keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Ekat villasukat itselle!

En ole monia villasukkia vielä tehnyt ylipäätään. Isosiskolle olen tainnut tehdä kahdet, siis koskaan. Pikkusisko on saanut yhdet minun tekemät ja Pikkuveli kahdet. Itselleni tein nyt ensimmäistä kertaa. 

Näiden tekeminen oli hidasta. Työ on haitannut harrastustoimintaa ja jouluvalmistelut veivät tietysti oman osansa. En läheskään joka päivä ehtinyt näiden pariin vaikka kuinka olisi neulotuttanut. Kirjoneuleen tekeminen on hitaampaa ja kaltaisellani tunarilla menee aina hyvä tovi purkamiseenkin ;) Virheitä nämä vilisevät mutta väliäkö tuolla, ovatpahan valmiit. 

Diggailen Marimekkoa ja räsymatto on kuosina tosi ihana. Ohjeen löysin sattumalta Carouselia- blogista, kun googlettelin inspiraatiokuvia. Sen löydät täältä. Minulla oli mustaa, valkoista ja fuksian punaista lankaa ja vaikka "oikea" kuvio olisi vaatinut myös harmaata lankaa niin päätin, että voin jättää sen pois kun kerran korvaan keltaisenkin fuksialla.

Minulla on tiukka käsiala ja kirjoneuleen vaatima löysyys ja aloittelijan käden jälki näkyy epätasaisuutena. Harjoitus tekee varmasti tässäkin asiassa mestarin :)

Olen tosi ylpeä valmistuneista sukista ja olen jo ottanut oppia tekemistäni virheistä. Uudet sukat pyöräytän puikoille heti, kun tällä hetkellä Isosiskolle tekeillä olevat sukat ovat valmiit.



maanantai 28. joulukuuta 2015

Joulu 2015

 Jouluaatto vietettiin täällä meillä kotona. Joulupukki vieraili ja toi mukanaan läjän lahjoja kilteille lapsille ja aikuisille. Lahjat ovat lasten kohokohta joulussa mutta aikuisille se taitaa olla lasten riemun lisäksi jouluruoka. Sitä oli taas pöydät täynnä ja illan mittaan myös mahat :) Mun äiti toi osan eväistä, Metallimies kokkasi suurimman osan ja minä vastasin makeasta puolesta. Olin jouluviikon aatonaattoon asti töissä ensin aamuvuoron ja kävin vielä iltaisinkin pikkuisen repäisemässä. Olin aika naatti kun joulu viimein koitti ja viime joulun kaltainen joulufiilis jäi tänä vuonna saavuttamatta. Ihana joulu meillä silti oli <3




  
Kinkun kanssa syötiin Hasselbackan perunoita ja kermaista kinkkukastiketta tai vaihtoehtoisesti mustapekka- kastiketta. Myös omatekoista tulista sinappia oli pöydässä. Tyrnigraavattu lohi ja saaristolaisleipä olivat niinikään omatekoisia herkkuja. Äiti teki bravuurinsa - aurajuusto-punajuuripaistosta. Porkkanalaatikko oli kaupasta ostettua. Kevyempääkin sai lautaselleen laittaa vihersalaatin muodossa. Salaatin päälle sai nakella pistaasipähkinöitä, valmista pähkinäsekoitusta, auringonkukan siemeniä tai kuivattuja karpaloita.





 Kahvipöydässä oli tarjolla torttujen ja piparkakkujen ohella perinneherkun tittelin ansainnutta porotorttua, suklaa- lakutiikerikakkua ja jouluinen rocky road- tyyppinen valkosuklaakarkki.



Minä sain ihania, tarpeellisia lahjoja. Kakkutarjotin oli toivelahja, samoin korvakorut. Rannekoru oli ylläri mutta sopii tosi hyvin korviksiin. Harrastuksiin liittyviä lahjoja sain kirjojen muodossa - Kinuskikissan kirjan ja kaksi neulekirjaa. Neulomisesta en olekaan juuri tänne blogin puolelle hehkuttanut! Parisen kuukautta sitten innostuin ja nyt minulle voisi antaa neulootikon diagnoosin. Palaan tähän aiheeseen vielä myöhemmin. Sydäntä lähellä on luonnon kosmetiikka ja siltä saralta sain arganöljyä, jonka olen lukenut olevan varsinaista ihmeainetta ja kasvokuorinnan. Keittiöön sain ostoslistalla olleen puisen leikkuulaudan ja kaksi Arabian Joulukylä- kulhoa. Kuvassa alimmaisena näkyvä Stam1na- kestokassi pääsi jo toimittamaan tärkeää virkaa neuletöiden säilytyskassina. Näppärästi sain yhdistettyä räyhäkän metalliminäni ja neulovan marttaminäni ;)


