maanantai 23. maaliskuuta 2015

Pikkuveli 1kk

Sanomattakin selvää, että kulunut kuukausi on mennyt kuin siivillä. Ollaan tutusteltu meille muuttaneeseen pikkuherraan ja pikkuhiljaa aletaan pääsemään samalle aaltopituudelle ja tuntemaan kuka ja millainen hän oikein onkaan. Tytöt hoitavat Pikkuveljeä mielellään ja välillä se aiheuttaakin huutoa ja tappelua. Pikkusisko on mustasukkainen nyt vähän kaikille ja kaikista. Isosisko ei saisi hoitaa Pikkuveljeä mutta en ole ottanut selvää onko ongelma siinä, että hän haluaisi isompansa huomion vai siinä ettei hän haluaisi jakaa pienempäänsä. Pikkusisko kuitenkin hyväksyy sen, että äiti ja isi hoitavat vauvaa eikä se ole aiheuttanut kilarointia vaan hän hyödyntää sitten vapaana olevan vanhemman syliä. Välillä on pakko ihan kädestäpitäen siirtää Pikkusisko kauemmaksi, kun loputon hoivaaminen haittaa imetystä tai vaikka vauvan nukuttamista. Huutohan siitä tulee ja itsellä sydäntä särkee, kun ei aina voi yhtäaikaa kumpaakin hoitaa ja huomioida. Mielellään Pikkusisko auttaa ja hän onkin virallinen harsontuoja, ne kun ovat aina väärän tuolin selkämyksellä vaikka olenkin niitä ripotellut ympäri asuntoa. Isosiskosta on sensijaan ollut aivan korvaamaton apu, kun hän on harhauttanut siskonsa muihin puuhiin, jotta vauva saa syödä ilman että taapero tökkii silmään. Onpa hän muutaman kerran auttanut aamu- ja iltapalankin kanssa, kun olen itse ollut imetysjumittamassa sohvalla. Uskomattoman reipas tyttö! <3



Varsinaista rytmiä ei vauvalle ole vielä syntynyt mutta pisimmät unipätkät sijoittuvat ainakin toistaiseksi yöaikaan. Joltisenkin haastavaa onkin ollut päiväsaikainen nukkuminen, sillä vauva tarvitsee aika paljon apua nukahtamiseen ja unessa pysymiseen. Kantoliina on osoittautunut korvaamattomaksi apuvälineeksi, sillä se on toistaiseksi ainoa paikka missä vauva taatusti nukkuu päivälläkin pitempiä pätkiä ja mihin hän nukahtaa huomattavasti vähemmin huudoin kuin pelkkään syliin. Manducakin meillä on mutta en jotenkin saa noin pientä siihen laitettua mielestäni oikein. Pepun alle näyttäisi jäävän vähän tyhjää vaikka kuinka koitan "humpsutella" vauvaa repussa alaspäin ja itselle sopivat säädöt, niin ettei reppu painaisi mistään, ovat toistaiseksi löytymättä.

Öisin vauva syö kaksi tai kolme kertaa ja välit tihenevät aamua kohti. Ensimmäinen unipätkä on yleensä pisin: kahdesta neljään tuntia keskimäärin. Tankkaus öisin tapahtuu varsin nopsaan, sillä siinä harvoin menee varttia pidempään. Yleensäottaen vauva syötyään jatkaa uniaan sen kummemmin nukuttelematta. Päivisin väli on pari tuntia, poislukien ne satunnaiset pidemmät unet, joiden aikaa tai pituutta ei siis toistaiseksi voi ennustaa. Nyt, viiden viikon iässä, ollaan ensimmäisessä tiheän imun kaudessa. Mitään imetysmaratonia ei vielä ole ollut mutta poika on selvästi tihentänyt syömisvälejään.


