maanantai 29. helmikuuta 2016

Syksyllä opiskelemaan mutta mitä?


Otsikkoon tiivistyy kaikki. Minulla on kyllä jo ammatti mutta en halua tehdä sitä työtä lopun ikääni. Laitoshuoltajan ammatti on oikeastaan sellainen, joka on tosi hyvä olla takataskussa. Töitä löytyy nyt ja tulevaisuudessa. Kylläkin valtaosaltaan osa-aikaista työtä ajoittuen iltayöhön tai aamuyöhön. Sopivaa työtä rahoittamaan opiskeluja, tienaamaan hieman ylimääräistä kotiäitinä ollessa (täällä bingo!) TAI pysäkkinä matkalla sille oikealle uralle (bingo toistamiseen!). Se siivoustyöstä tällä erää.

Olen huomannut, että mitä enemmän pohdin tulevaisuuden mahdollista ammattiani niin sitä enemmän minulle aukeaa mahdollisuuksia. Siis mielessäni. Sehän on kerrassaan loistavaa, että voisi nähdä itsensä tekemässä monenlaistakin työtä, luomassa uraa usean eri osaamisen alalta ja että suhtautuu omiin älyllisiin ominaisuuksiinsa aika epärealistisen optimistisesti ;) No ei vain. Jos totaaliseen rehellisyyteen tässä pyrin (ja unohdan tän suomalaisia piinaavaan turhan vaatimattomuuden) niin mun oma älykkyyteni on oikeastaan se ainoa asia, jota en näe esteenä. 

Tunneilta pinnaavasta, läksyistä piittaamattomasta, alisuoriutuvasta eipaljonvittukiinnostajokuvitunmatematematiikka- tytöstä kuoriutui aikuisiällä oikeastaan ihan välkky tyyppi. Iltalukiota läpi tarpoessani huomasin kuinka paljon nautin siitä tunteesta, kun etätehtävät lyötiin nippuna eteen ja tuli se eiiiiiiiitässämeneeikuisuusenkämätätäainakaanosaa- tunne, jonka sitten pääsi tehtävä tehtävältä, pala kerrallaan peittoamaan ja lopulta kuittaamaan se kiitettävä sieltä wilmasta. Kiitosnam.

Tarkoituksena ei ole paukutella henkseleitä. Äsh, valehtelin. Oikeastaan on kyllä vähän tarkoitus paukutella henkseleitä. Ei jokainen yksinhuoltajamimmi lähde kokoaikatyön ohella lukemaan itseään ylioppilaaksi. Saa stipendiä ja hyviä papereita. Tämmöisistä asioista pitää osata olla ylpeä ja antaa itselleen kiitosta. Kiitos minä, että löysin itselleni oikeat tavat oppia ja jaksoin pinnistää vaikka välillä vitutti. Kova työ kannatti. 

Sen lisäksi, että sain paperit joilla voi oikeasti päästäkin jonnekin tein jotain vielä paljon tärkeämpää. Opin, että en ole tyhmä. Vasta aikuisiällä minulle selvisi, että oikeastaan matematiikka on minusta kivaa. Tosi vaikeaa mutta ehkä juuri siksi kivaa. Toisessa päässä janaa on englanti, joka on aina ollut mulle todella helppoa mutta kivaa nimenomaan siksi, kun olen saanut kokea olevani jossain "luonnonlahjakkuus". 




Uskomusta siitä, että toiset ovat lahjakkaita kielissä ja toiset matemaattisissa aineissa en allekirjoita. Oikeastaan toivoisin, että sen sanominen olisi kiellettyä. Toisen asian osaaminen ei sulje toista pois. Sellaiseen höpöhöpö- puheeseen on vieläpä helppo tuudittautua silloin, kun pitääkin oikeasti nähdä vaivaa oppimisen eteen. 

En siis koe, etten voisi olla vaikkapa psykiatrian erikoislääkäri siksi, että en olisi riittävän älykäs vaan rajoittavana tekijänä näen esimerkiksi opiskeluihin menevän ajan, niiden haasteellisuuden ja sitovuuden siihen nähden, että minulla on kolme lasta ja sen etten usko muiden henkisten ominaisuuksieni riittävän hommaan. Päätä kyllä on, kuulostakoon se kuinka omahyväiseltä tahansa :)

Palatakseni mahdollisiin urasuuntautumisvaihtoehtoihin. Se, mikä moneltakin osin jarruttaa on tämä oikea elämä ja sen asettamat todelliset ja kuvitellut rajat. Jo mainitsemani opintojen pitkä aika ja niiden intensiivisyys ja vaatimustaso ovat jo haaste sinänsä. Tosiasia on kuitenkin etteivät edellämainitut asiat olisi este ollenkaan, jos minulla ei olisi perhettä. Perhettä nimenomaan kolmen lapsen muodossa. 

