torstai 31. maaliskuuta 2016

Rastimekko ja kultaiset asusteet


Kun vauva ei ole enää vauva, alkaa äitiäkin kiinnostamaan yhä enenevissä määrin muukin kuin äiteily. Äiteilyllä tarkoitan sitä sellaista uppoutumista äitiyteen siinä määrin, että tavallaan lakkaa olemasta nainen. Lapsistaan irrallinen. Puoliso ja oma yksilönsä.

Minä pukeudun useimmiten mustaan. Tai näin luulin. Kunnes katsoin vaatekaappiini. Satunnaiset mustat vaatteet on helppo laskea kaikenkirjavista vaatepinoista. Olen huomannut, että raskausaika ja erityisesti vauvan ensimmäiset kuusi kuukautta tarkoittavat minulle pukeutumisessa varsin kirjavaa aikaa. Silloin puen mielelläni päälle pallokuosia tai jopa hieman lapsekkaitakin kuoseja. Pehmeä, joustava, supermukava ja imetysystävällinen ovat silloin avainsanoja.

Totta ihmeessä haluan pitää jatkossakin vaatteita, jotka täyttävät edellämainitut kriteerit mutta nyt niiden täytyy täyttää myös uudenlaisiakin vaatimuksia. Nyt jaksan kiinnittää huomiota jo siihenkin miltä vaate näyttää. Ylipäätään ja minun päälläni. Minä en ole tyyliasioissa asiantuntija ja esimerkiksi oman vartalomallini määrittäminen on hankalaa, koska kieltäydyn uskomasta peilin näyttämää totuutta. Tässä kieltämisen ja sokerin pyörittämässä karusellissa siis yritän pukeutua siten, että kestän itse omaa peilikuvaani. Karua mutta totta.

Olen esteetikko ja usein kauniit asiat sokaisevat minut niin, etten enää tiedä haluanko sen siksi että se on minun tyyliseni vai siksi että se on kertakaikkisen kaunis. Nähdäkseni nämä eivät ole yksi ja sama asia. Tämä sama koskee vaatteita ja kankaita joista ompelen vaatteita. Sanon aina etten seuraa muotia mutta en toisaalta ole kulkenut kaikkia näitä vuosia salihousuissa vaikka ne toki ovatkin tosi mukavat päällä :D Jossain määrin siis olen muodin virtausten vietävissä, mikä on tietysti ihan ok niin kauan kuin se punainen lanka hommassa säilyy ja vaatteet sopivat omalle vartalotyypille ja tyylille, jos siis tietää mikä se oma tyyli on..

Voisi siis sanoa, että olen hukassa.



Koska en tällä hetkellä pääse sitä tosiasiaa karkuun, että erityisesti keskivartalossa on enemmän täytettä kuin toivoisin niin mun täytynee tehdä sellaisia vaatevalintoja, jotka eivät ainakaan korosta sitä tosiasiaa. Elvelyckan Designilta tilatusta Rastit- trikoosta yritin tehdä sellaisen yläosan, joka antaisi vähän anteeksi. Olen sitä mieltä, että joiltain osin onnistuin mutta en ole aivan vakuuttunut siitä että sopiiko vaate mulle?

Imetysoption sisällyttäminen vaatteeseen ei tunnu enää ehdottoman tärkeältä asialta, mikä sinänsä on outoa koska imetystiheydessä tapahtunut muutos koskee ainoastaan yöaikaa. Kuitenkin laitoin yläosaan tuplayläosan, jotta imetys onnistuu. Voihan tätä käyttää imetysajan jälkeenkin :)

Minä olen aina suosinut hopeaa mutta nyt heittäydyin hurjaksi ja ostin kirpputorilta pikkulaukun, jossa on kullanvärinen ketju olkahihnana. Ulkokuvissa näkyvä vyö on aito kahdeksankymmentäluvun tuote ja mun äidin peruja. Onko tällaiset rintojen alle aseteltavat vyöt jo aivan last season? Sopiiko sellainen mulle ylipäätään, mitäs sanotte?





Mekon kaavan piirsin vanhan toppini pohjalta siten, että rinnan alta kaarsin jyrkähkösti sivullepäin niin pitkästi kuin kangas antoi myöten ja sitten käänsin suunnan kohtisuoraan alaspäin. Taskut on tehty sinne kauimmaiseen pisteeseen. Helmaresori jäi turhan löysäksi mikä on tosi harmi, koska mikään ei ole vastenmielisempää kuin alkaa purkamaan ja parantelemaan sellaista työtä jonka luuli saaneensa valmiiksi. Hihattomuuden valitsin siksi, että tykkään neuletakeista mutta hikoilen helposti. Hihattoman vaatteen etuja on myös pienempi kangasmenekki ja käyttömahdollisuudet ympäri vuoden.

