikuistui ja muutti omilleen, sai minut ja alkoi elää omaa elämäänsä ympäristö ja työt olivat täysin erilaiset. Koska liikunnallisuus oli ollut osa kotitöitä eikä erikseen opittu tapa, ympäristön ja elämäntilanteen muuttuminen olisi edellyttänyt liikuntaharrastuksen opettelua osaksi erilaista elämää. Parikymppisellä työssäkäyvällä yksinhuoltajaäidillä on muutama muukin asia omaksuttavana, tämän tiedän myös omakohtaisesta kokemuksesta.

Minulla ei koskaan lapsuudessa ollut mitään pidempiaikaista harrastusta. Ratsastus oli sellainen jota kai harrastin eniten mutta sitäkin satunnaisesti. Toisinaan pitkiä aikoja säännöllisesti ja sitten oli pidempiä taukoja etten käynyt talleilla ollenkaan. Silloinkin siis kaikkea liikunnallista leimasi kausiluontoisuus ja kun sellainen fyysinen tekeminen ei ollut tuttua ja opittua niin painetta omien harrastusten jatkamiseen ei kotoa tullut. (Yhtään syyllistämättä äiti, tiedän että luet tämän.)

Uskon, että liikkuminen kuten moni muukin asia elämässä on opittu tapa. Lapsuudessa liikunnallisuuteen tottuneet ihmiset ovat herkemmin liikkuvia aikuisuudessakin. Näin väitän ja varmaan tästä löytyisi tutkimustietoakin jos jaksaisi etsiä. Miksipä aivoja ei voisi opettaa tavoittelemaan hyvän olon hormoniannostaan liikunnasta siinä missä ne voi opettaa tavoittelemaan sitä sokerista?


Real- leivästä paistetut kuutiot olivat mukavaa vaihtelua lounaan hiilariosuudeksi.


Minulle kaikki liikkuminen on siis nykypäivänäkin yhä päätöksen takana. Joka ikinen kerta joudun tekemään sen päätöksen, että lähden lenkille, tartun painoihin, menen uimaan jne. Minulle se ei ole itsestäänselvä osa elämää. Kohta puolen vuoden ajan olen onnistunut niitä päätöksiä tekemään säännöllisesti eikä niitä liikkumattomia viikkoja ole kertynyt montaakaan. Nyt elelen juuri Fitverstaan Summer Shape 2017- ohjelmapaketin puoliväliä, joka tarkoittaa lepoviikkoa.

Summer Shape on ollut minulle rankinta treeniä mitä olen ikinä tehnyt. Tätä edelsi Bridal Bootcamp, josta sain ihan mahtavat pohjat. Sen aikana rakensin itselleni lihasta ja pohjakuntoa, jota ilman tämän kesäkunto- haasteen vastaanottaminen ei olisi ollut mahdollista. Pyrin täydellisyyteen ja yritän ympätä treenejä liikaakiin meidän varsin kiireiseen lapsiperhearkeen. Minulla on kuitenkin monta muutakin harrastusta (nyt niitä on! :D) enkä halua tehdä kuntoilusta koko elämää vaan toivoisin onnistuvani siinä, että teen siitä pysyvän osan sitä.

Huomaan olevani levoton ja huolissani. Pelkään, että mukavuudenhaluni ja vanhat tiukassa istuvat tapani ottavat yliotteen ja treenaaminen jää. Ensin kerran, sitten toisen ja kohta huomaankin maanneeni sohvalla jo viikkoja. Pelkään, että kadotan poltteen tehdä sen päätöksen treenata. Jos joudun jättämään yhden treenin välistä (vaikka hyvästä syystäkin) niin alan epäilemään itseäni heti.

Ruokapuoli on pysynyt hienosti otteessa ja nyt olen uskaltautunut jo tekemään pieniä poikkeamiakin ilman että on tullut huoli siitä, että palaan vanhoihin huonoihin ruokailutottumuksiin. Olen uskaltanut vieraiden käydessä ottaa jäätelöä ja olen silti voinut olla varma siitä, että muut ruoat syödään kuten pitääkin. Ruokailujen suhteen siis uusi käyttäytymismalli on selvästi syntymässä? Mättämisestä tulee helposti ihan fyysinen huono olo ja paremman ruoan syöminen palkitsee tasaisella hyvällä ololla. Ulottuuko tämä joskus treenaamiseenkin? Onko nämä epäilykset vain merkki siitä, että tämä lepoviikko tosiaan tuli tarpeeseen? Entäs jos lepoviikko passivoi entisestään ja treenimotivaatio katoaa? 


Smoothie on välipalojen kuningas, sanon minä.


Treenaaminen ei rehellisyyden nimissä ole minulle se mieluisin tapa käyttää aikaa mutta joka kerta sen jälkeen on kyllä aikamoinen voittaja-fiilis. Tulosten katseleminen peilistä ja toistokertojen lisääntyminen ovat toki mieluisia nekin ja ilman niitä ei sen treenipäätöksen tekeminen onnistuisikaan pidemmän päälle.