Minusta ajatus siitä, että riipisin lapseni juuriltaan siksi, että opiskeluni veisivät meidät muualle on tosi hankala. Esikoisen isä asuu täällä, meidän tukiverkosto on täällä ja ystävät ovat täällä. Minulle tämä asia on yhtälailla sekä todellinen että kuviteltu ongelma. Ihminen on sopeutuvainen. Silti, jos ammativalinta olisi minulle selkeämpi asia ja tietäisin tarkalleen mitä haluan, olisi muuttaminen opintojen perässä varmasti yksiselitteisempi asia ja helpompi järjestää sekä ajatuksiin että tosielämään.




Kaikessa tietämättömyydessäni on pari asiaa kuitenkin jo jokseenkin selviä. Minä luin itseni ylioppilaaksi pääasiassa siitä syystä, että minulla olisi tulevaisuudessa mahdollisuus hakea joko yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Näinollen ammattikoulutasoiset tutkinnot ovat poissuljettuja. Hoivatyöhön minusta ei ole. Minusta ei siis tule lastentarhaopettajaa eikä sairaanhoitajaa. Olen aprikoinut paljon sitä haluanko mielummin tehdä työtä ihmisten vai asioiden kanssa. Se on hankala kysymys, ja oikeastaan siihen ei kai ole joko-tai vastausta. Minua kiinnostaa ihmisen toimintaperiaate (fysiikka ja psyyke) ilmiönä mutta ei niinkään yksilö. Onko siinä mitään järkeä?

Olen tehnyt ammatinvalintatestejä enemmän tai vähemmän vuosien varrella. Te- keskuksen laaja testi on aina, siis ihan aina yläasteelta lähtien, antanut ensimmäiseksi vaihtoehdoksi savenvalajan. Niinpä, savenvalajan! :D Koska en alaa kohtaan mitään suurta vetoa tunne ja työllistymisnäkökulmaakin olisi ajateltava niin jotain muuta on keksittävä. Nykypäivänä tekemäni testien tuloksia on tässä kuvituksena ja tässä vielä muutamasta eri lähteestä kärkiosumia: 
  • kauppatieteet
  • psykologia
  • lääketiede
  • oikeustiede
Auttakaa nyt, rakkaat lukijat, naista ammatinvalinnassa. Miten sinä päädyit valitsemaan ammattisi? Oletko niitä onnekkaita, jotka voivat puhua kutsumusammatista ja ovat enemmän tai vähemmän aina tienneet mihin ammattiin tahtovat? Jos sinulla oli monta kiinnostavaa alaa niin kuinka sait poimittua joukosta sen, mihin lopulta päädyit? Olisiko sinulla antaa mulle vinkkiä siitä mitä kautta voisin päätyä oikeille jäljille tässä loputtomassa mahdollisten ammattien suossa?

*edit. Ihan pakko lisätä tämä linkki. Lyhyesti: jutussa käsitellään juuri tässäkin postauksessa mainittua "lahjakkuutta" vs. sinnikäs työ, kertaaminen ja sitä kautta uuden oppiminen. Ei ole tyhmiä ihmisiä vaan enemmän ja vähemmän (itse, aktiivisesti) oppineita :)

Neuloosi: räsymattosukat








Kirjoneulesukan (kyllä, yhden) jälkeen teki mieli tehdä jotain sellaista, jota ei niin tarvi seurata tehdessään. Vielä tässä keltanokkaisuuden vaiheessa silloin kannattaisi näemmä valita ihan yksivärinen perussukka. Otin kuitenkin kahta eri raitalankaa ja keltaista ja loin silmukat. Tavoitteena oli tehdä pitkät räsymattosukat, joissa on paljon pinkkiä ja violettia ja tehosteena keltaista. Fiksumpi olisi osannut päätellä, että jos kummassakin raitalangassa on oranssia ja keltaista niin lopputuloksenä on pääsiäissukat. No, onhan näissä häivähdys pinkkiä ja violettiakin :D

Langat on Novitan Seiskaveikkaa. Väreinä kevään uusi sävy keltainen ja raitalangat sateenkaari ja karkki. Laittelin raitoja mielivaltaisesti miten sattuu ja kaventelin samaan tyyliin. Toinen sukka ei luonnollisestikaan ole samanlainen eikä edes samankokoinen kuin ensiksi valmistunut. Nämä ovat kuitenkin riittävän kapeat jalkaterästä. Tykkään napakasti istuvista sukista. Varren joustinneulos jää aina liian löysäksi, ensi kerran otan aloitukseen vähemmän silmukoita ja lisään sitten kun joustin on tehty.



En halunnut perinteistä kaksi oikein-kaksi nurin joustinta ja löysin Arkimamman Arkiralli- blogista erilaisen tavan tehdä sellaisen. Heikohkosta sisälukutaidosta johtuen tätäkään en tehnyt oikein mutta menettelee. Kantapään tein vahvistettuna mutta sensijaan, että nostettavat silmukat ovat aina samassa kohtaa niin tässä ranskalaisessa (eli pyöreässä) kantapäässä nostettavat ja kudottavat silmukat vuorottelevat joka toinen kierros. Kärkikavennukset toteutin sädekavennuksina.