Hitti vai huti? Pohtiiko tyyliasioita kukaan muu yli kolmekymppinen vai olenko poikkeustapaus?

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Indus meets persikka






Piipahdin ekaa kertaa Metsolassa joku aika sitten ja arvaahan sen etten malttanut tyhjin käsin poistua. Palanen Indus- trikoota lähti mukaan (mutta ei muuta, vannon!). Tästä mustavalkoisesta ihanuudesta oli tarkoitus tehdä aivan muuta mutta eilen illalla iski armoton tarve tehdä siitä juuri tällainen pussihelmamekko Pikkusiskolle. Kaavana tässä on Birdie Birdie koossa 92cm. Helman leikkasin pussimalliseksi ja hihoja pidensin hiukan.

Pikkusiskolla on huutava leggaripula ja oikeastaan ajatus tästä setistä lähti nimenomaan näiden legginssien leikkuusta. Persikanvärinen trikoo kaipaa vahvaa kaveria eikä Pikkusiskon vaatekaapissa sellaista ollut. Nyt on. Pikkusisko on niin sirorakenteinen tyttö ettei kaupan leggarit mitkään ole riittävän kapeat vyötäröstä. Ärsyttävää sinänsä, kun perusleggarit yksivärisenä ois niin edukkaita ostaa valmiina. Leggareiden kaava on vanha tuttu Ruusunpuna ja leveys on näissä piirretty 80cm mukaan ja pituus pidennetty kaavasta vastaamaan noin 98cm. Ruusunpunassahan oikeasti loppuvat koot 92cm. Kuten kuvasta näkyy näissä on pituutta tosi reilusti. Enemmän kuin olin ajatellut. Aika näyttää tarviiko näitä lyhentää hiukan vai meniskö näin.

Rusettipipon ompelin parempaan menoon ja onhan se söpö! Musta, valkoinen ja harmaa on helppo yhdistää mihin vaan, meillä kun on parempi kevättakki vielä hankkimatta.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Pientä pintaremonttia: lastenhuone

Pikkuisten huone on kaivannut uutta ilmettä oikeastaan siitä lähtien, kun muutettiin tänne ja saatiin remontti valmiiksi. Meillä oli silloin niin tiukka aikataulu ettei ehditty ajan kanssa miettimään mitä todella halutaan eikä oma makukaan oikeastaan ollut aivan selvillä. Muistan silloin sanoneeni, että mitä tahansa muuta paitsi valkoisia seiniä. Olin vuosikausia asunut vuokra-asunnoissa, joissa kaikissa oli valkoiset seinät ja olin allergisoitunut valkoisessa kuutiossa elämiselle. 

Niin kävi, että meillä oli remontin jälkeen valkoiset seinät ainoastaan vessassa. Ei mennyt kauaakaan, kun ymmärsin että kellertävään taittavat seinät eivät ole se imartelevin vaihtoehto pimeähköön asumukseemme saati että itselleni mieluisin vaihtoehto. Kävi niin, että siedätyin valkoiselle mutta kaikki ruskeaan taittava alkoi kutittamaan nenää.







 




 Vihreä ja samea, likaisenvärinen beigeruskea mikäonkaan sai luvan väistyä ja kyllä kuulkaas huoneesta tulikin paljon valoisampi!










 Lastenhuoneessa tulee asumaan sekä tyttö että poika, joka asetti omat haasteensa huoneen värimaailmalle. Simppeli mustavalkoinen kelpuuttaa kaverikseen vahvoja perusvärejä kuten punaisen, sinisen (turkoosi) ja keltaisen mutta sen kanssa käy myös pastelliset vaaleanpunainen, mintunvihreä ja harmaa. Värin huoneeseen aion tuoda tekstiileillä ja piensisustamalla. Olen vähän kahden vaiheilla kumpaan kallistuisin. Vahvat värit ovat varmastikin pitkäikäisempi ratkaisu siinä missä pastellit ovat juuri nyt kuuminta hottia. Itseni tuntien toisaalta kyllästyn tosi nopeasti ja valinnan ei oikeastaan tarvitsekaan kestää aikaa. Kumman sinä valitsisit?

