tiistai 28. heinäkuuta 2015

Mitä ja miten keventävä minä syö?

En välittäisi puhua dieetistä. Pyrin muuttamaan syömistottumukseni kokonaisvaltaisesti terveellisempään suuntaan. Aktiivisen painonpudotuksen aikana on allekirjoittaneen kuitenkin syytä syynätä aika tarkastikin mitä suuhun lappaa tai mopo lähtee hanskasta. 

Kaipaan vaihtelua enkä jaksa syödä samaa ruokaa kovin montaa kertaa. Koska ruoka-aineet sisältävät eri määriä proteiinia, hiilihydraattia ja rasvaa, joutuu vaivaa näkemään hieman enemmän kun laskee sopivan annoksen kustakin ruoka-aineesta. 

Esimerkiksi 250g perunaa sisältää 
- 0,25g rasvaa,  
- 50g hiilihydraattia ja 
- 5g proteiinia. 
Kaloreita tuossa määrässä perunaa on 218kcal

Mutta 250g makaronia sen sijaan pitää sisällään 
- 4,25g rasvaa, 
- 170g hiilihydraattia ja 
- 32,5g proteiinia. 
Kaloreita tällaisessa jättiannoksessa makaronia on 875kcal

Tosiasia on ettei tuollaista määrää makaronia pystyisi ainakaan meikätyttö vetelemään mutta näin vertauksen vuoksi :) Kokonaiskalorit ovat ratkaisevia tietystikin mutta ei ole aivan sama mitä vaikkapa minun syömääni 2000kcal sisällyttää. Voisinhan toki syödä tuon edestä suklaata mutta ei se nälkää pitäisi eikä antaisi energiaa treenata, saati että keho sitä pystyisi oikeasti hyödyntämään.  

Pakko vielä lisätä että 250g Fazerin sinistä sisältää 
- 82,5g rasvaa, 
- 122,5g hiilihydraattia ja 
- 27,5g proteiinia. 
Kaloreita varttikilossa suklaata on 1362kcal eli yli puolet siitä mitä itse saan nyt dieetin aikana syödä.


En ole totisesti mikään expertti siinä, mitä kaikkea ihmiskeho tarvitsee saati että ymmärtäisin millä perusteella ravintoaineiden suhteet täytyisi määrittää. Tätä ei tule kenenkään pitää absoluuttisena totuutena eikä välttämättä totuutena ollenkaan. Tämä on minun mutu (eli mututuntuma, jos joku ei termiä tunne) ja saamieni ohjeiden mukaan rakennettu ruokavalio. Lähde, josta ohjeet sain, kyllä asiasta ymmärtää ja on onnistunut treenaamaan itsensä oletettavastikin omia oppejaan noudattaen voittoon Classic Body Buildingissä. Pyrin kuitenkin siihen, että antaisin nyt aivan käytännön tason vinkkejä siitä miten esimerkiksi voisi päivän ruoka-annoksensa koota niin, että keho saa kaikkea mitä se tarvitsee riittävästi. Näin rakennettu ruokavalio ei ainakaan itselläni jätä nälkää ja herkkuhimotkin pysyvät kohtuudella kurissa, kun hiilihydraattejakin saa syödä.
Minä lasken ruokani sen mukaan, että 2000kcal jakautuu seuraavalla tavalla:

puolet hiilihydraattia
kolmasosa proteiinia
neljäsosa rasvaa

Kuten todettua, ei ole aivan sama mitä syö. Jos ei tosiaan halua syödä samaa ruokaa joka päivä, on kaikista ruoista laskettava niiden sisältämät ravintoaineet erikseen eikä sama määrä ruokaa pidä sisällään samassa suhteessa protskuja, hiilareita ja rasvaa. Tähän on olemassa ohjelmia, jotka tekevät työn puolestasi mutta niistä ehkäpä myöhemmin lisää. 

Blogia seuranneet tietävät että tuorepuuro on herkkuani. Siitä namusta pidän kiinni myös kevyemmin syödessäni mutta olen vain muokannut käyttämääni ohjetta kevyempään suuntaan. Lounas jäi minulta monesti väliin mutta aineenvaihdunnan pitämiseksi tasaisella tahdilla käynnissä, on sille annettava sulateltavaa 2-4 tunnin välein. Ei poikkeuksia. Välipalalla sitten useimmiten söin aivan liikaa kun nälkä oli jo kova. Nyt välipalan osuus on hillitympi eli sen verran että jaksaa päivälliselle. Päivällisellä syödään monipuolisesti ja iltapala on kevyt. Iltanapostelu oli aiemmin yksi heikkouksistani..


Päivän ruokavalioni saattaa olla vaikkapa seuraavanlainen. Tämä on siis oikeastikin eräänä päivänä syömäni menyy :) Painot ovat ruoan kuivapainoja eli kypsentämättömän ruoan paino.

