maanantai 19. joulukuuta 2016

Baby Bornille body, peplum, frillamekko ja housut (sisältää kaavat!)

Tervehdys maan asukit! Hullu nukenvaatteentekijä on tullut takaisin. Hieman myöhemmin kuin oli tarkoitus mutta joulu se tulee hulluillekin ja ompelupajan prioriteettilistaa täytyi vähän järjestellä uudelleen :D Supertekijät tästä vielä pukinkonttiinkin taikovat, sillä nukenvaatteen kanssahan ei tunnetusti tarvitse pingottaa ;) Nopsasti näitä tekee kun viitsii työhön ryhtyä.

Jakoon laittamaani jumpsuitin kaavaa onkin jo aika moni testailllut. Kiitos tägäilyistänne, olette te vaan taitavaa väkeä <3 Alunperin ajattelin jakaa piirtämäni kaavat kolmeen eri postaukseen mutta laitankin kaikki loput tähän toiseen. Tästä postauksesta löydät bodyn, peplum- paidan, frillamekon ja slimmien housujen kaavan. 

Nuken vaatteiden tiimoilta tehtiinkin Kangaskorjaamolla- blogin kanssa vähän yhteistyötä ja tuloksena on iiiiiiiiso läjä tulostettavia kaavoja. Johanna jakoi myös muutaman näpsäkän vinkin vaatteiden somistamiseen, käy katsomassa. Pitsiliinasta tehty hame on ihan supersuloinen mun mielestäni! Tästä pääset Kangaskorjaamolla- blogiin ja tulostamaan kaavat liivihameeseen, t- paitaan, leggareihin, vaippaan ja raglanhihainen mekkoon.

Nauravanappi- blogissa inspiroiduttiin myös jakoon laittamastani jumpsuitin kaavasta ja sieltäkin voit tulostaa muutaman kaavan. Muunmuassa tonttulakin kaavan, näissä kuvissa näkyvä on tehty ihan fiilispohjalta :D





Kaavat on jälleen piirretty boheemisti lähes vapaalla kädellä ja kaavanpiirto-opit unohtaen. Kaavoissa ei ole saumanvaroja mukana. Tarkistusruutu on 2cm x 2cm, se on hyvä muistaa tarkistaa ennen kuin leikkaat kaavoilla kangasta. Toisinaan on tarpeen tallentaa tiedosto koneelle, avata se Adobe Acrobatilla ja tulostaessa tarkistaa, että täppä on kohdassa 'todellinen koko'.


Body on lyhyt hihainen mutta helpostihan siihen hihaan jatkoa piirtää, mitta-apua voit ottaa vaikka peplum- paidan hihasta. Peplumin ja frillamekon kaava on sama, ainoastaan yläosan ja frillojen pituutta olen hieman jatkanut ja frillamekossa on tietty kaksi frillaa. Kaavoissa peplumin helma on merkattu punaisella värillä. 

Mekko ei ole kauhean pitkä eli jos haluat reilusti mekkomittaisen - jatka yläosan pituutta vielä parilla sentillä. Kuvissa näkyvät housut on molemmat tehty samalla kaavalla mutta materiaalin paksuudessa on eroa ja toiset näyttävät siksi pienemmiltä. Vyötäröllä on housuissa käännevara, sitä ei siis tarvitse lisätä. Kuminauhaa tai resoria nämä eivät vyötärölle kaipaa, ovat sen verran kapeaa mitoitusta. Kiinnityksenä bodyssa, peplumissa ja frillassa on kaikissa tarranauhaa takana.











Alla vielä koko pläjäys piirtämistäni kaavoista. Vielä muistutan, että kaavoilla saat ommella omaan käyttöön tai lahjaksi. Kaupalliseen käyttöön en näitä lupaa. Jos jaat tuotoksesi sosiaalisessa mediassa, arvostaisin mainintaa mistä kaavat ovat peräisin eli linkitys blogiin tai Facebookissa ja Instagramissa tägäys @luomallablogi

Tässä linkit kaavoihin:

Baby Born peplum & frillamekko (tulosta alta myös hiha)

Kertaukseksi: jumpsuitiin kaavan löydät täältä (klik!)



Loppuun vielä asiakastyönä tekemäni nuken jumpsuit. Tuli supersöötti vaikka itse sanonkin :) Jos sinulla itselläsi ei ole aikaa tai mielenkiintoa ommella nukelle vaatteita, niin voin tehdä sellaisia tilauksesta näillä omilla kaavoillani. Yhteyttä voit ottaa kommenttiboksin välityksellä, blogin Facebook- sivuilta, Instagramin kautta tai vaikka perinteisesti sähköpostilla luomallablogi @ gmail.com (ota välit pois).


lauantai 3. joulukuuta 2016

Kiviefektimaalilla ja kierrättämällä uutta piensisustukseen

Kierrättäminen on fiksua. Vanhan tuunaaminen käyttöön kelpaavaksi on tuhannesti fiksumpaa kuin pois heittäminen ja uuden hankkiminen. Ihan taatusti kaikilla on kaapissa se jokin vaasi tai maljakko, joka ei kertakaikkiaan enää miellytä silmää. Viime vuosina hitiksi sisustuksen parissa on noussut karummat materiaalit - kivi, sementti ja betoni. Minä pidän sellaisesta ja jos sinäkin, niin otapa tästä pieni diy- vinkki talteen.




Lähdin kauppaan ostamaan liitutaulumaalia spraypullossa. Ajattelin, että tuunaan yhden tyhjän kuoharipullon ja maljakon, joka ei enää istunut sisustukseen. Mietiskelin, että voin niihin sitten piirtää tai kirjoittaa jotain. Kun pääsin maalihyllylle kälä-kälä- pulloja hypistelemään, iski valinnanvaikeus! Siellähän oli vaikka mitä. Kultaa, hopeaa, pronssia ja mihin silmäni iskin - Plasti- Koten kiviefektimaalit. Valitsin neutraalin harmaan sävyn piiiiiitkällisen pohdinnan jälkeen. Hintaa putelilla oli Kärkkäisellä 11,90€. Tässä linkki tuotteeseen.




