maanantai 28. marraskuuta 2016

Juhlamekko arkeen

Vaatekaapin täyskääntämisen jälkeen hyllyille jäi hävettävän vähän yläosia. Sekä paidoista että mekoista ja tunikoista on pulaa. Tykkään pitää kuosillisia leggareita joiden kanssa hillitty yksivärinen yläosa sopii hyvin. Siksipä olikin loogista käyttää liikenevä ompeluaika siihen, että ompelin itselleni kuosillisen mekon :D

Olen tainnut useamman kerran mainitakin, että käyn läpi vaatekaappini lisäksi myös omaa tyyliäni. Koitan etsiä sitä, oikeastaan. Olen koittanut pikkuhiljaa perehtyä siihen millaiset vaatteet mun vartalotyypilleni sopii ja mitä vuodenajoista edustan värieni perusteella. Näitä silmälläpitäen valitsinkin kankaaksi Noshin Juhla- joustocollegen puuterinsävyisenä, jonka huurteisen sävynsä vuoksi pitäisi sopia mulle hyvin. Kankaan kuviot ovat ruskeita, huurteinen sävy sekin. Tämä ruskea näyttää isommalla pinnalla valosta riippuen taittavan harmaaseen tai vihreään. 




Myös mekon kaava on valittu uusien oppien perusteella. Tutkimusteni perusteella olen vartalomalliltani suora. Vyötärö ei erotu mitenkään selkeästi mutta ylä- ja alaosani leveys on kutakuinkin sama. Rinnanympärys on kyllä reilusti pienempi kuin lantionympärys mutta hartialinjassa ja lantion ympäryksessä ei ole eroa juurikaan. Mikäli internetin ihmeellistä maailmaa on uskominen, suoravartaloinen hyötyy esimerkiksi vyöstä vyötäröllä, leikkaussaumasta tai rypytyksestä. 

Minä valitsin korostaa vyötäröäni valitsemalla kaavaksi Ottobre Womanin Jazzy Jaquard- kaavan. Muistaakseni valitsin koon 42, joka mielestäni vastaa todellisuutta. Kaavassa on rintamuotolaskokset ja leikkaussauma vyötäröllä. Koska menen reilulla kymmenellä sentillä yli pituushaarukasta, jonka perusteella kaavat on piirretty, kuosittelin yläosaan vyötärölle lisäsenttejä pituussuunnassa ja hihaakin jatkoin pikkuisen. Helmaa sensijaan lyhensin.

Kaavassa on mukava piriste olkapäillä, kun takakappaletta on tuotu etukappaleen puolelle. Harteikkaalle tämä ratkaisu ei tosin ole ihanteellisin mutta meille suorille pötkylöille extrat harteilla luovat kapeammasta vyötäröstä illuusiota. 


En ole osannut yhdistää tähän mekkoon muuta alaosaa kuin sukkahousut. Helma on minusta liian pitkä leggareiden kanssa pidettäväksi. Sopii hyvin näinkin, sukkahousut on aivan jees :) Kaavan ja kankaan yhdistelmä tuntui tosi tätimäiseltä alkuun mutta nyt tovin mekkoa pidettyäni alkaa helpottaa. En silti ole aivan varma tuliko tästä hitti vai huti. Kankaan väri on hailakampi mihin olen tottunut mutta totta on, että tämä väri ei nielaise mua niinkuin jotkut vahvemmat värit helposti tekevät.

Mitä sanot, sopiiko mulle vai ei? Kun katsot noita kahta kuvaa, kumpi on parempi - vyöllä vai ilman? Alakuvassa kankaan väri tulee paremmin esiin, toisessa kuvassa valo vääristää liian beigeksi.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Joulukalenterit lapsille

Minusta joulun odotus on vähintään yhtä iso asia kuin itse jouluaatto ja -päivä. Tämä siis 32- vuoden kypsästä iästäni huolimatta. Itsellenikin on taas tulossa joulukalenteri, kun osallistuin ompeluryhmäni joulukalenterivaihtoon ja tottahan lastenkin täytyy omansa saada. Nykyään on saatavilla kaikkia ihania lelukalentereita ja joka vuosi niitä ilmestyy aina lisää.

Viime vuonna Isosisko availi luukkuja Schleich- kalenterista ja ulos tupsahteli tietenkin hevosia ja hevostarvikkeita. Mukana oli myös kaksi kärpäskokoista kirjaa, joista voitiin yhdessä mikroskoopilla lukea kalenterin aihepiiriin liittyvä tarina. Koska hevostelu ei ota laantuakseen oli turvallinen valinta päätyä samaan hupiin tänäkin vuonna. Ilmeisesti kalenterihahmot ovat myös exclusive- kamaa, jota ei muualta saa. Nämä näyttää olevan jo monesta paikasta loppu, joten hopihopi ostoksille!

