tiistai 28. lokakuuta 2014

Klorittia ja kontaktimuovia

Keväällä lääräsin kloritin kanssa. Tämä oli ensimmäinen kokeiluni evö mutta päätyi blogiin asti vasta nyt. No excuses. Sarjassaan toinen klorittikuviointi on täällä jo nähty ja se löytyy täältä. Isosisko näki kerran mummun kanssa ostoksilla ollessaan paidan, jonka nimesi New York- paidaksi. Sain selville, että paidassa oli kaupungin siluetti. Kun klorittikokeilut ompelupiireissä levisivät, tiesin, että se olisi tekniikka jolla saisin toiveiden paidan tehtyä. Ensin googlettelin New Yorkin siluettikuvia ja totesin, että hieman yksinkertaisempi malli saa piisata..


Piirsin kontaktimuovin paperipuolelle hyvin simppelin kaupunkisiluetin ja leikkasin sen irti. Mustasta trikoosta ommeltu valmispaidan kaavalla piiretty paita valmistui jo Camp kakkosella viime keväänä. Siihen etuhelmaan kaupunkikuvan sommittelin ja sitten kastelin koko komeuden kylmällä vedellä. Kylmä vesi on tärkeää muistaa kloritin kanssa värkätessä, koska aineen myrkyt höyrystyvät ilmaan jos kuumaa vettä käyttelee. Paidan kastelin siksi, että kloori vaalentaisi tasaisemmin ja vaalennusprosessi olisi hieman hallitumpi. Hommaa hankaloitti se, että kontaktimuovi arvatenkin halusi irtoilla märästä paidasta..


Märkään paitaan suihkuteltu klorittiliuos alkaa tehdä taikojaan..

Alkuperäisestä reilusti vahvistettua liuosta on tähän suihkuteltu reilulla kädellä lisää ja vaikutusaikaa on takana noin 10 minuuttia.
Ensi kerralla en kastele käsiteltävää kangasta, sillä prosessi oli niinkin hallittu että hermo meinasi kärsimättömältä odotellessa mennä :D En tietenkään merkannut mitään aikoja ylös mutta muistini mukaan paita oli liemien vaikutuksen alaisena noin varttitunnin. Kloritin ja veden sekoitussuhdetta en muista millään.. by LauraKoo- blogista kuitenkin katsoin osviittaa ja sitten lisäilin kloritin osuutta seokseen, kun ei alkanut riittävällä tahdilla tapahtumaan. Kun olin tyytyväinen tulokseen, huuhtelin paidan vielä huolellisesti kylmällä vedellä ja laitoin konepesuun.




Kuvio ei ole aivan niin tarkkarajainen kuin olisin ennakkoon toivonut ja näyttää vähän sille, että kuva esittää palavaa kaupunkia :D Olen ymmärtänyt, että se miten kangas vaalenee riippuu siitä miten se on värjätty. Tämä musta lähti vaalenemaan punertavaksi mutta olen ymmärtänyt, että vaaleneminen olisi voinut näyttäytyä erisävyisenäkin. Täytyy melkein pistää mustia tilkkuja kokeiluun, jotta näkee käyttäytyvätkö kaikki mustat näin. Kloorilla vaalentaminen lisää mahdollisuuksia kuvioida yksivärisiä kankaita (ja miksei valmiita ostovaatteitakin, vinkvink!) kivasti ja kuviokankaita voi taasen vaalentaa kloritilla.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Ottobre Woman: Lampi- jegginssit

Uusimmassa naisten Ottobre:ssä oli tosi kivoja ohjeita muutamakin. Halusin näistä normaalista poikkeavista muodoista huolimatta testata lehdessä ollutta jeggins-kaavaa, Lampi nimeltään. Vähän muokkaamistahan se vaati ja vaatisi edelleen, jos toiset toteuttaisin. En halunnut korkeaa maharesoria vaan kapeahkon resoripaneelin eteen, jotta vatsalla olisi tilaa kasvaa. Jotenkin hieman eri tavalla se olisi pitänyt toteuttaa, sillä nyt sivusaumat tahtovat väkisillä kiertää taakse, kun resori antaa niin paljon periksi. Ihan alkuperäisellä kaavalla ja ohjeella nämä varmasti ovat tosi hyvät housut. Pidettävät näistäkin tuli mutta kyllä Mamaliciousin jegginssit silti vievät näistä voiton.