Pesin pullon sekä maljakon huolellisesti ja kuivasin vähintään yhtä huolellisesti. Pakkaskelin vuoksi en voinut suhuutella ulkona, joten leikkasin ison jätesäkin auki ja suojasin meidän suihkunurkan sillä. Suihkuttelin maalin pintaan pariin kertaan (näet itse mikä peittoaste on sopivin) ja annoin kuivata. 

Yksi tärkeä pointti kuitenkin on: Maalaamisen jälkeen suihkuta pullosta tyhjät pois ylösalaisin. Riittää, että pelkkä pullo on ylösalaisin ;) Tämän lisäksi pyyhi suutin puhtaaksi. Muutoin maali tukkii suuttimen etkä saa sitä enää maalin kuivuttua puhdistettua mitenkään.




Muutama kuusenoksa, taikataikinasta tehdyt koristeet sekä pienistä helmistä omin kätösin taiteiltu pikkuisen vino tähti koristeeksi (näkyy alimmassa kuvassa) ja voilá. Yksinkertaisen kaunista :)

Ennen- kuvassa näkyvän saviruukunkin spreijailin. Oli tarkoitus laittaa sinne kanervia ja viedä terassille lyhdyn viereen somistukseksi. Tämän(kin) projektin loppuunsaattaminen venähti kuitenkin sen verran pitkäksi, että taisivat kaupat jo vaihtaa kanervat joulukukkiin :D Odotelkoon purnukka sitten kevättä ja kesää.

Oletko sinä vanhan uudistamisen ystävä? Meinaatko kokeilla betonimaalia?

 

maanantai 28. marraskuuta 2016

Juhlamekko arkeen

Vaatekaapin täyskääntämisen jälkeen hyllyille jäi hävettävän vähän yläosia. Sekä paidoista että mekoista ja tunikoista on pulaa. Tykkään pitää kuosillisia leggareita joiden kanssa hillitty yksivärinen yläosa sopii hyvin. Siksipä olikin loogista käyttää liikenevä ompeluaika siihen, että ompelin itselleni kuosillisen mekon :D

Olen tainnut useamman kerran mainitakin, että käyn läpi vaatekaappini lisäksi myös omaa tyyliäni. Koitan etsiä sitä, oikeastaan. Olen koittanut pikkuhiljaa perehtyä siihen millaiset vaatteet mun vartalotyypilleni sopii ja mitä vuodenajoista edustan värieni perusteella. Näitä silmälläpitäen valitsinkin kankaaksi Noshin Juhla- joustocollegen puuterinsävyisenä, jonka huurteisen sävynsä vuoksi pitäisi sopia mulle hyvin. Kankaan kuviot ovat ruskeita, huurteinen sävy sekin. Tämä ruskea näyttää isommalla pinnalla valosta riippuen taittavan harmaaseen tai vihreään. 




Myös mekon kaava on valittu uusien oppien perusteella. Tutkimusteni perusteella olen vartalomalliltani suora. Vyötärö ei erotu mitenkään selkeästi mutta ylä- ja alaosani leveys on kutakuinkin sama. Rinnanympärys on kyllä reilusti pienempi kuin lantionympärys mutta hartialinjassa ja lantion ympäryksessä ei ole eroa juurikaan. Mikäli internetin ihmeellistä maailmaa on uskominen, suoravartaloinen hyötyy esimerkiksi vyöstä vyötäröllä, leikkaussaumasta tai rypytyksestä. 

Minä valitsin korostaa vyötäröäni valitsemalla kaavaksi Ottobre Womanin Jazzy Jaquard- kaavan. Muistaakseni valitsin koon 42, joka mielestäni vastaa todellisuutta. Kaavassa on rintamuotolaskokset ja leikkaussauma vyötäröllä. Koska menen reilulla kymmenellä sentillä yli pituushaarukasta, jonka perusteella kaavat on piirretty, kuosittelin yläosaan vyötärölle lisäsenttejä pituussuunnassa ja hihaakin jatkoin pikkuisen. Helmaa sensijaan lyhensin.

Kaavassa on mukava piriste olkapäillä, kun takakappaletta on tuotu etukappaleen puolelle. Harteikkaalle tämä ratkaisu ei tosin ole ihanteellisin mutta meille suorille pötkylöille extrat harteilla luovat kapeammasta vyötäröstä illuusiota. 


En ole osannut yhdistää tähän mekkoon muuta alaosaa kuin sukkahousut. Helma on minusta liian pitkä leggareiden kanssa pidettäväksi. Sopii hyvin näinkin, sukkahousut on aivan jees :) Kaavan ja kankaan yhdistelmä tuntui tosi tätimäiseltä alkuun mutta nyt tovin mekkoa pidettyäni alkaa helpottaa. En silti ole aivan varma tuliko tästä hitti vai huti. Kankaan väri on hailakampi mihin olen tottunut mutta totta on, että tämä väri ei nielaise mua niinkuin jotkut vahvemmat värit helposti tekevät.

Mitä sanot, sopiiko mulle vai ei? Kun katsot noita kahta kuvaa, kumpi on parempi - vyöllä vai ilman? Alakuvassa kankaan väri tulee paremmin esiin, toisessa kuvassa valo vääristää liian beigeksi.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Joulukalenterit lapsille

Minusta joulun odotus on vähintään yhtä iso asia kuin itse jouluaatto ja -päivä. Tämä siis 32- vuoden kypsästä iästäni huolimatta. Itsellenikin on taas tulossa joulukalenteri, kun osallistuin ompeluryhmäni joulukalenterivaihtoon ja tottahan lastenkin täytyy omansa saada. Nykyään on saatavilla kaikkia ihania lelukalentereita ja joka vuosi niitä ilmestyy aina lisää.