Adlibris

Adlibris

Adlibris


Schleich- kalentereita on tosi monenlaisia. Hevoskalenterin lisäksi löytyy ainakin dinosauruksia, maatila ja keijut.

Pikkusiskon ekat tuotemerkkirakkaudet olivat Sofia- prinsessa ja Muumit. Muumikalenteri hälle hommattiinkin viime vuonna ja hahmot ovat olleet rakkaita. Niillä leikitään päivittäin yhäkin. Viime jouluna pukin kontista paljastui myös muumitalo isompine hahmoineen ja kalenterin otukset pääsivät tietysti samaa sinistä taloa asumaan. Sofia- kalentereihin ei viime vuonna törmätty mutta nyt niitäkin saa, ainakin Lekmeriltä.

Tämän vuoden muumikalenterissa näytti olevan pääsääntöisesti samoja hahmoja eikä sitten viitsitty muutaman erikoisemman vuoksi ostaa samaa. Päädyttiin Pikkusiskon kohdalla Lego Friends- kalenteriin. Pikkulegoista neiti pääsi ottamaan maistiaiset mummulassa, kun iskän ja sedän vanhat legot olivat vieläkin tallessa ja paluuta ei ole ollut. Duplotkin yhä kiinnostavat mutta kun Isosiskon legolaatikolle pääsee niin siinä aivan pienet sormet syyhyävät :D


Lekmer

Pikkuveljen kohta tuotti eniten päänvaivaa. Kaikki meidän löytämät kalenterit sekä livekaupoista että nettisellaisista oli varustettu 'kielletty alle 3- vuotiailta'- merkinnällä ja lähemmällä tarkastelulla pitivätkin sisällään melkoisen pientä hilpettä. Harkittiin silti pitkään Hot Wheels- kalenteria ja Playmobil- kalentereita mutta ajateltiin ettei pikkuinen vielä ymmärrä, että luukku kerrallaan lelu rakentuu ja vasta aattona pääsee tositoimiin. 

Adlibris

Eurotoys


Meillä on tallessa mun vuosia sitten tekemäni uskomattoman ruma huopainen taskujoulukalenteri, johon päätettiin koota kossille itse kalenteri. Budjetiksi asetettiin noin 25€ ja aika hyvin siinä pysyttiin (tyttöjen kalenterit olivat pikkuisen vajaa 20€ ja vähän vajaa 30€). Ostettiin kalenteriin perinteisiä pikkuautoja, pussissa olevia muovisia dinosauruksia, Play-doh muovailuvahaa pikkurasioissa ja aaton luukkuun isompi ja hienompi pikkuauto. Pikkuveli on vielä niin pieni ettei tarrat, kynät sun muut "helpot" luukut tule kyseeseen ja selkeästi leluja sisältävät luukut varmasti ovat mieluisimmat. 

Päätettiin myös, että koska lapset saavat kasoittain lahjoja muualta niin me ei heille osteta muuta vaan nämä ovat sitten samalla joululahjat. Sellaisen takaportin jätin kuitenkin, että jos mitään uutta ei tarvitse ostaa niin esimerkiksi jotain itse ommeltua voin paketteihin heille sujauttaa ;)

Millaisia joulukalentereita teillä on lapsille? 

tiistai 22. marraskuuta 2016

Minä ja musiikki + kirje teini-ikäiselle itselleni

Minä olen huono kirjoittamaan ennakkoon päättämistäni asioista. Blogin luonnoslistasta ei totisesti aiheita puutu, mutta istuessani koneelle kirjoitusvimman vallassa saan hyvin harvoin luonnoksista luotua mitään julkaisukelpoista. Yleensä halu kirjoittaa iskee spontaanisti juuri silloin, kun aika on huonoin mahdollinen. Jos ajatuksesta ja fiiliksestä ei saa pidettyä kiinni, niin hyvä tekstiaihio on yleensä iäksi mennyttä.