Onko nämä ajatukset muille tuttuja vai ajattelenko tätä(kin) asiaa liikaa?

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Shy bear- taskumekko

Uusi lasten Ottobre kolahti postilaatikkoon muistaakseni toissapäivänä. Pikaisena ompeluvälipalana halusin toteuttaa sieltä yhden mekon, odotellessani inspiraatiota jatkaa aloittaa tyttöjen mekkoja meidän syyskuisiin häihimme.


Taskumekot on minusta ihania ja vähän ajattelin että tätä mieltä voisi olla meidän Pikkusiskokin, niinpä piirsin Shy bear- mekon kaavat. Pituus on 104cm koon mukaan piirretty mutta leveyden otin kokoa pienemmästä. Jätin itse karhun tästä karhumekosta pois, koska halusin mahdollisimman nopsasti valmista ja pelkäsin että ryssin otsolla koko mekon. Kun ehtii ompelemaan näin vähän kuin minä, itseluottamus omiin kykyihin katoaa tyystin ja ovathan ne taidot ruosteessa. Ompeluryhmissä ei juuri viitsi muiden luomuksia katsellakaan kun ottaa niin päästä muiden taidot ja ompeluaika :D 

Karhumekko ilman karhua on toteutukseltaan hyvin samanlainen kuin Ottobre Womanin Relaxed fit, josta tulikin varsinainen menestys ompeluryhmissä. Itsekin sellaisen tein mutta en löytänyt aikaa sen esittelemiseen täällä blogissa ja nyt se onkin jo kokoa liian iso. Positiivinen ongelma :) 



Shy bear on, ottoreiskan tyyliin, leveydestään aika reilu. Ei mitään minkä kanssa ei pärjäisi mutta hoikalle tytölle kapeampi olisi parempi. Malli on niin kiva, että ehkä jossain rinnakkaistodellisuudessa kavennan kaavan sopivaksi ja teen toisenkin mekon samalla kaavalla (hah hah). Pituuksien puolesta mekko vastaa kokoaan hyvin, Pikkusisko on nyt 102cm pitkä. Mekon ainoa yksityiskohta on kontrastivärinen kanttaus pääntiellä, eikä sekään näy kuin sisäpuolelle. Oikeastaan aika ihanan simppeliä.

Vaaleanminttu joustocollege on muistaakseni Selialta ostettu, kun Pikkuveli oli vielä vauva. Jumpsuitia tästä suunnittelin mutta nyt jo 2,5- vuotiaalla niitä ei ole minusta enää kauhean kätevää pitää. Mekkoon riitti 80cm sillälailla, että jäljellejääneestä pienestä palasta ei tule enää mitään kokonaista mutta osia vaikkapa sellaiseen palasista koottuun vaatteeseen kyllä. Haaleanvaaleat sävyt sopivat hyvin meidän blondeille <3

Bomberin kaavat itselle on piirrettynä mutta sehän ei tarkoita vielä mitään :D Ompelunälkä olisi kyllä kova! Joko sinä olet ehtinyt uusimmasta Ottobresta ommella jotain? Mitä?


tiistai 27. kesäkuuta 2017

Morsiuspukumatka: Katariina, Glamour ja Zazabella (Oulu)

Kun puku ei halunnut tulla löydetyksi paikallisesti täytyi etsintää laajentaa. Seuraavaksi kohteeksi otin Oulun kaupungin, kaason numero kaksi kanssa. Varasin ajat sekä Morsiusateljee Katariinaan, Morsiuspukuliike Glamouriin sekä Zazabellaan. Ajatuksena oli, että mikäli pukua ei noista kolmesta löydy niin suuntaamme vielä Zeppeliiniin Kempeleeseen Viiaenna- nimiseen liikkeeseen. Sinne en ajanvarausta löytänyt ja oletin sitten, että sinne voi marssia suoraan sisään.

Aamu alkoi Katariinasta ja jo ovelle meinasin pyörtyä - niin ihana liike oli. Tunnelma oli todella kotoisa kaikesta blingistä ja kahisevista juhlapukukankaista huolimatta eikä lainkaan myymälämäinen. Sain rinkuloita, joilla pystyin merkitsemään rekeiltä puvut joita halusin kokeilla. Sain ohjeen merkata kaikki puvut joissa vähänkään olisi mitään mikä miellyttää silmää ja siltikään rengastettuja pukuja ei hurjan montaa löytynyt. 

En muista kaikkia sovittamiani pukuja mutta ne muutaman joihin tykästyin todella kaivelin netin syövereistä teillekin nähtäväksi. Tosin se yksi, jonka ihan tosissani meinasin ostaa tallennettiin kaason kameraan - tuhmasti ilman lupaa. Sittemmin olen kuullut, että Katariinassa on pukujen kuvaaminen sovitettaessa vapautettu, mikä on aivan ehdottomasti loistojuttu.