Viime vuonna Isosisko availi luukkuja Schleich- kalenterista ja ulos tupsahteli tietenkin hevosia ja hevostarvikkeita. Mukana oli myös kaksi kärpäskokoista kirjaa, joista voitiin yhdessä mikroskoopilla lukea kalenterin aihepiiriin liittyvä tarina. Koska hevostelu ei ota laantuakseen oli turvallinen valinta päätyä samaan hupiin tänäkin vuonna. Ilmeisesti kalenterihahmot ovat myös exclusive- kamaa, jota ei muualta saa. Nämä näyttää olevan jo monesta paikasta loppu, joten hopihopi ostoksille!

Adlibris

Adlibris

Adlibris


Schleich- kalentereita on tosi monenlaisia. Hevoskalenterin lisäksi löytyy ainakin dinosauruksia, maatila ja keijut.

Pikkusiskon ekat tuotemerkkirakkaudet olivat Sofia- prinsessa ja Muumit. Muumikalenteri hälle hommattiinkin viime vuonna ja hahmot ovat olleet rakkaita. Niillä leikitään päivittäin yhäkin. Viime jouluna pukin kontista paljastui myös muumitalo isompine hahmoineen ja kalenterin otukset pääsivät tietysti samaa sinistä taloa asumaan. Sofia- kalentereihin ei viime vuonna törmätty mutta nyt niitäkin saa, ainakin Lekmeriltä.

Tämän vuoden muumikalenterissa näytti olevan pääsääntöisesti samoja hahmoja eikä sitten viitsitty muutaman erikoisemman vuoksi ostaa samaa. Päädyttiin Pikkusiskon kohdalla Lego Friends- kalenteriin. Pikkulegoista neiti pääsi ottamaan maistiaiset mummulassa, kun iskän ja sedän vanhat legot olivat vieläkin tallessa ja paluuta ei ole ollut. Duplotkin yhä kiinnostavat mutta kun Isosiskon legolaatikolle pääsee niin siinä aivan pienet sormet syyhyävät :D


Lekmer

Pikkuveljen kohta tuotti eniten päänvaivaa. Kaikki meidän löytämät kalenterit sekä livekaupoista että nettisellaisista oli varustettu 'kielletty alle 3- vuotiailta'- merkinnällä ja lähemmällä tarkastelulla pitivätkin sisällään melkoisen pientä hilpettä. Harkittiin silti pitkään Hot Wheels- kalenteria ja Playmobil- kalentereita mutta ajateltiin ettei pikkuinen vielä ymmärrä, että luukku kerrallaan lelu rakentuu ja vasta aattona pääsee tositoimiin. 

Adlibris

Eurotoys


Meillä on tallessa mun vuosia sitten tekemäni uskomattoman ruma huopainen taskujoulukalenteri, johon päätettiin koota kossille itse kalenteri. Budjetiksi asetettiin noin 25€ ja aika hyvin siinä pysyttiin (tyttöjen kalenterit olivat pikkuisen vajaa 20€ ja vähän vajaa 30€). Ostettiin kalenteriin perinteisiä pikkuautoja, pussissa olevia muovisia dinosauruksia, Play-doh muovailuvahaa pikkurasioissa ja aaton luukkuun isompi ja hienompi pikkuauto. Pikkuveli on vielä niin pieni ettei tarrat, kynät sun muut "helpot" luukut tule kyseeseen ja selkeästi leluja sisältävät luukut varmasti ovat mieluisimmat. 

Päätettiin myös, että koska lapset saavat kasoittain lahjoja muualta niin me ei heille osteta muuta vaan nämä ovat sitten samalla joululahjat. Sellaisen takaportin jätin kuitenkin, että jos mitään uutta ei tarvitse ostaa niin esimerkiksi jotain itse ommeltua voin paketteihin heille sujauttaa ;)

Millaisia joulukalentereita teillä on lapsille? 

tiistai 22. marraskuuta 2016

Minä ja musiikki + kirje teini-ikäiselle itselleni

Minä olen huono kirjoittamaan ennakkoon päättämistäni asioista. Blogin luonnoslistasta ei totisesti aiheita puutu, mutta istuessani koneelle kirjoitusvimman vallassa saan hyvin harvoin luonnoksista luotua mitään julkaisukelpoista. Yleensä halu kirjoittaa iskee spontaanisti juuri silloin, kun aika on huonoin mahdollinen. Jos ajatuksesta ja fiiliksestä ei saa pidettyä kiinni, niin hyvä tekstiaihio on yleensä iäksi mennyttä.

Tällä kertaa tarve kirjoittaa syntyi sekin kesken kaiken muun. Oli ajatuksena ommella joululahjoja, kunnes Spotify tarjoili Viikon suositukset- listasta palan menneisyyttä. Tempauduin muistoissani 2000- luvun alkuun, kun jo aloittelin omaa itsenäistä elämääni. Silloin tapahtui mun ensimmäinen, julkinen hullaantuminen raskaamman musiikin bändiin. Kyseessä oli suomalainen Lullacry. Tavasin lyriikoita, kuuntelin kaiken mitä käsiini sain kyseiseltä kokoonpanolta ja jopa tilasin itelleni bändipaidan! Siinä luki metallimusiikille sopivaan dramaattiseen tyyliin: Be my god. Nykyminääni Lullacry ei enään uppoa kuin veitsi kuumaan voihin mutta mun musiikkimakuni kehittymiselle nykyisekseen sillä oli iso merkitys.

Olen pitkään jo pyöritellyt mielessäni tekstiä musiikista. Lähinnä siitä, mitä se mulle merkitsee ja mikä musiikkilaji on mulle tärkein ja miksi. Aihe tuskin on kovin omaperäinen. En tiedä kovinkaan montaa ihmistä jolle musiikki ei olisi tärkeä juttu elämässä. Taiteenlajeista se on varmasti se, joka eniten kansaa puhuttelee.