Aamulla tuorepuuro, jonka tein siis edellisenä iltana tekeytymään jääkaappiin. Tämä on joka aamu samanlainen:

- 2dl eli noin 60g kaurahiutaleita
- 1dl eli 100g rasvatonta maitoa
- 1,5dl eli 170g maustamatonta rasvatonta jugurttia
- 1 keskikokoinen banaani
- puuron kanssa kuppi tai kaksi kahvia

Lounaalla:

- 100g uunissa kypsennettyä lohta
- 2 keitettyä kananmunaa
- 2 palaa Lidlin Real-leipää vastaavaa
- 200g eli puoli lautasellista vihersalaattia (tätä en ota kalorilaskuihin mukaan)

Välipalaksi:

- 250g rahkaa
- 200g mehukeittoa

Päivällisellä:

- 100g 10% naudanjauhelihaa
- 70g riisiä
- 50g salsakastiketta (Santa Marian Chunky Salsa)
- 200g eli puoli lautasellista vihersalaattia (ei lasketa)

Iltapalaksi:

- 250g rahkaa
- 200g mehukeittoa
- 2 palaa Lidlin Real-leipää vastaavaa

Olen sallinut pientä vaihtelua proteiinin, hiilihydraatin ja rasvan suhteissa koska päivän ruokien kokoaminen olisi muuten turhan hankalaa. Kyseessä siis muutaman prosentin heitot, suhteellisen tarkkana siis olen kuitenkin ;) Sikälimikäli tasan 2000kcal ei tule täyteen niin en ala imeskelemään sokeripaloja tai juomaan oliiviöljyä vaan tyydyn vaikkapa 1987kalorin päiväsaaliiseenkin. Tietystikin eri asia jos treenaisin vaikkapa kisoihin mutta en usko niiden ylimääräisten kilojen olevan kotikeventäjällä siitä 00,30g liiasta proteiinista kiinni? :)

Marjoja olen saattanut ropsauttaa tuorepuuroni päälle tai rahkan sekaan enkä ole niitä laskenut. "Ihanteellisissa" olosuhteissa olisin varmastikin neuroottisen tarkka mutta koska yritän turhasta tarkkuudesta (sellaisesta jolla ei pidemmässä juoksussa ole mitään merkitystä) päästä eroon niin olen siedättänyt itseäni ja pyrkinyt näkemään metsän puilta. Kun aiemmin saatoin syödä lähes 4000kcal päivässä, koostuen hiilari- ja rasvahötöstä, niin olisi hullua pilata päivänsä sillä että stressaa laskematta jääneitä paria ruokalusikallista marjoja, kun ne ovat kuitenkin sataprosenttiseksi hyvästä. 

Vettä juon paljon. Pyrin vähintään kaksi-kolme litraa juomaan ruokajuoman lisäksi. Aineenvaihdunta tarvitsee vettä ja imetyskin vie noin 600-700ml vettä päivää kohti. 

Olisiko tilausta, jos kirjoittaisin vaihtoehtoisia päivämenuita lisääkin? :)

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Herkkupäivä ja uusia treenivaatteita


Löytyihän se motivaatio, kun ruokavalio saatiin sille mallille ettei nälkää tarvi nähdä! Paino putoaa ehkä rauhallisempaan tahtiin mutta se on kestettävä. Eihän tässä kiire ole vaikka olenkin hätäisyydestäni tunnettu. Prosessin aikana toivon sekä pudottavani ylilastin pois mutta myös parantavani lihaskuntoa. Kun olen päässyt tavoitepainooni, nostan päivittäiskalorien määrää ylemmäs ja ajatuksena olisi jatkaa treenejä lihasmassan lisäämiseksi ja kestävyyskunnon parantamiseksi. Aika näyttää kuinka tämänhetkiset aikeet toteutuvat. Tuskinpa minusta mitään fitnessbeibeä tulee vaikka mies sitä tuskin pahakseen laittaisikaan :D

Nyt syön noin 2000kcal päivässä, mikä on reilun 500kcal vähemmän kuin energiantarpeeni on. Imetys vie osansa mutta sitä kuinka paljon, tuntuu olevan hankala arvioida. Aika monesta lähteestä olen lukenut sellaista, että kuuden kuukauden imetyksen aikana päivittäiset miinuskalorit olisivat noin 500kcal luokkaa. Sikälimikäli tähän haluaa uskoa, niin tällä hetkellä jäisin siis noin tuhat kaloria miinukselle päivää kohti. Puhtaasti Go fat go (miesten )ruokavaliota noudattamalla miinuskalorit olisivat olleet 1500 mikä on minusta liikaa. Nälkä oli.


Sain siis veljeltäni ohjeet syömiseen, kuinka jakaa päivän kalorit proteiinin, hiilihydraatin ja rasvan kesken. Sen lisäksi sain ohjeet kerran viikossa pidettävään herkkupäivään, jipii! Liikuntaa tulisi olla 3-4 kertaa viikossa. Vielä en ole uskaltautunut salikorttia hankkimaan mutta harkinnassa se on. Minulle kuntosalille meneminen tuntuu kauhean vaikealta mutta näin kolmen lapsen pyöriessä jaloissa on kotona treenaaminen hankalaa. Kotitreeneissä on myös se huono puoli ettei saatavilla ole sitä välineistöä juurikaan ja vastukset loppuvat aika pian kesken. Toistaiseksi treenaan oman kehon vastuksella ja aivan kunnolla kipeäksi saan itseni silläkin tavoin :D Aloitan hissukseen ja lisään vastuksia tosi rauhalliseen tahtiin, koska lihaskuntoni on päässyt rapistumaan tosi huonoon kuntoon enkä halua rikkoa paikkoja liiallisella revittelyllä.