Vintage- glamouria löytyi Romantican Maria- puvusta, jonka pohjaväri ei ollut perinteinen ivory vaan ehkä shampanja? Kauniit pitsikirjailut tulivat tosi nätisti esiin eriväriseltä pohjalta. Käden- ja pääntiellä olevat strassikoristeet eivät olleet mun mieleen mutta ne olisi toki voinut ottaa poiskin. Tykästyin pukuun tosi paljon vaikka se poikkesikin haluamastani linjasta olemalla jokin muu kuin ivory, sisältämällä blingiä, omaamalla nyörikiinnityksen ja menipä se yli budjetistakin muistaakseni noin kolmella sadalla eurolla.

Kuva




Kuva
Hieman menneen maailman filmitähti- lookia edustavan Romantican puvun jälkeen sovitin suomalaisen Sis Idmanin Maggie- pukua, josta en tosiaan enää netistä löytänyt kuvaa. Kuvakulma ei tässä ole mairittelevin mahdollinen eikä toisaalta nuo lisäkilotkaan morsmaikulla (kylläpä sitä onkin kaventunut!) mutta saanette idean. Maggie hurmasi minut täysin. Olin aiemmin saanut kuulla, ettei mun vartalomallille sopisi merenneitomalliset puvut mutta Katariinassa sovitellessani totesin asian olevan päinvastoin. Sis idmanin luomus meni kuitenkin reeeeilusti yli budjetin - melkein kolminkertaisesti ja asiaa täytyi harkita. Otin puvun tiedot mukaani ja poistuttiin jatkamaan sovituskierrosta ja kahvittelemaan.



Morsiuspukuliike Glamourissa oli ihanan hiljaista ja oltiin ainoat asiakkaat paikalla. Myyjä kuunteli mun toiveet ja lähti noutamaan sovitettavia pukuja. Täytyy myöntää, että Katariinan puku kummitteli mielessä niin paljon, että Glamourissa sovitetut puvut eivät oikein jääneet mieleen eivätkä toisaalta kauheasti sykähdyttäneetkään. Osittain siksi, että niistä melkein kaikki olivat mulle väärän kokoisia enkä oikein osaa visualisoida neljä kokoa liian pientä pukua päälleni sopivaksi. 

Minua viehättää ajatus suomalaisesta designistä ja kun kuulin, että he jälleenmyyvät uuden suomalaisen häämuodin nousukkaan - Victoria & Vincentin pukuja, aloin sovituspuuhaan innoissani. Muistaakseni tämä allaoleva Aina- puku pääsi aivan harkintaankin asti. Hinnat näissä olivat varsin maltilliset mutta sitä ei kyllä pysty huomaamaan ulospäin, puvut näyttävät todella upeilta. Sovittamani puku oli sekin pikkuisen pieni mutta syy miksi en sitten syttynyt oli varmastikin se (nyt kun näitä netistä keräämiäni kuvia katselen), että puku oli silti siluetiltaan aika hillitty. Halusin enemmän. More is more.

Kuva

Kuva

Bianco Eventon Ninfeassa (yllä) häiritsi sekä minua itseäni että kaasoa se, että pitsikuvio oli säännöllinen ylhäältä alas. Se toi hieman mieleen ihan tavallisen kankaan (vrt. pitsiverho) eikä hääpuvun. Nyt kuvasta näen että tämäkin oli varmaan sitten kuitenkin liian vähän. Tylliä sen olla pitää! Bianco Eventon puvun hintaa en muista enää ollenkaan. 

Glamourissa sovitin myös jotain, joka sillä hetkellä tuntui taas vähän liialliselta. En ole ollenkaan varma oliko puku tämä mutta Glamourin sivuja selatessani tuli vastaan Lillyn puku (kaksi kuvaa alla), joka kyllä näyttää pahasti samalta. Tässä oli sellaisia läpinäkyviä metallinhohtoisia paljetteja, joista tuli mieleen Frozen ja kokonaisuus sai korvaan pesimään Let it go- korvamadon. Näin jälkikäteen vähän huvittaa se Disney- läppien määrä siinä tätä sovitellessani.. näyttää nimittäin erehdyttävän paljon samalta kuin puku, johon lopulta kuitenkin päädyin :D Tämä se ei kuitenkaan ollut. 

Glamour oli sekin tosi viehättävä paikka, joskaan se ei toivottanut aivan siinä määrin tervetulleeksi kuin Katariina ja kun en itse päässyt pukuja rekeiltä katselemaan niin väkisinkin mieleen jäi ajautus että olisiko siellä kuitenkin ollut vielä jotain..