Mulle käy kaikenlainen musiikki. Innostun ja ihastun suomi-iskelmästä, kevyestä popista, räpistä ja hiphopista, trancesta, dancesta, rockista, klassisesta sekä (ja erityisesti) mun omasta ultimatemusiikkityylistäni hevistä. Pidän määritelmät tarkoituksella löyhinä - en ole nähnyt itselleni tarpeelliseksi jakaa musiikkityylejä tiukkoihin alagenreihin, ja putoankin kelkasta heti ensimetreillä, kun Metallimies pääsee vauhtiin genrehifistelyssään. Wikipedia tarjoilee metallimusiikista tällaisen tietopaketin. 




Olen aina kokenut erilaisuutta suhteessa muihin. Lapsuudessa ja erityisesti nuoruudessa pyrinkin kompensoimaan tätä tunnetta sillä, että pyrin olemaan ulospäin samanlainen kuin muut. Pukeuduin kuin muut, pyrin käyttäytymään kuin muut ja tietysti myös kuuntelin sitä musiikkia kuin muutkin. Eipä siinä, Backstreet Boys kyllä liikutti teinitytön sydäntä ja Nick Carterin kuvat täyttivät huoneeni seiniä, mutta muistan miten ne Jyrkissä soitetut metallibiisit saivat mut jo silloin pysähtymään ja kuuntelemaan. Korn ja Limp bizkit olivat silloin mun lemppareita ja yläasteikäisenä sainkin Tallinan tuliaisina mun mummulta ja papalta omasta toiveestani Kornin Follow the leader- lätyn.

Äiti ei tykännyt mun hevistelystä yhtään ja ymmärrän stereotypian näkökulmasta hyvin miksi. Metallimusiikki on huonossa maineessa. Se yhdistetään väkivaltaisuuksiin ja satanismiin, joskin täysin syyttä. Pikaisesti hakukoneilin enkä löytänyt yhtään kotimaista uutista väkivaltaisuuksista liittyen metallimusiikkiin, kun taas positiivista uutisointia liittyy metallimusiikkiin paljonkin. On tutkittu, että metallimusiikin kuuntelu auttaa käsittelemään vaikeita tunteita, saattaa olla merkki älykkyydestä ja voi tehdä onnelliseksi. Mitään todistettua faktaa en löytänyt englanniksikaan siitä, että metallimusiikki yllyttäisi väkivaltaisuuksiin. Kotimainen Tuska- festivaali, joka on siis täysin metallimusiikille omistettu tapahtuma, on festareista vähiten väkivaltaisin.

Teini-ikäinen on valtavassa myllerryksessä fyysisesti ja henkisesti. Silloin on yhtäaikaa lapsi ja aikuinen. Se, jos mikä pistää pään sekaisin. Tunteiden patoaminen sisään tai jonkin sellaisen kieltäminen minkä tuntee oikeaksi on väärin. Minulle oiva konsti purkaa sisältäni mustaa olisi varmasti ollut metallimusiikin suurkuluttaminen. Sosiaalisesta paineesta en sitä kuitenkaan uskaltanut avoimesti tehdä, joka on sääli. Hevimusiikin fanittajat olisivat voineet olla mulle se vertaisryhmä, josta olisin saanut yhteenkuuluvuuden tunteen. Sellainen on nuorelle tärkeää.

Minulle raskas musiikki, synkät ja väkivaltaisetkin lyriikat ja tietynlainen alkukantaisuus tuo hyvän mielen. Se höllentää mun sisälläni olevia solmuja paremmin kuin mikään muu musiikkityyli. Kevyelle popille on paikkansa mutta itse en siitä sen ihmeemmin sävyjä löydä. Pidän musiikista niin paljon, että pelkkä kuunteleminen ei mulle enää riitä, haluan siltä enemmän.

Suurimman osan elämästäni olen kuunnellut jotain aivan muuta musiikkia. Hevi on silti kulkenut aina mukana. Useimmiten se on tullut esiin niinä hetkinä, kun on ollut synkintä. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että se on siis ollut mulle ainoa musiikkityyli, joka on todella pahaan oloon auttanut. Kaikeksi onneksi onnistuin pariutumaan sellaisen ihmisen kanssa, jolle metallimusiikki on se ainoa oikea genre ja hänen rinnallaan olen uskaltanut itsekin "tulla kaapista ulos".




Minä tunnen itseni voimakkaaksi, vähiten vääräksi ja vialliseksi silloin kun kuuntelen raskasta musiikkia. Se on minulle kanava käsitellä tunteitani, purkaa aggressioita ja keskittyä nykyhetkeen. Silloin yhteys itseen on auki eikä siihen ole pystynyt minkään muunlainen musiikki. Jos saisin sanoa teini-ikäiselle itselleni jotain, sanoisin:  

"Sonja hei, älä tee itsellesi pahaa. Sun ei tarvitsekaan olla samanlainen kuin muut. Jos sulle tulee parempi mieli raskaasta musiikista kuin popista, voit ihan hyvin kuunnella sitä. Tarkoitus on selvitä teinivuosista hengissä ja järjissäsi, sitten helpottaa taas vähän. Käytä kaikki konstit, että elämä ajatustesi kanssa olisi helpompaa. Marilyn Manson on tosi jees, tykkäät siitä vielä aikuisenakin.

PS. Kokeilepa kuunnella sitä Slipknotia mistä pojat riparilla intoili, on muuten kova."


Mikä on sun omin musiikkityyli ja miksi? Mitä musiikki sulle merkitsee?

tiistai 15. marraskuuta 2016

Tyyliä talveen Ellokselta

Lasten talvikamppeet ovat usein hankittuna ja valmiina pakkasmenoon vielä kun ruoho vihertää. Tänä vuonna se tosin vihersi vielä pakkasten jo tultua :D Itse kuitenkin kuljen yhäkin vuorettomissa lyhytvartisissa bikersaappaissa. Takkina mulla on viime talvena alesta paniikkiostettu Onlyn tummansininen toppis, jossa näytän kamalan paksulta. Toinen toppatakki on Ahkkan untuvatakki, joka on kovillakin pakkasilla melko kuuma. 