Treenien lisäksi sain suosituksen ottaa tavaksi tehdä aamulla aerobinen treeni matalalla sykkeellä. Nyt, kun Metallimiehen kesäloma jatkuikin pakkolomalla niin mahdollisuus aamuaerobisiin on. Olenkin hyödyntänyt tätä mahdollisuutta ja vaikka ensin ajattelin etten mitenkään pysty tekemään mitään ennen aamupalaa, pelkän kahvikupin voimalla mutta hyvinhän se on onnistunut. Sen sijaan hankalampaa on pysytellä oikealla sykealueella! Teen yleensä kaiken täysillä ja himmailu tuntuu vaikealta. Tuntuu pöljältä tallustella hissuksiin mutta vauhtia varmasti saa kasvattaa kun kuntokin kasvaa. Olen mietiskellyt sisätiloihin sopivaa tapaa tehdä aamuaerobinen niille päiville kun sataa kuin saavista kaatamalla ja tietysti sitäkin silmälläpitäen, että jossain vaiheessa jään lasten kanssa taas päiviksi nelistään. Olisiko teillä lukijoilla antaa ideoita aamuaerobisesta jonka voisi kotioloissa tehdä sykealueella 90-120bpm?


Ensimmäinen herkkupäivä meillä oli lauantaina. Säännöt oli siinäkin ja sopivien namien löytäminen osoittautui luultua vaikeammaksi! Meidän ruokatottumukset ovat rasvaiset ja lihaiset ja niinpä seuraavien sääntöjen mukaan oliki yllättävän hankala keksiä syötävää:

- 3000-4000kcal pitää syödä
- kaikessa mitä syö täytyy olla alle 10g rasvaa
- vain nopeita hiilihydraatteja
- ei mitään huonostisulavaa eli ei lihaa




Äkkiseltään homma tuntuu helpolta - senkun mättää menemään. Eipäs olekaan, ainakaan meille ei ollut! Ensimmäinen ongelma oli ruoka. Mitä ihmettä me syödään kun lihaa ei saa käyttää?? Aivan tosissaan täytyi miettiä, mutta asia ratkesi niin, että lounaaksi syötiin riisipuuroa mansikkahillolla. Tehdään riisipuuroa monestikin ruoaksi mutta useimmiten syön sen itse voisilmän kanssa.. Päivälliseksi tehtiin itse pizzaa. Täytteet tuottivat hitusen päänvaivaa mutta loppujen lopuksi pizzan päällä oli tomaattikastike, mozzarellaa, aurinkokuivattua tomaattia ja tavallista tomaattia sekä reilusti juustoraastetta. Juustoista löytyi kaikista superkevyet versiot ja silti yhdestä pitsasta kertyi tuhannen kalorin paukku, koska kevytkin juusto on niin tiukkaa tavaraa.
Minä olen suklaan suuuuurensuuri ystävä ja se, etten voinut syödä sitä herkkupäivänä oli tosi sääli. Yritin tuskaisesti etsiä porsaanreikää mutta sellaista suklaata ei kertakaikkiaan ole missä olisi alle 10g rasvaa. Haettiin irtokarkkeja ihan järjetön säkki, joita jäikin mutta ne tuuppasin eilen kaverin matkaan pois kaapista houkuttelemasta. Jäätelöäkin syötiin kinuskikastikkeella ja Pullavaa. Niistäkin loput tuputettiin eilen kylässä käyneelle kaveripariskunnalle :D Popparit poksuteltiin illalla leffanaposteltavaksi ja limsaakin juotiin. Loppuviimein kalorit saatiin aika helpostikin haalittua kasaan ja opittiin taas meidän vanhoista ruokailutottumuksista lisää. Ollaan nimittäin aiemmin saatettu lauantaisin kiskaista aivan helposti enemmänkin kuin tuon neljä tonnia ja paljon rasvaisempaa tavaraa! Hyhhyh.



Puntarilla en nyt ole käynyt mutta lauantaiaamuna se näytti yhtä miinuskiloa parin viikon takaisesta lähtötilanteesta. Toivon, että tulen näkemään edistystä viikottain sillä se motivoi minua jatkamaan. Vaikka tässä ei vielä ihmeitä ole tapahtunut elopainon vähenemisessä mutta psyykkinen muutos ja vireystilan muutos on ollut suuri. Suhtaudun jo nyt itseeni eri tavalla eikä ylipaino ahdista niin paljon kun tiedän sen olevan työn alla. Oikealla tavalla rakennettu ruokavalio täyttää vatsan, antaa riittävästi energiaa päivän touhuihin ja liikuntaan mutta siinä ei ole turhaa höttöä, jota keho ei pysty hyödyntämään. Unentarve on vähentynyt paljon vaikka yöherätyksiä onkin aivan yhtälailla kuten tähänkin asti. Lasten kanssa jaksaa enemmän eikä pinna ole niin kireällä. Hiilarihöttö ei enää turvota ja olo tuntuu kevyemmältä vaikkei vielä kiloa enempää olekaan. Säännöllinen liikunta saa endorfiinit liikkeelle ja kipeät lihakset suun hymyyn - treeni on mennyt perille.