Kuva

Kuva
Zazabellaan mentiin viimeisenä. Olin saanut sinä päivänä jo kaksi niin ihanaa sovituskokemusta että shokki oli melkoinen, kun Zazabellan Oulun liike oli ovelle asti melko avoin, sovituskopit olivat todella pieniä ja yhdessä sovitustilassa saman peilin edessä pyörin minä hääpukuineni ja ainakin kaksi vanhojentanssipukuja sovittelevia tyttösiä plus seurueet.

Päästiin varatulle ajalle reilusti myöhässä ja sovittelussa oli kiireen tuntu kokoajan. Sain töykeitä, tiuskien lausuttuja ohjeita ja epävarmuuksilleni puuskahtelua. En tuntenut oloani kovin kivaksi seistessäni (jälleen) liian pieni puku päällä peilin edessä kahden muun itseään peilaavan ihmisen kanssa peläten, että kuka tahansa näkee mun alennustilani avoimen liiketilan toiselta puolelta. Myyjä katosi monta kertaa kuin pieru saharaan enkä saanut asiantuntijan näkökulmaa asioihin kuin kiireessä olan yli huudeltuja ja ohimennen. Hyvin pian tuli ylimääräinen olo kun hoputettiin kokoajan ja niinpä poistuin liikkeestä rahat mukanani. Muutaman puvun tiedot otin ylös lähinnä muodon vuoksi. Harmittaa että lähtiessäni kiitin palvelusta sillä sitä en saanut. 

Kahdesta Dazzling- malliston puvusta otin tiedot ylös. Nekin menivät molemmat meidän budjetista yli useilla satasilla ja tässä alkoi konkretisoitumaan se, että budjettiin menevää toiveiden mukaista pukua siis tuskin tulisi löytymään. 

Kuva
 Ylläolevassa kuvassa oleva merenneitomallinen pitsipuku oli toki kaunis mutta tässäkin kävi haitaksi se, etten osannut (varsinkaan ilman asiantuntijan apua) kuvitella sopivaa pukua päälleni kun sovituspuku oli aivan liian pieni. Näin kuvasta kun katson, se on myös aika paljon vaatimattomampi kuin puku jonka lopulta ostin. 

Kuplia puhaltavan mallin päällä on päällään toinen Dazzling- puku jota sovitin. Sen päällikangas oli kokonaan puuvillamaista (ei varmaan puuvillaa mutta tuntu oli selvästi tahkeampi kuin juhlapukukankaissa) pitsiä, jota oli laskostettu. Minusta laskokset eivät istuneet kauniisti kyseisestä kankaasta enkä nähnyt myyjää niin kauaa että olisin ehtinyt lisäkysymyksiä tästä tehdä. Muuten malli oli tosi kaunis - korosti vyötäröä kun vedokset olivat oikeassa kohtaa ja sydänpääntie sekä vedokset rintamuksella korostivat povea. Tämä puku oli taasen hieman liian suuri minulle mutta sovitusklipsejä tekemään pukua päälle sopivammaksi en saanut. Tässä kohtaa oli jo niin paha mieli että halusin liikkeestä pois.

Kuva
Päätimme (minä hieman tuohtuneena) että lähdemme viimeiseksi käymään Zeppeliinin Viiaennan kurkistamassa. Pettymys oli aikamoinen kun paikan päälle tultuamme toteamme ettei liikettä siellä enää ole. Googlekin kertoi auliisti liikkeen olevan auki eivätkä nettisivutkaan antaneet ymmärtää ettei liiketilaa Zeppeliinissä enää ole. Tässä kohtaa hatutti vähän enemmän. 

Ymmärsin, että heillä on jonkinlainen sovituspalvelu jossain (yksityiskodissa?) ja sähköpostitse voi kysyä apua puvun valinnassa ja heidän kauttaan puvun voi tilata. Esimerkiksi Lillyn ja Avenue Diagonalin sekä Iryna Kotapskan pukuja saa heidän kauttaan. Harmitti aikamoisesti sillä olin verkkokaupassa viettänyt hyvän tovin aikaa ja suosikit oli jo tsekkattuina. Lohdutukseksi, kun hääpukua ei löytynyt, ostin itselleni Bikbokista maailman parhaat farkut eli turha reissu ei ollut missään nimessä :D

Oulun morsiuspukuliikkeiden tarjonta on mielestäni hyvä. Ehdoton ykköspaikka on Morsiusateljee Katariina, enkä ole ainoa tätä mieltä sikäli Facebookin hääryhmiä on uskominen. Hyvänä kakkosena tulee Glamour ja omalla huonolla kokemuksellani viimeisenä Zazabella. Kahdessa ensimmäisessä palvelun laatu oli nähtävissä jo liikkeeseen astuessa eikä tätä samaa fiilistä tullut todellakaan Zazabellassa. Heillä toki pukujen hinnat olivat keskimääräisesti alhaisemmat ja sillä perusteella voin liikkeen karun sisustustyylin ymmärtää mutta huonoa palvelua ei voi selittää millään. Olen onneksi kuullut monen saaneen sieltä hyvääkin palvelua. Hyvä niin, nykyasiakkaalla kun on mahdollisuus äänestää jaloillaan entistäkin paremmin. 

