lauantai 30. toukokuuta 2015

Nabby itkuhälytin

Jokunen viikko sitten meille kotiutui Nabby* itkuhälytin.  Nabby on tanskalainen hälytin ja samankaltaisia hälyttimiä ei ole muita. Nabbya voit ostaa ainakin BabyStylestä, Hobby Hallista ja Lastentarvikkeesta tai suoraan Nabbyltä.


 Nabby on todella pieni! Olin hieman epäuskoinen saadessani paketin postilaatikkoon, jossa päällä luki "Nabby". Meillä on ollut vanhat Philipsin "perinteiset" itkuhälyttimet ja niinpä oli vaikea uskoa, että kokonainen itkuhälytin mahtuisi niin pieneen pakettiin. Nabbyn mukana tuli ohjeet, USB- latauspiuha ja tuollainen kantonauha, jolla Nabbya voi kantaa vaikka ranteessa lenkin ajan tai miksei sillä voisi kiinnittää Nabbyn vaikka vaunuissa johonkin.


 Nabby tarvitsee parikseen älypuhelimen tai taulutietokoneen. Se toimii Android-, iPhone- ja iPad- laitteissa ja muissa tableteissa. Itse Nabby on siis lapsen kappale hälyttimestä ja (meidän tapauksessa) iPhone vanhemman kappale. Yhteys muodostetaan Bluetoothin avulla.

Käyttöönotto on niin helppoa ettei helpompaa voi ollakaan. Ensin Nabby tietysti täytyy ladata käyttöä varten. Se onnistuu kytkemällä Nabby sen mukana tulleella USB- piuhalla tietokoneeseen ja se vie aikaa vain noin tunnin. Nabbyssä on pieni diodi, joka ilmoittaa kun lataus on valmis. Diodi on samalla myös Nabbyn ainoa painike, jota on sen verran haastava painaa ettei pienet sormet siihen pysty eikä sitä vahingossa tule sulkeneeksi itsekään. 

 Kun Nabby on ladattu täyteen, on aika hakea Nabbyn oma sovellus AppStoresta (iPhonella). Itse sovellus on ilmainen mutta siihen voi ostaa lisäosia. Lämpömittari, unilaskuri ja "kuuntele nyt"- toiminto maksavat yksittäin 2,99€ mutta kun ne ostaa pakettina niin kaikki kolme maksavat vain 0,99€.




Meillä on nyt omenapuhelimia joka lähtöön, kun sekä minulla että Metallimiehellä on kaksi. Nykyiset, ihan puhelimena käytössä olevat, minulla iPhone 5 ja Metallimiehellä viime viikolla ostettu iPhone 6 ja vanhat 4S- mallit. Ne ovat myöskin käytössä, eivät vaan enää puhelimina. Niitä käytetään mm. soittimina (Wi-Fin kautta) ja Nabbyn parina vaikkapa silloin, kun Metallimiehen töissäollessa minun täytyy käydä Pikkuveljen nukkuessa jossain ja meille tulee joku ammaksi.  Toisessa mummulassa on tabletti, johon Nabbyn sovelluksen voi myös hakea ja tulevaisuudessa jos kaikki lapset ovat mummulassa, niin heilläkin on siellä oma laite Nabbyn pariksi (vaikka noita puhelimiakin toki liikenisi laitepariksi mummulareissun ajaksi :D).

Lisäosat täydentävät Nabbya mukavasti. Lämpötilan minimin ja maksimin saa itse säätää ja Nabby hälyttää, kun jompikumpi raja tulee vastaan. Minusta tuntuu etten vieläkään osaa pukea lasta vaunuihin oikein ja en osaa arvioida kuinka kuuma/kylmä vaunukopassa on. Nyt ei tarvitse hypätä tunnustelemassa vauvan niskaa ja häiritä makoisia unia vaan lämpötila näkyy sovelluksen vasemmassa yläkulmassa. 


