tiistai 26. huhtikuuta 2016

Pilvipöksyt ja pertsapaita

 Nyt olisi totisesti muutakin tekemistä kuin ommella, mutta tiedättehän te sen tunteen, kun yksinkertaisesti on vain saatava tehdä jollekulle tietylle jotakin? Niinpä raivasin väkisin kalenterista tilaa ja ompelin. Ihan huvikseni vaan.

Harmaata pilvi- joustocollegea löysin kerran pienen palan paikalliselta kirpparilta. Housuiksi se sitten muuntui lopulta vaikka monta muutakin vaihtoehtoa mielessäni kävi ennen sitä. Housukaavana on Ottobren joku baggy- housujen kaava, jota muokkasin lahkeista kapeammaksi. Kaavan koko on 68cm, jota aina vain lahkeista pidennän - hyvin sopii noin 80cm hoikalle pojalle :)



Nämä on nyt sitten sellaiset baggylegginssit olevinaan, jotka kai ovat syntyneet kohtaamaan meidän äitien tarpeet, joille on jonkinasteinen ongelma pukea pojallensa rehelliset legginssit. Siltikin vaikka mieheltäkin asiaan hyväksynnän sain - tiettyyn lapsen ikään asti siis. Minusta kapeat lahkeet vaan ovat hyvännäköiset lapsella, sukupuoleen katsomatta ja erityisen söpöt ne ovat tennareiden tai vapaa-ajan lenkkareiden kanssa. Nämä housut yhdistän joko kuvassa näkyviin Vanseihin tai kaapissa kököttäviin Puman mustavalkoisiin lenkkareihin, joita Instassa vilautin viime viikolla.

Body on peruspertsojen puheenjohtaja Pertsa Perus. Joka pojan (ja tytön) vaatekaapin kulmakivi. Minttu on värinä sellainen, joka käy Pikkuveljen vaatekaapin muun sisällön kanssa hyvin yksiin. Kaavana bodyssa vanha tuttu Kisuliini, johon erityisesti pään yli vedettävien vaatteiden pukemista vihaavalle pojalle tein pisarahalkion toiseen raglansaumaan. Mietin kauan piirränkö bodyn miehustaan jotain mutta jätin piirtämättä, kun en keksinyt mitään kivaa.



Sovituskuvana huonolaatuinen otos tältä aamulta. Meillä ollaan sairastettu nyt viikko ja tänään mennään lääkäriin näytille. Parempien kuvien ottaminen jäi haaveeksi, kun ei poikanen suostunut yhteistyöhön. 

Osaatko sinä pitää pojalla legginssejä?

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Ylistyslaulu smoothielle, ohje sellaiseen ja arvonta siihen liittyen

* yhteistyöpostaus Ipanaisen kanssa

Kukkuu, onko siellä ketään? Onpa ollut omituista pitää blogia ihan "luvan kanssa" tauolla. Pakko silti myöntää ettei ne luvut mitenkään merkittävästi ole edistyneet. Arvaahan sen kun lapset aloittaa päiväkotielämän, niin lieveilmiönä alkaa sairastelutkin. Nenäeritteitä on riittänyt ja voi nnnnnngh miten kiukkuisia ovat nuo flunssaiset ja kuumeiset lapset!

Pikkunenät tukossa, kurkut kipeinä ja sairastelun myötä kadonnut ruokahalu asettavat haastetta ruokailuihin. Kyllä on taas saanut todeta, että onneksi on tissi! Vaikkei mikään muu maistu niin tissimaito kuitenkin Pikkuveljelle kelpaa ja nenän niistämisestä aiheutunut ketutuskin taittuu tissillä viimeistään. Pikkusisko sensijaan tissistä jo vieraantuneena ja muutenkin huonosyöntisenä aina aiheuttaa päänvaivaa. Smoothie - meillä tuttavallisemmin 'muuti' - on kestosuosikkina sellainen, jota saa oikealla blendillä uppoamaan huonokuntoisellekin ipanalle. 