 
Ylläolevassa kuvassa näyttäisi olevan kummallista väljyyttä keskellä edessä mutta se on pömppövatsa joka hämää. Pikkuisen viiksiä näkyy tulevan..
Näissä on valetaskut edessä, samoin vetoketjuhalkio on silmänlumetta. Takataskut ovat oikeat, joskin kiinnitin ne eri kohtaan kuin ohjeessa. Lahkeita pidensin reeeeeeilusti. Masuresorin sisällä on leveä kuminauha siten, että se on sivusaumoissa yläreunastaan kiinni mutta keskeltä edestä tein muutaman sentin matkalta resoriin ompeleen, joka pitää kuminauhan vatsan alapuolella. Ilman kuminauhaa resori antoi niin paljon jäykähkölle joustofarkulle periksi, että rekkamiehen hymy vilkkui kumartuessa :D


Kangas on Löytö-Palan alepöydästä joustofarkkua. Tykkään, että jegginssit saisivat joustaa vieläkin enemmän ja lehdessä nämä olikin tehty muistaakseni trikoosta. Hyllyssä olisi kyllä pala yksiväristä joustocollegea, joka voisi aika kivasti tällaisiin sopia, jos se vain riittää.. ;) Tikkaukset tein pinkillä ja takataskujen huippuinnovatiiviset kuviot on aivan itse keksitty.

torstai 23. lokakuuta 2014

Napapiirillä tapahtuu (ja sadas postaus, jee!)

Rakenneultrakuulumisten postaaminen on venynyt ja venynyt.. Tässä postauksessa yhdistänkin ne ja tämänpäiväisen neuvolakäynnin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis! Rakenneultrassa kuitenkin käytiin ja tuolloin oli yksiöllä rakennusviikkoja 21+2. Kokkolaan pyyhällettiin ja äippäpolilla vierailun lisäksi oli ajatuksena käydä yhdellä kehutulla kirpputorilla ja jossain syömässä. Isosisko ei ollut reissussa mukana vaan koulussa ja Metallimiehen äiti lupautui tulemaan tytön kanssa koulun jälkeen jottei yksin tarvi olla. Pikkusisko lähti meidän mukaan. 

Loppuviimein reissussa meni putkeen ainoastaan äitiyspolikäynti mutta parempi niin. Kirpputori oli hukassa, auto parkattiin epähuomiossa kaukaisimmalle parkkipaikalle kirpputorista katsoen, matkarattaat tietysti jäivät matkasta ja viimein kun syömään päästiin, niin kello oli jo ties mitä ja kaiken kruunasi kohta puolitoistavuotiaamme mehevä kurakakka. Tottakai varavaipat olivat unohtuneet autoon, kosteuspyyhkeitä ei ollut mukana ollenkaan pyyhkeestä puhumattakaan ja oltiin kaupungin ainoassa ravintolassa, jossa ei käytetä vessoissa käsipaperia. Kyseessä siis Pedrinas ja hygieeniset puhallinkuivaimet, jotka pitävät niin jumalatonta meteliä ettei olisi tullut mieleenkään laittaa sitä päälle pienen ollessa vessassa mukana. Sillä ihastuttavalla halvalla ohuenohuella vessapaperilla sitten koitin sitä kuraa siivota ja lasta kuivata.. HUOOOOOH :D Ruoka oli kuitenkin hyvää ja kirpputorikin löytyi ja sieltä kotiintuotavaakin. Parisuhde oli koetuksella, kun meikätyttö ei noita muuttujia oikein hyvällä katso.. Kotimatka oli hiljainen siihen asti, että rupesin mielessäni ynnäämään reissun saldoa ja loppuviimein repesin nauramaan niin että vedet valui silmistä. Tätäkin reissua varmaan sitten kiikkustuolissa muistellaan :)

