torstai 29. tammikuuta 2015

Kisuliineja

Pikkusisko on ottanut kasvuspurtin ja iso kasa bodyja jäi pieneksi siinä venyessä. Samoin kävi lyhythihaisille bodyille mutta pitkähihaisia tarvittiin kipeämmin, joten siitä aloitin. Tykkään pitää bodyja Pikkusiskolla, sillä jotkin kestovaipat ovat sellaisia etteivät ne tahdo valumatta pysyä päällä. Body tuo kaivattua tukea ja pitäähän se selänkin lämpimänä. Lyhythihaisia bodyja pidetään lähinnä jumpsuitien alla mutta myös tavallisten pitkähihaisten trikoopaitojen ja mekkojen. Ei vaikuta olevan mikään kauhean kuumaverinen tuo meidän pienempi sisko vaan paremminkin tuntuu palelevan helposti. Isompi siskoksista taas on (siinäkin) suhteessa erilainen ja paksummat paidat tahtovat jäädä pitämättöminä kaappiin.


Piirsin kaksikin eri bodykaavaa mutta aloitin tutulla ja turvallisella Kisuliinilla, isommassa koossa vain kuin edeltävät tekemäni bodyt. Bodyjen koko on 86cm ja siinä on sopivasti kasvunvaraa mutta vaatteet eivät ole niin isoja ettei voisi pitää. Kisuliinin hiha on minun makuun tosi leveä ja sitä pitäisikin muistaa kaventaa hieman, kun seuraavan kerran kaavalla teen. Kerran aiemmin olen hupullisen bodyn tehnyt, sekin Kisuliinin kaavalla. Se löytyy täältä. Käytin samaa hupun kaavaa kuin olen käyttänyt näihin Villikoihin ja tuollakin mainitsen etten muista mistä kaavasta tämän otin. Muotoilin hupusta hiippa- mallisen leikatessani kangasta. 


 


Kangas on Verson Puodin ja resori tätini säilömä aarre. Tällaista väriä tahtoisin lisääkin! Sopii mainiosti sekä tytöille että pojille ja passaa yhteen monen värin kanssa. Sydäntrikoosta piti tulla minulle itselleni paita mutta kun ei ruvennut tulemaan niin päätin käyttää sen muutoin. Sitä mukava palanen jäi, joten jotain supersöpöä täytyy siitä vielä tehdä :) Toisen bodyn kangas on ompeluryhmäläiseltä ostettu mutta viimemmäksi tätä on myynyt ainakin Selia. Leena Rengon käsialaa tämäkin, Puutarhapiilo nimeltään. Jotain pientä piristystä vaatteeseen halusin - ne löytyvät raglansaumoista joustopitsin ja 3exteriltä tilattujen kansineppareiden muodossa. 





Kuvissa pieni neiti on juuri päiväunilta herännyt <3 

  

 

Värjäsin tässä yksi ilta hiukset, kun kyllästyin omaan raidoilla piristettyyn mitäänsanomattomaan väriini. Tämä on L'oreal Preferencen sävy 5, Lisbon. Kaapissa odottelee raitaväri, jännä nähdä onko sillä pitkäkin odotus tulossa. Värit valitsi Metallimies, kun en itse osannut päättää ollako blondi vaiko eikö. Hieman bruneitteihin päin hän kuulemma on aina ollut kallellaan, joten teinpä kerrankin mieliksi ;)

lauantai 24. tammikuuta 2015

Pari äitiyspaitaa ja raskauskuulumisia

Terveisiä äitiyslomalta! Nyt olen ollut "lomalaisena" jo kaksi viikkoa. Blogi on elellyt hiljaiseloa mutta eipä täällä live-elämän parissakaan mitään mieletöntä biletystä ole ollut ;) Raskausviikkoja on kasassa jo melkein koko potti ja tänään vietellään viikkopäivää, kun mittariin tärähti 37+0. Palataanpa siihen asiaan tuonnempana ja kurkataan ensin mitä olen itselleni ommellut.