Elämäni ensimmäinen antibioottikuuri rintatulehdukseenkin on lopuillaan. Viime sunnuntai-iltana toinen rinta kipeytyi ulkosyrjältään ja yön aikana nousi korkea kuume. En tuntenut mitään tukkeumaa ja koska kuume oli korkea en tohtinut odotella vaan soitin neuvolaan, josta käsin resepti järjestyi kun jutustelin lääkärin kanssa puhelimitse. Kuume ei sitten enään tiistaina noussutkaan ja tehoimettelin kipeää rintaa imetysasentoa vaihdellen. Pakko sanoa, että kainalon puolelta imettäminen näyttää todellakin paljon helpommalta kuin todellisuudessa on! Muutaman päivän tehoimetyksen tuloksena maidontuotanto lisääntyi tulehduksesta kärsineessä rinnassa niin, että pelkäsin sinne kehkeytyvän tukoksen mutta tilanne onneksi tasaantui.

Pikkuveli kasvaa hienosti! Lastenneuvolan täti kävi kotikäynnillä, kun vauva oli 5 päivää vajaa kuukauden ikäinen. Jännitin punnitusta kauheasti, koska Pikkusiskon aikaan se oli odotetuin hetki ja aina tuli pettymys - liian vähän tullut painoa. Olin valmistautunut samaan tälläkin kertaa, varsinkin kun ensimmäinen 10 vrk:n iässä tehty punnitus jäi noin 100g "tavoitteesta" eli syntymäpainosta. Yllätys oli todella mieluinen kun vaaka kertoi pojan syöneen itselleen 710g lisämassaa vajaassa kahdessa viikossa! Tässä sama numeroina ja sulkeissa on edellinen mittaustulos:

Paino 5290g (10vrk:n iässä 4580g)
Pään ympärys 39,5cm (syntymässä 37,5cm)

Täti kirjoitti korttiin: rintamaidolla hienosti kasvaa <3 Pituus katsotaan lääkärineuvolan yhteydessä ensi viikolla mutta omaan silmään näyttäisi, että sitäkin on tullut ihan kivasti. Vaatteista ainakin sai perkata jo pienimmät pois ja jopa Tuttan 56cm uutena meille ostettu body on varsinkin kestovaipan kanssa nafti. Tutta on minusta tosi reilua mitoitusta. Kyllähän sitä pituutta kaiken järjen mukaan luulisi olevankin yli tuon 56cm, koska syntymäpituuskin oli jo 53cm.


Oma mieli alkaa jo tasaantumaan. Arki on rankkaa mutta onneksi pahimmat hormonihuurut hälvenivät sekoittamasta pakkaa enää enempää. Elämä helpottuu varmasti sitten, kun vauva alkaa muodostamaan jonkunlaista päivärytmiä ja päivän kulkua pystyy hieman ennakoimaan. Vaikkakin se tarkoittaa tietenkin sitä, että poikkeamat ovat taattuja kun menee tekemään suunnitelmia :D Tämä viikko on taas Metallimiehen iltavuoroviikko, joten illat tulevat olemaan.. noh, mitä tahansa kaaoksen ja jotenkuten hallitun kaaoksen väliltä ;)

"Idiootit ylläpitävät järjestystä, nerot hallitsevat kaaoksen."

PS: Pahoittelut taas näistä surkeassa valaistuksessa otetuista tärähtäneistä kuvista. Kuvaushetkiä ei juuri tarjoudu eikä meidän kodissa ole missään kohdin riittävää valaistusta kuvien ottamiselle, jos ulkona on vähänkään hämärää tai pilvistä. Sen lisäksi jokainen voi arvella kuinka helppoa on kuvata sätkivää vauvaa, vilkasta taaperoa tai turhan poseerausinnokasta koululaista erikseen saati sitten yhdessä. Tällaisia kuvia tällä kertaa :D