Poikalupaushan me saatiin jo viikkoa ennen rakenneultraa täältä meidän omasta neuvolasta. Meillä on niin ihanasti asiat, että ultrataan joka käynnillä, kun sellainen vekotin kerta neuvolassa omana on. Ainahan se rakenneultra silti jännittää, kun vauva syynätään niin tarkkaan. Kätilö kyllä selitti ultratessaan mitä kaikkea hänen kuuluu saada näkyviin ja otti kuvat ilmesesti jokaiselta "checkpointilta". Sydämen kammioita, kolme jotakin verisuonta, pikkuaivot ja mitä kaikkea muuta. Vauva ei olisi halunnut tehdä yhteistyötä vaan uppiniskaisesti pysytteli selkäranka ylöspäin aivan kippuralla. Aikamme kun häntä tönittiin, saatiin kaikki katsottua mitä pitääkin. Pyydettiinpä kätilöä vielä kurkkaamaan onko pirri pudonnut mutta siellä se keikkui mukana menossa yhäkin ;) 


RV 21
RV 21
Painoarvio pojalle oli 329g ja pituutta hänellä oli 20cm. Päivälleen vastasi viikkoja. Siskonsa oli samoilla viikoilla hieman painavampi, voisikohan tästä tehdä päätelmiä että poika olisi vähän pienempi syntyessään ;) Tuskinpa vain. Istukka löytyi etuseinästä kuten tähänkin asti. Liikkeet ovat vaimeat sekä istukan sijainnin vuoksi mutta myös siksi, että arveltiin pojan viihtyvän jalat minun selkään päin, selkä menosuuntaan. Nyttemmin tosin liikkeetkin ovat tuntuneet jo voimakkaammin ja päivää ennen rakenneultraa sai Metallimieskin potkun käteensä ja nähtiin liikkeet päällepäin. Ihan samallatavoin on aktiivinen vauva kuin isosiskonsa. Laskettu aika pysyi ystävänpäivässä ja seurannat ovat nyt siis ihan normaalisti.

Vatsa on kasvanut hurrrrjasti. Minulla on punnituspäiväksi vakiintunut torstaiaamu ja kuvan vatsasta otan aina lauantaiaamuisin, jolloin raskausviikkokin vaihtuu uuteen. Vaakalukemat ovat olleet alkuraskaudessa varsin maltilliset ja vähän sitä jo tuulettelin. Taas tuli nuolaistua ennenkuin tipahtaa ja niinpä nyt onkin tehty ihan ennätyslukemat tähän vaiheeseen raskautta. Täytyisi nyt vaan löytää itsestä se motivaatio liikkua enemmän, koska syöminen tuntuu täyttävän ajatukset niin voimakkaasti etten minä heikko ihminen voi kiusausta vastustaa. Nälättääkin muka kokoajan! Onneksi ihana Metallimies jaksaa vakuutella ettei minussa näy yhtään ylimääräistä kiloa ja että on vaikea uskoa missä se puntarinrontin näyttämä lukema minussa oikein sijaitsee. Pitkän ihmisen yksi monista vitsauksista on se, että kiloja on tultava melko reilusti ennenkuin ne näkyy.

Harjoitussupistuksia on ollut aika paljon, erityisesti rasituksessa, ja se yhdistettynä tähän räjähdysmäiseen vatsankasvuun on saanut minut pelkäämään tulevan talven hiihtomahdollisuuksia. Vaikuttaahan siihen melko moni muukin asia mutta, jos en mahdu hiihtotakkiin enkä supistelulta pysty hiihtämään niin huonostihan siinä sitten käy. Harmittaa ihan kauheasti jo etukäteen, kun en viime talvena päässyt kertaakaan hiihtämään! Sitä edellisenä odotin Pikkusiskoa eikä supistelut sallineet sitä touhua silloinkaan. Voihan olla, että pääsen kuitenkin hiihtelemään kestohangille sitten juniorin syntymän jälkeen, kevätauringon jo paistaessa :)

Onkohan se lie iskiaskipua mikä välillä sinkauttelee tuolta toispuolpakaraa niin että vetää silmät kieroon. Ei yhtään mukava homma ole se. Liikunta vois sitäkin helpottaa ja tämä tietokoneella ja ompelukoneella istumisen voisi kuvitella sitä pahentavan. Valintoja, valintoja :D Neuvolassa pyhästi lupasin, että laitan kirppislöytötukivyön käyttöön. Täti meinasi ettei se juuri kaapissa auta.