Unilaskuri on kontrollifriikin ja neurootikon unelma! Vielä jos jotain voisin toivoa, niin "aikajanan", jossa näkyisi kaikki ne tuttihuutelut ja muut kiljahtelut. Meillä ainakin Pikkuveli nukkuu ensimmäiset 20-30min ja sitten joko herää kokonaan tai vaatii hieman hytkyttelyä, että pääsee takaisin uneen. Joskus tuttia saa käydä laittamassa jatkuvasti ja toisina päivinä vauva kiskoo unta kupoliin yhtäsoittoa monta tuntia eikä ole vailla mitään. Kuvassa näkyvät unilaskurin ajat ovat screenshotilla minun puhelimesta otettuja ja näitä on tietysti myös niissä muissa käytetyissä laitepareissa. Sinänsä kätevämpää olisi käyttää vain yhtä laitetta Nabbyn parina, jos haluaa lukua pitää päivän aikana nukutuista unista mutta helppohan ne toisaalta on tarkistaakin jos tarvis tulee.

Kun joskus käykin se mäihä ettei vaunujen luona tarvitse rampata jatkuvasti, niin tietenkin iskee epäilys siitä että onko vaunuissa kaikki hyvin. Silloin voi käyttää "kuuntele nyt"- toimintoa ja jos Nabby on asetettu vaunuissa pääpuoleen niin voi kuulla tasaisen tuhinan :) Nabbyssa on myös ennätysalhainen keskisäteily verrattuna muihin hälyttimiin, joten sitä ehkä uskaltaa siinä pääpuolessa pitääkin. Toisaalta Nabby reagoi herkästi ääniin ja se herkkyyttä voi itse säätääkin, niinpä vauvan itku kuuluu taatusti vaikka hälytin olisi vaunujen ulkopuolellakin. Itse testasin, että ääniherkkyyden ollessa suurimmillaan läpi kuului kokoajan, vaikkemme asukaan missään suurkaupungissa ydinkeskustassa. Meidän takapihan takaa kulkee kuitenkin sellainen aika liikennöity katu ja naapurin lapset leikkivät pihalla usein. Hälytin reagoi älinöihin heti eikä vaadi, että ääntä kuuluu tietyn aikaa ennenkuin se lähettää äänen, mikä on ehdottomasti plussa herkästi tulistuvan lapsen kanssa :D

Muita Nabbyn hyviä puolia ovat mm. se, että signaalihäiriöitä ei enää ole. Vanhojen Philipsien kautta saattoi kuulla naapureiden jutustelua mutta Nabby vaihtaa kanavaa itse. Nabbyn akunkesto on noin 70h mikä lyhenee merkittävästi, kun käytetään "kuuntele nyt"- toimintoa. Varmastikin myös levottomasti nukkuva vauva kuluttaa akkua enemmän, kun ääntä täytyy lähettää enemmän. Meillä akku kesti noin viikon. Nabbyn kantama on täysin esteettömässä maastossa jopa 340m. Rakennukset ja muut esteet lyhentävät kantamaa.

Nabby hälyttää paitsi asetettujen lämpötilojen ylittyessä tai alittuessa myös silloin, kun yhteys katkeaa, kantama ei riitä tai akun varaus on alhainen. Hälyttimen voi säätää myös antamaan äänettömän värinähälytyksen. Itselle oli tärkeää, että puhelinta voi käyttää silloinkin kun hälytin on päällä. Sovellus toimii taustalla vaikka puhuisi puhelimessa tai selailisi nettiä. Nabbyn voi nimetä lapsen mukaan, jolloin vauvan itkiessä tulee puhelimen lukitulle näytölle ilmoitus "Pikkuveli kaipaa huomiotasi", tietysti sen lisäksi että itkukin kuuluu.

Katoppakö mää näytän miten heleppua se on ottaa käyttöön:

Käynnistä Nabbyn sovellus ja paina "Etsi Nabby"- painiketta.


 Kun Nabby löytää puhelimesi (tai tabletin) muodosta niistä laiteparit. Tästä vaiheesta ei ole kuvaa mutta siinä voit myös nimetä Nabbyn.


Voilá!

Tykkään ihan älyttömästi! Tosi helppo ottaa mukaankin, kun hälytin on niin pieni. Philipsit joutaa elektroniikkakeräykseen! Olivatkin jo sellaiset ettei oikein uskaltanut luottaa niiden toimivuuteen. Sehän se on olennainen osa itkuhälyttimen elämää helpottava ominaisuus, kun ei itse tarvitse olla oven raosta kuuntelemassa tai istua vaikka talvipakkasilla ikkuna raollaan. Todellakin suosittelen vaikka hinta onkin aika suolainen. On taatusti joka pennin väärti!