 

 Tässä selailen yhtä joululahjaani jalassani kummityttöni äidin minulle neulomat villasukat, voi onnea! :)

Metallimies sai urheilukerraston, jumalattoman läjän sukkia (jotka todellakin tulivat tarpeeseen!), samanlaisen heavymetal- kestokassin kuin minäkin, Devin Townsendin live- blurayn, toivomansa Valtaistuinpeli- kirjan (Game of Thrones perustuu tähän) ja Isin ja tyttöjen lettikirjan.



Pikkuveli sai läjän omia leluja, kun hän on tähän asti leikkinyt isojen siskojen vanhoilla. Richard Scarryn kirja oli Pikkuveljelle, Kunnaksen kirja kaikille lapsille. Vaatteitakin poikanen sai ja aina vaan hämmästelen miten lasten lapsettomat isotädit osaavatkin ostaa sellaisia vaatteita, joita voisin aivan hyvin itsekin pikkuisilleni hankkia! :)


  
Ylemmässä kuvassa näkyy Pikkusiskon saama radio-ohjattava skootteriponi, jota tytöt ovat vinguttaneet kilpaa. Myöskin Pikkuveljen saama auton kojelauta- lelu on ollut hitti kaikkien lasten keskuudessa :D




Pikkusisko sai skootteriponin lisäksi muumitalon, kalapelin, kylpy-/aamutakin, vaatteita, duploja, kirjoja monta, Prinsessa Sofia- yökkärin, sukat ja hahmon leikkeihin. Ja varmasti jotain muutakin mitä en tähän hätään muista!


Isosisko sai harrastukseensa liittyen ratsastusturvaliivin ja ratsastuskinttaat. Isommat luistimet pian pieneksikäyvien tilalle, Disney klassikon, kirjoja, hevospelin tuplana (toinen lähti toiseen kotiin eli iskän luokse), Schleich hevosia ja trailerin vetämiseen lava-auton. Pukki jätti meille kirjeen, jossa hän kirjoitti itse trailerin saapuvan jälkitoimituksena. Pitkähiuksisena tyttönä saadut pompulat ja pinnit ovat aina tarpeen ja pitkällä olkahihnalla varustettu kukkaro voisi ensi kesänä toimia puhelimen kuljettamistehtävissä, kun päällä on vain ohkaiset kesävaatteet joissa ei taskuja ole :) Kirjoja tuli vaikka kuinka monta, mikä oli lukemisesta innostuneelle tytölle iloinen asia.

Tytöt saivat meiltä lisäksi lelupitoiset adventtikalenterit - Isosisko tietysti hevosaiheisen Schleich- kalenterin ja Pikkusisko muumikalenterin. Ensin ajatuksena oli, että he saavat meiltä vain ne kalenterit mutta kuten arvata saattaa, homma paisui.

Suuret kiitokset kaikille meitä lahjoneille ja meidän mukana joulua viettäneille rakkaille <3 






keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Toivotus hyvän joulun ja ohje valkosuklaa-puolukkajäätelöön!






















  
Näiden kuvien myötä toivotan teille kaikille ihanaa, rauhaisaa ja onnellista joulua sekä tietysti roppakaupalla onnea ja menestystä uuteen vuoteen! 


Tässä teille vielä ohje jouluiseen herkkuun, joka pääsee meillä tänä vuonna jälkkäriksi joulupöytään. Ohjeen "pohja" on Ku ite tekee, saa mitä tulee- blogista. Linkki ohjeeseen tässä. Minun versio alla.
 

Valkosuklaa-puolukkajäätelö


6dl vispikermaa
1 prk kondensoitua maitoa
n. litra puolukoita
100g valkosuklaata
kardemummaa maun mukaan 
(0,5dl glukoosisiirappia)

Paseeraa puolukat. Vispaa kerma ja lisää sekaan kondensoitu maito. Sulata suklaa varovaisesti mikrossa tai varmemmin (joskin hitaammin) vesihauteessa. Sekoita suklaa kermaseokseen. Sirottele kardemummaa tai jotain muuta haluamaasi maustetta sekaan. Vanilja sopii jos tykkäät tosi makeasta, jäätelö on nimittäin itsessään jo supermakeaa kondensoidun maidon vuoksi. Kaneli sopii jouluiseen jäätelöön myös. Alkuperäisessä ohjeessa on tuo sulkeisiin laittamani glukoosisiirappi, jota en kuitenkaan itse käyttänyt. Yksinkertaisesti siitä syystä etten viitsinyt sitä kaupasta ostaa pelkästään tätä tarkoitusta varten. Jäätelön jäädyttyä tulin ajatelleeksi, että ehkäpä se on mukana jäätelön leikattavuuden vuoksi. Tätä herkkua ei totisesti pyöritellä palloiksi edes hyvän sulamisajan jälkeen vaan on veistettävä karskisti lohkoja. Käy se niinkin :)