Äitiystoppatakkini laitoin kiertoon, sillä se ei enään miellyttänyt silmää. Nyt pitäisi sitten jostain löytää uusi, mahdollisimman edukkaasti tietenkin. Käyttöikähän on tietysti lyhyehkö mutta olen minä hullumpaankin rahaa laittanut.. Enkä halua kulkea XXXXL- takissa ihan vain siksi, että saan vatsan sinne mahtumaan ja muutoin takki roikkuu säkkinä päällä. Nou tänks. Sisävaatetta vatsankasvuvaralla on ihan kivasti ja toppahousut menee isonkin vatsan kanssa, kun jättää vetskarin auki ja pistää henkselit. Testattu on Pikkusiskon odotusaikana! :) Vielä toistaiseksi tuulitakkikin menee kiinni mutta ei mene enään kauaa.. sitä en viitsisi uutta ostaa, joten toivon että syksy ei kestäisi ikuisuuksia vaan talvi tulisi ajallaan. Aivan vapaasti saa minua tästä toiveesta vihata ;)

Pikkusiskolle opetin, että äidillä on vatsassa vauva. Nyt tyttö kulkee taputellen vatsaansa ja hokee "auvvvva". Ehtiipä nämä asiat käydä vähän tarkemmin läpi sitten myöhemminkin :D Ihanasti hän paijaa minun vatsaa vaikkei sitten hetken päästä yritäkään varoa vaan rymyää suoraan päälle. Isosisko myös taivastelee kasvavaa vatsaa ja aina välillä silitteleekin ja lähettää pikkuveljelle terveisiä. Uskon kuitenkin tämä olevan hänelle vähän hämmentävää aikaa, sillä Pikkusiskokin vie niin paljon huomiota ja hän on jo sen ikäinen, että ymmärtää tulevan vauvan vievän aikaa entisestään. Haastavaa tuleekin olemaan löytää kaikille aikaa yhdessä ja erikseen. Useimmiten vaan käy niin, että kun minulla olisi aikaa niin Isosiskolla on joku oma juttu kesken eikä hän malta sitä keskeyttää. Kun hän olisi valmis niin itse olen jo varattuna toisaalla.. Tyttö on ikionnellinen saadessaan huomiota vaikkapa vierailta, sillä hänkin on laittanut merkille, että pieni neiti on usemmiten huomion keskipisteenä. Tämä vinkkinä vieraille siis! ;)

Raskauden puoliväli on siis kovastikin ylitetty ja tänään käytiin taas omassa neuvolassa mittailtavana. Viikkoja tänään 23+5. Sain raskaustodistuksen ja nyt olisi siis aika hakea äitiysavustusta ja äitiysvapaata vai mikä se nyt sitten nykypäivänä onkaan nimeltään, kun täytyy miellyttää kaikkia vähemmistöjä ja olla niin kauhean sukupuolineutraali. Itse laskeskelin, että äitiysloma alkaisi noin tammikuun puolivälissä eli kun viimeiset tortut ja glögit on tuhottu, niin saakin alkaa asennoitumaan siihen, että meitä todellakin on pian yksi lisää. Ei hassumpaa :)

RV 24

RV 24
Poikanen (jolle työnimeksi päätety Ruuti ei istu sitten yhtään) on selvästi tullut äitiinsä, koska vaikuttaisi olevan vastarannankiiski. Potkuja olen koittanut kovasti kuulostella, että mihin ne oikein mätkähtelevät ja tänään varovaisen arvioni parasiitin sijainnista ja liikesuunnasta neuvolassa esitin: potkut tuntuvat oikealle puolelle. Epäilin, että kossi pötköttelisi poikittain. Olinpahan tavoilleni uskollisesti oikeassa! ;) Ilimankos tuo maha onki niinku jalakapallo. Siskonsa ovat suosiollisesti ja kiltisti siirtyneet odottamaan syntymänsä ihmettä jalat kohti kattoa jo kovastikin tässä vaiheessa. Onhan tässä onneksi vielä aikaa.Vettä oli kuulemma tosi reilusti, että vieläpä sielä mahtuu myllertämään. Pieniä varpaita vilahteli ruudussa ja pää pyöri kuin väkkärä. Olinpa kilkkarankin näkevinäni, kun reisiluuta mittailtiin. Minusta on uskomatonta, että kasvatan sydämeni alla pientä poikaa <3 

Uusia mittoja olokaapa hyvät ja suluissa on mitat rv 19+2:

Paino + 3,9kg (+ 2,2kg)
RR 113/59 (110/65)
Pissa puhdas
Hb 115 (117)
Sf- mitta 23cm (18cm)
Syke +
Liikkeet ++
Painoarvio 650g

Lisäraudan aloitin, kun epäilin että se voisi olla tarpeen. Sokerirasituksen yhteydessä otettiin hb suoniverestä ja se oli sama kuin se oli nyt sormenpäästä, joten on siitä jotain apua ollut vaikka en ihan joka päivä muista sitä ottaakaan. Sokerirasitus itsessään oli ok ja terkkakin sanoi, että tulokset ovat "ihannearvot". Enpä kyllä ollut huolissanikaan :) Sf- mitta jatkaa matkaansa yläkäyrillä. 

RV 23+5

RV 23+5
Meidän neuvolassa oli vielä Pikkusiskon odotuksen aikaan kolme lääkärikäyntiä (lisäkäynnit tarpeen mukaan) ja terkkarikäynnit pääsääntöisesti 4 viikon välein. Sittemmin käyntejä on harvennettu siten, että lääkärineuvoloita on kaksi - alkuraskaudessa ja loppuraskaudessa noin rv 37. Terkkaa käydään tapaamassa viiden viikon välein kunnes loppuodotuksesta käynnit tihentyvät ensin 3 viikon välein käytäviksi ja sitten 2 viikon välein. Koska epäilen, että tämäkin raskaus menee yli lasketun ajan ja päätyy käynnistykseen, niin toivoisin että saan käyntejä sitten vähän tiheämmin eli viikon välein kuten viimeksikin. Tiedän liian monta kohtukuolematapausta yli lasketun ajan.. Ylimääräiselle lääkärikäynnille tuskin on tarvetta keskiraskaudessa, koska en osaa ollenkaan ajatellakaan että mitään vaaraa ennenaikaisesta synnytyksestä olisi.
Lukemasi postaus oli muuten DoberMamin sadas teksti! Pian saadaan juhlia myös blogin 1-vuotista taivalta :) Mitäkähän kivvaa sitä keksis, ehotuksia HÄH?

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Vauvalahja

Vain alle puoli vuotta myöhässä tämä setti vihdoin saapuu blogiin. Serkkuni sai esikoistyttärensä avovaimonsa kanssa kesäkuussa ja halusin tietysti muistaa tuoreita vanhempia ja upouutta ihmistä jollain itsetehdyllä. Utelin äidin mahdollista vaatemakua, värimieltymyksiä ja "tyylisuuntaa" toiselta serkultani. Saamani tietojen perusteella valitsin selkeää mutta tyttömäistä, ei liian imelää vaan paremmin neutraalia. Näin tämä setti ainakin omissa silmissäni näyttäytyy :)


Bodyn kaavana on Kisuliini, housuissa Ruusunpuna. Molemmat peräisin Ottobresta ja kokona kummissakin 56cm. Harmaa pallotrikoo on Löytö-Palasta ja vaaleanpunainen college tädiltä saatuja ysäricollareita. Olen ymmärtänyt että setti on ollut tykätty ja pidetty <3

PS: Enkä silitä kuvia varten, silitä itte.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Herkkua viikonloppuun

Leivotuttaa! Maan mahottomasti leivottuttaa. Kun leivotuttaa, silloin leivotaan. Täytekakkuhommat siintää mielessä mutta ensihätään tein jotain tuttua ja jotain uutta. Nigella Lawson on nähdäkseni yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka todella osaavat ottaa kulinaarisista nautinnoista kaiken irti. Itse en kyllä itseäni kulinaristiksi tituleeraa todellakaan mutta perushuttu on hyvvää. Mitään etanoita en ala syömään vaikka Nigella ne olis kokkaillut, pthyi! Jokatapauksessa tämä Crustless pizza oli tämän sävellyksen pohjana. Olen tehnyt tätä joskus aiemminkin ja tykännyt. Metallimies sai tätä nyt ensimmäistä kertaa ja Isosiskokin kehui tykkäävänsä (muistutan, että tämä on kunniamainnoista parhain!).