Sovitussaagamme jatkuu ensi kerralla Kokkolassa Morsiusateljé A.S Uniikissa. 

Onko sinulla millaisia kokemuksia hääpukuliikkeiden palvelusta? 

lauantai 24. kesäkuuta 2017

11 viikkoa häihin- tilannekatsaus

Viimeksi olen päivittänyt to do- listan kun aikaa häihin oli vielä 7,5 kuukautta. Silloin oltiin varattu kirkko, nimitetty hääseurue eli kaasot ja bestmanit, tehty yleisiä hääideoita varten Pinterest- taulu, buukattu valokuvaaja (tästä lisää myöhemmin!), laadittiin vieraslista, luonnosteltu budjetti, ostettu minulle hääpuku (sen etsinnästä juttua tässä ja tässä), valittu juhlapaikka, päätetty että meille tulee DIY- kakkubuffet, varattu pitopalvelu, ostettu minulle huntu (jonka olen nyt päättänyt vaihtaa erilaiseen :D) ja toki osteltu vähän jo koristeita ynnä muuta pientä häätavaraa.

Kuva

Tänään kerron vähän mitä on tehty näinä kuluneina kuukausina viime päivityksen jälkeen. Aika hiljaista oli tuossa pitkän aikaa, kun vain keräilin ideoita ja annoin niiden muhia mutta nyt viimeisen viikon aikana olen laittanut taas tuulemaan. Toisaalta tarvitsenkin sellaista mietintäaikaa paljon eikä minulta onnistuisi järjestää pikahäitä - rajoitetulla budjetilla ainakaan. 

Nyt en enää pysty listaamaan asioita kronologisessa järjestyksessä mutta tässä tulee sekalaisessa järkässä ne asiat mitä ollaan nyt saatu hoidettua. Kirjoittelen näistä joistain tarkemmin vähän pidemmästikin joko ennen häitä tai niiden jälkeen.

  •  sormukset molemmille, minulle myös uusi kihla.
  •  hääkengät (omistani kerroin jo täällä)
  •  häätuoksu (siitä juttua tässä)
  •  morsiamen korut joiltain osin (korviksista kirjoitus täällä)
  •  kutsut (näistä lisää myöhemmin kun kaikki ovat omansa saaneet)
  •  photobooth- lavasteet
  •  tunnelmavaloja
  •  meikkaaja
  •  kampaaja
  •  esiintyjät sekä kirkkoon sekä juhlapaikalle
  •  häämatkan suunnitteleminen ja varaus
  •  esteiden tutkintapyyntö
  •  kaasojen mekot
  •  hääpäivän ohjelman ja aikataulun alustava suunnittelu
  •  floristin varaaminen ja kukkatuotteiden suunnittelu
  •  poliisille ilmoitus alkoholitarjoilusta
  •  toivelista polttareiden sisällöstä ja vieraslistasta kaasoille ja bestmaneille
  •  hääkattauksen kokeilut (nämä on vielä kesken)
  •  aika morsiuspuvun korjausompeluihin
 

Seuraavaksi hoidettavien listalla:

  •  morsiamen alusvaatteet
  •  sulhasen puvun ostaminen/vuokraaminen
  •  huomenlahjat
  •  kaasojen ja bestmanien lahjat
  •  hääauton hommaaminen
  •  juhlapaikalla käyminen ja koristelun suunnittelu
  •  loppujen yksityiskohtien päättäminen (esim. paikkakortit ja muut paperituotteet)
  • juotavien ostaminen


Miltä vaikuttaa? Mulla on vähän sellainen pelko, että vielä tulee kaiken kanssa kiire. Se on varmaan enemmän sääntö kuin poikkeus mutta stressiherkkänä ihmisenä toivoisin, että voisin myös nautiskella tämän kaiken järjestämisestä ihan sinne loppuun asti.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Morsiuspukumatka: Morsiuspukuliike Birgitta

Muistatteko kun huhtikuussa (hehheh, time flies..) kerroin käyneeni pienen maakuntamatkan etsiessäni itselleni morsiuspukua? Aloitin silloin listaamalla toiveet mitä minulla puvulle oli. Varsinainen matkamme alkaa täältä meidän asuinpaikkakunnalta löytyvästä alan erikoisliikkeestä eli morsiuspukuliike Birgitasta. 

Menin varatulle sovitusajalle yhden kaasoni kanssa ja jännitti ihan kauheasti. Minut otti vastaan Birgitta itse ja sovitusavustajanani toimi Tytti. Liike oli jo silloin tosi viihtyisä mutta tässä talven aikana se koki vielä muutoksia remontin myötä. Viime viikolla käytiinkin sulhasen asioilla siellä ja järjestys oli nyt entistä parempi. Arvatkaa muuten tekikö mieli itsekin vähän sovitella siinä samalla kun mieskin?! :D

No mutta, takaisin viime syksyyn..