Ruukaan lihoa raskausaikana reilulla kädellä. Oletettavastikin johtuu siitä, että myös syön aika reilulla kädellä eikä ole ollut tapana herkuistakaan kieltäytyä. Aineenvaihduntakin ystävällisesti hidastuu sen verran, että kilot pääsevät kertymään sankoin joukoin juhlistamaan iloista perhetapahtumaa. Pyöristyvä vatsakin kaipaa oman tilansa vaatteissa. Liputan kuitenkin mahdollisimman pitkäikäisten vaatteiden puolesta ja siksipä uusien vaatteiden ompelu itselle raskausaikana ei ole erityisen mielekästä. 

Raskausaikaa seuraa toinen varsin poikkeuksellinen ajanjakso naisihmisen elämässä - imetysaika. Jotta aika olisi mahdollisimman mukava, vaivaton ja sujuva edes sen vaatetuksen osalta, on ihan järkevää käyttää imetyspaitoja. Paita, johon kasvava vatsa mahtuu ja joka palvelee imetysaikanakin on tietysti nimeltään äitiyspaita :) Yritin vielä sisällyttää paitoihin pienennysmahdollisuuden, joka samalla poistaisi paitoihin lisätyn vatsankasvuvaran. Sivusaumoissa on siis etukappaleen puolella Framilonilla toteutettu rypytys, jonka tarkoitus olisi kerätä väljyyttä. Toki kangas venyy silti mutta oman kokemukseni mukaan se asettuu kauniimmin tällä tavoin. Kaavaa avaamalla en lisäväljyyttä halunnut vatsalle tehdä, sillä sellainen muutos olisi ollut vaikeampaa valmiista vaatteesta poistaa. 

Kaavaa on siis tarkistusmitattu "uudistuneita" mittoja vastaaviksi ts. suurennettu rinnanympärystä, vyötärönympärystä ja lantionympärystä. Ajatuksena olisi, että vauvan ulostauduttua ja juhlakilojen poistuttua lanteilta paitaa voisi yksinkertaisesti pienentää avaamalla sivusaumoja ja ottamalla sisään. Tuolloin etukappaleella olleen Framilon- rypytyksen keräämä kangas saattaa näkyä helmojen epätasaisuutena mutta se ei ole muutamia senttejä enempää ja helmaresoria ei tarvitse avata kuin etukappaleen puolelta. Onhan siinä purkamista mutta lisää paidan käyttöikää huomattavasti :) Kaavapohjana näissä molemmissa on MIW.

Leena Rengon suunnittelema Paratiisin laulaja- trikoo on ostettu ompeluryhmäläiseltä ja tein siitä tämän paidan puoliväkisillä mutta yllättäen siitä on tullut lempipaitani! Vaakaluukun alareunassa on Framilon- huolittelu. Hihat jätin lempipituuteeni eli 3/4- hihoiksi vaikkakin niihin piti pienet jatkopalat tehdä, kun kangas ei olisi muutoin riittänyt. Pääntie on kantattu ja helmassa on leveä resori. Aioin ensin hommata kangastussit ja väritellä tätä paitaa hieman mutta koska en osannut päättää väriä päätin, että tämä on hyvä näin.


Verson Puodista tilattu Kuutiot- trikoo oli myöskin pakko-ompelu. Toteutin tätä paitaa tehdessä pientä kaavakokeilua, kun kuosittelin olemassaolevista kaavoista kainalonseutua uusiksi. Kangasta ei ollut riittävästi hihoiksi asti, joten hihat ovat tylsästi mustaa trikoota. Samasta trikoosta on tehty leveä helmaresori, joka tuo paitaan hieman pituutta lisää. Imetysluukun alareuna jäi himpan liian löysälle mutta kiristelen sitä samalla, kun saan ottaa lisäsentit paidan sivusaumoista. Tai sitten kiristän sitä yksinään, jos näyttää että lisäsentit tarvitsevat jatkoaikaa. Tätä paitaa tehdessä meillä oli saumurin kanssa suuria erimielisyyksiä ja paidan saumat ovat täyttä kuraa. Hyppytikkiä toisen perään vaikka kuinka säädin. Jälkeenpäin hoksasin, että saumurini se vain protestoi mustia lankoja, jotka jätin laiskuuksissani vaihtamatta, kun pelkkiä kaavakokeiluompeluksia hurauttelin. Hyppytikki ja löysät ompeleet jäivät nimittäin sillä seisomalla, kun vaihdoin valkoiset langat takaisin vaikka olin sitä ennen langoittanut mustat monta monituista kertaa uudestaan.