Alkuperäisellä reseptillä saa yhden pienehkön pizzan tehtyä mutta meidän perheessä pienehkösti ei syö kukaan, kun tosissaan aletaan syömään :D Niimpä triplasin reseptin ja se riitti pellilliseen. Jauhoina käytin sekä vehnäjauhoja että grahamjauhoja. Juustoraasteesta osa on parmesaania, nam. Päälle täräytin pepperonisiivuja ja tonnikalaa. Lopputulos on vähän kuin pannaripizzaa. Tekisi mieleni teille tähän se my style- resepti laittaa mutta ei tullut mittailtua kovin tarkkaan ja äkkiseltään nuo määrät triplana tuntuvat isommilta kuin mitä käytin.

Tässä kuitenkin resepti kotimaisella:

1 muna
reilu 1,5dl vehnäjauhoja
2,5dl maitoa
suolaa
2,5dl juustoraastetta

Sekoita muna ja vehnäjauhot. Lisää maito ja suola. Kaada joukkoon juustoraaste. Yksinkertaisena taikina sopii tavalliseen piirakkavuokaan. Uuniin 200 astetta ja anna pelkän pohjan paistua 30min. Ota pohja pois, laita haluamasi täytteet ja juustoraastetta pinnalle ja paista pizzaa vielä pari minuuttia.

Jälkkäriksi tein mansikka-vaniljapiirakan, koska satuin aiemmin päivällä näkemään meidän pakkasessa olevat mansikkarasiat, jotka johtivat mansikkahimoon. Resepti on täältä ja tähän en muuttanut mitään. Aplodit siitä. Täytyy sanoa, että tämä oli yksi parhaista koskaan maistamistani marjapiirakoista. Jos tykkää makeasta ja vaniljaisesta niin ihan ykkösresepti. Pohja oli rapsakka ja täyte iiiihanan pehmeä.


Koska kertaus on opintojen äiti, suora lainaus alkuperäisestä reseptistä Onnelasta- blogista:

Sydänystävän murotaikina
150 g margariinia
1,5 dl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl vehnähiutaleita
1 tl leivinjauhetta
2 rkl vettä

Täyte:
200 g vaniljarahkaa
1 dl vaniljakastiketta (Valio vaahtoutuva vanilja 9%)
2 munaa
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

200 g mansikoita (pakaste)
1,5 rkl perunajauhoja

Nypi pehmeä rasva ja kuivat aineet sekaisin. Sekoita vesi nopeasti joukkoon. Ota sitten puolet taikinasta ja painele se vuokaan. Käytä tarvittaessa hieman jauhoja apuna ja yritä jättää reunat melko ohuiksi. Paista pohjaa 175 C:ssa 10 minuuttia. Sillä aikaa, kun pohja paistuu, voit valmistaa täytteen. Sekoita rahkatäytteen ainekset keskenään sileäksi massaksi. Sekoita perunajauho mansikoihin. 

Huom. Itse käytin puolikkaita mansikoita. Ne ovat sopivan kokoisia tällaisessa piirakassa. Jos sinulla on pakkasessa vain kokonaisia marjoja, voit silti pilkkoa niitä. Ota ne huoneenlämpöön 15 min ennen käyttöä. Tämän jälkeen ne on helppo paloitella terävällä veitsellä. Tuossa ajassa ne kuitenkaan eivät vielä sula liikaa vaan ovat kohmeisia, jolloin niitä on helppo käsitellä. Lisäksi perunajauho on helpompi sekoittaa kohmeisiin marjoihin.
Ota pohja uunista ja ripottele mansikat sen pinnalle. Kaada sitten täyte marjojen päälle. Paista nyt piirakkaa vielä n. 30 minuuttia kiertoilmauunissa ja tavallisessa 35 minuuttia.
Anna piirakan jäähtyä ennen leikkaamista, jotta täyte ehtii hyytyä.

Kokkeilkkaapa teki!

torstai 16. lokakuuta 2014

Sämpylöitä

Kakut ehkä taittuu mutta pullat ja sämpylät ei. Pullat on rumia, sämpylät niin kovia ettei hammas pysty. Kyllä ne tuoreena menettelee mutta dagen efter tekevät vahinkoa kiilteelle. Nyt kokeilin helppoa sämpyläreseptiä, jota varten ei tarvinnut ottaa leivontapöytää esiin tai jauhottaa koko keittiötä. Käsinkin tämän taikinan olisi voinut tehdä mutta näin mielummin sen vaivan, että kaivoin yleiskoneen kaapista. Taikina levitetään siis suoraan pellille eli siltä ärsyttävältä pyörittelyltäkin säästyy!