Herkimmille tiedoksi: Alhaalla on kuvia osastolta "the whole truth and nothing but the truth" ja elävä esimerkki siitä, miltä suomalainen vaalea nainen näyttää sellaisen kesän lopulla, kun sataa, sataa ja aina vain sataa. Nimim. ei ole Maybellineä kiittäminen enkä osaa photoshopata :D



Ommellakin olen ehtinyt. Yhtenä iltana levitin Löytö-Palasta ostamani trikoon lattialle ja läsäytin treenitrikoot malliksi päälle. Saksin menemään ja vaikka epähuomiossa teinkin ensin housuihin kaksi persettä, niin soveltamisella siitäkin selvittiin :D Tykkään High Waist- mallisista housuista ja sellaiset tein näistäkin. Pöksyissä on tuollainen leikkaus, joka koittaa jäljitellä kaupasta ostettuja trikoita mutta se vaatii vielä vähän viilausta. Aivan taatusti teen näitä lisääkin! Hintaa housuille tuli noin kymmenen euroa ja sain riittävän pitkät lahkeetkin :)


Riittävän napakoita urheiluliivejä minulla on tasan yhdet. Koska pesen urheiluvaatteet neljässäkympissä ja käytännössä kaiken muun kuumemmassa, niin ne yhdet ovat sitten aina pesua odottamassa enkä halua liian vähän tukevat liivit päällä lähtä lenkille. Naiset ymmärtävät miksi. Henkkamaukan liivit ovat hyviä ja halpoja mutta en yksien liivien vuoksi viitsi ajaa Kokkolaan, missä lähin liike olisi tai vastaavasti maksaa postitusmaksua tilaamalla verkkokaupasta. (Tosin nyt näytti olevan postikuluttomuus, hmm..) Niinpä otin mallia niistä hyvistä ja tein itse! Aivan yhtä tukevat nämä eivät ole mutta kyllä nämä päällä viitsii jo lenkille lähteä. Toppi on kantattu mustalla palalaari-lycralla, jota on myös housujen kaksinkerroin taitettavassa vyötärökaitaleessa.


Vaatteissa olevia leikkauksia olisi voinut korostaa tikkauksin mutta nyt oli tärkeämpää saada nopeasti valmista :) Olisi sittenkin pitänyt sieltä Eurokankaan palalaarista sukeltaa pari lycrapalaa kotiinviemisiksi.

Tavoitepainoon matkaa 16kg.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Motivaatiota vai ei?

 Ei suju tämä dieetti ei. Toista viikkoa mennään ja tök-tök-tökkii ja pahasti. Kokoajan tekee mieli syödä ja herkuista kieltäytyminen tuntuu aivan mahdottomalta. Välipala ja varsinkin iltapala on niin tynkä, että tekee mieli itkeä.

Liikuntaa haluaisin harrastaa paljonkin mutta sen sisällyttäminen arkeen sujuvasti tuntuu uskomattoman työläältä. Näitä hetkiä, kun imetys kaikessa ihanuudessaan konkretisoituu tosi sitovaksi. Täytyy miettiä koskas se vauva viimeksi söi. Ehtiikö tässä lenkille? Voiko koko katraan jättää Metallimiehen kanssa kotiin, jos vaikka täytyy alkaa tekemään ruokaa ja maahiset pistää ranttaliksi. Lenkkeilyn tahdistaminen rytmittömän vauvan päiväuniin on myöskin vähintäänkin mielenkiintoista. Vaunujen kanssa lenkkeily ei ole niin vapaata kuin yksin. Vauhdissakin on merkittävä ero. Lenkkimukavuudesta nyt puhumattakaan, kun vähintään toinen käsi on oltava vaunuissa kiinni kokoajan. Jos siis sattuisi niin että meidän kiljukaula ylipäätään nukkuisi koko lenkin ajan.

Polvi vihoittelee. Tottakai, kun olen aloittanut liikunnan vuoden tauon jälkeen. Siihen ei auttaisi muu kuin lepo ja lepo tarkoittaa aikaa ruokaa ja mielihaluja miettien. Miksi kaikki Facebook- kaverit leipoo just nyt kaikkea ihanaa? Herkullisia uusia reseptejä putkahtelee ja minä se vaan vetelen rahkaa naamariin.


Viime yönä sitten repsahdin. Heräsin syöttämään Pikkuveljen ja joku pirullinen voima ajoi minut alakertaan ja pakastimelle. Hyvää oli jäätelö ja morkkis mukava herätessä. 

Tiedättekö, kun sanotaan ettei laihduttaessa saa käydä kuin kerran viikossa puntarilla? Minäkin tiedän mutta silti olen käynyt joka aamu enkä ole tyytyväinen. En siihen että käyn enkä totisesti lukemaan. Kerroinkin jo, että oltiin reissun päällä viikonloppuna. Siellä söin kaksi kertaa ulkona (pizzaa ja pizzaa) ja kolme kertaa sellaista kakkua, jossa oli nopeasti arvioiden neljä miljoonaa kaloria per pala. Ateriavälit venyivät parhaillaan kuuteen tuntiin. Silti maanantaiaamuna kirosin, kun lähteneet nesteet olivat tulleet takaisin.

Tänään koitin löytää syyllistä dieetistä, aineevaihdunnasta ja ja tekijästä x. Olen kirjoittanut kolme eri vedosta tästä postauksesta päätyen kokoajan rehellisempään. Tästä voitte lukea aitoa suomalaista vitutusta ja turhautumaa. Mikäpä se enemmän ylpeää ihmistä ärsyttäisi kun oma saamattomuus, allit ja vatsalöllö.