Anelmaiset olivat minulla seuraavana listalla mutta sain sellaiset jo ihanalta ystävältä <3 Toki tekeillä olisi vielä jo aiemmin mainitsemani kirjoneulesukan kaveri mutta tiedättehän te sen tunteen, kun tajuaa etteivät sukat tule sopimaan sille kenelle ne on tehty? Eikä sen puoleen kenellekään muullekaan, koska sukan koko ja varren koko eivät korreloi keskenään millään muotoa? Kirjoneuleen purkaminen ei tässä(kään) kohtaa ole vaihtoehto. Ugh.

Oletko sinä jo kutonut omat räsymattosukkasi? Entäs Anelmaiset?

lauantai 27. helmikuuta 2016

Kahden sipulin sosekeitto (sopii myös vauvalle!)


Haluan jakaa teille reseptin, joka on kaikkea tätä: helppo, nopea, kevyt, maistuva ja sopiva myös soseita syövälle vauvalle. Täydellinen lapsiperheen eväs siis. Meillä ei soseita syövää vauvaa ole mutta lusikkatyöskentelyä harjoitteleva kyllä ja tämän sosekeiton ravistelu lusikasta ympäri keittiötä näytti olevan helppoa ja hauskaa ;)

Resepti on peräisin täältä mutta muokkasin sitä pikkuisen, mm. jättämällä valkosipulin pois. Tällainen on minun versioni:

7dl vettä  
1 ps (500g) peruna-sipulisekoitusta pakastealtaasta
1/2 pss (à 250g) kasvissuikaleita pakastealtaasta
1/2 rs (à 180 g) ruohosipulituorejuustoa
mustapippurirouhetta
paprikajauhetta
ruohosipulia 
valkopippuria
ripaus chilihiutaleita
timjamia oman maun mukaan (minä laitan tosi vähän, koska mauste on voimakkaan makuinen)
(suola)*

Laita pakastekasvikset kiehuvaan veteen ja lisää mausteet. Siirrä kattila levyltä ja soseuta kasvikset. Lisää tuorejuusto keittoon ja siirrä vielä hetkeksi kuumalle levylle, jotta juusto sulaa. Pilko pekoni ja paista se pannulla. Ripottele pekoni valmiin sosekeittoannoksen päälle ja leikkaa päälle ruohosipulia. Syö ruisleivän kanssa. Nam! 

*lisää suola vasta jälkikäteen, jos samaa ruokaa syö alle vuoden ikäinen.


perjantai 26. helmikuuta 2016

Auto täyteen turvaistuimia

 Vauvaikä jäi taakse ja pian unholaan jää myös turvakaukalo.Turvaistuinmietteissä on vastikään ollut myös Laura NauravaNappi- blogista.

Meillä on Mersun E-farkku, tuttavallisemmin väyrynen. Koska mersut pitävät hintansa niin meidän budjetti riitti kolme vuotta sitten old-school mersuun, jossa ei todellakaan ole isofix- kiinnikkeitä eikä myöskään mahdollisuutta asentaa niitä jälkikäteen. Uudemman auton hankkiminen on siintänyt mun mielessäni jo jonkin aikaa ja pikkuhiljaa Metallimieskin alkaa taipumaan samalle kannalle. Kuitenkin nyt, kun itse olen osa-aikatyötön ja mies opiskelija, niin auton vaihtaminen saa odottaa. 

Nykyään on jo aika suuri osa istuimista sellaisia, joissa isofix on ainoa mahdollinen kiinnitystapa ja ne jouduimme siis heti kättelyssä rajaamaan haun ulkopuolelle. Automme on aika varmasti sisämitoiltaan suurin mahdollinen luokassaan mutta silti tämä turvaistuinpalapeli on osoittautunut haastavaksi. Miten ihmeessä te pienempien autojen omistajat tästä selviätte?? :D

Isosisko on jo niin pitkä ettei enää tarvitse edes korokeistuinta mutta toki hänen pitää takapenkille silti mahtua. Kun takapenkille nakataan kaksi turvavyöistuinta selkä menosuuntaan ja otetaan huomioon se, että keskipaikalle ei voi tukijalallista istuinta laittaa takavetoisen auton kardaanitunnelin takia (siinä keskellä siis on tavallista autoa paljon korkeampi kohta) niin ollaan siinä tilanteessa, että keskipaikalle kyllä mahtuu istumaan mutta sinne pääseminen vaatii akrobatiaa.