Sitten niihin raskauskuulumisiin. Aika kuluu valtavan nopeaa ja välillä kieltämättä hieman ahdistaa, että tässä jo viimeisiä viikkoja vedellään enkä ole vielä ollenkaan valmis! Eikä myöskään meillä ole koti valmis. Saati kaikki aiotut vauvanvaatteet ;) Pinnasängyn ilmestyminen meidän makkariin pohja ylhäällä ja sen petaaminen toivat vauvaa lähemmäksi kuin kymmenen sitä edeltänyttä raskausviikkoa. Nyt sängyssä tönöttää vauvan turvakaukalo ja tämän viikolopun agendana olisi laitella se sairaalakassikin valmiiksi ja kaivella vaunukoppa ja lämpöpussit naftaliinista. Pikkuvaatteita olen pessyt monta koneellista ja totesinpa tuossa eilen, että Poikasta odottaa hieman vajaa kolmekymmentä 50-56cm bodya. Kyllä! On kietaisumallia ja tavallista, kääntöhihoilla ja ilman. Itsetehtyä, kirpparilta ostettua, uutena ostettua ja saatua. Kukaan vauva ei tarvitse niin paljon bodyja mutta omaksi puolustuksekseni sanon ettei pojalla ole kuitenkaan aivan yhtä monia housuja. Ellei laske potkuhousuja, puolipotkareita ja tavallisia housuja yhteen. Sitten voi pian ollakin. Paljon kanssahan pärjää aina!

Kolmas raskaus on herättänyt vähiten kysymyksiä mutta aiheuttanut eniten huolta. Jostain syystä olen ollut kovastikin huolissani vauvasta suurimman osan odotusajasta vaikka varsinaisesti syytä huoleen ei ole. Myöskin uhmaiän saavuttanut ikiliikkuja Pikkusisko pitää päivisin minut niin kiireisenä, että raskaus on sen tuoman ilon lisäksi ollut myös melko raskasta aikaa. Nyt en ole voinut heittäytyä sohvalle pitkäkseni, jos siltä olisi tuntunutkin ja raskauden mukanaantuomat vaivat ovat todellakin korostuneet vilkkaan taaperon perässä hölkätessä. Vatsa on kasvanut arjen pyörityksen keskellä enkä ole ehtinyt uppoutua odotusaikaan kuten kahdella edellisellä kerralla. Välillä on tuntunut siltä, että en ole pystynyt ollenkaan luomaan suhdetta vatsa-asukkiin mutta toivottavasti huoli on turha.

Fyysiset rajoitukset ovat olleet vaikeampia hyväksyä kuin aiemmin ja olen tuntenut itseni valtavaksi, hitaaksi ja kömpelöksi. Kyvyttömäksikin osittain, sillä on asioita joita olen oikeastikin joutunut delegoimaan Metallimiehelle syystä taikka toisesta. Jokin aika sitten onnistuin saamaan selkäni niin pahasti jumiin, että kuljin yhden päivän melkein kaksinkerroin. Kramppi onneksi helpotti pian ja jo yöunien jälkeen olo oli vetreämpi. Liitoskipuja on ollut aika paljon ja närästyshän se aina liittyy seuraan. Nyt menee Samarinia jo siinä määrin, että suositellut päiväannokset on ylitetty jo aikapäivää sitten. Turvotus on löytänyt sormet ja varpaat ja kyllä voi ihmisellä olla talvipakkasilla kuuma. En malta odottaa, että saan käärön syliin ja oman kroppani pikkuhiljaa takaisin. Olisi mukavaa jo vihdoin kävellä normaalisti eikä sen näköisesti että on jemmannut keilapallon vaginaansa. Siltä se myös tuntuu.