Minulla on vaikea suhde kroppaani. En tykkää siitä, lyhyesti sanottuna. Se on liian pitkä ja suurimman osan ajasta liian painava tai mössöinen eli siitä puuttuu lihasvoimaa ja jäntevyyttä. Ainoa liikunnallinen harrastukseni aikuisiällä on ollut juokseminen, joka sekin tuuriluontoisesti. Näköjään ikä on tuonut tullessaan kiinnostuksen omasta kehostaan huolehtimiseen. Varmastikin siksi, että nyt on nähtävissä merkkejä ettei se tällä ylläpidolla tule palvelemaan riittävän pitkään.

Tiesittekö, että minulla on velipuoli? Se on semmoinen sälli, joka ymmärtää että jos syö liikaa niin lihoo. Kehonrakentaja. Näin on sisarukset erilaisia, minä olen jojonnut 60-100 kilon välillä viimeiset kymmenen vuotta enkä koskaan ole ollut hyvässä fyysisessä kunnossa. Välillä välttävässä mutten koskaan hyvässä. Jos joskus kuulee sanottavan että jollakulla on hyvät perintötekijät niin nyt. Minä sanon: minulla on hyvät perintötekijät, ainakin noin fyysisessä mielessä ajateltuna. Pitkiä ja hoikkia geenejä sekä verrattain nopsalla tahdilla toimiva aineenvaihdunta. Henkisiä hyviä ominaisuuksia on sinni ja periksiantamattomuus. Nyt niitä tarvittaisiin.

Laitoin viestiä veljelle, että auta nyt saakeli. Huomenna soitetaan ja pistetään homma ja ämmä kuntoon. Suuri on voima sillä, että saa apua kun sitä pyytää vaikka varmasti velikin ajatteli että ei helvata, mitähän tuli luvattua. Minua on aina ärsyttänyt aivan kauheasti ne "no excuses"- jutut ja muu fitness- löpinä. Varmastikin siksi, että niistä syyllistyy. Tekosyitä kyllä on piisannut ja piisaa jatkossakin, toivottavasti ne itse sitten tunnistaa tekosyiksi ja sysää syrjään. 

Tavoitepainoon matkaa 17kg.


maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kesälomareissu

Me ei suunniteltu mitään suurensuuria kesälomareissuja. Pikkuveli ei viihdy autossa yhtään eikä säästele äänihuuliaan kertoessaan siitä. Useimmiten huuto alkaa jo siinä vaiheessa, kun pojan laittaa kaukaloon. Tehtiin viime kesänäkin vain yksi kesälomareissu ja se suuntautui Ouluun, kerroin siitä täällä. Silloin touhuttiin vaikka mitä ja oltiin reissun päällä kaksi yötä mutta nyt kutistettiin sekä reissun pituutta että aktiviteettien määrää. 

Yövyttiin Metallimiehen siskon ja hänen avopuolisonsa kerrostalokaksiossa, jossa tunnelma oli vähintäänkin tiivis ;) Oli selvää, että haluttiin vierailla Metallimiehen tädin luona ja viedä lapset HopLoppiin rymyämään. Minä tietystikin halusin kirppiksille ja Eurokankaaseen :D Koska Metallimies ei ole erityisen innokas shoppailija, hän jäi lasten kanssa päämajaan siksi aikaa, että pääsin kälyni kanssa sekä perjantaina että lauantaina kaksin kirppiksille ja kaupoille. Ihana mies <3 Muuta ohjelmaa ei suunniteltu, jotta jäisi aikaa vapaaseen oleiluunkin.



Lapsilla oli tietysti aivan superhauskaa HopLopissa. Onneksi meidän ehtoisa emäntämme lähti mukaan niin Pikkusisko sai reuhata kummitätinsä kanssa kun Isosisko retuutti Metallimiestä mukanaan. Minä parkkeerasin vauvan kanssa mukavaan sohvannurkkaan ja pieni mies nukahtikin syliini melkolailla samantien. Siitä aina välillä saattoi vilauksen tytöistäkin nähdä ja voi niitä riemunaamoja :) 

 


Minä tein kirppiksiltä hyviä löytöjä, kaikille jotain. Tai no, itselleni en löytänyt mitään mutta se, että pääsin kiertelemään oli minulle tärkeämpää. Otin kuvat löydöistä mutta kuvaamatta jätin IKEAn sinisen liukuesteen, joka tulee tarpeeseen kun Pikkusisko käy suihkussa. Itselleni mieluisin näistä löydöistä on Arska-boksi, jonka ostin Metallimiehelle seitsemän euron hintaan. Hän on hc-fani ja oli löydöstä enemmän kuin mielissään. Eurokankaasta ja Kodin1:stä tein ostoksia myös mutta puhutaan niistä sitten lisää, kun on jotain puhuttavaa :)

Pikkuveli sai kahdet farkut, Popin bodyn, kevyesti topatun Lindexin farkkutakin ja läjän sukkia. Kaikki vaatteet koossa 74cm.

 
Popin body oli jonkun true-popistin pöydästä, jonka anteihin olisin saanut upotettua enemmänkin euroja mutta vakavalla harkinnalla sain karsittua ostokset tähän yhteen bodyyn. Farkut ovat Name it:in ja H&M:n.
 