Ohje on - tattadaa - Kinuskikissan sivuilta. Aivan ohjeen mukaan en mennyt sillä minulla oli ihan tavallisia sämpyläjauhoja vaikka ohjeessa nimenomaan vannotaan Myllärin sämpyläjauhoseoksen nimiin. Oikeastaan voi olla että leveilen ennen aikojani, sillä sämpylät ovat päivän vanhoja vasta huomenna :D


5 dl rasvatonta maitoa
50 g hiivaa
1 rkl sokeria
½ rkl suolaa
½ dl (oliivi)öljyä
12 dl (Myllärin) sämpyläjauhoseosta
00aa2.JPG
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva. Lisää sokeri, suola ja öljy. Sekoita jauhot taikinaan vähitellen. Vaivaa lopuksi kädellä, kun taikina muuttuu paksummaksi. Anna kohota liinan alla 45 minuuttia.
Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle. Leikkaa levy veitsellä neliöiksi. Anna kohota liinalla peitettynä vielä 20 minuuttia.
Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.
Taita sämpylät leikkauskohdasta paloiksi.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Leileileiritunnelmaa!

Viime viikonloppu kului leirillä. Ompeluleirillä nimittäin. Kuulun paikalliseen ompeluryhmään ja meillä on siellä sellainen puuhanainen, joka pistää tapahtumaan kun muut vasta suunnittelee. Keväällä olin ensimmäistä kertaa ompeluleirillä ja homma vei täysin mukanaan! Silloin meitä oli puolet enemmän kuin nyt ja mm. aikataulu- ja resurssikysymyksien vuoksi leiri oli tällä kertaa hieman typistetympi. Vajaan parinkymmenen naisen ja muutaman suloistakin suloisemman vauvan voimin pistettiin ommellen perjantaista sunnuntaihin.

Itse pääsin paikalle jo perjantaina puolen päivän aikaan. Tavaraa oli reissun lyhyydestä huolimatta aivan uskomattomat määrät :D Meidän farkku oli aivan täynnä! Hieman ylimitoitetustihan sitä kangasta oli mukana, ottaen huomioon että olin viikolla jo leikellyt ommeltavia valmiiksi, mutta perustelen sitä sillä, että mielummin liikaa kuin liian vähän ;) Leirillä on suuri inspiroitumisen vaara kanssaompelijoiden luomuksista ja ex-tempore-kangasta on oltava mukana. Kävi kuitenkin niin kummallisesti, että kotiin taisi tulla enemmän kangasta kuin täältä lähti.. Vaikka ihan vain muutaman pienen palasen ompelunaisilta ostin..

Kuvittelin ehtiväni leirin aikana enemmänkin mutta niinhän siinä kävi, että suu kävi enemmän kuin koneet :D Jotain kuitenkin valmistuikin ja pääsinpäs menettämään neitsyytenikin leirillä! Tilasin jo hyvän aikaa sitten Pikku Piltiltä silityskalvoja mutta vasta leirillä uskaltauduin niitä kokeilemaan, kun oli viisaampia paikalla tukemassa ja neuvomassa ensikertalaista. Kaikesta ompelemastani en ottanut kuvaa, sillä Metallimiehen collegehousut odottavat pesua (kangas oli esipesemätön), lahkeensuiden kääntöä (en uskaltanut ennen pesua kääntää, kun ei tiedä paljonko pesu kutistaa) ja vyötärökin kaipasi hieman entrausta. Samalla ajattelin värjätä vaaleanharmaan kankaan mustaksi. Omat collarit samoin jäävät vaille kuvausta, koska ne on väriä myöten samanlaiset kuin tässä postauksessa. Kaikki perheenjäsenet saivat jotain, myös masussa kasvava poikanen. 

 

Ottobren Elephant March oli sellainen kaava, jossa oli koot 50cm ylöspäin. Unihaalariksi minä tämän miellän vaikka tässä onkin vetoketju selässä, mikä kai voi painaa aika ikävästi. Kyseessä kuitenkin on piilovetoketju, joka on ohkaisempi kuin tavallinen. Hieman koemielessä tämä on tehty eikä tuo vetoketjun suojakappaleen laittaminen ollutkaan aivan niin helppoa kuin kuvittelin.. ja ikävästi se jäi nyttenkin. Voi olla, että menee Isosiskon nukeille tämä jos ei käytössä osoittaudu käteväksi. Kangas on tädin ysärivarastoista, ohutta tosi pehmoista interlockia.