Väsyttää. Totta kai väsyttää, kun jo kyljen kääntäminen öisin vaatii soiton Pekka Niskalle ja nostaa sellaisen hien pintaan ettei se uni sitten ihan heti tulekaan. Kun melkein jo vaipuu unen suloiseen syliin, niin Poikanen herää yöjumpalleen ja onkin jo lähdettävä vessaan. Sama toistuu vähintään kaksi tai kolme kertaa yössä. Yksi aamu oli niin kiire vessaan ja suuri väsy ettei jalka noussut kynnyksen yli. Pikkuvarpaasta voi kuulkaa tulla yllättävän paljon verta! Vastustuskyky on raskaana tunnetusti heikoilla ja tälläkin hetkellä minua jokin kulkutauti riivaa. Kurkkuun sattuu, päätä särkee, yskittää ja niinhän tuo menee nenäkin tukkoon. Virtsatieinfektioon olen syönyt kaksi antibioottikuuria. Kolmikertainen hurraa- huuto ajalle, jona nainen on hehkeimmillään! :D

Vauva kasvaa samaa rataa isojen siskojensa kanssa. Vauva saavuttaa keskivertovauvan painon todennäköisesti jo ennen laskettua aikaa. Siihen voimmekin laskea lisäksi ne päivät, jona odottelemme aikaa yliaikaiskontrolliin ja synnytyksen käynnistämiseen. En jaksa uskoa, että tämäkään vauva suosiollisesti ja oma-aloitteisesti poistuisi lämpimästä pesästään. Muutamia skeptikkojakin lähipiiriin mahtuu, sillä äitini ja Metallimies ovat molemmat sitä mieltä, että tämä kolmas on se poikkeus joka vahvistaa säännön ja synnytys käynnistyy spontaanisti. Perusteluina olen kuullut aina yhtä vakuuttavan ja vastalauseet kumoavan "mulla on vaan sellainen tunne"- toteamuksen. Selvä, jäämme odottelemaan :)

Tällä viikolla oli loppuraskauden lääkärintarkastus, josta poistuin uuden lääkäriajan kanssa. Minut ja vauvan tutkinut lääkäri oli sitä mieltä, että vauvan painoarvio olisi hyvä tehdä parin viikon päästä uudestaan, jotta nähdään tarvitseeko mahdollista käynnistystä aikaistaa. Kotona katsoin tyttöjen aikaisia äitiyskortteja ja kaikkien vauvojeni painoarviot ovat olleet näillä viikoilla osapuilleen samat. Syntymäpainoiltaankin tytöt olivat liki samanpainoiset, sillä eroa oli vain 250g. Isosisko syntyi 41+6 painaen 4500g ja Pikkusisko kolmea päivää aiemmin 41+3 ja painoi 4250g. Tyttöjen painoarviot käynnistysaamuna ovat myös heittäneet todellisuudesta suunnilleen samanverran, noin 300-400g.

Poikanen oli arviolta 3300g ja tutkimushetkellä viikkoja oli 36+3. Kone laskeskeli lakimitan vastaavan vajaata viikkoa isompaa ja vartalonympärys oli himpan verran kahta viikkoa isompi. Reisiluun mitta laahasi perässä vajaan viikon verran, kuten kaikilla lapsillani. Muistelen terveydenhoitajan sanoneen sen oleva joko koneen ominaisuus tai aivan tavallista. Eivätpä nuo tyttäret toisaalta olekaan mitenkään poikkeuksellisen pitkäjalkaisia muuhun kroppaan nähden. Koneen laskelmien mukaan vauvan kaikki mitat suhteutettuna raskausviikkoihin ovat viikon verran edellä. Minua tämä ei huolestuttanut juurikaan mutta mittaillaanpa toki uudemman kerran, ei se sekään haittaa. Hyvähän se on, että seuraavat tilanteen kehittymistä.