Tapetti on Ellokselta tilattu eikä kahdelle rullalle jäänyt alennusten jälkeen hintaa kuin kuutisenkymmentä euroa. Minusta tämä on leikkisä mutta silti tyylikäs tapetti lastenhuoneeseen. Minä en voisi kuvitellakaan laittavani seinään mitään Hello Kitty/ Salama McQueen tapettia! 

Maali on pitkän pohdinnan jälkeen aivan sävyttämätön valkoinen. Meidän asunto on 80- luvun loppupuolella rakennettu ja esimerkiksi ovet ja ovien sekä ikkunoiden pokat ovat samalta ajalta peräisin. Ne ovat vuosien (ja edellisen asukkaan vähäisen siivousinnon) kellastamat. Meillä ei kuitenkaan ole intoa eikä budjettiakaan panostaa niin paljoa, että niitä alettaisiin vaihtamaan. Oli siis selvää, että valitaanpa mikä sävy tahansa niin riitasointuja tulee. Siispä valittiin halvin mahdollinen. Yhdestä kuvasta näkeekin Metallimiehen maalaaman koepläntin. 

 


 

 

Järjestystä muutettiin samalla enkä oikeastaan käsitä miksei huonekaluja ole aiemmin tajuttu laittaa tällätavoin :) Meillä oli yksi ylimääräinen pinnasänky saatuna Metallimiehen tädiltä, joka sitten jäikin käyttämättä kun ei meillä ollut oikeankokoista patjaa. Sänky sai nyt uuden elämän pöytänä (se on silti vielä sänkynäkin käyttökelpoinen)! Liitutaulumaalilla suditaan pöydän pinta ja ehkä nuo päädytkin jahka uutuudenviehätys pöydästä hieman kuluu. Huomattiin nimittäin, että maalilla menee viikko kuivua käyttökuivaksi. Tuolin virkaa toimittaa taittopatja siihen asti, että löydetään jostain parempi vaihtoehto.
 
Seinät on vielä aivan tyhjät, kun ei olla vielä päätetty mitä laitettaisiin mihinkin. Jokin kiva naulakko on hakusessa mutta en ole vielä osannut päättää minkä haluaisin. Hyllykin on hankintalistalla mutta Ikea mokoma ei enää valmista sitä Ekby (Gällö?)- hyllyä, joka mulla oli tähtäimessä. Pari printtiä on jo kehyksissä odottamassa mutta ensin pitäisi päättää mihin tulee hylly, naulakko ja mahdolliset kuvahyllyt. Tuonne tosi omituisesti sommiteltujen vaatekaappien päälle täytyy hankkia jotkut kivat säilytyslaatikot.

Huoneessa valmista on siis seinät ja järjestys, kaikki muu on vielä kesken. Ennen- kuvat on napsittu just ennen kuin aloitettiin työt ja jälkeen- kuvat lapsia jaloista hätistellen. Jalustaa en jaksanut viritellä kumpaakaan sessiota varten. Otetaan paremmat kuvat sitten, kun huone alkaa ottamaan muotoaan :) En malttanut silti olla näyttämättä teille tilannetta nyt, kun minusta huoneesta tuli niin kiva! Kova homma se kyllä oli vetää läpi yhdessä päivässä ja ihan aamusta iltaan me ahkeroitiinkin. Lapset olivat kaikki kolme mummulassa sillä välin.

Mitäs tykkäätte? :) 

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Pipoja myytävänä

Tätä olen pohtinut jo kauan ja nyt päätin kokeilla. Päätin siis laittaa blogin Facebook- sivuille jokusen ompelemani pipon myyntiin. 

Mistään kauhean ammattimaisesta myyntitoiminnasta ei ole kyse, vaan ompelen pipoja kaikkien muiden ompelusteni ohella ja oman perheen ehdoilla. Ainakin näin alkuun ompelen omista jäämäkankaistani mutta mikäli tilausta on niin jatkossa saatan ostaa materiaalia ihan myytäviäkin varten.

Ottaisin mielelläni ehdotuksia vastaan millaisia pipoja kohtaan olisi kiinnostusta. Myöskin, jos jotain muuta (pääasiassa asusteita) tulee mieleen niin saa ehdottaa. Tekijänoikeuslain nojalla toimin ja niinpä bodyt, housut, paidat, jumpsuitit ovat toistaiseksi ainakin off- limits, koska mulla ei ole aikaa alkaa piirtämään omia kaavoja ja valmiita kaavoja ei myyntitarkoituksiin saa käyttää.