Meillä on täällä kotipaikkakunnalla oma lastentarvikeliike, josta oon itse saanut aina tosi hyvää palvelua. Hinnatkin siellä ovat aivan kilpailukykyisiä ja valikoima laaja siihen nähden ettei kyseessä ole mikään ketjuliike ja paikkakuntakin on varsin pieni. Suunniteltiin sellaista, että ajellaan huomenna Ouluun vielä isompien valikoimien ääreen ja niinpä kävimme tänään vielä katsastamassa paikallisen valikoiman (ja hinnat).

Käynti meidän omassa lastentarvikeliikkeessä selkiytti tosi paljon ja myyjän kanssa keskusteltuamme yksi vaihtoehtona ollut penkki unohdettiin. Kyseessä oli suomalaisvalmisteinen Klippan Triofix. Myyjä tiesi kertoa, että harvaan autoon Klippan saadaan turvavöillä kiinnitettyä niin tukevasti ettei se keikkuisi penkillä ja sanoi suoraan ettei meille sitä suosittele, kun tarjolla on muitakin istuimia, jotka on mahdollista saada vöillä tiukasti kiinni. Skeptikoille tiedoksi, että Klippan oli siis huomattavasti hintavampi istuin kuin ne, mitä hän meille suositteli ;)

Tässä meidän vaihtoehdot:

Britax Max-Way

 

Max-way sopii 9-25kg lapsille ja sen voi asentaa vain selkä menosuuntaan. Yhden suunnan istuimet ovat kuulemani mukaan pikkuisen sirompia kuin combi- istuimet mutta valmistaja antaa tälle istuimelle seuraavanlaiset mitat: 

Korkeus 64
Leveys 45cm
Syvyys 64cm
Paino 7kg 

Mielenkiintoista näissä mitoissa on se, että Britaxin nettisivuilla annettujen mittojen mukaan meidän Multitech vaatisi melkein 20cm vähemmän asennussyvyyttä kuin tämä yhden suunnan istuin. Max-way:ta ei olla päästy livenä näkemään tai sovittamaan, se toivottavasti korjaantuu huomenna ja saadaan vastaus tähän erikoiseen huomioon.


 Maxi-Cosi Mobi XP


Maxi-Cosi Mobi on sekin vain selkä menosuuntaan asennettava istuin. Se sopii 9-25kg lapselle. Istuimen kaltevuus on säädettävissä neljään eri asentoon silloinkin, kun lapsi on kyydissä.
 XP- malli on mitoiltaan pikkuisen pienempi kuin Mobi. Istuimen mitat ovat: 

Yläosan leveys 47 cm, alaosan leveys 30 cm
Korkeus 75 cm
Syvyys 53 cm
Istuimen paino 11,5 kg

Mobia ei olla päästy vielä näkemään tai kokeilemaan. Katsomani asennusvideot eivät ole vakuuttaneet siitä, että istuimen saisi tukevasti asennettua sillä turvavyötä ei pujottelun lisäksi ilmeisestikään lukita minkäänlaisella klipsillä mihinkään. Korjatkaa, jos olen väärässä :)  

Brio Zento

 
Brio Zento on kaaaaauan markkinoilla ollut istuin, jota olen jo Isosiskolle aikoinaan autoon sovitellut. Zento on asennettavissa sekä selkä menosuuntaan että kasvot menosuuntaan ja käy 0-25kg lapsille. Tämä istuin ei vaadi tukijalkaa selkä menosuuntaan asennettaessa. Kaltevuutta voi säätää istuimen etureunassa olevalla käännettävällä muovihärpäkkeellä. Perusistuin, hajuton ja mauton. Parhaimmillaan mielestäni varmastikin kakkosautossa jo pikkuisen isommalla lapsella. Istuimen mitat ovat:

Korkeus 59cm
Leveys 46cm
Syvyys 68cm
Paino 8,7cm
                                                                    
Vaikka Zento sinällään olisi vastaus useampaankin meidän ongelmaan niin turvallisuus- ja mukavuusaspekti jäivät mietityttämään. Pikkuveli oli Zentossa tosi pystyssä asennossa vaikka istuin oli säädetty kallelleen. Tuollainen pikkuinen nukahtelee automatkoilla tuon tuostakin ja kaltevuuden säätöä jää viimeistään sitten kaipaamaan. Lisäksi tuo säätöpulikka on tosi leveä ja se tulee penkillä ikävästi vieressä istuvan kankkua painamaan.

HTS BeSafe iZi Combi X3



Nimensä mukaisesti tämä istuin on kahden suunnan istuin ja se soveltuu 0-18kg lapsille. Mittoja en löytänyt mistään mutta tässä erikoista on se, että istuin on tosi korkea. Minusta se on hyvä asia niin lapsi näkeekin autosta jotain. Silmämääräisesti tämä ei ole yhtään sen leveämpi kuin vaikkapa meidän Multitech (45cm) enkä usko, että asennussyvyydessäkään on suuria eroja. 