Tällä kertaa tarve kirjoittaa syntyi sekin kesken kaiken muun. Oli ajatuksena ommella joululahjoja, kunnes Spotify tarjoili Viikon suositukset- listasta palan menneisyyttä. Tempauduin muistoissani 2000- luvun alkuun, kun jo aloittelin omaa itsenäistä elämääni. Silloin tapahtui mun ensimmäinen, julkinen hullaantuminen raskaamman musiikin bändiin. Kyseessä oli suomalainen Lullacry. Tavasin lyriikoita, kuuntelin kaiken mitä käsiini sain kyseiseltä kokoonpanolta ja jopa tilasin itelleni bändipaidan! Siinä luki metallimusiikille sopivaan dramaattiseen tyyliin: Be my god. Nykyminääni Lullacry ei enään uppoa kuin veitsi kuumaan voihin mutta mun musiikkimakuni kehittymiselle nykyisekseen sillä oli iso merkitys.

Olen pitkään jo pyöritellyt mielessäni tekstiä musiikista. Lähinnä siitä, mitä se mulle merkitsee ja mikä musiikkilaji on mulle tärkein ja miksi. Aihe tuskin on kovin omaperäinen. En tiedä kovinkaan montaa ihmistä jolle musiikki ei olisi tärkeä juttu elämässä. Taiteenlajeista se on varmasti se, joka eniten kansaa puhuttelee.

Mulle käy kaikenlainen musiikki. Innostun ja ihastun suomi-iskelmästä, kevyestä popista, räpistä ja hiphopista, trancesta, dancesta, rockista, klassisesta sekä (ja erityisesti) mun omasta ultimatemusiikkityylistäni hevistä. Pidän määritelmät tarkoituksella löyhinä - en ole nähnyt itselleni tarpeelliseksi jakaa musiikkityylejä tiukkoihin alagenreihin, ja putoankin kelkasta heti ensimetreillä, kun Metallimies pääsee vauhtiin genrehifistelyssään. Wikipedia tarjoilee metallimusiikista tällaisen tietopaketin. 




Olen aina kokenut erilaisuutta suhteessa muihin. Lapsuudessa ja erityisesti nuoruudessa pyrinkin kompensoimaan tätä tunnetta sillä, että pyrin olemaan ulospäin samanlainen kuin muut. Pukeuduin kuin muut, pyrin käyttäytymään kuin muut ja tietysti myös kuuntelin sitä musiikkia kuin muutkin. Eipä siinä, Backstreet Boys kyllä liikutti teinitytön sydäntä ja Nick Carterin kuvat täyttivät huoneeni seiniä, mutta muistan miten ne Jyrkissä soitetut metallibiisit saivat mut jo silloin pysähtymään ja kuuntelemaan. Korn ja Limp bizkit olivat silloin mun lemppareita ja yläasteikäisenä sainkin Tallinan tuliaisina mun mummulta ja papalta omasta toiveestani Kornin Follow the leader- lätyn.

Äiti ei tykännyt mun hevistelystä yhtään ja ymmärrän stereotypian näkökulmasta hyvin miksi. Metallimusiikki on huonossa maineessa. Se yhdistetään väkivaltaisuuksiin ja satanismiin, joskin täysin syyttä. Pikaisesti hakukoneilin enkä löytänyt yhtään kotimaista uutista väkivaltaisuuksista liittyen metallimusiikkiin, kun taas positiivista uutisointia liittyy metallimusiikkiin paljonkin. On tutkittu, että metallimusiikin kuuntelu auttaa käsittelemään vaikeita tunteita, saattaa olla merkki älykkyydestä ja voi tehdä onnelliseksi. Mitään todistettua faktaa en löytänyt englanniksikaan siitä, että metallimusiikki yllyttäisi väkivaltaisuuksiin. Kotimainen Tuska- festivaali, joka on siis täysin metallimusiikille omistettu tapahtuma, on festareista vähiten väkivaltaisin.

Teini-ikäinen on valtavassa myllerryksessä fyysisesti ja henkisesti. Silloin on yhtäaikaa lapsi ja aikuinen. Se, jos mikä pistää pään sekaisin. Tunteiden patoaminen sisään tai jonkin sellaisen kieltäminen minkä tuntee oikeaksi on väärin. Minulle oiva konsti purkaa sisältäni mustaa olisi varmasti ollut metallimusiikin suurkuluttaminen. Sosiaalisesta paineesta en sitä kuitenkaan uskaltanut avoimesti tehdä, joka on sääli. Hevimusiikin fanittajat olisivat voineet olla mulle se vertaisryhmä, josta olisin saanut yhteenkuuluvuuden tunteen. Sellainen on nuorelle tärkeää.