Smoothieperhettä voisin ylistää vaikka kuinka. Hedelmille ja vihanneksille ranttu lapsikin saattaa kelpuuttaa soseherkun. Jos smoothie ei terminä muksuja vakuuta, niin kaverilta bongatun vinkin perusteella pirtelönä markkinoitu smoothie voi silti olla jättimenestys ;) Kiitos vaan vinkistä Jennille! 

Meillä tällainen hedelmiä ja vihanneksia karttava rantturitva on Isosisko. Hän syö hedelmistä banaania, omenaa ja päärynää, marjoista ei kelpaa edes mansikka. Smoothiessa olen ujuttanut lasiin ainakin mustikkaa, mansikkaa, tyrnimarjoja (!!), avokadoa, passionhedelmää, appelsiinia, mandariinia, kiiviä ja mangoa. Vihannessmoothiet on multa vielä kokeilematta, vinkit ovat tervetulleita!

Smoothie käy jo puolivuotiaalle, kiinteisiin tutustuvalle vauvalle vedellä (tai miksei ämmälläkin) löysennettynä, ja kymppikuiselle sekaan voi töräyttää hapanmaitotuotteita. Vuoden iästä alkaen lehmänmaitoakin. Liian väkeviä makuja karttavalle lapselle maitotuotteen osuutta lisäämällä voi kirpeyttä vähentää.

Netti on smoothieohjeita pullollaan mutta aika monessa reseptissä on jotain mehua, pilttiä tai muuta vastaavaa minun mielestäni "ylimääräistä". Minusta smoothien idea terveellisenä välipalana katoaa, jos sekaan laittaa vaikkapa e-koodein kyllästettyjä mehuja. Vauvansoseiden käyttäminen ainesosana on tietysti helppoa mutta en ymmärrä miksi ostaisin mangososetta jos voin ostaa mangon?

Kannan korteni kekoon smoothieohjeiden paljouteen. Olisin halunnut hyödyntää satokausikalenteria mutta se oli suhteellisen tyhjä hedelmien ja marjojen osalta tähän aikaan vuodesta. Ulkomaisten antien osalta kiivi löytyi listasta ja äidin pakkasesta täydennetyt marjavarastot on hyvä käyttää loppuun nyt, kun uusi kausi on jo ovella! 

Mansikka-banaani-kiivi- smoothie 

2 dl mansikoita
1,5 banaania
1 kiivi
2-3 dl maitoa
1 dl kreikkalaista jugurttia

Ohjetta voi muokata tietysti sen mukaan paljonko valmista juomaa oma blenderi vetää sisäänsä. Meillä on käytössä Citymarketin alesta ostettu pienehkö halpisblenderi, joka on parinkympin hintansa haukkunut jo kovastikin kun se on kuitenkin melkein päivittäin käytössä. Se ei ole mikään kauhean tehokas eikä reseptin satsista riitä koko porukalle, mutta kun lapsille kumoaa kaikille lasilliset, jää astiaan mukavat pohjat johon voi rakentaa toisen annoksen meille vanhemmille :) Tällä kertaa jatkoin jämiä lisäämällä jugurttia ja maitoa sekä pari desiä jäisiä mustikoita. Brainfreeze...







Smoothie on terveellinen, muunneltava ja helppo eväs kaiken ikäisille. Kätevintä olisi, kun sen saisi tarjoiltua ilman sotkua ja otettua mukaan kodin mukavuuksien ulkopuolellekin. Kaupan valmiit sosepussit ovat kuitenkin kalliita ostaa ja kätevän pussisysteemin kertakäyttöisyys ainakin itseäni harmittaa. 

Siksipä onkin erityisen hienoa, että sain Ipanaiselta testattavaksi kuvissa näkyvät MyPouch- sosepussit. Ne ovat kestokäyttöisiä ja reilun kokoisia (2dl), puhdistaminen on helppoa ja sisällön saa päättää itse! Pussit kestävät pakastuksen ja ne saa pestä astianpesukoneessa. Tiskaripuhdistus vaatii tosin melko huolellisen huuhtelun. Smoothien ohella näihin voi laittaa tietysti muutakin, täyttövinkkejä näkyy täällä.