Minä tykkään siitä, että tämän istuimen saa taatusti asennettua tukevasti, kun vyö kiristetään sellaisella räikkäsysteemillä. Raakaa voimaa ei siis tarvita. Pääntuki säätyy kahdeksaan eri korkeuteen ja istuimen kaltevuutta voi säätää neljään eri asentoon silloinkin, kun lapsi istuu kyydissä. BeSafen tukijalka on myös sen mallinen (alaosastaan haarottuu eli on kuin u- kirjain väärinpäin), että sen saisi meidänkin autossa keskipaikalle jos Multitech ja tämä eivät ottaisi yläosastaan toisiinsa kiinni niin ettei tätä saanut täsmälleen keskelle keskipaikkaa.

Tässä ollaan nyt päivä sulateltu näitä vaihtoehtoja ja viimeisin eli HTS BeSafe on noussut ykköseksi vaikka se tarkoittaisikin Pikkusiskon istuimen kääntämistä kasvot menosuuntaan. Todennäköisesti  käännös olisi edessä kesällä, kun kolme vuotta on mittarissa ja tuntuu pöljältä saivarrella muutaman kuukauden vuoksi. Vaakakupissa on kuitenkin oikeasti käytössä kätevä ja mukava istuin Pikkuveljelle. Toivon mukaan huomenna viisastutaan Oulussa lisää!

Elämä. Valintoja täynnä.

Miten te olette sovittaneet istuimet autoon?





torstai 25. helmikuuta 2016

Voimamies 1v


Viime viikonloppuna juhlittiin pientä poikaamme. Jätän pidemmät turinat tuonnemmaksi ja keskityn kuviin. Palaan yksivuotiaamme kuulumisiin tuonnempana neuvolakuulumisten muodossa. Minusta on ihana laittaa juhlia ja niinpä leivoin ja askartelin koko viime viikon. Silti tuli paniikki juhlien aamuna ja täytekakku floppasi. Hyvää se silti oli vaikken koristelussa onnistunutkaan aivan kuten ajatus oli.

 





Pikkuneidin juhlamekko on Pomp de Luxin iki-ihana tylliunelma Hannah, joka yksinkertaisesti oli pakko kotiuttaa kun tämän verkkokaupasta bongasin puoleen hintaan. 


Pikkuveli on murahteleva ja karjahteleva voimamies ja siksipä teemaksi sopikin hyvin viikset ja voimailu. Värimaailma on hyvin samanlainen kuin pojan ristiäisissä mutta vaalea sininen/turkoosi ja harmaa vaan ovat niin hyvä yhdistelmä!


Tuliset pepperonimuffinssit olivat jättimenestys aikuisten keskuudessa mutta lapsilta ne jäivät lautasille. Ohje on Kinuskikissan kirjasta. Cake Popsit eli kakkutikkarit on toteutettu tällä ohjeella ja kuorrutus on Ohoj Hard topping- lakritsikastiketta.



Fariinimarenkeihin löytyy ohje täältä. Pistaasi- pikkuleipien ohje on sekin Kinuskikissan kirjasta.



"Ohhoh, onpas tämä tuhtia tavaraa!"

"Parasta juustokakkua mitä oon maistanut!"

"Tämän ohjeen kyllä haluan."

Näin sanottiin Nutella- juustokakusta, jonka ohjeen otin täältä. Tätä todellakin kannattaa kokeilla mutta vinkkaanpa yrityksen ja erehdyksen kautta oppineen viisaudella, että jos paistelet tätä irtopohjavuoassa niin laita vuoka pellin päälle uuniin. Jos uunisi kaipaisi puhdistusta, niin sitten voit laittaa vuoan sellaisenaan pellille ja pääset puhdistuspuuhiin ;)



Voileipäkakun ohje on sovellettu tästä. Tarkkasilmäiset huomaa, että muffinsseja on kahdenlaisia. Toisista puuttuu kylttikin, kun ne syntyivät hetken mielijohteesta. Ne on tehty samalla ohjeella kuin pepperonimuffarit mutta jätin näistä chilin pois ja laitoin pekonia sekä parmesaania. Maukkaita olivat niinkin ja lapsetkin pystyivät syömään kun eivät olleet tulisia.


Kakussa on tavallinen sokerikakkupohja. Toiseen väliin laitoin sovelletun sitruunatäytteen ja toiseen valkosuklaa-turkinpippuritäytteen. Lemon curdia moussetäytteiden alle, kuten tavaksi on muodostunut.




Photobooth- ajatus syntyi tekemästäni pöytäkoristeesta. Aivan kaikkia vieraita en muistanut patistaa kameran eteen pöljäilemään enkä tähän laita nyt kuin yhden esimerkkikuvan, jossa itse edustan kuten kuvissa yleensäkin. Huoh :D Naurettiin Metallimiehen kanssa kaksinkerroin kun kuvat selattiin läpi. Oon niin tyytyväinen, että hoksasin tällaisen jutun koska nyt meillä on ihan mahtavia muistoja talletettavaksi Pikkuveljen synttäreiltä.