*Postaus toteutettu yhteistyönä Nabbyn kanssa. Nabby itkuhälytin saatu blogin kautta tuotearvostelua vastaan.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Imetystarinoita osa I

Odottaessani Isosiskoa, esikoistytärtäni, olin vain 22-vuotias. Itse raskaus oli jo niin valtava asia ja vaati todella paljon sopeutumista etten valmistautunut imetykseen ollenkaan. Se tuntui jopa hieman oudoltakin asialta ja pelkäsin siihen liittyvää kipua. Vauvaa varten ostin tuttipulloja ja korviketta kaappiin, koska minulla oli käsitys siitä, että vauva syö pullosta. Ehkä myös tissistä mutta pitäähän se pullo olla! Ja korviketta, jos ei maitoa tulekaan. Se oli ainoa raskauteni, jossa maitoa tuli muutamia tippoja silloin tällöin jo odotusaikana. Imetysohjausta en neuvolasta saanut.



Tyttö oli suurikokoinen vastasyntynyt painaen 4 500g. Olin pihalla kuin lumiukko. Olin sitä synnytyksen aikana ja erityisesti heti sen jälkeen. Rinnalleni laskettiin muukalainen, joka oli piinannut minua tulollaan melkein vuorokauden. Muistan älähtäneeni kauhuissani: "älkää sitä nyt minulle antako!?". Pienisuuri paketti, täysin avuton ja hauras, ja minä aivan penikka vielä itsekin eikä ollut mitään käryä mitä tuli tehdä. Pidin hänestä hämilläni kiinni ja varovasti sanoin, "Hei pieni.." Tyttö kohotti katseensa minuun ja kun katseemme kohtasivat, tiesin, etten koskaan enää päästäisi hänestä irti. 

Ensikosketus imettämiseen oli ikävä. Minulle ilmoitettiin, että vauvalla on nyt nälkä ja seuraavana hetkenä minulle tuntematon nainen tarttui rintaani ja tuuppasi sen vauvan suuhun. Sitten sattui. Hetki oli tietysti erityinen ja muistan sen aina mutta imetys oli minulle tuntematon peikko. Vauvan suuren koon vuoksi hänen verensokeriarvonsa menivät automaattisesti seurantaan. En muista oliko hoitajien kanssa asiasta sen koommin puhetta mutta minulle kerrottiin etteivät arvot olleet pysyneet hyvänä ja lisämaitoa oli annettu. En silloin tiennyt, että myös tiheillä imetyksillä voi vaikuttaa vauvan sokeriarvoihin. Eihän kukaan ollut minulle sitä kertonut. Voi tietysti olla, että lisämaitoa olisi jouduttu antamaan jokatapauksessa mutta jos olisin tiennyt, jos imetyksestä ylipäätään olisi minua valistettu, olisin voinut imettää tiheämmin. Olisin ehkä osannut lukea vauvan nälän ensimerkkejä paremmin ja ennenkaikkea - olisin pitänyt vauvaa vierellä ja ihokontaktissa. 

Imetys sattui ja pyysin hoitajilta toisena päivänä rintakumin. Sain sen hyvin vastahankaisesti. En saanut opastusta sen käyttöön eikä minulle kerrottu sen haittapuolista. Kumin avulla imetys sujui itkemättä. Kukaan ei kertonut, että kipu hellittää muutamassa viikossa tyystin! Vauvaa käskettiin herättämään syömään enkä ymmärtänyt miksi. Minulle ei sanottu, että annettu lisämaito on tietysti aikaa pois rinnalta ja voi vaikuttaa maidonnousuun hidastavasti. Sitä, oliko annettu lisämaito korviketta vai luovutettua äidinmaitoa, en tiedä. Luultavasti korviketta. Minua ei erityisesti rohkaistu imettämään vaan päinvastoin kehotettiin lepäämään ja tarjouduttiin ottamaan vauva vauvalaan syömään. 