Kellarissa oli ollut hiljaista VTI:n aiheuttamasta supistelusta huolimatta. Hieman pehmentymistä oli onneksi tapahtunut vaikka eipä sekään mitään tarkoita. Sisätutkimus sai kuitenkin pariksi päiväksi aika säännöllistäkin kovettelua aikaiseksi mutta ovat ne nyt jo rauhoittuneet. Sf- mittaa ei otettu ollenkaan mutta se kasvanee samaa plus- rataansa kuin tähänkin asti. Itsestäni vatsa tuntuu pienemmältä kuin Pikkusiskosta, saati Isosiskosta jolloin se oli valtava. Se on toisaalta aivan eri mallinen tällä kertaa ja sehän onkin kirvoittanut tietäväistä nyökyttelyä, kun olen kertonut pojan vatsassa köllivän. On kuulemma aivan poikavatsan näköinenkin ;)

Tässä uusia mittoja ja lukemia. Yksi neuvolakäynti on jäänyt päivittämättä tänne,  mutta laitan sulkumerkkien sisään kuitenkin sen edellisen kerran tulokset vaikken siitä käynnistä erillistä postausta olekaan tehnyt.

Paino + 3,3kg (+ 4,8kg)
RR 121/66 (110/61)
Pissassa sokerit + mutta juotiin munkkikahvit Metallimiehen kanssa ennen neuvolaa.
Hb 125 (-)
Sf- mitta - cm (31cm)
Syke +
Liikkeet ++
Painoarvio 3300g (2700g jos en aivan väärin muista)
Tarjonta RT (RT)
 
Poikanen on kova potkiskelemaan ja möyrästämään. Liikelaskentaa kai pitäisi kunnostautua tekemään edes satunnaisesti mutta en kertakaikkiaan osaa olla huolissani, koska sellainen metakka tuossa navan seutuvilla käy. Suosituksenahan on saada vähintään kymmenen liikahdusta tuntia kohti. Olisihan se toisaalta nopea homma hoitaa, sillä kymmenen liikettä tulee jo muutamassa minuutissa täyteen :D En hoksannut lääkäriltä kysyä, joko vauvan pää on kiinnittynyt mutta itse väittäisin että on. Liikkeet tuntuvat jos nyt ei aivan kellarissa asti niin kellarin portailla ainakin! Vauva hikkailee paljon ja ultratessa monesti päästään näkemään kuinka hengitysharjoituksia tehdään :)

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Kiukkukeiju

Ei. EI! EI! Eieieieiei. Rimppakinttu keijumaija, äidin ja isin aurinkonaama, on muuttunut raivoavaksi uhmamytyksi, jolle ei huonona hetkenä kelpaa sitten mikään. Yhä useammin naama vääntyy nurinpäin ja pikkujalat polkee kiukustuneena maata. Heittäytyminen lattialle levyksi huutamaan pää punaisena tapahtuu useita kertoja päivässä. Ruoka ei maistu, ainakaan se ruoka mitä olisi tarjolla. "Peipää!" kuuluu pikkutyrannin suusta, kun pottuja ja jauhelihakastiketta tarjotaan. Puurosta syödään useimmiten vain omenasose ja tänä aamuna käytiin tahtojen taistelua siitä, että puuroa on otettava yksi (1) lusikallinen ja vasta sitten saa leipää. Voitin mutta ei se helppoa ollut. "Yäääh.." on suosituin tuomio ruoasta kuin ruoasta ja tätä tehostetaan tietysti aukaisemalla suu isolle auki ja kaivamalla ruoka kaksin käsin suusta pois. Puistatus tulee kaupan päälle vain, jos äiti tai isi on onnistunut tekemään poikkeuksellisen luotaantyöntävää sapuskaa. Herkut kyllä maistuu! Ja se peipä.