Kiitos meidän kanssa juhlineille <3 

Tykkäättekö te laittaa juhlia vai onko se välttämätön pakko?

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

365 päivää






Tänä päivänä hymy on hiipinyt suupieliin. Päivä itsessään on ollut tavallinen. Sitä edeltävä yö ei.

Noin viikko sitten Metallimies otti härkää sarvista ja lupautui opettamaan yökukkuja- pojallemme uudet nukkumatavat. Sovittiin, että äidin lämpimästä kainalosta nauttineen vauvamme on aika siirtyä nukkumaan omaan pinnasänkyynsä. Päätös ei ollut helppo. Minua ei haittaisi nukkua perhepedissä, jos voisimme nukkua siinä kaikki levollisesti. Pieneen kainaloiseen oli jo tottunut ja arvasin, että sitä tuhinaa vieressä tulee ikävä. Sovittiin myös, että yösyötöt aletaan pikkuhiljaa jättämään pois ja nyt minun väsymykseni ensihoidoksi Metallimies hoitaisi pienen miehen nälän yöaikaan tuttipullon voimin. Niinpä minä kannoin peittoni ja tyynyni makuuhuoneesta pois ja valmistauduin leiriytymään tulevat yöni joko sohvalla tai Pikkusiskon huoneessa patjalla. 

Suunnitelma siis oli, että Pikkuveli nukahtaisi "itsenäisesti" omaan sänkyynsä. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että vauva nukahtaa pinnasänkyyn, kun iskä pötköttää vieressä isossa sängyssä eli tuki ja turva on lähellä :) Toivottelin miehelleni pitkää pinnaa, koska ajateltiin että pinnikseen täysin tottumaton pojankossi varmasti nostaisi äläkän sinne joutuessaan. Yllättävää kyllä, hannarointi oli aika vähäistä ja verrattain vähin huuteluin poika sänkyynsä nukahti.

Meidät yllätti ihan totaalisesti se ettei vauva herännytkään samoin kuin meidän keskellä nukkuessamme! Yöllä hän herää syömään kerran, jos sitäkään. Epämääräinen ähinä, puhina ja hyörinä, joka ilmeisesti valvotti meidän lisäksemme myös vauvaa itseään, jäi pois. Tänään sitten sovittiin ettei yöpulloa enää tarjota (tissistä puhumattakaan) vaan nyt, kun tiedetään ettei yöllä enää ole oikeasti nälkä niin mahdolliset heräilyt hoidetaan muilla keinoin.

Minäkin pääsin jo eilen omaan sänkyyni nukkumaan, tosin varotoimena kauimmaiseen laitaan pinnasängystä katsoen. Olipa ihana sitten aamulla tempaista poika kainaloon tissittelemään ja vielä pikkuisen jatkamaan unia <3 Uusien nukkumarutiinien aloittamisen jälkeen meillä on ollut aikaisempaa iloisempi poika täällä päivisinkin. Olisikohan se yökukkuminen hieman vienyt voimia häneltäkin.

Tänään olen siis levännyt.

Tänään olen myös yksivuotiaan äiti! Meidän pieni pojanpalleroisemme on tänään kokonaisen vuoden. Aivan erityisellä hellyydellä olen pellavapäistä suloista poikaani tänään katsellut ja hymyssäsuin mennyttä vuotta muistellut. Siltikin vaikka se oli raskas. Ehkä erityisesti juuri siksi. 

Paljon onnea rakas, äidin lempparipoika <3

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Melkein terveelliset avokado- muffinssit



Väsymykseen lässähtäneen dieettini jälkeen olen mietiskellyt paljon sitä mitä syön. Minulle rasvaa isompi ongelma on turhat höttöhiilarit. Tunnustan olevani tosi tiukassa sokerikoukussa ja väsyneenä nopeiden hiilarien nappailu tuo hetken helpotuksen mutta myös lisää kannettavaa vyötärölle. Koska uskon olevani sitä ihmistyyppiä, joka ei pysty edes tiukalla mielikuvaharjoittelulla muuttamaan puolikasta riisikakkua suklaapatukkaa vastaavaksi herkuksi, päätin koittaa löytää keinon herkutella edes pikkuisen terveellisemmin.


Niinpä ystävänpäivän kunniaksi haluan jakaa teidän kanssanne reseptin, joka melkein on terveellinen. Tätä päädyin ensimmäisen kerran kokeilemaan siksi ettei viittävaille ylikypsät avokadot menisi roskiin (jokainen avokadoja käyttänyt tietää, että hieman jo liian pehmeä avokado on syytä käyttää heti, jos meinaa käyttää ollenkaan). Minä olen vastikään oppinut ylipäätään laittamaan avokadoa yhtään mihinkään ja sillä tarkoitan siis vain ja ainoastaan smoothieta. Koska sellaiselle ei sillä hetkellä ollut tarvetta ja mieli teki paremminkin jotain "oikeasti hyvää" niin astuin internetin ihmeelliseen maailmaan. Suomeksi Googlettelun tulos avokadon käytöstä leivonnaisissa oli suoraan sanoen surkea, niinpä otin avuksi englannin kielen ja Pinterestin. 