Parasta tässä on se, että saan arpoa teille setin noita kyseenomaisia pusseja! Pakkaus pitää sisällään 10 kestokäyttöpussia korkkeineen. 

Arvontaan pääset osalliseksi olemalla lukija (tai liittymällä sellaiseksi arvonnan aikana) ja kertomalla kommenttiboksiin mitä sun lemppari smoothie pitää sisällään.

Muistahan jättää toimivan sähköpostiosoitteen, jotta saan sinuun yhteyden mikäli onnetar on suosiollinen :)

Arvonta alkaa tällä punaisella minuutilla ja kestää yhden viikon, eli sulla on aikaa osallistua 24.4 - 1.5.2016. Arvontaa saa jakaa niin halutessaan ja siihen voi käyttää allaolevaa kuvaa.


Onnea arvontaan!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Hiljaiseloa

Onko vielä joku, joka ei tiedä mun valmistautuvan pääsykokeisiin?? No sitähän minäkin, ei nouse käsiä. Se on yllättävän kovaa hommaa ja näin kun viimeisimmistä pänttäyksistä on hurahtanut kolme vuotta niin onhan se myös hiiiiidasta. Tuntui toisaalta niin tutulta huomata, että mun muistiinpanojen raapustelutekniikka on just yhtä kusinen, kun se on aina ollutkin. Hieman on aikaavievää, kun kokee kaiken kirjoitetun niin tärkeäksi asiaksi, että likimain konjunktiot ovat ainoat jotka raaskii jättää pois. Prismassa onneksi oli luentolehtiöt tarjouksessa.. :D



Tosiasiassa pidän itseäni hyvänä opiskelijana. Tarkoitan tällä sitä, että uskon tietäväni itselleni sopivimmat tavat saada tieto tarttumaan edes jossain määrin mukaan. Referoinnissa en oikeastikaan ole koskaan ollut hyvä ja muistan sen aiheuttaneen harmaita hiuksia mulle ihan aina. Muistiinpanotkin ovat tietynlaista referointia - tosi paljon typistetympää vaan vielä. Muistiinpanot on mun heikko kohtani.

Laadin tuossa yksi ilta viimeinkin itselleni aikataulun kolmen pääsykoekirjan lukemista varten. Asetin takarajaksi sen päivämäärän, kun opukset tulee palauttaa kirjastoon. Aivan tiiviillä tahdilla saan vietellä vapaa-aikani nenä kirjaan hautautuneena ja tätä varten jo vähän perhettä herättelin, että koittavat nyt sitten kestää. Kyseessä on onneksi aika lyhyt ajanjakso. Kolmen luettavan kirjan lisäksi toki täytyisi onnistua saamaan talousmatematiikan kiemurat sullottua kotivuosien haurastuttamaan kaaliin mutta luotan, että tähän saan värvättyä tarvittaessa lähipiiristä apua (vaviskaa!).


Koska nyt pelataan aika kovilla panoksilla ja kyseessä on koko meidän perheen tulevaisuus, katson todella tärkeäksi nyt satsata tähän ihan tosissaan. Siksipä hiljennän blogin, jos nyt en kokonaan, niin aika reilusti kuitenkin. Olen muutamina viime kuukausina pohdiskellut blogin kohtaloa mahdollisesti muuttuvan tulevaisuuden myötä ja muutenkin. Ylenmääräinen panostaminen, blogin kasvamiseen ja tunnettuuden lisäämiseen ja kaikkeen sellaiseenkin menee vaan ihan kauheasti aikaa. Siksikin tuntuu nyt ihan hyvältä ottaa vähän etäisyyttä. Sovitut kuviot tietystikin hoidetaan asiallisesti mutta muuten ollaan kuin ellun kanat :D

Kirjoitan toki tännekin, kun aikaa on ja mielekästä sanottavaa mutta Dobermamia kannattaa ihan ehdottomasti seurailla Facebookissakin, sillä se on mun mielestä nopeampi väylä tarjoilla pieniä välipaloja :) Tänne kirjoittaminen vaatii muka jotenkin enemmän ja ehdottomasti se vaatisi kivoja kuvia kuvitukseksi. Minä en todellakaan kaiva meidän järkkäriä kaapista usein ja puhelinnäpsyt nyt on mitä on.