Minulle raskas musiikki, synkät ja väkivaltaisetkin lyriikat ja tietynlainen alkukantaisuus tuo hyvän mielen. Se höllentää mun sisälläni olevia solmuja paremmin kuin mikään muu musiikkityyli. Kevyelle popille on paikkansa mutta itse en siitä sen ihmeemmin sävyjä löydä. Pidän musiikista niin paljon, että pelkkä kuunteleminen ei mulle enää riitä, haluan siltä enemmän.

Suurimman osan elämästäni olen kuunnellut jotain aivan muuta musiikkia. Hevi on silti kulkenut aina mukana. Useimmiten se on tullut esiin niinä hetkinä, kun on ollut synkintä. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että se on siis ollut mulle ainoa musiikkityyli, joka on todella pahaan oloon auttanut. Kaikeksi onneksi onnistuin pariutumaan sellaisen ihmisen kanssa, jolle metallimusiikki on se ainoa oikea genre ja hänen rinnallaan olen uskaltanut itsekin "tulla kaapista ulos".




Minä tunnen itseni voimakkaaksi, vähiten vääräksi ja vialliseksi silloin kun kuuntelen raskasta musiikkia. Se on minulle kanava käsitellä tunteitani, purkaa aggressioita ja keskittyä nykyhetkeen. Silloin yhteys itseen on auki eikä siihen ole pystynyt minkään muunlainen musiikki. Jos saisin sanoa teini-ikäiselle itselleni jotain, sanoisin:  

"Sonja hei, älä tee itsellesi pahaa. Sun ei tarvitsekaan olla samanlainen kuin muut. Jos sulle tulee parempi mieli raskaasta musiikista kuin popista, voit ihan hyvin kuunnella sitä. Tarkoitus on selvitä teinivuosista hengissä ja järjissäsi, sitten helpottaa taas vähän. Käytä kaikki konstit, että elämä ajatustesi kanssa olisi helpompaa. Marilyn Manson on tosi jees, tykkäät siitä vielä aikuisenakin.

PS. Kokeilepa kuunnella sitä Slipknotia mistä pojat riparilla intoili, on muuten kova."


Mikä on sun omin musiikkityyli ja miksi? Mitä musiikki sulle merkitsee?

tiistai 15. marraskuuta 2016

Tyyliä talveen Ellokselta

Lasten talvikamppeet ovat usein hankittuna ja valmiina pakkasmenoon vielä kun ruoho vihertää. Tänä vuonna se tosin vihersi vielä pakkasten jo tultua :D Itse kuitenkin kuljen yhäkin vuorettomissa lyhytvartisissa bikersaappaissa. Takkina mulla on viime talvena alesta paniikkiostettu Onlyn tummansininen toppis, jossa näytän kamalan paksulta. Toinen toppatakki on Ahkkan untuvatakki, joka on kovillakin pakkasilla melko kuuma. 

Samoin asustepuoli on itselle vielä akryyli-osastoa. Olen lapsille neulepuikot kuumana kilistellyt lakkeja ja huiveja luonnonmateriaaleja sisältävistä langoista vanhojen tekokuituisten tilalle ja kohta on viimeiselläkin murusellä äidin neulomat päälle laitettaviksi.

Elloksella on vielä viisi päivää Winter Styles- kampanja, jossa saa  -20% alennusta valikoiduista tuotteista. Alennus koskee myös tuotemerkkejä mutta kuitenkin sellaisia, joissa on merkintä 'kampanjahinta'. Alennus on voimassa niin kauan kuin tuotteita riittää, kuitenkin vain 20.11.2016 asti. 

Siispä haaveshoppailin (kiitos verottajan ja oman huolimattomuuteni, jouduin maksajan osaan tänäkin vuonna) ja tein kollaasin, jonka voisin kotiuttaa milloin vain. Huivissa ja pipossa on ihana vaaleanpunaisen sävy ja tuollaiset kengät mulla on hakusellaan, näissä ei valitettavasti koot riittäneet mun naiselliseen nelikolmoseen ;) Jos tiedät mistä saisi vastaavat alle satasella, vinkkaathan?



Toppatakki | Lämminvuoriset Nashville-kengät | Pipo kashmiria | Kaulaliina kashmiria |




Kuinka moni muu tunnustaa haaveshoppailevansa? Eli kerää ostoskoriin tavaraa, kauhistuu loppusummasta ja sulkee selaimen?? :D

* postaus sisältää mainoslinkkejä

maanantai 14. marraskuuta 2016

Häämuoti 2017- digijulkaisu

Blogilla on pienimuotoinen yhteistyö meneillään Häät.fi:n kanssa. Oletkin ehkä huomannut blogin oikeaan sivupalkkiin ilmestyneen Häät.fi- bannerin. Sivusto on kattava häitään järjestävän tietopaketti ja nettisivuston ohella samaan pakettiin kuuluu Häät- lehti perinteisenä paperiversiona ja digijulkaisuina.