Farkkutakin erilainen kiinnitystapa kiinnitti huomion enkä voinut söpöä takkia jättää pöytään vaikka sen jo kertaalleen lähdinkin palauttamaan. Tälle tuskin montaa käyttökertaa tulee mutta kolmen euron hinnalla en onneksi konkurssia tee :)

 

 

 Pikkusisko sai vaaleapunaiset reinot, jotka myöskin menevät söpöstely-osioon. Liekö näilläkään hurjan paljon käyttöä? Niiden lisäksi löytyi pipo, jossa on paljetein tehty pääkallo, Popin paita ja Lindexin samettisortsit molemmat kokoa 92cm.


Isosiskolle löysin Raida:n legginssit, H&M:n urheilutopin syksyllä alkavaa tanssia ja koulun liikuntatunteja silmälläpitäen, saman merkin harmaan pitkän topin pitkähihaisten alle ja Lindexin sinisen paljetein koristellun over-size-paidan, jonka tiesin olevan megahitti. 


H&M:n lastenvaatteet ovat minusta kauhean pientä mitoitusta! Meillä on kaikilla lapsilla kyseisen merkin vaatteista aina kokoa isompi käytössä mitä muutoin. Nämä topit ovat kaksoiskokoa 146/152cm.


Raida leggarit 140cm.



Meillä on ollut hieman uupeloa isoimmista vaipoista, sillä kaikista pienimmät S-kokoiset ovat jo suureltaosin jääneet meidän pojanpallerolle pieneksi ja niinpä pienikokoinen siskonsa on joutunut luovuttamaan M-kokoisia vaippojaan veljensä käyttöön. En ole halunnut tehdä itse, sillä käytössäni oleva kaava ei ole paras mahdollinen malliltaan ja on tuntunut vaikealta löytää edullisesti käytettyjä vaippoja. Nämä neljä L-koon FuzziBunzia ja yhden taittoimun ostin 11,5e hintaan.



Vierailu pienempien lasten isotätien luona oli mukava ja Pikkusisko pääsi alun ujostelustaan yli noin viidessä minuutissa, jonka jälkeen tyttö päästeli menemään kuin kotonaan. Tädit eivät olleet nähneet Pikkuveljeä vielä ollenkaan livenä, ainoastaan kuvista. Minulla olisi ollut kirjekuorissa kasa kuviakin heille mutta unohdin ne tietysti kotiin. Onneksi posti kulkee!





Perjantai-iltana kävin ihanan kälyni kanssa kävelyllä, jotta saatiin Pikkuveli nukahtamaan ja oli aivan mahtava ilma! Lämmin ilma ja aurinko paistoi. Käly ja miehensä asuvat kävelymatkan päässä merenrannasta ja Nallikarikin on kymmenen minuutin matkan päässä. Laineiden liplatus on totisesti mukavaa kuultavaa vaikka muutoin vähän varauksella veteen suhtaudunkin. Pelkään, jos totta puhutaan.


Nukkumajärjestelyt sujuivat yllättävän hyvin ja viisihenkinen perhe samassa makkarissa ei ollut mahdoton yhtälö vaikka sitä vähän epäilin. Metallimies laittoi tytöt yhtäaikaa nukkumaan silläaikaa, kun me naiset vietiin vauva merenrantaan. Näin pienimmät joille nukahtaminen on vaikeaa saivat nukahtaa toisiltaan rauhassa. Kun tultiin kävelyltä jätettiin vauva vaunuihin eteiseen nukkumaan ja kun itse mentiin yöpuulle otettiin vauva keskelle. Sujui aivan niinkin hyvin että saatetaanpa mennä toistekin ja olla vaikka pidempäänkin! :)

Näin mahtavat maisemat löytyvät muutama kerros ylempää kuin missä yön yli bunkattiin. Itse kärsin tosi pahasta korkeanpaikankammosta enkä millään voinut katsella maisemia kuin yhdellä silmällä kerrallaan :D Tyttöjen juokseminen ja kurkistelu hermostutti kamalasti vaikka putoamisen vaaraa ei totisesti ollut.  




Ilmat suosivat meitä. Muutamaa hassua päivää lukuunottamatta on ollut kylmä ja sateinen kesä mutta me saatiin reissuun kummallekin päivälle parikymmentä astetta ja aurinkoista. Kannattanee käydä Oulussa siis useamminkin, sillä viime kesänäkin meidän matka ajoittui yli kolmenkymmenen asteen helteille.


Pikkuveli sairastui reissun päällä ja meillä oli lauantaina räkäinen poika. Tätikyläilyllä vauvaparka itkeskeli kovasti ja viimein nukahti isänsä syliin. Kotiin lähtiessä tehtiin sellainen ratkaisu, että minä menin Isosiskon paikalle taakse ja hän korokkeineen etupenkille. Pikkuveli rauhoittui jo minun läsnäolostani niin paljon, että matkanteko sujui huomattavasti mukavammin kun saatoin rauhoittaa kipeän vauvan pitämällä kättä hänen rintakehänsä päällä. Toimii joka kerta :) 

Kiitos isännälle ja emännälle! <3 

EDIT 22.7 lisätty kuva siitä hehkuttamastani Arska-boksista..

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Tuoreen kummitädin ajatuksia ja dieetin aloitus.