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Arki alkaa

Metallimiehen kolmen viikon isyysvapaa loppuu huomenna, kun työt kutsuvat raskaan työn raatajaa. Itse olen kauhusta jäykkänä. Nyt olen saanut nukkua vauvan kanssa aamusta niin pitkään kuin on unta riittänyt, joka on mukavasti tasoittanut yövalvomisia, joihin en vielä ole tottunut (tottuuko niihin koskaan?). Imetyshetket ovat olleet verrattain rauhallisia, kun paikalla on ollut toinen aikuinen, joka on viihdyttänyt isompia lapsia silläaikaa. Meillä on nyt kaksi vaipatettavaa ja vaipparumbakin alkanut mukavasti pyörimään kahden huoltajan voimin. Jopa asuntomme kaksi kerrosta tuo omat haasteensa ja siitäkin on nyt selvitty kivuttomasti, kun on tarvittaessa voinut jakaantua ylä- ja alakertaan tarpeen vaatimalla tavalla. Tässäkin on mainittu vain murto-osa haasteista, jotka minua odottavat, kun jään Metallimiehen työpäivien ajaksi lasten kanssa keskenäni. Ehkä siellä joku nyt miettii, että lapsiahan ne vaan on ja joillakuilla on ihan oikeitakin haasteita elämässään tai että on siitä muutkin selvinneet. Totta! Nuo ovatkin sellaisia minua lohduttavia ajatuksia. Silti kehotan epäilijöitä kokeilemaan ihan itse, jos tuntuu, että on heleppo nakki niinku meilläpäin sanotaan ;)


Kerroinkin jo aiemmin ettei aloitus kolmen lapsen äitinä sujunutkaan aivan niin ruusuisesti kuin ehkä ennalta ajattelin. En voi sanoa muistavani tyttöjen elämän alkutaivalta kovin tarkasti mutta nyt väittäisin, että tällä kertaa alku oli kaikista rankin. On edelleen. Onnellisia hetkiä on valtavasti ja kolmen lapsen äitinä olen moninkertaisesti onnellisempi, mutta kuten onni kertaantuu, kertaantuu myös huolet ja murheet. Riittämättömyyden tunne on valitettavan tuttu seuralainen näiden kolmen viikon ajalta. Vuorokauden tunnit tuntuvat yöherätyksien myötä matelevan mutta päivällä aika suorastaan lentää ja joka ilta minua kalvaa tunne, etten pystynyt antamaan itsestäni tarpeeksi kenellekään. Myönnytyksiä täytyy oppia tekemään ja keskeneräisyyttä sietämään. Perfektionistisielulle tämä tulee olemaan kova koulu, joskin ehkä tarpeellinen. 

Ennalta keskusteltiin Metallimiehen kanssa, mitä arki kolmen lapsen kanssa tulee käytännössä olemaan. Tai todennäköisesti tulee olemaan. Toistaiseksi näyttää siltä ettei oltu aivan hakoteillä mutta osittain on jouduttu toteamaan, että työ tekijänsä opettaa ja joitakin asioita ei vain voi osata ennalta-arvata tai ennakoida. Muuttujia tulee riittämään vuosia ja vuosia eteenpäin! Monesti olen kuullut sanottavan, että perhe on vähän kuin yhteinen yritys - sen eteen tehdään yhdessä töitä, tarkastetaan liiketoimintasuunnitelma aina välillä ja päivitetään tarpeen mukaan. Lomia ei ole ja töitä tehdään kellon ympäri. Puoliso on tavallaan työpari, jonka kanssa hommat täytyy osata jakaa. Alkaa meikäläisellekin konkretisoitumaan tuo ajatus ja se, että kaikkea ei voi eikä tarvitse osata/pystyä/ehtiä/voida tehdä itse. Minulla on kova tarve pärjätä ihan itte, siispä töitä saa tämänkin asian eteen tehdä. Aion myös yrittää olla itselleni ja miehelleni armollinen. Koti odottakoon siivoojaansa ja pyykit pesijäänsä jos aika tai voimat käyvät vähiin. Sikäli käy sellainen ihme, että pienimmäiset nukkuvat päiväunia yhtäaikaa, en aio käyttää sitä aikaa siivoamiseen vaan röyhkeästi tyyrään takamukseni ompelutuolille ja surruutan niin monta saumaa kuin suinkin ehdin :)