Samoin asustepuoli on itselle vielä akryyli-osastoa. Olen lapsille neulepuikot kuumana kilistellyt lakkeja ja huiveja luonnonmateriaaleja sisältävistä langoista vanhojen tekokuituisten tilalle ja kohta on viimeiselläkin murusellä äidin neulomat päälle laitettaviksi.

Elloksella on vielä viisi päivää Winter Styles- kampanja, jossa saa  -20% alennusta valikoiduista tuotteista. Alennus koskee myös tuotemerkkejä mutta kuitenkin sellaisia, joissa on merkintä 'kampanjahinta'. Alennus on voimassa niin kauan kuin tuotteita riittää, kuitenkin vain 20.11.2016 asti. 

Siispä haaveshoppailin (kiitos verottajan ja oman huolimattomuuteni, jouduin maksajan osaan tänäkin vuonna) ja tein kollaasin, jonka voisin kotiuttaa milloin vain. Huivissa ja pipossa on ihana vaaleanpunaisen sävy ja tuollaiset kengät mulla on hakusellaan, näissä ei valitettavasti koot riittäneet mun naiselliseen nelikolmoseen ;) Jos tiedät mistä saisi vastaavat alle satasella, vinkkaathan?



Toppatakki | Lämminvuoriset Nashville-kengät | Pipo kashmiria | Kaulaliina kashmiria |




Kuinka moni muu tunnustaa haaveshoppailevansa? Eli kerää ostoskoriin tavaraa, kauhistuu loppusummasta ja sulkee selaimen?? :D

* postaus sisältää mainoslinkkejä

maanantai 14. marraskuuta 2016

Häämuoti 2017- digijulkaisu

Blogilla on pienimuotoinen yhteistyö meneillään Häät.fi:n kanssa. Oletkin ehkä huomannut blogin oikeaan sivupalkkiin ilmestyneen Häät.fi- bannerin. Sivusto on kattava häitään järjestävän tietopaketti ja nettisivuston ohella samaan pakettiin kuuluu Häät- lehti perinteisenä paperiversiona ja digijulkaisuina.

Nyt uutta on digijulkaisu Häämuoti 2017, johon on koottu suomalaisia morsiuspukuliikkeitä ja suomalaisten suunnittelijoiden luomuksia. Julkaisussa on pukujen lisäksi koruja, kenkiä ja muita asusteita eikä sulhasiakaan ole unohdettu. Minulta pyydettiin pientä arviota tästä häämuodin digijulkaisusta. 

Vähän vanhanaikaisena tyyppinä en vielä ole aivan lämmennyt digijulkaisuille. Ovathan ne tosi käteviä ja säästävät luontoakin mutta jotain taikaa on siinä paperisessa versiossakin, tottumus ehkäpä. Digijulkaisut ovat perinteistä paperimuotoista painosta huokempia hinnaltaankin ja tämä häämuodin herkkuotos on ihan ilmainen! Linkin digilehteen löydät lopusta.

Ennen kuin mennään siihen mitä tykkäsin Häämuoti 2017- digilehdestä niin käypä äänestämässä suosikkisi vuoden 2017 kauneimmaksi hääpuvuksi. Sieltä voit voittaa helpotusta hääbudjettiin eli 300 euron lahjakortin Artist Exchange -palveluun, josta voit hankkia häihisi esiintyjän Suomen laajimmasta valikoimasta! Jos ei omia häitä ole luvassa niin voit tietysti lahjoittaa esiintyjän meidän häihin, jos onni potkaisee ;)


Pidän Häät- lehden asettelusta ja tyylistä eikä siis ollut yllätys että kaikessa yksinkertaisuudessaan digiversiokin oli silmälle miellyttävä. Pidin siitä, että julkaisussa oli lyhykäinen opas hääpuvun ostajalle. Vinkit olivat yksinkertaisia mutta kuten simppelit asiat yleensä - toimivia. 

Tekstiä julkaisussa on perinteiseen lehteen verrattuna vähän, kuvia taas enemmän. Pidin siitä, että suomalaisia morsiuspukuliikkeitä oli esitelty ja kerrottu vähän tarkemmin mitä pukuja kyseenomaiset liikkeet jälleenmyyvät. Otanta ei kuitenkaan ollut kovin kattava, sillä niinkin suuri tekijä morsispukumarkkinoilla kuin Zazabella puuttui kokonaan ja Pohjoisen Suomen liiketarjontaa ei lehdestä löytynyt laisinkaan. Ymmärrän syynkin - jutut ovat tietysti maksettuja mainoksia.

Kotiinpäin täytyy aina vetää kun on mahdollista ja siksipä suosittelenkin tutustumaan Taidokasta kotimaista luomisvoimaa- juttuun, jossa kaksi suomalaista taitajaa Aurora Raiskinen ja Sanni Lehtinen on nostettu esiin. Toinen lemppari oli Herkullista skandinaavista juhlapukudesignia-juttu, missä on avattu tanskalaisen Lilly- merkin tarinaa.

Miinukset: Häämuodin digijulkaisu jäi itselleni vähän laimeaksi kokemukseksi. Kaupallisuus paistoi läpi liiaksi ja informatiivisuus kärsi siitä. Olisin kaivannut enemmän luettavaa. 

Plussat: Erot eri merkkien tyyleissä erottui hauskasti tällaisesta koonti- julkaisusta. Olin ilahtunut, että tunnistin usean merkin puvut lukematta kuvatekstiä! Digijulkaisu mahdollistaa linkit kuvateksteissä, joka on laiskalle nykyihmiselle ihan parasta. Nyt ei tarvitse tehdä hakukonehakua erikseen vaan suoraan klikkaamalla pääsee perille. 