Minä en tiennyt miltä maidon nouseminen tuntuu. En tiennyt, että olo on niin kipeä. Äitini kehotti suojaamaan rinnat ja pitämään ne kunnolla lämpimässä, kun huhtikuiseen lumituiskuun lähdettiin vauvaa kotiuttamaan. Kysynnän ja tarjonnan laista minulla ei ollut aavistustakaan. Tiheän imun kausi? Iltahulinat? Vauvan kello? Korvikkeen alasajo? Ei sanonut mitään eikä kukaan sanonut mitään. Ensimmäinen mielikuva vauvan ruokkimisesta oli tuttipullo. Muistan miettineeni silloin, että kuinkahan monta kertaa päivässä tämän vauvan tulisi saada ruokaa? Koska se syö muutakin kuin maitoa? Eikö ole uskomatonta, että olin äitinä niin kertakaikkisen ulalla??


Olin tottunut tulemaan ja menemään kuten itse halusin. Vielä muutama päivä aiemmin olin ystäväni kanssa koiria ulkoiluttamassa metsässä. Nyt joku oli minusta täysin riippuvainen ja kaipasi lähelleni kokoajan. Se tuntui oudolta. Odotusaikana elämässäni oli suuria mullistuksia ja voimani menivät oman henkisen taakan kanssa selviämiseen. Äidiksi tuleminen oli yhtälailla suuri shokki kuin elämäni paras asia. 


Totta puhuen, en juuri Isosiskon vauva-ajasta muista ja sen mitä muistan, on aika kuorruttanut sokerilla. Vauva sai kotonakin korviketta ja koska pullo vei osan rinnoille suunnatusta maitotilauksesta, ei maidon määrä koskaan noussut vauvan tarvisemalle tasolle. Vauva itkeskeli enkä luottanut itseeni itkun tulkitsijana. "Vastahan se söi!" muistan tuskastuneeni, kun vauva hetken päästä rinnasta irroitettuaan oli taas tyytymätön. Rintakumi heikensi rinnan saamaa stimulaatiota ja vauvan imutehoa. Pikkuhiljaa, maidon määrä todellakin väheni. Se tyypillinen tarina: maito ei riittänyt. "Onhan vauvakin niin iso." Kun olisinkin tiennyt että isokin vauva jaksaa kasvaa pelkällä äidinmaidolla, kun imetys toteutuu lapsentahtisesti.


Olin helpottunut, kun epätietoisuus ja oudolta tuntunut imettäminen viimein loppui kokonaan Isosiskon ollessa noin 4kk ikäinen. Näin on parempi, ajattelin. Samalla alkoi se mieletön korvikeralli ja pullojen pesu ja tuttiosien keittäminen. Yöllä täytyi nousta ylös ja käydä keittiössä lämmittämässä maito, jotta vauva sai syödäkseen. Kasvoihan se tyttö korvikkeellakin. Mainio tyttö kasvoikin <3 Terveenäkin on ollut. Silti se vaivaa ja harmittaa. Äidinmaito on vauvalle parasta ruokaa.

Tämä tarina on tarina imetyspettymyksestä. Syyllistyn vaikka ei pitäisi. Pitäisi kysyä miksi?




Tämän postauksen kuvituksesta vastaa Imetys- kolmen kauppa. Facebookissa kolmen kaupalla on mainiot ja aktiiviset sivut, joita suosittelen kaikille odottaville ja imettäville ja imetysasioita pohtiville äideille. Miksei isillekin :)

Pari paitaa Pikkusiskolle

Nämä kaksi paitaa ovat valmistuneet jo aiemmin ja olleet käytössäkin pitkän aikaa. Toisesta muistin ottaa hengarikuvan, toisesta en. Sovituskuvat ovat yhtä onnistuneita kuin pääosa muistakin vilkkaasta taaperosta otetuista kuvista. Allaolevassa kuvassa on ikuistettuna yksi pikkuneidin tahtohetkistä, joita mahtuu päivään huomattavasti enemmän kuin äidin varapärelaatikkoon varapäreitä ;)

Turkoosi koirakangas on Majapuun tammialesta tilattu kimpassa kaverin kanssa. Tästä kankaasta Pikkuveli sai tällaisen bodyn ja Isosiskokin sai oman vaatteensa, joka sekin on ollut käytössä jo iäisyyden mutta blogiin ei ole vielä löytänyt tietään. Laitetaanpa kuvauslistalle ja koitetaan jatkossa muistaa ottaa ne kuvat ennenkuin annetaan vaatteet käyttöön..