Löysin ihanan She bakes here- blogin ja sieltä suklaa-avokado- muffinssien ohjeen. Blogin kirjoittaja, Jessica, oli inspiroitunut toisessa blogissa olleesta ohjeesta ja minä inspiroiduin Jessican ohjeesta. Kustomoin ohjetta kuitenkin hieman ja käänsin sen suomenkieliseksi, jottei kenenkään muun tarvitsisi kääntää käytettyä cup- mittayksikköä vastaamaan meidän desiä. Tässäpä se olisi! :)

Suklaiset avokado- muffinssit


4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
3/4 tl soodaa
ripaus suolaa

1 kypsä avokado
2 dl vaahterasiirappia
2 dl mantelimaitoa
1 dl (sulatettua) kookosöljyä
1 tl vaniljasokeria (tai tietysti mielummin aitoa vaniljaa)

1-1,5 dl pieneksi paloiteltua tummaa suklaata oman maun mukaan

Laita uuni lämpiämään 175 C. Sekoita jauhot, kaakaojauhe, sooda, leivinjauhe ja suola keskenään. Sulata kookosöljy mikrossa. Soseuta kuorittu ja kivetön avokado, siirappi, kookosöljy, mantelimaito ja vanilja(sokeri) tehosekoittimessa. Kyllä, se näyttää oksennukselta. Sekoita kuivat aineet ja neste keskenään puuhaarukalla niin, että ne sekoittuvat juuri ja juuri. Lisää suklaa. Paista noin 15-20min. kunnes muffinssit ovat päältä hieman halkeilleet. Anna herkkujen jäähtyä muffinssivuoassa vielä vartin verran.





Minä halusin tällaisen päivän kunniaksi myös yrittää kehitellä kuorrutteen, joka olisi myöskin hitusen terveellisempi vaihtoehto kuin kermavaahto. Se, että haluaa yrittää ei kuitenkaan aina riitä toivotunlaisen lopputuloksen saavuttamiseksi :D 

Kehittelemäni kuorrute näyttää onneksi kuitenkin kuvissa aivan hyvältä vaikkei se makeaan leivonnaiseen niin makunsa puolesta sovikaan. Suuri suunnitelmani jakaa teille kuorrutteenkin ohje jää nyt tältä päivältä väliin ja palaan asiaan sitten, kun skilssit reseptikeksijänä kehittyvät :D Muffinssiohje on kuitenkin aivan toimiva ja sitä suosittelen kokeilemaan.




Vietäppä mukava ystävänpäivä <3

Kanna, kun korteni maahan sortuu.


"Kaksi maata on niin erilaista
toinen valosta veistetty on
Toisen niityille päivä ei paista
on sen huoneissa yö loputon

Niiden välistä käy joki musta
syvä niin kuin on äärettömyys
Siihen tuntenut oon kaipausta
kun on sielua kalvanut syys

Ja nyt äärellä sillan,
heikon ja hauraan
pyydän sua auttamaan

Pidä kädestä kiinni, jos jalkani horjuu
Kanna, kun korteni maahan sortuu
Varjoista valoihin lentää anna,
siipien suojassa kanna

Sillä heikko on henkeni, onnen orja
Temppeli sillä vain hento, sorja
Kanssani kuljethan poikki tän sillan
aamun ja viimeisen illan?

Mä näin eessäni kastuneet laudat
osa niistä jo katkennut pois
Joen kuohuissa kuolleiden haudat
niiden luonako paikkani ois?

Silmät suljen, en katsoa saata
kun ei rannalle toiselle näy
eikä jalkojen alla oo maata
minun askeleet orpoina käy

Ja nyt välissä synkän taivaan ja virran
pyydän sua auttamaan

Pidä kädestä kiinni, jos jalkani horjuu
Kanna, kun korteni maahan sortuu
Varjoista valoihin lentää anna,
siipien suojassa kanna

Sillä heikko on henkeni, onnen orja
Temppeli sillä vain hento, sorja
Kanssani kuljethan poikki tän sillan
aamun ja viimeisen illan?

Ja kun silta se tuulessa keinui,
olin valmis jo luovuttamaan
Tunsin kuinka sun sormesi tarttui
käsivarteeni voimattomaan

Ja kun köydet mun sillan alta pois sortui
päästänyt et silloinkaan

Pidä kädestä kiinni, jos jalkani horjuu
Kanna, kun korteni maahan sortuu
Varjoista valoihin lentää anna,
siipien suojassa kanna

Sillä heikko on henkeni, onnen orja
Temppeli sillä vain hento, sorja
Kanssani kuljethan poikki tän sillan
aamun ja viimeisen illan?"