Nukkumaanmeno on ollut jo kauan aivan naurettavan helppoa. Onneksi ollaan saatu vähän esimakua siitä, että sekin rituaali olisi kokemassa jotain muutoksia. Ei olekaan aivan selvää, että tyttö jää tyytyväisenä iltasadun jälkeen tuttiensa ja unipupunsa kanssa nukkumaan vaan saattaapa tuo huutaa sieltä varsin raivokkaasti nukuttajan poistuvan selän perään. Oven saa laittaa kiinni vain päiväunille mennessä mutta yöunet vaativat raollaan olevan oven. Unilaulut ja seinäänpotkimiset raikaa joskus pitkäänkin ennenkuin uni vie voiton. Muutoin yöt sujuvat hyvin aamuun asti, jolloin useimmiten pinnasängystään heippaa huutelee pirteä ja hyväntuulinen neiti.


Kaikissa oppaissa aina toitotetaan, miten taaperot ovat touhukkaita. Olenpa lukenut jonkin huumorijutun taaperodieetistäkin. Ajattelinkin, että raskauskilot voisi koittaa sitten karistaa tekemällä perässä kaiken, mitä Pikkusisko tekee ja syömällä yhtä vähän. Tyttö on liikkeessä aamusta iltaan, päiväuniaikaan ilmeisesti liikehtii vähän vähemmän mutta kuitenkin jonkin verran, sillä pinniksen reunapehmusteet ja lakanat on ainakin joka päivä sen näköiset että siellä on käynyt pieni hurrikaani. Sängyssä myöskin ilmeisesti saa paremmat unet, kun välttelee nukkumasta a) pitkittäissuunnassa b) keskellä sänkyä c) mukavassa asennossa. Me saatiin joulupukilta paljon lahjoja ja niistä hyvä osa oli uusia leluja. Kiva, kiitos niistä, mutta tutkitaanpa niitä leluja tarkemmin sitten kun kodin kaikki kielletty on käyty tuhansia kertoja läpi. Huiveja on sidottu kaapinoviin, turvasalpoja on asennettu laatikostoihin, tavaroita on nosteltu ja siirrelty ja aina se vaan löytää jotain! "Ei" on kyllä tuttu sana tytön omassa sanavarastossa mutta toisten sanomana se ei aiheuta toimenpiteitä. Paitsi ehkä kovan kiireen toiseen suuntaan. Pikkulapsiaika tekee varmastikin aika monesta optimistista pessimistin, sillä tuskin olen koskaan elämäni aikana näin paljon hokenut "ei" tai "älä". Välillä pitää ihan itsekseen saada sanoa "joo" ja "kyllä" ettei sekoa. Tämä on juuri sitä aikaa, kun selkäänsä ei voi kääntää hetkeksikään ellei ole valmis kestämään seurauksia.

Raivoreetta on siis oppinut paljon uusia temppuja. Puhuminen on yksi niistä taidoista. Sanavarasto karttuu lähes päivittäin vaikkakin tyttö ymmärtää puhetta paljon paremmin kuin sitä itse tuottaa. K-alkuiset sanat on tytön suosikkeja, jopa siinä määrin, että k-kirjaimella alkaa sellaisetkin sanat, jotka eivät oikeasti ala. Käiti (äiti), kikki/kikkä (isi, iskä), kikko (sisko), kakkia (traktori), kakka (tarkoittaa sekä eritettä itseään mutta myös esimerkiksi hanskaa), kakki (takki).. listaa voisi jatkaa melko pitkään. Jos hän ei tule ymmärretyksi, hän jatkaa hokemista sinnikkäästi, höystäen osoittelemalla, mikäli mahdollista, niin kauan että viesti menee perille.