 

Kaavana koirapaidassa on muistaakseni Ottobren Meadow Green muokattuna. Hihoja ainakin pidensin ja helmaakin ehkä? Tämän siitä saa, kun leikkuun, ompelun ja bloggauksen välit venyvät luvattoman pitkiksi. Joka tapauksessa tässä on vähän rypytystä pääntiellä ja hihansuissa. Oikein kiva raglanpaidan kaava tytölle :) Eikä ole mitenkään leveä suhteessa pituuteen, kun on näin passeli meidän luikulle.


Harmaapohjainen kangas on Koot.fi:n Helka&Hertta- nimistä trikoota, jossa on minusta ihan selvästi meidän tytöt! :) Samat KatiK designin pupuneidot asustavat Isosiskon huoneessa tämän postikortin muodossa. Aivan supersuloinen kangas minusta. Kanttauksiin ja frilloihin käyttämäni vaaleanpunainen trikoo on KVK:lta tilattu viimeksi Kankaiden yönä.

 

 

Ottobren Pretty Basic oli tosi kiva uusi kaavatuttavuus! Tästä oli kaksi eri variaatiota lehdessä ja valitsin tämän, missä oli frilloja rinnan päällä. Toinen vaihtoehto olisi ollut yksi isompi frilla pääntiellä. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun tein frilloja ylipäätään! Viime kesänä sain saumurissani rullapäärmeen toimimaan mutta en myöhemmin siinä enää onnistunut vaikka yritin. Nyt päätin kokeilla uudemman kerran ja se onnistui. Mitä sitten tein välissä väärin? En tiedä, kun minulla ei ole varsinaista ohjekirjaa saumuriini enkä muista millä netistä löytyneellä ohjeella alunperin sain homman onnistumaan. Missään nimessähän ei kannata semmoisia toimivia ohjeita laittaa itselle muistiin mihinkään?? :D Lehden ohjetta en (taaskaan) seurannut tehdessäni ja tästä ei tule kenenkään katsoa mallia vaan tehdä kuten ammatti-ihmiset neuvoo. Lähempää tarkastelua frillat eivät kestä muutenkaan..


Syyhyttäisi teille jo ompelemiani kesävaatteita esitellä mutta ajattelin laittaa ne kaikki yhteen postaukseen ja kaikkia en ole vielä saanut kuvattua. Eikä blogin parissa ehdi muutenkaan viettämään niin paljon aikaa kun haluaisi, valitettavasti. 

Joko teillä on kesävaateompelut hyvässä vauhdissa vai meneekö viime kesänä ommellut vielä päälle? Minulle itselleni menee parhaiten päälle 150l jätesäkki mutta mustassa ja muovisessa tulee kesällä helposti kuuma, että pakko varmaan koittaa saada itsellekin jotain isoa ja joustavaa tehtyä ;)

maanantai 18. toukokuuta 2015

Imetysmekko

Verson Puodin Virta- joustocollege muuntui "hampaaksi", kun siitä itselleni imetysmekkoa leikkelin ajatuksissani väärään suuntaan. Noh, eipä ollut ainoa hupsista tämän mekon kanssa. Leikkasin tämän erään valmistopin pohjalta ja lopputulos ei istunut sitten ollenkaan. Aikani vatvoin ja marinoin valmista mekkoa *UFO- laatikossa ja sitten tein ratkaisuja.