Kiinnostaako enemmän simppelit peruspipot ilman ekstroja vai houkuttaako frillat, ruusukkeet ja pitsit enemmän?

Klikkaapas itsesi Dobermamin tykkääjäksi Facebookissa ja näet myytävät pipot hetimiten, kun niitä myyntiin lisäilen. Siellä olisi eka satsi nyt!




Lupaanpa tässä, että kun 200 tykkääjän raja on Facessa rikki niin laitetaan pipoarvonta pystyyn :)



maanantai 21. maaliskuuta 2016

Pomp de Lux SS16

 

Pompin lippua olisi kumpikin neiti halunnut liehuttaa :)

 

 

 

 

 

Minulle Pomp de Luxin vaatteet ovat entuudestaan tuttuja. Henkilökohtaisesti olen tykästynyt merkin trikoovaatteiden materiaaliin, joka kestää hyvänä pesusta toiseen vaikken olekaan (enää) se, joka pesee tarkasti pesuohjemerkintöjen mukaan. Meillä pyörii melkolailla kaikki vaatteet kuudessakympissä ja käyvät kuivurissakin vielä sen jälkeen. Se vaate, joka tätä ei kestä ei ole meille sopiva. Juhla- ja muut erikoisvaatteet tietysti erikseen.

Pompin paremman vaatetuksen puoli on erityisesti mun silmää miellyttävä. Pojille on saatavilla kasuaalia herratyyliä ja tytöille superhempeää ja romanttista tylliä, röyhelöä ja pitsiä - prinsessavaatteita siis. Pikkusiskolle tilasinkin viime kauden alennuksesta Hannah- tyllimekon kevään ja kesän rientoihin. Nytkin oli vaikea vastustaa tämän kauden versiota tyllimekosta (jonka näet tästä) mutta tarvetta ei vaan ole. Edes keksittyä ;)

Arkivaatteetkin ovat tyyliltään yksinkertaisia, värimaailmaltaan hempeitä ja käytössä käytännöllisiä. Koot alkavat 80cm ja riittävät 152cm asti. Se alue kattaa kivasti kaikki meidän lapset ja jokainen saikin jotain. Siitä myöhemmin sitten lisää.

 

 

 

 

 

 

Innokas leipuri kun olen, niin tietysti halusin kahvipöytään jotain hyvää. Leivoin pienen täytekakun Makuja kotoa- blogin ohjeella. Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä naked cake mutta homma karkasi taas käsistä. Ohjettakin sävelsin mutten muista enää miten. Kinderpiirakka on Kinuskikissan ohjeella  tehty. Se on varma suosikki juhlissa kuin juhlissa! Suolaista puolta oli kaupan naksujen ohella toimittamassa Hellapoliisin ohjeen mukaan tehty Texmexpiirakka, josta en muistanut kuvaa napata.


 

 



Tottahan sitä piti omakin tilaus tehdä! Tällä kertaa tilaukseen lähti kesävaatetta ja kaikki lapset saivat omansa. Isosisko on kärttänyt farkkusortseja joita voisi pitää legginssien/sukkahousujen kanssa ja nytpä sellaiset sai. Raitainen jumpsuit oli vilpoisen tuntuista tosi laskeutuvaa trikoota jonka voisin kuvitella olevan kiva päällä lämpimälläkin ilmalla, mutta voi silti käyttää viileämmälläkin neuletakin kanssa. A- linjainen teeppari oli niin kauniin yksinkertainen ja monikäyttöinen että sellaiset tilasin molemmille tytöille.



Pikkusisko sai kaverin kutsuilta jo aiemmin tilatun t-paidan ja nyt omilta kutsuilta laitoin tilaukseen raitaisen trikoomekon, jossa oli kiva laskos yksityiskohtana takakappaleella.

Pikkuveli on varmasti yhtä herkkä auringolle kuin me muutkin ollaan ja pitkähihaisia täytyy käyttää kesälläkin. Raitapaidassa on pellavaa yli puolet eli sen pitäisi olla mukavan viileä kuumallakin ilmalla. Sortseja voi pitää joko suorana tai lahkeista käärittynä. Nämä näytti söpöltä yhdistelmältä mutta ovat silti yhdisteltävissä muihinkin vaatteisiin. Plussana: nämä menevät paremmissakin bileissä, jos sellaiset sattuu kesälle osumaan.