Kaveriksi sopii kinuskikastike, kuivatut karpalot (puolukat tietysti parhaiten mutta tulin paseeranneeksi kaikki omat ja osan anopinkin puolukoista :D) ja piparkakku. Namskis!



keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Instassa tapahtuu!

Osa-aikatyö, joulukiireet ja kävelemään opetteleva Pikkuveli ovat osoittautuneet kokoaikaiseksi energiavarkaaksi. Blogi päivittyy nyt laiskasti mutta Dobermamia voit seurata myös Facebookissa ja Instagramissa. Blogi löytyy molemmista omalla nimellään. 

Instagram päivittyy tiiviimmin ja siellä olisikin nyt tarjolla herkkua, kun juuri äsken kyhäsin sinne arvonnan pystyyn. Voittona on itse ompelemani rusettipipo! Materiaaleina on trikoo ja puuvilla, molemmat hajusteettomasti pesty. 

Arvontaan osallistumisen ohjeet ja tarkemmat speksit piposta näet instagramista. Liityhän seuraajaksi ja ota osaa arvontaan! :) 


maanantai 7. joulukuuta 2015

Yhdeksän kuukautta







Taas on aika kertoa mitä meidän Pikkuveljelle kuuluu. Hän kasvaa ja kehittyy kuten tähänkin asti. Nyt on viimein saatu uudet hienot lukemat neuvolakorttiinkin, kun isä ja lapsi- neuvola oli 23. päivä viime kuuta. Kaikki oli ollut kunnossa kasvun osalta ja taidotkin olivat aivan ajan tasalla. 

Mitat 9kk (sulkeissa 6kk):

Paino 9 700g (8 730g)
Pituus 73,3cm (69,8cm)
Pipo 46,8cm (44,8cm)

Pikkuveli on kehitykseltään aika tyypillinen yhdeksänkuinen. Hän taitaa pinsettiotteen, jokeltelee tavuja, tuntuu kärsivän jonkinasteisesta (joskin helpottamaan päin olevasta) eroahdistuksesta, seisoo ja askeltaa tukea vasten ja yhä piteneviä hetkiä myös seisoo itsekseen ilman tukea. Konttaaminen sujuu jo kuin vanhalta tekijältä ja välistä vauhti on melkoinen. Vauvan mielipaha on suuri, jos siskot ottavat leluja kädestä tai ottavat syliin vastoin hänen omaa tahtoansa. Poika on kova menemään eikä kotosalla juuri sylissä viihdy kuin pikaisesti maitoa ja läheisyyttä tankaten. Hampaita hänellä on kaksi alhaalla ja kaksi ylhäällä.


Yönsä Pikkuveli nukkuu vaihtelevasti. Hän ei tahdo päiväsaikaan enää malttaa rinnalla olla vaan hörppää pahimpaan nälkäänsä pikaisesti. Niinpä yöaikaan rinta on tullut entistäkin tärkeämmäksi. Menohalut vaikeuttavat yöunia niinikään, kun poika möyrii itsensä hereille. Päiväunet sensijaan ovat vihdoin löytyneet ja kaksien unien kesto on useimmiten yhteensä puolestatoista tunnista kahteen tuntiin. Ulkona uni maistuu parhaiten. 

Perheen ruokailuihin Pikkuveli ottaa osaa sen mukaan miten on hereillä. Yleensä päivään kertyy kolmesta neljään ruokailua. Aamupala, lounas vaihtelevasti päiväunien ajankohdasta riippuen, välipala, päivällinen ja iltapala. Ruoka yritetään tehdä sillätavalla, että vauva voisi syödä meidän muiden kanssa samaa ruokaa mutta vaikkapa makkararuoan sijasta hänelle useimmiten keitetään perunaa tai porkkanaa. Välipaloista lempparit on päärynä ja kuivatut luumut, ja banaani silloin kun päärynää ei laita viereen. Tällöin banaani lentää kaaressa lattialle :D Leipääkin poika jykertelee aina silloin tällöin. Liharuoista lemppareita on lihapullat ja lindströmin pihvit. Liharuokien osalta täytyisi tehdä ryhtiliike ja tarjota muutakin kuin jauhettua mutta tytöt ovat niin huonoja syömään liharuokia, että niitä tehdään aika harvakseltaan muutenkin.