Sunnuntaina minusta tuli viimeinkin kummitäti! Mietin silloin illalla, että elämässään ihminen saattaa saada arvonimiä. Omasta näkövinkkelistäni ajattelen, että äitinä olo on yksi. Toinen itselleni tärkeä arvonimi on olla avovaimo, uskottu, mieheni itselleen valitsema elämänkumppani ja lastensa äiti. Kummiksi pääseminen on minun mielestäni aivan ehdottomasti yksi elämän antamista arvonimistä ja titteleistä. On melkoisen suuri luottamuksenosoitus, että joku katsoo sinut kelpoiseksi oman lapsensa "aikuiseksi ystäväksi" kastepappia lainatakseni. Toivon, että osaan olla läsnäoleva kummitäti, joka merkkipäivien materian lisäksi voi antaa palan itsestään ja ajastaan kummilapselleen. Kummityttöni on kolmilapsisen perheen nuorimmainen ja itsekin kolmen lapsen äitinä tiedän, että ajan jakaminen lasten kesken on haastavaa. Vaikka äidin ja isän antamaa huomiota ei tietenkään kukaan voi korvata, niin kummitädiltä saatu aika ja huomio on kuitenkin tyhjää parempi ja varmasti kaikille osapuolille antoisa kokemus.



Sain laitettua jännityksestä ja kiireestä huolimatta Isosiskon hiukset omasta mielestä tosi kauniisti ja siitähän piti ottaa kuva. Hän harvoin antaa minun hiuksiaan laittaa, kun ei tahtoisi jaksaa istua paikallaan sen aikaa.. Mielelläni väkertäisin kampauksia hälle vaikka joka päivä! Jospa kummitytölle sitten tulevaisuudessa?? :D


 
Askartelin paskartelin vaaleanpuna-harmaa-sävyisen kortin, jonka sisälle kirjoitin:
"Kuin niityn takiaiset villapaitaan tarttuu,
kaikki kokemukset sun sielussasi karttuu.
Elämäsi öinä, tulevina päivinä
sun polkusi näyttää kuinka sinusta tulee sinä.
 Olet aivan lapsi vielä,
tyhjä taulu vasta,
voin vain koittaa estää sua hukkaan joutumasta.
 Leiki lapsi vielä kun vain leikkiä saat,
ehdit kyllä vielä tietää kaikki maailman maat."
Säkeet ovat Suurlähettiläiden kappaleesta 'Tyhjä talu'.

Muumi-aiheinen vauvakirja oli toivelahja ja vaaleanpunainen Pentikin pupunen oli pakko saada ostaa kaveriksi vaikka puputulvaan meinaakin jokainen vauvaperhe hukkua :D


Ristiäisissä puitteet olivat kauniit ja tarjottavat herkullisia. Niistä varmastikin löytyy aivan tässä lähiaikoina lisää Lauran blogista kuten myös kauniin neitosen upouudesta nimestäkin :) Isosisko lähti minun mukaani juhlistamaan pientä ihmistä ja olikin mukava käydä kaksisteen. Minä sain toimia sylikummina ja se osoittautuikin hikiseksi paikaksi :D Tiedän tarkalleen minkälaista vaihdevuosien aikaan tulee olemaan, koska "nautiskelen" samoista kuumista aalloista itse näin imetysaikana.. Jännittikin vielä aivan vietävästi! Kun kaste alkoi, alkoi se myös minulla.. Onneksi papilla oli yksi nästuuki, jolla saatoin itseäni kuivailla. Jehna, että hävetti mutta onneksi ristiäisväki otti asian huumorilla. Kaste tuli totisesti suoritettua. Jos jotain en imetyksestä jää kaipaamaan niin tätä hullunlailla toimivaa hormonimyllyä..

Ristiäisissä tarjolla olleet herkut olivat siinäkin mielessä vielä tavallistakin makoisampia että eilisestä alkaen minä (ja tuekseni Metallimies) aloitettiin taas noudattamaan Jutan Go Fat Go- dieettiä. Sama rupeama otettiin Pikkusiskon ollessa neljän kuukauden ikäinen ja kolmen tai neljän viikon dieetin jälkeen jatkettiin terveellisempiä ja liikunnallisempia elämäntapoja ja pikkuhiljaa sainkin kaikki raskauskilot pudotettua, juuri sopivasti ennenkuin Pikkuveli ilmoitteli tulostaan. Silloin pudotettavaa tosin oli hieman vähemmän ja pienoinen laskusuunta oli alkanut jo ennen dieettiä. Nyt raskautta edeltävään painoon on matkaa noin 18 kilon verran ja vaikka laitokselle jäi kympin verran niin piruvietä kolme niistä juoksi takaisin kotiin!

Tarkoitus ei ole suinkaan dieetata siihen asti, että kaikki raskauskilot on pudotettu vaan ideana on ottaa kolmen-neljän viikon rupeama, jolla paino saataisiin ylipäätään laskuun. Minä olen sellainen helposti asioihin koukkuunjäävä yksilö ja tämä kaikeksi onneksi pätee myös liikuntaan ja terveelliseen ravintoon. Herkuista luopuminen tulee olemaan todella vaikeaa joskaan mitään täysin nollatoleranssia ei ole tarkoitus ottaa. Jokapäiväinen herkuttelu on kuitenkin unohdettava ja vastaavasti liikuntaa lisättävä. Resepti joka toimii joka kerta - takuuvarmasti. 