Lukemisen lisäksi ulkona monena päivänä taivaalla hillunut aurinko, sulat tiet ja omat läskit ovat innostaneet sohvaperunaakin ulkoilemaan. Kaikki lähti oikeastaan viime viikonloppuna ostetuista lenkkareista. Ne oli jalassa niiiiiin mukavat ja mikäs sen parempi tekosyy lähteä lenkille kuin uusien lenkkikenkien sisäänajo! Siinä samalla sitä taas sai muistutuksen miten hyvä olo siitä liikkumisesta tulikaan. Koska meidän minikin päätti vihdoin luopua toisista päiväunistaan niin päästään vähän paremmin ulkoilemaankin, ja iltapäivästä välipala-ajan jälkeen ehditään käydä ennen ruoanlaittoakin pihalla pöljäilemässä, jos siltä tuntuu. Pikkusisko on niin innostunut potkupyöräilystä taas pitkän talven jälkeen, että se tahtoisi pyöräillä vaikka kokoajan :) 


Pyöräkärryasioita ollaan pohdiskeltu ja aivan ehdottomasti sellainen meille tulee. Kunhan vaan saataisiin päätettyä millainen. En oikeastaan malta odottaa, että päästäisiin jo kärryilemään! Mä en mikään pyöräilijä varsinaisesti ole mutta kyllähän se on kaupungissa kätevä kampe, ja näin kun välimatkat on lyhkäsiä niin auton jatkuva rassaaminen on aika tyhmääkin. Jospa se kärry innostaisi pyöräilemään enemmän ja antaisi autovanhukselle vähän lepoaikaa ;)

Aurinkoisia kevätpäiviä teille ihanille lukijoille ja nauttikaa, menkää ulos, haravoikaa! :D 

Ps: pyöräkärryvinkkejä otetaan vastaan, kaikenlaisia.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

10 päivää kuukaudessa




Otsikon määrä on se, minkä meidän pikkuiset on viime viikosta lähtien hoidossa. Eka hoitopäivä oli torstaina ja Instagramiin tästä jo kerroinkin. 

Se meni naurettavan hyvin. Pikkusisko on intoillut päiväkodista siitä lähtien, kun ekan kerran käytiin tutustumassa eikä tytön pärjääminen huolettanut mua pätkääkään. Pikkuveli hieman hitaammin lämpeävänä, rauhallisena ja no, mammanpoikana oli se, kenen meininki ilman meikäläistä periaattessa vieraiden ihmisten hoidettavana jännitti aika paljonkin. Pikkuisen hämmentyneen näköisenä junnu sinne jäi mutta ei itkenyt yhtään ja kiinnostuneena jo katseli minne isosisko ampaisi leikkimään. 

Lasten omahoitaja laitteli lounasaikaan viestiä ettei ole kenelläkään mitään hätää. Ihana ele minusta. Kun menin kuutta tuntia myöhemmin hakemaan, Pikkusisko ei olisi halunnut lähteä kotiin ollenkaan ja Pikkuveli otti minut itkua tuhertaen vastaan ja se on hyvä merkki se. Ikävä oli ollut varmasti mutta äiti oli vielä muistissa :)

Epäilin, että lapset olisivat kotona sitten poikkeuksellisen paljon kiinni meissä vanhemmissa mutta väärässä olin. Kun ulkovaatteet oli riisuttu kotieteisessä, Pikkusisko huhuili Isosiskon yläkerrasta itseään tervehtimään ja varmisti minulta, että pääsehän sinne hoitoon huomennakin. Pikkuveli otti ja paskansi! Ei minustakaan ole kiva käydä kakkosella vieraassa paikassa, ymmärrän siis hyvin :D