Tähän mennessä Pikkuveli on maistellut ainakin seuraavia ruokia: porkkanaa, bataattia, vesimelonia, avokadoa, banaania, tuorekurkkua, riisiä, sipulia, parsakaalta, kukkakaalta, perunaa, makaroonia, kaurapuuroa, leipää (tummaa ja vaaleaa), mangoa, päärynää, mansikkaa, naudanjauhelihaa, kananmunaa (mureketaikinassa sekä makaroonissa), lohta, kanaa, omenaa, aprikoosia, luumua, palsternakkaa, lanttua, punajuurta, mustikkaa, mandariinia, passionhedelmää ja persikkaa.

 Tällä hetkellä arki sujuu sillälailla aika mukavasti, että Pikkuveli touhuilee omiaan jo kovasti ja tutkii leluja innokkaasti. Tutkimusretket eivät aina pääty hyvin ja silloin tarvitaan äitiä mutta sylihoidon jälkeen taas mennään. Kaikki menee edelleenkin ja suuhun ja tarkkana saa olla ettei lelujen joukossa ole mitään liian pientä, joka voisi mennä vauvalla kurkkuun. "Keskustelut" pikkumiehen kanssa ovat antoisia, kun pieni niin tosissaan jokeltaa ja murahtelee. Musiikista poika tykkää valtavasti ja alkaa useimmiten tanssimaan musiikkia kuullessaan. 


Haastellisinta tällä hetkellä yhdeksänkuisen kanssa ovat yöt, joista niistäkin toki suurin osa on aivan kelvollisia. Lähinnä iltaisin rassaa se, että nukuttaminen saattaa kestää jopa tunninkin verran, kun vauva selkä kaarella laittaa unta vastaan eikä tissikään enää ole takuuvarma nukutuskeino. Sitten kun Pikkuveli viimein nukkuu niin monesti joudun ravaamaan tissittelytuokioita varten yläkerrassa koko illan. Juuri sen ajan kun saisi Metallimiehen kanssa vaikka katsoa sarjoja Netflixistä.

Toisina öinä vauva äheltää itsensä hereille vähän väliä ja tarvii rintaa nukahtaakseen uudestaan. Tällaisinä öinä tietystikään en minäkään saa nukkua rauhassa. Ollaan mietitty olisiko öiden rauhoittamiseen jotain konstia. Esimerkiksi vauvan siirtäminen pinnasänkyyn ja sänky hieman kauemmaksi meidän sängystä on käynyt mielessä mutta pelko siitä, että unet käyvät entistäkin repaleisimmiksi on estänyt toimimasta. Poika siis nukkuu perhepedissä meidän vanhempien (ja useimmiten aamuyöstä eteenpäin Pikkusiskon) kanssa. Kovasti olen koittanut vakuutella itselleni, että juuri tämä aika, kun kävelemisen taito jo tekee tykö pikkuisissa aivoissa on sitä aikaa, että täytyy vaan kestää ne yöherätykset. Toisaalta pelkään myös sitä, että uuvahdan tyystin ja apu voisi löytyä tekemällä muutoksia nukkumisjärjestelyihin. 

Olisiko teillä antaa jotain vinkkiä? Ehkäpä kokemuksia vastaavasta tilanteesta ja kuinka itse asian ratkaisit? Voimia ja vakuuttelua siitä, että nykyinen ratkaisu on riittävän toimiva ja kohta helpottaa?? :D

maanantai 30. marraskuuta 2015

Isosiskon laatu-aika (ja meidän tän vuoden tonttukuvat!)




 
Kun on kaksi pientä lasta niin isompi/isommat jää väkisilläkin vähemmälle huomiolle. Joskus on hyvä ottaa extra-aikaa heitäkin varten ja me tehtiin niin menneenä viikonloppuna. Pikkusisko lähti mummulaan yöksi ja kotiin jäi siis nuorin ja vanhin. Kyllä meillä oli rauhallista vaikka vain yksi lapsi oli kuvioista pois! Pikkusisko on aikamoinen elohopea ja siskokset tappelevat vähintäänkin yhtä paljon kuin yhdessä leikkivätkin.