Kaikenkaikkiaan positiivinen juttu ja mukava lisä maksullisten digien sekä paperipainosten lisäksi. Mainitsemani miinukset johtunevat siitä, että kuluttajalle ilmainen julkaisu ei silti ole ilmainen julkaisun tekijälle ja kuluja katetaan mainostuotoilla. Niinsanottu varsinainen sisältö on onneksi saatavilla pientä korvausta vastaan, sillä Häät- lehden kaikkia digijulkaisuja pääset lukemaan tästä ja onpa siellä seassa muutama vanhempikin ilmainen julkaisu. Suora linkki uuden vuoden häämuotiin on tässä.

maanantai 31. lokakuuta 2016

Viisi vinkkiä DIY- joulukoristeisiin

Nyt kun Halloween on saatu alta pois niin voidaankin jo alkaa virittäytymään jouluun, eikös vaan? Meillä ei tänä vuonna ollut yhtäkään Halloween- koristetta eikä leipomusta mutta joulukoristeita ja joulufiilistelyä tulee tietysti olemaan sitäkin enemmän. Jo monien viikkojen ajan olen antanut jouluisten suunnitelmien raksuttaa päässäni ja pikkuisen olen Pinterestiäkin jo selaillut. Tänäkin vuonna aion ottaa tästä vuoden parhaasta ajasta kaiken irti.

Diy- taitoja tänä jouluna kysytäänkin erityisen paljon. Koska minä en työhön kykene mutta en varsinaisesti ole sairauspäivärahatavalla työkyvytön, niin putoan ikävään koloon jota kutsutaan persaukisuudeksi. Menot ovat tietysti entisenlaiset ja sehän tarkoittaa aika herkästi miinusmerkkistä lopputulosta.

Yritän suhtautua tähän kuten mihin tahansa vastoinkäymiseen elämässä: vittuuntuneena koitan nostaa leukaa pystyyn ja tehdä sillä vähällä mitä käytettävissä on, parasta mahdollista. Challenge accepted siis! Mukavampi on myös uudelleennimetä köyhäilyjoulu DIY- jouluksi :D 

Kokosinkin muutaman omaa silmää miellyttävän edukkaan koristeluvinkin teille, jos vaikka joku muukin näitä tarvitsisi. Tyylistä tinkimättä tietysti - kaikki nämä kokoamani vinkit sopivat vallan mainiosti skandinaaviseen tyyliin sisustettuun kotiin.










Käpykranssin löysin I Heart Naptime- blogista. Voisin hyvin kuvitella tekeväni tällaisen itse vaikka kävyistä, jotka kloritilla vaalensin viime syksynä Rauharentolan ohjeella. Tarkkasilmäiset bongaavat nuo kävyt tästäkin postauksesta ja monesta muusta tätä ennen - niistä on tullut mun lemppari"asusteet" kuviin käytettäväksi :) Tällainen kranssi olisi sopivan simppeli sekä ulkomuotonsa että tekoprosessinsa vuoksi vaikka vähän isompien lasten kanssa tehtäväksi. Tällainen olisi ihana antaa lahjaksikin ihmiselle, jolla on jo kaikkea.


Tämän idean löysin Tidningenlantliv- sivustolta. Sopisi meille koristeeksi ja esimerkiksi joulupöytään. Yksinkertaisen kaunis asetelma myöskin lahjaksi - sellofaaniin käärittynä ja jollain kauniilla nauhalla kiinni käärittynä (omassa mielikuvassa on raitaista baker's twinea) ja nauhassa kiinni taikataikinasta tehty simppeli valkoinen koriste tai karkkikeppi. I love it!



Tähtikuviot jakavat mielipiteet sisustajien parissa kahtia - toiset eivät voi sietää ja toiset keräävät kaikkea tähtitavaraa. Minä en kuulu kumpaankaan ryhmään vaikka meillä kaksi tähtimattoa lattiassa onkin. Tähti on kuviona kaunis, tässä koristeessa harmaantunut puu vielä kauniimpaa ja sirot pienet valot koristamassa sitä luovat täydellisen simppelin joulukoristeen. Voisin kuvitella laittavani tällaisen meidän portaikkoon, jossa on seinässä kätevä lippa johon voi kerätä just tämmöistä kivaa pientä koristetta ;) Materiaalit tämän toteuttamiseen eivät myöskään olisi kalliit. Miksei tällaisen voisi naulata (tai kiinnittää rautalangalla!) kohtalaisen suorista metsästä löydetyistä kepeistäkin. Tämä idea on Pioneer Settler- sivustolta.



Paperikoristeet ovat kauniita, yleensä helppoja toteuttaa (lastenkin kanssa), halpoja ja saatavilla monissa eri väreissä. Tämän idean nappasin Curbly- sivustolta. Linkin takaa löydät ohjeenkin mutta itse toteuttaisin tämän ilman noita metallisia niittejä, ihan vain liiman ja rei'ittimen voimin. Meillä ei kattoon saa ripusteltua oikein mitään kattomateriaalin vuoksi (sitä kammottavaa röpelökattoa, yäk) mutta meidän portaikkoonsiihen saa kaikkea tällaista laitettua kivasti esille. Usein siinä on roikkunut pompomeja ja viime jouluna siinä killui hamahelmi- hiutaleita. Ehkä tänä jouluna tällaisia vuorostaan! 


Origami- timanttien ohje on Designoform- sivustolta. Kuva How About Orange- blogista. Söpöjä graafisia kuvioita moderniin joulukuuseen tai vaikka huonekasviin ripustettavaksi. Pahoin pelkään ettei mun sorminäppäryyteni tahi hermoni näiden kokoamiseen riitä mutta mikään mahti maailmassa ei estä mua yrittämästä silti. Raportoin sitten montako uutta kirosanaa lapset oppivat, kun näiden tekoa todistivat :D

Nyt kaikki muutkin pikkurahan joulustelijat vinkatkaapa kommenttiboksiin parhaat niksinne miten joulun voi toteuttaa törsäilemättä? Aiotko kokeilla jotain näitä postauksen koristeluja?