Nyt uutta on digijulkaisu Häämuoti 2017, johon on koottu suomalaisia morsiuspukuliikkeitä ja suomalaisten suunnittelijoiden luomuksia. Julkaisussa on pukujen lisäksi koruja, kenkiä ja muita asusteita eikä sulhasiakaan ole unohdettu. Minulta pyydettiin pientä arviota tästä häämuodin digijulkaisusta. 

Vähän vanhanaikaisena tyyppinä en vielä ole aivan lämmennyt digijulkaisuille. Ovathan ne tosi käteviä ja säästävät luontoakin mutta jotain taikaa on siinä paperisessa versiossakin, tottumus ehkäpä. Digijulkaisut ovat perinteistä paperimuotoista painosta huokempia hinnaltaankin ja tämä häämuodin herkkuotos on ihan ilmainen! Linkin digilehteen löydät lopusta.

Ennen kuin mennään siihen mitä tykkäsin Häämuoti 2017- digilehdestä niin käypä äänestämässä suosikkisi vuoden 2017 kauneimmaksi hääpuvuksi. Sieltä voit voittaa helpotusta hääbudjettiin eli 300 euron lahjakortin Artist Exchange -palveluun, josta voit hankkia häihisi esiintyjän Suomen laajimmasta valikoimasta! Jos ei omia häitä ole luvassa niin voit tietysti lahjoittaa esiintyjän meidän häihin, jos onni potkaisee ;)


Pidän Häät- lehden asettelusta ja tyylistä eikä siis ollut yllätys että kaikessa yksinkertaisuudessaan digiversiokin oli silmälle miellyttävä. Pidin siitä, että julkaisussa oli lyhykäinen opas hääpuvun ostajalle. Vinkit olivat yksinkertaisia mutta kuten simppelit asiat yleensä - toimivia. 

Tekstiä julkaisussa on perinteiseen lehteen verrattuna vähän, kuvia taas enemmän. Pidin siitä, että suomalaisia morsiuspukuliikkeitä oli esitelty ja kerrottu vähän tarkemmin mitä pukuja kyseenomaiset liikkeet jälleenmyyvät. Otanta ei kuitenkaan ollut kovin kattava, sillä niinkin suuri tekijä morsispukumarkkinoilla kuin Zazabella puuttui kokonaan ja Pohjoisen Suomen liiketarjontaa ei lehdestä löytynyt laisinkaan. Ymmärrän syynkin - jutut ovat tietysti maksettuja mainoksia.

Kotiinpäin täytyy aina vetää kun on mahdollista ja siksipä suosittelenkin tutustumaan Taidokasta kotimaista luomisvoimaa- juttuun, jossa kaksi suomalaista taitajaa Aurora Raiskinen ja Sanni Lehtinen on nostettu esiin. Toinen lemppari oli Herkullista skandinaavista juhlapukudesignia-juttu, missä on avattu tanskalaisen Lilly- merkin tarinaa.

Miinukset: Häämuodin digijulkaisu jäi itselleni vähän laimeaksi kokemukseksi. Kaupallisuus paistoi läpi liiaksi ja informatiivisuus kärsi siitä. Olisin kaivannut enemmän luettavaa. 

Plussat: Erot eri merkkien tyyleissä erottui hauskasti tällaisesta koonti- julkaisusta. Olin ilahtunut, että tunnistin usean merkin puvut lukematta kuvatekstiä! Digijulkaisu mahdollistaa linkit kuvateksteissä, joka on laiskalle nykyihmiselle ihan parasta. Nyt ei tarvitse tehdä hakukonehakua erikseen vaan suoraan klikkaamalla pääsee perille. 

Kaikenkaikkiaan positiivinen juttu ja mukava lisä maksullisten digien sekä paperipainosten lisäksi. Mainitsemani miinukset johtunevat siitä, että kuluttajalle ilmainen julkaisu ei silti ole ilmainen julkaisun tekijälle ja kuluja katetaan mainostuotoilla. Niinsanottu varsinainen sisältö on onneksi saatavilla pientä korvausta vastaan, sillä Häät- lehden kaikkia digijulkaisuja pääset lukemaan tästä ja onpa siellä seassa muutama vanhempikin ilmainen julkaisu. Suora linkki uuden vuoden häämuotiin on tässä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...