Leikkasin topin rohkeasti rintojen alta katki ja rakensin uuden yläosan mustasta trikoosta Ruskamekon kaavaa muokkaamalla. Päätin, että sivussa olleet imetysluukut saavat toimittaa taskujen virkaa ja niinpä mekossa on aivan tavallinen vaakaluukku imetystä mahdollistamassa. Taskut toteutin siis tikkaamalla taskupussit päältä. Taskut ovat niin pienet ettei sinne mahdu edes meikäläisen puhelin mutta jos flunssa yllättää, niin kyllä siellä räkäluutu kulkee näppärästi :D



Mekon helma on takaa reilusti pidempi ja helmakäänteeseen pujottelin kuminauhan ja kiristin helman pussille. Seuraavaa mekkoa varten muokkaan kaavaa vielä kädenteiden osalta hieman mutta muutoin olen aivan tyytyväinen. Tuskainen taival oli tämän koltun kanssa mutta sitäkin palkitsevampaa oli saada tämä viimein valmiiksi. Lempparimekko tästä tulikin :)

Mekko on näköjään kuvissa päällä miten sattuu mutta luukku on sentään alhaalla ja onhan se sekin jo jotakin. Kuvanottohetkellä vauva kitisi vaunuissa, Isosisko hyppi trampoliinilla, Pikkusisko juoksi valtoimenaan pihalla ja kamerassa asetukset päin sitä ihtiään. Metallimies nappasi pari kuvaa vauhdista ja päätin, että kyllä tämän näistä mekoksi tunnistaa. Muutama muukin imetysvaate odottaa kuvaamista. Ommeltu siis on vaikka tänne ei juuri mitään olekaan päivittynyt :)

*UFO = Unfinished object

Kevätretki

Meidän perheen kevätretki suuntautui Ouluun. Metallimiehen sisko, Pikkusiskon kummitäti, asustelee siellä miehensä kanssa. Oulussa on myös HopLop, joka oli tietenkin tyttöjen mielestä reissun kokokohta. Minä itse odotin, että pääsen rakkaan kälyni kanssa kirppiksiä koluamaan. Metallimiehen reissun kohokohta tuntui olevan hänelläkin HopLop ja se ettei tarvinnut lähteä kirppikselle ;) 


Kuten kaikki tietää, lapsiperheessä "suunnitelmilla" voi heittää vesilintua heti kättelyssä :D Turhan tiukkapipoisesti ei matkaan kannata lähteä ja mahdollisiin suunnitelmanmuutoksiin kannattaa varautua. Lähtöaika piti kutinsa ja saavuttiinkin perille aivan aikataulussa. Kälyni ja hänen miehensä ovat innokkaita musiikki-ihmisiä ja heidän kotoaan löytyy soittimia rummuista sorsapilliin (true story). Pikkusisko sai kummitädiltään joulupukilta viime jouluna lahjaksi oman viulun. Sitä hän aina viulisti-tätinsä kanssa soittelee ja instrumentti lähti tietysti Ouluunkin mukaan. Isosiskokin intoutui kaikista soittimista ja kokeili ainakin rumpuja ja kitaraa. 

 
 
Niitä harvoilta tuntuvia hetkiä, kun tahtoikäinen puuhailee siskonsa kanssa nätisti.


 Kirppiksille lähtö venähti hiukan, kun syötiin ja kahviteltiin kaikessa rauhassa ja annettiin Pikkuveljenkin oiristella kaukalossa känöttämisen jälkeen. Päätettiin, että Pikkusisko jää Metallimiehen kanssa "päämajaan" päiväunille, ja Isosisko ja Pikkuveli lähtevät kirpputorille mukaan. Virhe! :D Vauva ei tietenkään suostunut rattaissa pötköttelemään vaan vaati saada olla sylissä. Isosisko ei kaikista sopimuksista huolimatta (ymmärrettävästikään) jaksanut hidasta etenemistahtia ja elämää suurempaa kirppistä. Omat hermot sinkuivat ihmispaljoudessa hätäillen ettei esikoinen harhaudu ajatuksissaan hukkaan ja vauvaa käsivarrella nytkytellen. Loppujen lopuksi ei ehditty kiertää kuin yksi  kirpputori, kun lauantaisin siellä(kin) kaikki kirpputorit ovat auki vain puolesta päivästä kolmeen. Löytyi sieltä toki ostettavaakin ja ostosreissusta selvittiin ilman suurempia tunteenpurkauksia. Koska meillä ei ollut järkkäriä reissussa mukana ollenkaan ja kädet olivat aikalailla täynnä puuhaa, niin kuvia kertyi vähänlaisesti. Siksipä postausta kuvittaa kännyräpsyjen ohella eiliset kirppislöydöt Oulusta ja tämänpäiväiset kirppislöydöt paikalliselta kirpputorilta.