Loppuun vielä meidän karhukoplan tonttulakit, josta jouluompelusten sarja alkaakin. Tiptap, tiptap..



Jos teiltä vielä hiippalakit puuttuu, niin laita mulle sähköpostia dobermami (at) gmail.com tai klikkaa itsesi blogin Facebook-sivuille ja laita sitä kautta viestiä. Jos mustavalkoinen maailma viehättää, niin kangasvaihtoehtoja näet alla. Lisäksi yksiväristä punaista, harmaata, mustaa tai raitaisia on mahdollista tehdä, kuuntelen toiveita :) Peruslakki tiu'ulla 10€, rusettilisä +2€, hinnat sisältävät postikulut.


 

tiistai 25. lokakuuta 2016

Yksinäinen äiti

Minulla ei ole kovin montaa ystävää tai läheistä kaveria. En varmaankaan ole erityisen sosiaalinen ihminen. Viihdyn itsekseni ja oman perheeni kesken hyvin. En juokse tapahtumissa enkä viihdy väkijoukoissa. Kuormitun sosiaalisista tilanteista tuttujenkin ihmisten kesken aika paljon, vähänkään itselleni outoja ihmisiä mieluiten vältän. Minä olen luonteeltani herkkä ja ihmisten töksäyttelyt jäävät vaivaamaan minua pitkäksi aikaa. En pidä siitä, että minulle kerrotaan asioita itsestäni - toisten tekemät huomiot minusta usein vaivaannuttavat minua. Ystävystyminen uusien ihmisten kanssa on raskasta ja lähelle päästäminen itselleni tosi vaikeaa.

Harvoin tapaan yhtä ystävää enempää viikossa, usein en sitäkään. Sosiaalinen kanssakäyminen on minulle uuvuttavaa ja haluan voida olla ystävilleni täysillä läsnä. Pidän kalenterini tarkoituksella väljänä. Olen päivät kotona lasteni kanssa, ja sehän se vasta uuvuttavaa onkin vaikka siitä paljon saankin. Yhdellä lapsistani on erityistarpeita ja kaksi muuta ovat vielä pieniä. 

Sosiaalinen media ja muu virtuaalinen kanssakäyminen onkin itselleni tässä elämäntilanteessa ollut kaikista kätevin kanssakäymisen muoto. Haastavaksi itselleni on osoittautunut rajan vetäminen voimia antavan sosiaalisen kontaktin ja energiaasyövän länkyttämisen väliin. Netin äitiryhmistä olen saanut poikkeuksetta negatiivisia kokemuksia ja ne olenkin jättänyt. Nettikommunikointini koskeekin lähinnä jo ennalta tuntemiani ihmisiä. 


Olen lähipiiristäni ainoa, joka on lastensa kanssa kotona siksi ettei kykene "oikeasta" työstä suoriutumaan (enkä tästäkään jobista täysin, käyväthän lapset hoidossa muutamana päivänä viikossa). Syy kotonaolooni/työkyvyttömyyteeni ei kuitenkaan ole oleellinen muutoin kuin siten, että en ole tätä itselleni valinnut. Olisin ennemmin töissä jos voisin, ja minua odottaisi ura alalla, joka on itselleni kiinnostava. Kaikista mieluiten opiskelisin. Se ei tällä hetkellä kuitenkaan ole mahdollista. En siis voi samaistua työssäkäyviin ystäviini, en opiskeleviin ystäviini enkä oikeastaan muutamiin heihinkään, jotka lapsiaan kotona hoitavat. Harrastuspiireissä taas putoaa porukasta pois heti, jos ei ole aktiivisesti toiminnassa mukana.

Olen ikäänkuin vieraantunut kaikesta ja kaikista. Ymmärrän että yhteisen maaperän löytäminen voi olla työssäkäyvän uraohjuksen tai opinnoissaan kaulaa myöten kahlaavan kanssa vähän hukassa, minä kun olen vain kotona. Maailma kutistuu perusasioihin ja -toimintoihin lapsia hoitaessa mutta yhä edelleen mua kiinnostaa samat asiat kuin ennenkin. 

Oman vinksahtaneen päänsisäisen maailmani jakaminen toiselle on vaikeaa, koska en aivan ymmärrä sitä itsekään. Blogia seuranneet tietävät, että omassa jaksamisessani on ollut parantamisen varaa. Minut henkilökohtaisesti tuntevat tietävät vielä enemmän. En varmasti ole ollut positiivisinta seuraa enkä helpointakaan. Silti sama minä siellä alla on.



Aivan vasta tajusin olevani yksinäinen. Takerrun illan hiljaisiin tunteihin, kun miehen kanssa vielä hereillä ollaan. Usein ei edes puhuta mistään erityisestä, toisinaan käydään syvällisiäkin keskusteluja. On vaikeaa lähteä nukkumaan, koska olisi mukava istua toisen aikuisen kanssa vielä hetki pidempään. Aamulla edessä on taas yksinäinen päivä. Metallimies onkin yksi mun harvoista uskotuistani.

En syyllistä ketään enkä toisaalta aio ottaa tästä syytä omille niskoillenikaan.  Halusin kirjoittaa tästä, koska uskon etten ole ainoa. Aikuinenkin voi olla yksinäinen, silloinkin vaikka ympärillä olisi paljon ihmisiä. Jos kuitenkin jää vaille kaipaamaansa kontaktia ja tajuaa jäävänsä toistuvasti syrjään niin tuntuuhan se pahalta. Pystyn samaistumaan tyttäreni läpikäymiin ongelmiin kavereidensa kanssa, vaikka pienten tyttöjen maailma onkin puhtaasti julma.

Oletko sinä joskus ollut yksinäinen tai tuntenut vieraantuneesi ystävistäsi?

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

"Äiti, täällä on sammakon iho!" ja muita luonnon ihmeitä.