Kerroin myyjille suunnilleen mitä kokoa olen ja minulle katseltiin sovitettavia mekkoja, joista itse valitsin ne mitä halusin kokeilla. Budjettitoivettakin tässä toki kuunneltiin mutta halusin itse sovittaa vähän sen ohitsekin, eihän sitä koskaan tiedä ;) 

Aivan kaikkia pukuja en muista mitä sovitin mutta kaksi nousi ylitse muiden. Toinen oli White One Toscana, joka kaikessa kermakakkumaisuudessaan vetosi minun sisäiseen prinsessaani. Se kuitenkin tuplasi budjetin ja tuntui lopulta todella massiiviselta - sovituskopin ovenkarmeja pyyhkien purjehdin peilin eteen. Tulin siihen lopputulemaan, että siinä olisi liikaa helmaa kun olen muutenkin vähän epävarma omasta koostani. Siinä olisi voinut olla myös tosi vaikea tanssia ja minä en omissa häissäni totisesti aio pöydässä istuskella!

Kuva

Toscanassa pidin pääntiestä tosi paljon ja vedokset rintamuksella toivat illuusiota vähän runsaammasta povesta. Pitsiä oli ja tylliäkin mutta sitä oli sitten kuitenkin liikaa. Puku on malliltaan ball gown ja sitähän lähdin alunperin etsimäänkin. Aloin epäilemään olisiko joku muu malli itselleni kuitenkin parempi. Tässä vaiheessa vielä halusin myös päättäväisesti pysyä budjetissa, tai edes reilusti lähempänä sitä ja niinpä hylkäsin ajatuksen Toscanasta.

Nixan Lolasta sensijaan pyysin speksit paperillekin ja sain harkitsemisaikaa seuraavaan päivään. Ostohinnaltaan se meni budjettiin mutta tarvittavien muutostöiden jälkeen se olisi mennyt pikkuisen yli. Nixan puvun malli oli omaa vartalomalliani imarteleva suora A mutta eihän siinä tylliä ollut ja pitsiäkin vain vähän. Toscanaan verraten se ei kuitenkaan ollut olkaimeton ja sen laskin eduksi. Koska wow- efekti jäi kuitenkin puuttumaan, päätin vielä jatkaa etsimistä. Onneksi, olen nimittäin aivan varma että nyt viimeistään sen ostaminen harmittaisi.

Kuva
 
Silloin syksyllä tuntui siltä että puku on löydettävä just nyt heti. Nyt vähän huvittaa, että olisihan sitä ehtinyt myöhemminkin. Varsinkin kun nyt olisi soviteltavaakin enemmän, kun olen kutistunut ainakin yhden koon verran. Pieni kriisikin tuossa ehti olla sen lopulta ostetun puvun kanssa ja siltä olisi vältytty kun olisi mielensä malttanut. Jos tätä nyt lukee joku ensi vuoden morsian niin heitäpä jäitä hattuun, ei ole mikään hoppu. Sitä pukua on tuskallista roikuttaa kaapissa kun sen saatuaan ei malttaisi odottaa että sen saa taas päällensä :)

Seuraavaksi otimme kaaso numero kakkosen kanssa suunnan kohti Oulun morsiupukuliikkeitä Katariinaa, Zazabellaa ja Glamouria - siitä lisää toisella kertaa.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kukka(hattu)tädin uudet vaatteet

Siinä missä lapset kasvavat vaatteistaan ulos niin itse onnistuin kerrankin tekemään käänteiset: vaatteet jäävät yksi kerrallaan isoiksi. Koska saatiin sittenkin kesä, ilmestyi aukko myös kevyemmän vaatetuksen hyllylle. Kukkakuosit ovat nyt kovasti in ja vaikka voisi luulla ettei ysärillä kasvanut voisi enää ikinä harkitakaan kukallisten vaatteiden pitämistä niin immuniteettia ei silti ollutkaan minulle vielä syntynyt.

Flower poweria löytyi siis minun kangaskaapistani ja kaiken kaikkiaan kolme kangasta valitsin työstettäväksi. Kaksi niistä jo muuntui vaatteiksi ja ne esittelen teille tänään, kolmannen sitten joskus kun aikaa taas löytyy ompeluun, kuvaamiseen ja kirjoitteluun.

Kaverilta ostin ainakin vuosi takaperin Babushka roses- trikoota, josta oli ajatuksena tehdä Pikkusiskolle kesävaatetta. Rohkenin silti kysymään vahvistusta teiltä lukijoilta blogin Facebook- sivuilla sopisiko kangas minulle itselleni ja saadessani vihreää valoa ja lisäksi vielä hienon ideankin toteutukseen niin annoin palaa. 