Isosiskolle pari paitaa, bolero, farkkusortsit ja farkkuhame.



 



Pikkusiskolle leggarit, parit housut, kaksi mekkoa ja ballerinat.

 

Pikkuveljelle kahdet housut
Syömässä käytiin Limingantullin Prisman Buffassa. Siellä julkeasti imettelinkin vaikka se on viimeaikoina herättänyt keskustelua ja pahennustakin ;) Minä semmoisesta paskat välitän ja lapsi saa ruokaa siellä, missä sattuu nälkä tulemaan. Ihmeteltiin, että millä se Pikkusisko oikein elää ja kasvaa kun syö niinkuin pikkulintu mutta on liikkeessä kaiken hereilläoloaikansa. Semmoista dieettiä täytyisi noudatella itsekin :D Isosisko oli mielettömässä hepakassa, kun ei olisi millään malttanut odottaa, että päästään HopLoppiin. Taktisesti (ja maantieteellisistä syistä) kyseinen huvitus oli reissun viimeinen etappi. 


HopLopissa tosiaan vierähti parisen tuntia aikaa. Kylläpä ne tytöt ottivatkin ilon irti! Onneksi saatiin käly lähtemään matkaan, niin Pikkusiskolle oli useampi kaitsija ja vuoroja vaihdeltiin sen mukaan kuka aikuisista alkoi olla loppuunajettu ;) Minä olin suurimman osan ajasta Pikkuveljen kanssa, syötellen ja hyssytellen mutta kun uni voitti väsyneen matkalaisen, sysäsin rattaat kälyn lykättäväksi ja riensin Isosiskon kanssa kilpasille. Kotimatkalle lähdin aivan yhtä hikisenä ja punaposkisena kuin lapsetkin :D Noloa myöntää mutta viidentoista minuutin tehotreeni sisäleikkipuiston syövereissä tuntuu kuin tuntuukin tänä päivänä erityisesti reisissä ja pakaroissa. Olisikohan se ollut hippaleikki pomppulinnassa, joka nyt jaloissa polttelee :) 
Mukava vaihdella vaippaa, kun on viulisti säestämässä :D



Paluumatkan osalta oli oletuksena, että kaikki lapset nukkuvat. Virhe! Kukaan lapsista ei nukkunut :D Kaksi isompaa tappelivat samaa tahtia kuin tulomatkalla ja kolmas kiljui väsymystään. Vähän yli puolenvälin päästiin ja sitten oli vaihdettava Isosiskon kanssa paikkoja, joka siis istuu kahden pienempänsä välissä takapenkillä. Pikkuveli rauhottui katselemaan, kun sai äidin viereen ja Pikkusiskosta koko homma oli ratkiriemukasta ja hän otti ilon irti kahdenkeskisestä hihittelystä äidin kanssa <3

Kotona oltiin vasta kymmeneltä ja kun matkaan lähdettiin aamulla yhdeksältä, niin aika pitkä päivähän se meille kaikille oli. Nyt, mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, maksetaan huonojen unien muodossa tuota reissuilottelua useampi päivä. Pikkusiskolla on puhjennut aivan mieletön minä-ite-EIIIII-MINUN!- kausi ja se toi kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta kilahtelevan pienen ihmisen, joka ei enää suostu jäämään nukahtamaan itsekseen vaan huutaa ja karjuu. Näistä lisää jokusen viikon päästä, kun hän täyttää kaksi vuotta ja käydään pitkästä aikaa neuvolassa mutka.