Pikkuveli viihtyy onneksi sekä kantoliinassa että Manducassa. Viime päivinä poika on pieniä hetkiä suostunut pötköttelemään sitterissä ja lattiallakin mutta silloin on itse oltava vieressä vahtimassa, sillä Pikkusiskon pienet kädet ovat pian tutkimassa vauvan silmiä, korvia, nenää ja suuta :) Vauvan vuorokausirytmi on luonnollisestikin vielä hakusellaan mutta kyllä ne pidemmät valveillaoloajat päiväsaikaan onneksi osuvat ja öisin hän jatkaa uniaan syötyään vatsansa täyteen. Päivällä hän nukkuu vielä miten sattuu mutta nyt ollaan saatu hänet nukkumaan pidempiäkin pätkiä. Sain nimittäin kaveriltani vinkin, että vauva nukahtaa syvään uneen noin 20 minuutissa. Kellosta katsomalla olen sitten siirtänyt vauvan joko liinasta/repusta tai sylistä jatkamaan uniaan vaunukoppaan tai sänkyyn. Kun jaksaa välillä laittaa tutin suuhun tai hieman hyssytellä takaisin uneen, niin poika saattaa vedellä sikeitä montakin tuntia! Olenpa minä saanut pari vienoa hymyäkin häneltä <3


Imetys on alkukankeuden jälkeen lähtenyt kuitenkin hienosti sujumaan. Viikon verran piti imettää hammasta purren mutta haavaumat paranivat onneksi pian. Imuote on hieman parempi mutta parantamisen varaa on vieläkin. Rinnanpää nimittäin muistuttaa vauvan suusta tullessaan huulipunapuikkoa ja se yleensäottaen kielii huono(hko)sta imuotteesta. Maitoa tuntuu tulevan ihan tarpeiksi asti, sillä vaippoja kastuu ja likaantuu. Maidonkerääjä kerää syötön aikana "toimettomasta" rinnasta heruvan maidon talteen ja syöttövälin venyessä Aventin käsikäyttöinen rintapumppu rientää apuun. Onnekseni en kuulu heihin, jotka eivät pumpulle heru, sillä haluan ehdottomasti pakkaseen maitoa hätävaralle. Joskus nimittäin meinaan olla niin hurja, että poistun kotoa ilman vauvaa ja niitä hetkiä ajatellen täytyy pakkasessa olla täytettä. Tahdistettu pulloruokinta on teoriassa opeteltu Metallimiehen kanssa, mutta käytännössä hommaa ei vielä olla päästy harjoittelemaan. Neuvolasta tulee piakkoin täti kotikäynnille ja sittenhän se nähdään ollaanko ollenkaan siellä käyrillä, missä pitäisi olla ;)

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

..and the winner is..

.. Hannariina!


Blogin ensimmäisen arvonnan voittaja on selvillä ja Kustin poljettavaksi paketti lähtee ensi viikon aikana. Laitatko Hannariina minulle blogin sähköpostiin (pitäisi näkyä tuossa oikealla sivupalkissa) osoitetietosi niin saadaan kankaat perille ja pääset ompeluhommiin. Paljon onnea voittajalle :)

Kiitos kaikille osallistuneille <3 Virallisena arpojana toimi Metallimies ja arpa nostettiin luonnollisestikin meikätytön ompaisemasta piposta. Itse puuhasin virallisen valvojan ja kuvaajan roolissa. Pikkuveli piti omalta osaltaan huolen ettei arvontaa suoritettu hätäisesti vaan välissä oli tankkaustauko ja hieman nukutushommiakin.



Serious business, kuten kuvasta näkyy ;)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...