Ennenkuin Pikkusisko lauantaiaamuna lähti mummun ja papan matkaan, otettiin tonttukuvat lapsista. Meillä on tosi pimeää sisällä ja kamerassa vain sen mukana tullut vakioputki, joka vaatisi valoisammat olosuhteet. Työmaavalolla kikkailu on pakollista ja vaikka sen valoa pehmennettiin huipputeknisellä lisävarusteella eli leivinpaperilla niin ikäviä varjoja kuviin silti jäi. Rakas joulupukki, tuo meille uusi valoisa koti tai paremmat kuvausvehkeet :D

Hikinen urakka siis jälleen kerran ja vajaasta kahdestasadasta kuvasta onnistui vain muutama. Se onneksi riittää! Tämän vuoden joulunalusaika on sen verran kiireistä, että tuskin ehdin lapsille tai itselleni mitään uutta vaatetta jouluksi ompelemaan ja kuvaankin valitsin kaupasta ostetut vaatteet. Tummaa ja vaaleaa vähän sen mukaan mitä kunkin lapsen kaapista puhdasta vaatetta löytyi. Tonttulakit ja voilà - karkilla lahjotut lapset saatiin kuvattua tänäkin vuonna. Metallimies ahkerasti kuvia paranteli ja muokkasi, jotta päästiin tyydyttävään lopputulokseen puutteellisista kuvausvarusteista/-olosuhteista huolimatta. 

Viime vuoden kuvat löydät täältä.

Muutoin ei tehty viikonlopulle mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Meidän lauantaihin kuuluu normaalistikin sauna, karkit ja jokin elokuva/ohjelma. Sama päti tällaisena vähän erilaisempanakin lauantaina sillä erolla, että tein pienen iltalenkin Isosiskon kanssa kahdestaan Ärrälle, josta käytiin vuokraamassa uutuus- piirretty Inside out - Mielen sopukoissa. Elokuva oli tosi hyvä! Se avasi tunteiden merkitystä ja toimintaa aivan loistavasti lapsen ymmärtämällä tavalla ja oli tietysti myös tosi hauska. 

Pieni pelituokiokin ehdittiin ottaa ja lasten peli 'Piirrä ja arvaa' kirvoitti monet naurut. Olen kuvitellut olevani keskivertoa etevämpi piirtäjä mutta Metallimies ja Pikkusisko luulivat piirtämääni voileipää nauhuriksi! :D Kolaus egolle, auts.

Joulupukin apureina toimittiin sen verran, että Isosisko ompeli kummeillensa pienet joulumuistamiset. Kyllä, itse ompeli. Minä näytin miten ompelukone toimii ja pienellä avustuksella typykkä päästeli itse menemään. Siinä samalla hänen toiveammattinsa ratsastaja/hevostenhoitaja sai kilpailijan ompelijan ammatista. Oli kuulemma mukavaa. Onhan se, tiedetään :)



Bongasin uuden reseptin viime viikolla kaverin Pirkka- lehdestä (jota ei meille ole vielä tullut vaikka samassa kaupungissa asutaan) ja sitä testasin viikonloppuna myöskin. Kolmekymmentäjotain ilmeisesti tarkoittaa kuivakakkukauden alkamista ja kun reseptissä yhdistyy tuon ominaisuuden lisäksi kaksi mun lempparimakua: suklaa ja lakritsi niin kokeiltava oli! Suklaa-lakutiikerikakun ohjeen löydät tästä.

Minulla oli ilmeisesti isompi vuoka kuin ohjeessa käytetty, joten meikätytön versio on vähän vaatimattomampi kuin linkistä löytyvä. Sen verran hyvää oli kuitenkin, että uskon löytäneeni tästä jouluiseen kahvipöytään tarjottavan, jota olen tässä jo jonkin aikaa pohtinut. Tämän voi tehdä etukäteen pakkaseen ja nopsasti vain kuorruttaa aattona, kätevää! :)




Minusta oli ihanaa viettää yhden vuorokauden verran hieman rauhallisempaa elämää ja antaa spesiaaliaikaa vanhimmalle lapsellenikin. Aika paljon ollaan napit vastakkain hänen kanssaan ja siitä tietysti tulee paha mieli meille kummallekin. Toisinaan vauvan ja taaperon kanssa unohtuu, että vaikka kahdeksanvuotias on jo heihin verrattuna iso niin silti aivan pieni vielä.

Ajan jakaminen kaikkien lasten kesken lienee jokaiselle äidille haaste. Miten sinä olet asian ratkaissut? Menetkö fiilispohjalta vai onko sulla systeemi, jonka perusteella aika jakaantuu kaikkien pikkumurujen kesken tasan?


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...