Oli kiva käydä tuollainen pieni kevätretki ja nyt on erityisen kiva olla kotosalla ;)

Kiitos vielä kuvista ja kaikesta sinne Oulun päähän! 

perjantai 15. toukokuuta 2015

Ohje monivärisen pursotuksen tekemiseen

Inspiroiduin tekemään blogiin ensimmäisen (ja viimeisen?) ohjeen. Facebookin eräässä ryhmässä oli keskustelua pursotuksista ja esiin nousi kaksivärisen pursotuksen tekeminen. Päätinpä siis tehdä asiasta ohjeen ihan kuvien kanssa. Pikkuisen tietenkin strömssäsin ja siksi ihan kaikista vaiheista ei kuvia ole, mutta omasta mielestäni tämä ohje on silti aivan ymmärrettävä. Tein kaksi satsia muffinsseja ja vaihekuvat kuvasin kahdesta eri pursotushetkestä, joten vaahdon värikin vaihtelee varsin epäloogisesti vaihekuvissa. Loppukuvissa esiintyy kaksivärisesti pursotettuja muffinsseja ja kolmivärisesti pursotettuja. Periaate tekemiseen on sama :) Aloitetaanpa!

Vatkaa kerma. Itse käytän aina Flora Vispiä.


Vaahtoa jämäköittämään voit laittaa joko rahkaa, tuorejuustoa tai vaniljakreemijauhetta. Itse valitsin maitorahkan ja maustettu rahka olisi ollut parempi valinta, sillä meidän käyttämä rahkamerkki maistuu vähän "suolaiselle" ja se ei oikein sopinut muffinssin kuorrutukseen :) Pursottaminen on helpompaa hieman paksummalla vaahdolla ja pursotus säilyttää muotonsa paremmin kuin pelkällä kermalla tehty pursotus. Makuasioita toki. Minä laitoin rahkaa muutaman ruokalusikallisen verran 2,5 dl:aan vispikermaa ja minusta se oli aivan ok suhde rakenteensa puolesta.


Jaa kermavaahto pienempiin astioihin sen mukaan monenko väristä vaahtoa haluat. Minä halusin valkoista, sinistä, vaaleanpunaista ja violettia. Violettia saa tietysti laittamalla sekä sinistä että punaista väriä vaahdon sekaan :)


Kuvissa esiintyy punainen pastaväripurkki mutta se oli valitettavasti kuivahtanut ja jouduin käyttämään tavallista elintarvikeväriä. Ongelma elintarvikevärin kanssa voi olla sen nestemäinen koostumus, joka tummaa väriä haettaessa voi vetelöittää vaahtoa liiaksi mutta nyt niin ei käynyt vaikka aika lorauksen punaista laitoinkin, koska vaahdon seassa oli myös maitorahkaa. Pastaväriä myös tarvitsee huomattavasti vähemmän kuin nestemäistä elintarvikeväriä.


 Alla olevasta kuvasta näet suhteen, jolla laitoin pastaväriä verrattuna elintarvikeväriin. Pastaväriä ronkin purkista hammastikulla, jota pyöritän vaahdossa ja loput pyyhin kupin reunoihin ja lusikalla sekoittaessa kaavin sieltä mukaan.


 Kun kaikki värit on sekoitettu, täytä kukin väri omaansa kertakäyttöiseen pursotuspussiin. Minulta loppui pussit kesken ja jouduin laittamaan värjäämättömän vaahdon tavalliseen pakastuspussiin. Homma pelittää niinkin mutta pussi ei ole niin vahva ja kätevä käyttää kuin pursotuspussit ovat. Täyttäminen on kätevää, kun pussin laittaa korkeaan lasiin ja kääntää pussin reunat alas.

 


 Leikkaa pusseista kärjet pois.


 Tyllan asetat tyhjään, puhtaaseen pursotuspussiin ja ladot värivaahdolla täytetyt pussit vierekkäin tyllapussiin. Katso, että kaikkien pussien kärjet ovat alhaalla. Helpoiten se onnistuu, kun "litistelet" värjätyn vaahdon pusseissa pitkulaiseen muotoon.


Tältäpä pitäisi näyttää sitten.


Sinulla täytyy tietenkin olla myös muffinsseja tai jotain muuta jonka päälle pursottaa. Tässä on kaakao-maapähkinävoimuffinsseja, joiden ohje itse sävelletty. Hyviä olivat, namnam!


 
Pursotellen sitten vaan!

 
  
Ja voilá! :)






Koska itse on kirjoituksilleen aika sokea niin korjatkaa ihmeessä, jos ohje on jotenkin kummallinen ja hankala ymmärtää. Toivottavasti tästä on jollekulle apua tai inspiraation lähdettä :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...