Toinen hoitopäivä meni aivan yhtä hyvin. Pikkuveli tosin itkeskeli vähän, kun tiesi että minä lähden mutta kuulin itkun loppuvan samantien kun katosin itse eteiseen. Lapset ovat syöneet hoidossa reippaasti, nukkuneet päiväunet ja Pikkuvelikin viimein jätti toiset päiväunensa pois. Hän on hoitajien kertoman mukaan pitänyt huolen ettei sisko mene liian kauas ja tyttö itsekin kertoi nauraen, että pikkuveli seuraa joka paikkaan :)




En olisi halunnut lapsia päiväkotiin mutta ei saatu muualta paikkaa. Tutustuttiin meidän omaan osastoon ja ryhmään kolmena eri kertana ennen hoitoon jäämistä. Lapset lähtivät jo ekalla kerralla reippaasti leikkimään ja tutkimaan paikkoja. Hoitajien kanssa juteltiin ja he kertoivat että varsinkin pikkulapsilla ryhmäkoot ovat pieniä ja nekin vielä jaetaan useamman hoitajan kesken. Pikkuveli on oman ryhmänsä pienin ja Pikkusisko vastaavasti vanhin. Päätettiin, että kokeillaan.

Melko roima annos syyllisyyttä liittyy tähän hoidon aloittamiseen, kun itse olen kotosalla ja varsinkin, kun Pikkuveli on niin pieni. Lapset ovat tuntuneet kuitenkin pärjäävän niin hyvin ja käyvät hoidossa vain muutaman päivän viikossa. Mulla on pääsykoeluvut. Ehkä pystyn tekemään vielä täydellisen rauhan tämän asian kanssa.

Sain luotettavalta taholta neuvon ajoittaa muutkin meidän vanhempien toivomat muutokset tähän hoidon alkamisajankohtaan. Niinpä toisena pääsiäispäivänä, kun maalattiin meidän oma makkari, siirrettiin Pikkuveljen pinnasänky pikkuisten huoneeseen, jonka uudesta ilmeestä vasta kirjoittelinkin. Huone sai siis molemmat asukkinsa ja aivan hyvin on uudet nukkumarutiinit lähteneet muodostumaan.

Muutoksen tuulia siis meillä. Arki on varmasti ihan erilaista nyt, kun tietää että muutamana päivänä on aikaa tehdä rauhassa mitä nyt sitten ikinä pitääkään tehdä. Uskon, että jaksan olla ja touhuta lasten kanssa sitten paremmin niinä muina päivinä. 




Minkälaisia hoidon aloittamisen kokemuksia siellä ruudun toisella puolella on?

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Realiteetista ohtaan, kops!

Toisinaan elämä potkii päähän. Tämä ei kuitenkaan ole itkuvirsi siitä miten elämä potkii päähän vaan oikeammin siitä miten toisinaan jotkut asiat realisoituvat kuin saisi kakkosnelosesta ohimoon. Kirvely ei vain tunnu siinä otsassa vaan se on paremminkin sellaista kokonaisvaltaista pakotusta, jota tässä tilanteessa kutsuisin osuvimmin vitutukseksi. Varoitan: luvassa on raskaan sarjan valitusta.

Minä olen mestari hehkuttamaan tekemiäni päätöksiä. Milloin on tarkoitus laihduttaa liikakilot pois ja siinä luulossa, että julkinen häpeä piiskaisi pysymään dieetissä kuuluttaa asiaa ympäri somea. Puoli vuotta myöhemmin on just yhtä turpea kuin ennenkin ja sitten vielä hävettääkin kaupan päälle. Minä olen myös mestari toistamaan tekemiäni virheitä ja sujuvasti siirryn vastoinkäymisestä toiseen oppimatta tapauksista yhtään mitään. Ikäänkuin varmistaakseni, että oliko tämä nyt varmasti se hyväksihavaittu tapa kusaista omille kintuilleen. 

Taas paskansin sinne missä syön.

Muistatteko, kun jokin aika sitten mekastin isoon ääneen opiskelusuunnitelmistani? Niinpäniin. Lukutilanne on yhäkin sama kuin silloin. Olen kuvitellut aikaa olevan enemmän. Luullut, että lukuaikaa tarjoutuisi enemmän. Väärin! Voi, niin väärin! 