Liikkuminen niinikään on päivä päivältä varmempaa ja vauhti on välillä melkoinen! Täysin reikä päässä tyttö tekee stuntteja, jotka saavat minut haukkomaan henkeäni. Portaissa ollaan koitettu opettaa häntä kulkemaan ja hienosti typy sen osaakin, kun malttaa. Niin kovin tekisi mieli kokeilla tulla portaita alas kuten me muutkin - naama menosuuntaan. Pieniä yksityiskohtia kuten raajojen pituutta tuskin kannattaa ottaa huomioon.. Tänään kävikin mielessäni, että varmaan tulee olemaan hupaisaa tämä elämä kahdessa kerroksessa, kun vauvakin syntyy ja Metallimies on päivät töissä. Eihän siinä mitään, jos meillä olisi vaan makkarit yläkerrassa mutta kun siellä on myös ne pesutilat!

Puolitoistavuotisneuvolassakin me käytiin joulukuun alussa. Siellä ei juuri yhteistyökykyä esitelty mutta tuntuihan tuo täti uskovan, kun vakuuttelin että kyllä se kotona puhuu paljonkin mutta nyt sitä ei vaan satu huvittamaan. Eikä olis paljon napannut heittää palloakaan saati että sitä olisi potkaissut. Siskosten tiivis suhde sen sijaan tuli esiteltyä hyvinkin, kun metrimaijalla meinasi maailma loppua kun Isosisko jäikin käytävälle leikkimään. Eipä kuultu tädin kanssa keskustella ennenkuin haettiin Isosiskokin huoneeseen, ja näinollen saatiin oveen liimaantunut krokotiilinkyyneleitä vuodattava esikuvansa perään raivokkaasti karjuva taaperoikäinenkin duplojen kimppuun.

Päivitetyt mitat ovat seuraavanlaiset:

Paino 10kg (8,875kg)
Pituus 79,0cm (73,6cm)
Pipo 46,2cm (45cm)

Jeeeeesssssss, vihdoin meni se kymppi rikki vaikka eihän tuota painoa liiaksi asti ole tullut siltikään. Pituuttakin oli venähtänyt pidemmästi ja sen kyllä on huomannut, kun lahkeet yllättäen keikkuvat nilkoissa :) Miinuskäyrillä jatketaan!

Kurkkasin kesäkuun yksivuotispostausta ja hieman huvitti, kun kuvailin tyttöä keijumaiseksi myös luonteeltaan ja vakuuttelin minun perimässäni vaikuttavien raivogeenien olevan valtaosan ajasta piilossa. Tilanteet muuttuu näköjään :D Hieman ollaan välillä oltu Metallimiehen kanssa helisemässä, kun tytölle ei mikään tarjottu vaihtoehto kelpaa vaan raivostuttaa entistä enemmän. Itse olen huono sietämään kiukkua ja itkua vaan pyrin aina löytämään jonkun ratkaisun (PULLA), jolla tiukka tilanne saadaan laukaistua. Nyt, kun minulla on yksi edellämainitulla menetelmällä uhmaikien läpi luotsattu koululainen, jonka pettymystensieto voisi olla hieman eri, jos ne negatiivisetkin tunteet olisi äidin kanssa yhdessä kohdattu olen viisaampi. Tällä kertaa ne keinot (PULLA) jääköön käyttämättä. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu!


Ainoa toiveeni olisi, että pahin uhma olisi taltutettu ennen pikkuveljen syntymää. Mustasukkaisuutta on luvassa satavarmasti, sillä Pikkusisko on nimenomaan minusta tosi tarkka ja taatusti tulee väliin, jos jotain joutavia hellyydenosoituksia muille perheenjäsenille jakelen. Vielä tähän puolivuotistarkastukseen on lääkärikäynti, joka on ensi viikolla mutta tokkopa tuolla ihmeitä ilmenee. Terve tyttöhän se on :) Metallimies pääseekin lääkärikäynnille mukaan, sillä itse onnistuin toki tuplabuukkaamaan kyseiselle ajankohdalle. Onnea hänelle ja tutkivalle lääkärille, sillä lääkärit, kylmät stetoskoopit ja tutkimukset eivät ole koskaan olleet erityisen paljon tyttären mieleen ;)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...