Nämä olivat mun ekat kotikutsut mutta eivät varmastikaan viimeiset! Pompin lisäksi myös Noshin vaatteet on kivoja ja sieltä saisi itsellekin :)

Onko tämän merkin vaatteet sulle tuttuja?

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Lempitarinoita

Lapsena lempitarinat ovat satuja. Minun lapsuudestani mieleen on jäänyt erityisesti yksi satukirja. Siinä samanniminen susi kuin mun äiti on menee naimisiin. Muistan sen hämmästyksen, kun yhtäkkiä osasinkin itse lukea riviltä! Sen kirjan lisäksi muistan, että mun lemppari iltasatu oli sellainen, että äiti vaan kertoi jotain random- tarinaa. Siinä ikävää oli se, että kun seuraavana iltana pyysin samaa satua niin äiti ei enää muistanut mitä oli edellisenä iltana satuillut. 

Teini-iässä aloin tekemään omia tarinoitani. Sekä hyvässä että pahassa. Ne tarinat olivat usein synkeitä ja eksyneitä. Näin jälkeenpäin ajatellen nolon lisäksi myös vastuuttomia ja vaarallisia. On suoranainen ihme, että niin moni mun kaltaiseni omia (ja vanhempien) rajoja todella rajusti hakeva teini ylipäätään selviää jokseenkin naarmuitta aikuisuuteen.. Onneksi teini-ikään mahtuu hyviäkin tarinoita ja viime kuukausina esikoiseni on halunnut kuulla kaikki mun hevostarinat. Niitähän piisaa :)


Nykyään mulla on viisi tarinaa ylitse muiden. Ensimmäinen niistä syntyi, kun Isosisko näki päivänvalon vuonna 2007. Itseasiassa vauvan laskettu aika oli yhden päivän tarkkuudella tasan yhdeksän vuotta sitten. Synnytystarina on naiselle sellainen, jota ei kyllästy kertomaan tai muistelemaan. Siinä missä miehet kertoilee inttijuttuja niin naiset muistelevat synnytyksiään. 

Jos aikajärjestyksessä mennään niin mun toinen lempitarinani ei liity synnytykseen. Se alkoi vuonna 2012 pääsiäisenä ja on tarina siitä miten me Metallimiehen kanssa tavattiin. Tai oikeastaan tutustuttiin ja rakastuttiin, koska kyllä me oltiin tavattu jo aiemmin. Se tarina saa aina hymyn mun huulille, koska se on niin liikuttava. Sellaisella hellyyttävällä tavalla nolo, niinkuin rakkaustarinoiden alku kai aina on. 

Kolmas ja neljäs lempitarina ovat nekin synnytystarinoita. Blogin kirjoittamisen aloitin, kun Pikkusisko oli viiden kuukauden ikäinen ja täällä ei siis ole kuin Pikkuveljen synnytystarina. Pikkusiskon synnytys oli tosi nopea toimitus. Käynnistettiin 41+3 ja se oli ohi alle viidessä tunnissa eikä ponnistaessakaan ehtinyt kissaakaan sanoa kuin pitkähäntäiseksi elukaksi :D Sairaalasta mukaan saatavassa synnytyskertomuksessa oli muutama hassu rivi. Jotain tähän tyyliin: "Sonja on hyvävointinen ja syö. Klo xx kertoo, että supistuskivut kovenevat. Sonja on tosi kipeä klo x, tilataan kohdunkaulapuudute. Sonja tuntee tarvetta ponnistaa ja terve tyttövauva syntyy reippaasti itkien kahdella työnnöllä."

Viides lempitarina on ihan vaan mun. Se on kertomus siitä, kun ilmoitin itseni iltalukioon. Totta puhuen se veto oli aika spontaani eikä mitenkään harkittu mutta se oli yksi parhaista päätöksistä mitä olen tehnyt. Opiskelu töiden ohella ja pienen tytön yksinhuoltajana opetti sen, että pystyn just tasan mihin vaan. Lakkasin alisuoriutumasta ja uskalsin yrittää. Siitä rupeamasta on kiittäminen, että uskaltauduin tarttua kauppatieteellisen pääsykoekirjoihin.

Uskon, että mun kuudes lempitarina on se, kun saan mun päiväni prinsessana. Eli tietysti se kun mennään Metallimiehen kanssa naimisiin. Milloin se sitten tapahtuu? Jää nähtäväksi ;)

Mikä on sinun lempitarinasi?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...