Kiire ei sinänsä ole. Ymmärrän, että rauhalliseen tahtiin saa pysyvämpiä muutoksia aikaan, kun liikunnasta ja kevyemmästä ruoasta tulee tapa. Ajattelen raskauskilojen olevan "nopeita" kiloja, jotka on kahdessa aiemmassa raskaudessa osoittautuneet suhteellisen helpoiksi karistaa lanteilta. Toisaalta ikääkin on tullut enemmän.. Mitään varsinaista kilomääräistä tavoitetta en koe mielekkääksi ottaa. Parempi mittari on oma olo. Keventämisen ohella on ajatuksena pikkuhiljaa taas kuntoutua juoksukuntoon, jonka saisin tuossa syksyllä aloittaa kun erityisesti kovilla olleet lantionpohjan lihakset ovat saaneet helmikuisesta synnytyksestä toipua. Rapistunut lihaskunto kaipaa vahvistamista ja sitä varten kaapissa odottaa kahvakuula, jonka heiluttelemisesta nautin suuresti ennen kuin Pikkuveljen odotus alkoi.  Ruokavalion lisäksi ilmaisessa Go fat go- dieetissä on myöskin treeniohjeet mutta en aio noudattaa niitäkään pilkulleen. Tilanteen mukaan mennään ja ihan löysin rantein joskin täysin tosissaan :)

Syy, miksi haluan painoa pudottaa on tietystikin minussa itsessäni. Ulkoisia syitä en voi kieltää toki niitäkään mutta kyllä rehellisesti sanoen suurin syy löytyy omasta pahasta olosta. En koe olevani oma itseni näillä lukemilla ja peilikuva näyttää oudolta. Kroppa tuntuu mössöiseltä ja ryhdittömältä. Olo on voimaton ja tunkkainen. Mieliala on lattea ja kärttyinen. Kokemuksesta tiedän, että liikunta ja kevyempi ruoka auttaa kaikkiin noihin vaivoihin. Klishee mutta on totta. Bonuksena se, että projektinnälkäisenä ihmisenä saan tästä uuden kivan proggiksen, jossa ei ole huonoja puolia :) 

Ruokien punnitseminen on siis aloitettu ja treenitkin varovaisesti. Makaronimössö tulee taas tutuksi, samoin kanan rintafileet ja sisäfileet. Kastikkeet saapi unohtaa hetkeksi, samoin jälkiruoat. Viikonloput siintävät horisontissa ja ovat entistäkin odotetumpia sillä silloin on lupa dieetin määrätyn ruokavalion ja -rytmin ohella syödä mitä tykkää. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, ei tiedossa ole mitään kahden päivän mässäilyorgioita vaan herkkuja tulee menemään yllättävänkin kohtuullisesti siihen nähden kuinka kovasti niitä tekee mieli näin viikolla, kun ei ole lupa ottaa.. Rahka, mehukeitto ja ruisleseet eivät näytä mitenkään erityisen kutsuvalta kombolta :D



Minulla on Polarin FT7 sykemittari ja sykevyössä Bluetooth, joka tarkoittaa sitä, että saan puhelimesta Polar Loop- sovelluksen yhdistettyä sykevyöhön ja lisää ominaisuuksia ja hifistelymahdollisuuksia treenaamiseen, joka kaltaistani välineurheilijaa riemastuttaa suuresti :D Eilen kävin vaunutellen Pikkuveljen iltapäiväunien aikaan reipastahtisen kävelylenkin, joka oli tuolla intensiteetillä ensimmäinen synnytyksen jälkeen. Todella noloa. Näkeepä sen toisaalta tuosta keskisykkeestäkin, että aivan tosissaan on otettu. 

Uudet juoksulenkkarit täytyy hankkia ennenkuin juoksuhommia aloittelee, sillä uskokaatten tai älkäätten, olen kirmaillut viisi vuotta samoilla Asicseilla ja alkavat totisesti olla entiset. Mainittakoon, että juoksut ovat olleet välillä aktiivisemmin läsnä viikko-ohjelmassa ja välillä vähän vähemmän. Aktiivijuoksijalla ymmärtääkseni kengät kestävät yhden kauden, siihen pyritään sitten joskus :) Minulla taipuu nilkat sisäänpäin eli askellukseni on ylipronatoiva. Se on iso rasite polville ja lantiolle ja juoksulenkkarini ovatkin olleet pronaatiotuetut, Asicsin Kayanot. En ole asiaan perehtynyt sen tarkemmin mutta olen kuullut, että barefoot- jalkineet eli paljasjalkakengät olisivat ylipronatoivalle jalalle kaikista parhaimmat - joskaan ei pikaisin ratkaisu, koska jalka täytyy kenkään totuttaa ja uusi tapa juostakin täytyisi opetella. 

Olisiko teillä lukijoilla antaa jotain hyvää tietolähdettä tähän paljasjalkakengistä tai omia kokemuksia joko barefoot-popoista tai vastaavasti hyvistä pronaatiotuetuista juoksulenkkareista?


Näin! Kaikkia käyttämiäni sosiaalisen median kanavia myöten olen rummuttanut aikeeni enkä siis voi ilman julkista häpeää jättää hommaa kesken ja palata suklaan pariin. Tai no, suklaa on täysin sallittu herkku mutta kohtuudella ja viikonloppuisin. Mikään ei sano että homma onnistuu mutta mikäpä sen parempi kannuste kuin häpeän pelko :D Tulevina viikkoina olisi tarkoitus edistyksestä tännekin hieman kertoilla, toivottavasti sellaisia miinusmerkkisiä uutisia.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...