Kaavan otin Suuri Käsityökerho- lehdestä. Se on maksimekon kaava, jonka vain lyhensin toppikaavaksi, poistin toisen puolen olkaimet (tai oikeastaan kaavoitusvaiheessa vain etukappaleelta, ompeluvaiheessa hetken puolivalmista vaatetta pyöriteltyäni ymmärsin leikata takakappaleenkin olkaimen pois :D) ja lisäsin etukappaleelle frillan. Frillan piirsin ympyränä.

Ompeluvaiheen pään rapsuttelua syytän liian pitkästä tauosta. Ei meinannut millään aivot ymmärtää millainen ompelujärjestys olisi loogisin ja oikeastaan lopputulosta ei liian läheltä kannata tarkastellakaan. Kukkakuosiin sopii kuitenkin tuollainen espanjalaishenkinen meininki tosi kivasti eli aivojen nyrjäyttely kannatti.

Toisen kukkakankaan alkuperää en muista tarkalleen mutta epäilen, että olen tilannut tämän Majapuulta. Tässä on sama kaava kuin frillatopissa mutta nyt en tehnyt mitään muita muutoksia kuin lyhensin helman toppimittaiseksi. Halusin tehdä ihan perustopin ilman mitään kikkailuja ja kerrankin siinä onnistuin. Ompeluvaiheessa kyllä pyöri mielessä vaikka mitä ideoita mutta pidättäydyin. Tässä kohtaa less is more toimii vaikka usein elämässä suosin juri päinvastaista toimintamallia.



Hauskasti huomasin kuvista, että omalle vartalomallille annetut vinkit pukeutumiseen totisesti pitävät paikkansa. Suoravartaloisen olisi hyvä korostaa vyötäröään vyöllä tai millä tahansa poikittaisella linjalla siinä kohdin ja minusta on ihan päivänselvää että näistä kahdesta kokonaisuudesta mustavalkoinen on parempi. Ei välttämättä väriensä vuoksi vaan nimenomaan siksi koska vartalo "katkeaa" suunnilleen kapeimmasta kohdastaan luoden samalla illuusiota siitä, että vyötärö olisi kapeampi kuin oikesti onkaan.

Tämä kuvattavana oleminen se ei vain onnistu harjoittelusta huolimatta. Itse kaukolaukaisimella varmaan saisi vähiten jäykät kuvat. Ei siis enää puutu kuin se kaukolaukaisin! Vai sittenkin lisää harjoitusta? :)

Oletko mun kanssa samaa mieltä siitä että alempi sopii paremmin vai esitätkö eriävän mielipiteen?

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Pikkusiskon 4v pirskeet ja neuvolakuulumiset

Pari viikkoa sitten meidän keskimmäinen täytti neljä vuotta. Kirjoittelen typykästä itsestään ja neuvolakuulumisista tuolla kirjoituksen loppupuolella, käydään ensin synttärihommien kimppuun. 



Leivontamaailman hittituote Yksisarviskakku meni kokeilulistalle heti kun sellaisen jossain ensimmäistä kertaa näin ja parhaimmassa prinsessaiässä oleva neitikin innostui ideasta kun hänelle sen esitin. Koska teemailu on minusta kivaa, rakentui koko synttärimeininki löyhästi saman yksisarvisidean ympärille. Koska haluttiin pitää Pikkusiskon synttäriperinteestä - grillaamisesta - kiinni, niin rajoitin leipomishommia sillä verukkeella vähän vähemmäksi.

Kakun pohja on tällä kertaa ohuesta levypohjasta rakenneltu ja sitä varten paistoin kaksi pohjaa. Tämä tapa jää ihan ehdottomasti käyttöön koska kakkupohja oli tällätavoin todella paljon maistuvampi kuin perinteisellä sokerikakkupohjalla! Täytteenä on mango- appelsiinitäyte, lemon curdilla höystettynä. Kuorrutus on kermavaahtoa ja pursotukset makukermavaahtoa. Ohjeet kaikkiin Kinuskikissalta.

Kakku strömssähti kuten kuvista näkyy. Kakkuasia on meikäläiselle niin herkkä alue että ottaa päästä vieläkin ja tekis mieleni ottaa uusinta mokoman sarvipään kanssa. No, onneksi se oli edes hyvää! 






Grilliin laitettiin taas vartaita ja makkaraa sekä salaatiksi kevyt pastasalaatti. Kahvipöytään tein kevyemmäksi herkuksi vielä hedelmävartaita, tällä ohjeella. Keksit ovat kaupan murokeksejä jotka vain koristelin monivärihenkeen sopivasti ja ilmeisesti marengit ovat tulleet jäädäkseen meidän synttärikestipöytiin ja tällä kertaa nekin monivärisinä. Marengit haluaisin joku päivä saada onnistumaan täydellisesti (ilmeisesti monelle macarons- leivokset ovat vastaava akilleen kantapää, itse en ole niitä edes viitsinyt yrittää) ja tällä kertaa hain vinkkejä Dr. Sugarilta. Vieläkään en onnistunut, graaaaah!