Fakta numero yksi: älä kuvittele. 
Fakta numero kaksi: älä luule. 
Fakta numero kolme: äidille mikään "aika" ilman lapsia ei tarjoudu. 

Toisinaan se, että luulee itsestään liikoja on hyvä asia. Pääsykokeet eivät juurikaan minua huolettaneet, edes sen ekan kirjan aukaisemisen jälkeen kun tuntematon termi toisensa jälkeen vilistivät riveillä minua vastaan. Ne alkoivat huolettamaan vasta sitten, kun tarpeeksi moni ihminen taivasteli kuinka suuren urakan olen ottanut. Vasta sitten asia ikäänkuin kirkastui. Todellakin! Aikaa oli jo alun alkaen vähän ja erityisesti tilaisuuksia lukea, kun on lasten kanssa kotona. Olen lisäksi sen verran yksioikoinen, että tarvitsen ehdottoman lukurauhan ymmärtäkseen hevonvittuakaan lukemastani. En hyödy siitä, että luen puolitoista sivua kerrallaan vaan tarvitsen kunnon lukusession muistiinpanoineen päivineen. Ja mitä minä mistään kauppatieteistä ymmärrän?!

Yksi haastavimmista asioista mitä olen elämässäni kohdannut on siirtymät eri roolien välillä. Tiiäthännää - äidistä naiseksi ja seksijumalattareksi ja niin edespäin. Mainittua vaikeampaa on vielä siirtymä tanssimasta ja laulamasta Fröbelin palikoiden sutsisatsia yritysjohdon taloustieteen pariin. Aihe on vieläpä täysin vieras. Se taloustiede nimittäin, Fröbeleihin on joutunut tutustumaan jo aiemmin..


Miksi en sitten tarttunut pääsykoekirjaan aiemmin? Tällainen pieni wannabe- ekonomisti kun olen niin muotoilen asian niin, että ensimmäinen vuosineljännekseni meni melkeinpä kokonaan sellaisesta aika täydellisestä elämisenhaluttomuudesta toipuessa. Järkyttävä vauvavuoden väsymys vei kaiken eikä antanut tilaa millekään. Vasta väsymyksestä selvittyäni ymmärsin, että mun aikani kotiäitinä alkaa olla täynnä. Ja kun sen ymmärsin, niin samalla se mittakin täyttyi. Nyt on rehellisesti sanoen ollut tosi raskasta vielä jaksaa olla kotona, kun pystyy jo näkemään itsensä muuallakin.

Siksipä tämä oivallus siitä, että en yksinkertaisesti ehdi lukea pääsykokeisiin tuntuukin niin erityisen pahalta. Vielä yksi vuosi kotona??

Tiedän. Aina kannattaa silti yrittää. Tiedän myös sen, että mulle epäonnistumiset eivät ole vaan epäonnistumisia vaan ne ovat merkki siitä, että en kykene. Musta ei ole siihen. Mihinkään. Minä en ole niitä ihmisiä, jotka lähtevät pääsykokeisiin kokeilemaan tai ottamaan oppia kokemuksesta. Minä olen huono epäonnistumaan.

Tilanne on nyt se, että aikaa on kahdeksan viikkoa. Ensi viikosta alkaen pikkuiset on kaksi päivää viikossa hoidossa. Kolme kirjaa ja yksi matematiikan kurssi täytyisi saada haltuun noina päivinä. Kirjat on saatavilla siten miten ne nyt sattuvat kirjastosta olemaan saatavilla. 

Harmittaa ja turhauttaa. Ihan oma syy.



Tämän jäsentelemättömän, kirjainoksennuksen kuvituksena synkästä aiheesta huolimatta iloinen hetki tältä päivältä, kun tultiin Isosiskon kanssa Kansalaisopiston kevätnäytöksestä, jossa hän tanssi niin niin hienosti! Toinenkin kuva on tänään otettu ja siinä on sata palasta mun ja Pikkusiskon yhteistyötä. Miten taitava palapelimaakari hän onkaan :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...