Minusta on ihana asua maassa, jossa on neljä toisistaan poikkeavaa vuodenaikaa. Suomen luonto on kertakaikkisen kaunis kaikkina neljänä vuodenaikana. En pystyisi valitsemaan yhtä suosikkia, rakastan kaikissa jotain yhtälailla kuin jokaisessa vuodenajassa on omat miinuksensa. Vuodenaikojen vaihtelun katseleminen on ihanaa ja valokuvausharrastuksen imussa olen huomannut tarkkailevani ympäristöä aivan uudella silmällä - pidän tätä pelkästään hyvänä asiana. 

Luonnossa liikkuminen on aina ollut mulle mieluista puuhaa. Mummulassa maalla rymyttiin serkkujen ja mun parhaan kaverin kanssa pitkin metsiä ympäri vuoden ja teini-iässäkin, kun ei ollut erityisen trendikästä liikkua luonnossa, hakeuduin yksinäni luontoon kun maailma tuntui ahdistavalta. Olen jopa jokusen kerran käynyt metsässä huutamassa pahan olon pois. Se auttaa mutta tuntuu myös vähän typerältä :D















 


Olen myös säälittävä pelkuri. En tiedä itsekään missä vaiheessa mun elämääni aloin pelkäämään ötököitä ihan kauheasti. En tätä pelkoa pysty hallitsemaan eikä auta vaikka toistuvasti kuulen olevani typerä ja ylireagoivani. Ampiaiset, paarmat, perhoset (kyllä!), ja hirvikärpäset ovat listan kärjessä ja laukaisevat ihan hirvittävän paniikin. Niin tyhmää ja tarpeetonta kuin se onkin. 

Hirvikärpäset ovat ikävästi levinneet nyt tänne pohjoisempaankin Suomeen ja ötökkä, joka ei huitaisemalla suostu luovuttamaan on saanut minut välttelemään metsää. Niinpä, joudumme ajoittamaan koko perheen metsäretket talveen, myöhäiseen syksyyn tai varhaiseen kevääseen kun noita lentäviä perkeleitä ei vielä ole tai ne ovat jo paleltuneet.

 










Viime viikonloppuna sitten pakkasimme makkarat, termarikahvit, mustikkapiirakkajälkkärit ja lapset autoon ja hurautettiin luonnosta nauttimaan. Lapset ovat aina ihan intopiukeina näistä retkistä ja se tekee mut vähän surulliseksikin, kun en tyhmiltä peloiltani voi heille useammin näitä nautintoja tarjota. 

Sillä aikaa, kun isimies viritteli tulta minä kävin lasten kanssa ihmettelemässä metsäpolulla. Tytöt juoksivat onnesta soikeana polkua pitkin ja vuoroin nenä maata viistäen tai niskat kenossa ylös tähyten ihmettelivät ympäristöään. Lasten havainnot ympäröivästä maailmasta ovat niin hauskoja! Pikkuveli, metsämiehenä vielä tosi tottumaton, arasteli epätasaista maastoa alkuun tosi paljon ja piti kävellessään kummallista uikutusta :D Aika pian siskojen loittonevat selät saivat pikkumiehen kuitenkin unohtamaan pehmeän alustan ja hän paineli kädet viuhtoen isompiensa perään.

 

 

Meidän retkipaikalla on kaunis lampi, jonka rannassa on tietty superhauskaa lorkkia. Vielä ei nämä kaksi pienintä tahdo uskoa ettei sinne veteen enää ole mitään menemistä. Tytöt saivat viriteltyä hauskan juonellisen leikin käyttäen keppejä ja rannasta löytynyttä lumpeenlehteä. Lumpeenlehden nähdessään Pikkusisko huudahti: "Äiti! Täällä on sammakon iho!" Kyllähän se lumpeenlehti vähän sammakonnahalta näyttää kieltämättä :D

Ruoka maistui vaikka onhan se sellaista sössöttämistä aina ulkona. Ticketin kurapuvut ovatkin tosi näppärät metsäretkillä, kun sinapit ja rinnuksille valuneet mehut saa kotona helposti pyyhittyä rätillä pois :) 

Retkellä ja myöhemmin illalla lauantaiherkkuna lapset saivat maistaa uusia Organix Finger Foods- naksuja. Pääsin tällaiseen kamppikseen mukaan, koska olen Buzzador. Aina silloin tällöin Buzzador tarjoaa jotain kampanjaa ja saan itse päättää haenko mukaan vai en. Tähän halusin hakea. 





"Nämä kätevät suupalat ovat täydellisiä kaikkein pienimmille, jotka ovat juuri alkaneet syödä itse. Organix sormiruoka sopii kaikkiin tilanteisiin − välipalana kotona tai kaupungilla, täydentämään aterioita tai matkaevääksi. Maissinaksut tehdään luonnollisista luomu-ainesosista ilman turhia lisäaineita, jotta ne maistuvat juuri siltä miltä pitääkin."

Minusta tuollainen kuivakaapissa säilytettävä naposteltava, josta ei tuu muuta sotkua kuin helposti pyyhittävät muruset, on ihan loistava. Ja sopii mainiosti varsinaisen sormiruokailuiänkin ohittaneille lapsille. Nämä oli kivan näköisiäkin! Makuja oli kolme: porkkana, maissi ja paprika. Maut eivät olleet mitenkään voimakkaita, varmasti maistuu pienelle makumaailmaa tutustelevallekin lapselle.  Isosiskon lempparimaku oli porkkana, Pikkusisko piti paprikasta. Pikkuveli ei osaa kertoa mutta näytti maistuvan kaikki, kuten maistui kyllä isommillekin.

Jos sua kiinnostaisi Buzzadorin "ura", niin mukaan joukkoon pääset tästä. Liittyminen on ilmaista, samoin kampanjoihin osallistuminen. Olisin kiitollinen, jos lisäisit minut suosittelijaksi. Nimimerkkini on dobermami. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...