Neljävuotias sai ihania lahjoja. Leikkiruokia, astioita, oman pienen puutarhasetin, piirrustusjuttuja ja puuhakirjoja, Elsa- mekon, uuden helan Kalevalakorun My Saaga- kokoelmaansa, Crazy Safety- pyöräilykypärän, vaatteita, Lego Friendsejä.. Kiitos Pikkusiskoa muistaneille ja juhlissa käyneille!

Neljävee neuvolassa kaikki oli kuten pitää. Pikkusisko osasi tehdä kaikki tehtävät ja täti kiitteli yhteistyökykyistä neitiä vuolaasti. Itse siinä kulmiani kohotellen mietin, että kotona sitä yhteistyöhalua voisi näkyä enemmänkin :D Neljävuotiaana pitää osata laskea ainakin kolmeen ja neiti laskettelee ihan helposti kymmeneen. Värejä täytyy tunnistaa kolme mutta hän tunnistaa kyllä melkolailla kaikki "tavalliset" värit, Pantonen värikarttaan ei olla vielä tutustuttu.. *vink*


Näkö oli hyvä, kuulo on valikoiva mutta toimii moitteettomasti, verenpaineet kunnossa ja kasvukin tasaista. Ruokapöytänirsoilusta ja pieniruokaisuudesta keskusteltiin tovi mutta kun kasvua näkyy tulevan ja varsinaista ruokaa ei herkuin korvata niin eipä tässä muuta voi kun odotella jos se ruokahalu iän myötä sitten kasvaa. 

Pituutta neitokaisella oli 102,5cm, vuodessa oli tullut seitsemän ja puoli senttiä lisää. Painoa 16,5kg, vuoden takaiseen verraten reilut kaksi kiloa lisää. Käppyrät ovat tasaiset, hieman keskiarvon alapuolella molemmat. 



Pikkusisko on vilkas, rohkea ja motoriikaltaan ketterä. Hän on nauravainen, ilmeikäs ja huumorintajuinen. Tyttö on puhelias ja utelias pieni tutkija, joka innostuu melkeinpä kaikesta toiminnasta mitä hänelle ehdottaa. Sisarustensa kanssa hän leikkii mielellään mutta hänellä on kavereita myös kodin ulkopuolella - hoidossa ja perhetuttavia. Hän on kavereilleen reilu mutta pitää kyllä omat puolensa tarvittaessa napakastikin. Uudet tilanteet ovat usein vähän jännittäviä mutta niihin hän sopeutuu aika nopeasti. Tämä tyttö saa usein palautetta valloittavasta hymystään, joka tarttuu herkästi <3  Uhmaikä tuntuu vielä vähän vaivaavan enkä oikein tiedä onko se missään välissä helpottanutkaan kun se ensimmäisen kerran tuli.

Ulkoleikit on kaikista mieluisimpia ja näistä erityisesti pyöräileminen. Apurattaat viuhuen hän polkee menemään aika pitkiäkin matkoja mutta vielä ei oikein rohkeus riitä ilman apurattaita polkemiseen. Se sujuu niin hyvin, meidän kotikaupungin surkean kuoppaisista pyöräteistä huolimatta, ettei olla nähty tarvetta kiirehtiä niiden pois ottamista. Liikenteessä hän osaa kulkea varovaisesti ja noudattaa saamiaan ohjeita. Nyt saatiin neuvolasta sellainen Oppi & Ilo liikkenneaiheinen puuhakirja ja kun täytettiin sitä yhdessä niin Pikkusisko oli oikein hyvin kuusalla siitä miten liikenteessä toimitaan. Teräväsilmäinen tyttö ihmetteli kovasti tätä allaolevaa kuvaa ja leikkipaikkaa.. Hän kysyi että miten tuonne leikkipaikalle oikein pääsee? Minusta se oli hyvin hoksattu. 




Pikkusisko on innokas apuri täällä kotosalla sille päälle sattuessaan ja auttaa pientä veljeään esimerkiksi pukemisessa oikein mielellään. Hän pitää kirjoista ja satujen kuuntelemisesta, musiikkia meillä soitetaan tosi usein eikä genrerajoja oikeastaan ole. Hevisaurus on tämän hetken ykköslemppari mutta myös kummitädin kokoamat klassisen musiikin pläjäykset on pikkuviulistin mieleen. Hän hienosti tunnistaa musiikin seasta viulun. Pikkusisko piirtää ja värittää paljon, hoidosta tulee joka päivä vähintään yksi piirrustus kotiinvietäväksi. Nukkekotileikit, ruokaleikit ja kepparit ovat nekin pop.

Millaisia neljävuotiaita sieltä löytyy? :) 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...