Indica - Pidä kädestä

 

Minun ystäväni ovat jääneet erityisesti viimeisen vuoden aikana todella vähälle huomiolle. Tekstareiden, whatsapp- viestien ja Facebookin varaan melkeinpä. Harvakseltaan olen ehtinyt tai jaksanut nähdä. Olen laiminlyönyt en pelkästään ystävieni näkemistä mutta myös heidän kuulumisensa. Hädintuskin tiedän mitä heille kuuluu. 

Silti, kun reilu kuukausi sitten tarvitsin apua, he eivät epäröineet.

Minä olen saanut käytännön apua, kauniita ajatuksia ja sanoja sekä lupauksen siitä, että en ole yksin ja apua on aina saatavilla. Haluan, että tiedätte kuinka paljon arvostan kaikkea sitä. Jokainen tekemänne teko ja ääneen sanomanne ajatus merkitsevät enemmän kuin osaan kertoa. Tietää ettei ole yksin silloin, kun tuntee olevansa yksinäisempi kuin koskaan, on valtavan paljon.

Vaikka itse soimaan itseäni siitä etten ole löytänyt voimia nähdä tai kuulla, tiedän että he ymmärtävät. Olette mielessäni usein. Vaikeina hetkinä ajattelen, että kuunteleva korva tai ystävällinen sana on puhelimen päässä. Ja kuinka moni teistä on tarjoutunut tulemaan aivan vain seuraksi, istumaan minun pimeyteeni ja tuomaan sinne valoa. Usein kieltäydyn avusta, toisinaan pystyn ottamaan sitä vastaan. Kiitollinen olen joka kerta.

Olen saanut paljon ihania kommentteja tänne blogiinkin, blogin Facebook- sivuille ja omaan henkilökohtaiseen profiiliini myös. Sellaisetkin facebook- kaverit, joiden kanssa ei olla vuosiin oltu tekemisissä ovat kirjoittaneet minulle rohkaisevia viestejä. 

Olen oppinut, että minulla on ystäviä kaikkialla.

Kiitos.

Kiitos.

Kiitos.


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Sadevaatteet Lekmeriltä Suomen talveen (+ alevinkki ja -koodi!)

* sisältää mainoslinkkejä

Koska ulkona on litsläts- märkää tulin pikaisesti vinkkaamaan, että Lekmerillä on nyt kampanja, jossa kaikki sadevaatteet ja kumisaappaat on -15-50% alennuksessa. Kampanjasivulle pääset tästä. Tarjoukset on voimassa 16.2 asti.

Esimerkiksi Crocsin Handle it rain supersuosituista testivoittajakumppareista on vielä kokoja jäljelle varsinkin ihan pieneen jalkaan. Niistä saa -20% alen. Värit on näissä ihan tosi herkut! Noiden kahvojen ansiosta nämä on pienenkin lapsen helppo nykäistä jalkaan ja Crocsien tapaan nämä on myös tosi kevyet. 


Kumppareiden kaveriksi sopii Ticket to Heavenin Rubber rain- puku fleecevuorilla -30% alella. Meillä on pikkuisille tällaiset kevättä/syksyä odottamassa kaapissa. Tätä pukua on kehuttu kauheasti mutta Rubber rainit on moneen muuhun Ticketin vaatteeseen verrattuna naftia mitoitusta, joten kannattaa varmasti ottaa vähän isompi koko. Näillä tarkenee vähän kylmemmässäkin ilman väliasua mutta takista saa tarvittaessa fleecen irroitettuakin :) Housujen vuori on kiinteä.



Pikkukäsien suojaksi Didriksonin kurakinttaat, joista on -15% alennus. Olikohan tämän merkin kurahousut, jotka oli testivoittajat niin varmaan kurakinttaatkin on aivan toimivat.



Lisäherkkuna saat yli 50€ ostoksista 10€ alennusta koodilla LEK1OFI 
ja yli 100€ ostoksista 20€ alennusta koodilla LEK20FI

Saat siis sadevaatteista ja kumisaappaista ostostesi loppusummasta riippuen vielä kympin tai kaksi pois poislukien sellaiset tuotteet joiden tuotekuvaussivulla on asiasta maininta. Alekoodia voit toki käyttää myös johonkin muuhunkin mutta Legoja tai jo mainitsemiani erikseen merkkattuja tuotteita ne eivät koske. Tarjous on pika, voimassa vain 36 tuntia ja päättyy siis huomenna 11.2 klo 23:59. 

 Nyt on hyvä aika päivittää välikausivarusteet ajan tasalle ja sadevaatteethan ovat niistä olennainen osa. Allekirjoittaneella on sama savotta meneillään ja taidankin kurkata meidän kumpparitilanteen, jonka muistelen olevan heikohko, jos laittaisi vaikka tilausta menemään.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...