Pikkusisko sai tällaisen setin. Kaavat ovat kaikki Ottobresta. Leggarit on Sweet Denim- kaavalla tehdyt, kokona näissä on 86cm jonka ajattelin olevan tosi reilu meidän minille mutta eivät ne niin isot olekaan. Aivan hyvin voi käyttää jo nyt. Lahkeiden rypytykset eivät aivan onnistuneet, kun sähläsin liian pienten joustonauhapätkien kanssa sormet verillä.. Kangas on KVK:n farkkujerseytä, joka on ollut tosi riittoisaa. Keskimmäisenä on Meadow Green pidennettynä. Tässäkin etukappaleen rypytys meni harakoille. Tällä kertaa syytän Karnaluksin joustonauhaa, joka käyttäytyikin eri tavalla kuin se mitä minulla oli ;) Tätä ei olla sovitettu, joten sopivuudesta tai mitoituksesta en osaa sanoa. Kangas on kirpparilta ostettua ihana pehmeää ja laadukkaan tuntuista trikoota. Oikeanpuolimmaisena on Sausage dog ja raaskin käyttää tähän yhden kimppatilauksessa 3exteriltä tulleen kansinepparin. Tarvitsin kyllä henkistä tukea, jotta raaskin tuhlata.. Väittivät että näitä voi tilata lisää?? :D Pakko kyllä nyt jo olla sitä mieltä että on se Kisuliini vaan parempi kaava. Tykkään tässä tuosta yläosasta mutta haara on aivan liian leveä. Ehkä yhdistelemällä saisi Thö Bodykaavan. Kangas Viljamin Puodin Hattarakekkeriä, jota sitäkin löytyy melko monesta vaatteesta tässä taloudessa ;)


Isosisko taasen teki minulle jokin aika sitten toivelistan piirrosten muodossa. Siinä oli mintunvärinen t-paita "prinsessahihoilla". Äidin toteutus toiveesta alla :D Sanotaanko näin, että enpä ole ennen leikkaussalihoitajan t-paitaa ommellut! Mintunvärinen trikoo on Puhdepuodin loppuunmyynnistä tilattu ja kun siihen yhdisti valkoisen päätieresorin saatiin niin vahva sairaalalook että jotain oli keksittävä. Silityskalvot kehiin. Omat suunnitelmat olivat varsin vaatimattomat mutta onneksi oli ideanikkareita ympärillä ja niinpä paita sai Rainbow Dashin kuvan. Silityskalvoista olen kuullut monenmoista palautetta ja tämäkin jo vähän tuolta hännästä irtoilee mutta toivotaan että lisäsilitys auttaisi. Paita ei ole vielä pesuun ehtinyt vaikka tämä jo pari päivää päällä oli. Sovituskuvaakaan en saanut otettua. Kaava on Bias Stripes, kokoa 134cm ja ihan passeli. Pitkähkö kaava mutta mielummin niin kuin lyhyt. Kaksoisneulasäädöt ei ole tätä paitaa ommellessa ollut kohillaan, sillä se purkautuu joka kohdasta. Täytyy purkaa huono ommel pois ja tehdä uudet tikit paremmin säädöin. Paita oli mieluinen, koska Isosisko on MLP-fani.


Glitterkalvoa tietenkin.





Tämä ei ole leiriompelus vaan tämän päivän tuotos. Kangas on kuitenkin ostettu sieltä ja tämä oli tarkoitus ommella siellä mutten ehtinyt. Pusketaan se nyt tähän samaan postaukseen, koska bloggaustahti ei pysy ompelutahdin perässä.. Parempi näinpäin! :) Tämä on samalla kaavalla tehty kuin Keijumaijamekko mutta kauluksen muokkasin piippukaulukseksi. Aavistuksen ahdas siitä tuli mutta tyttö vakuutteli sen olevan ihan hyvä. Jospa lämmittäisi kaulaa, kun neiti on niin laiska pitämään huivia kaulassaan ulkona. Kauluksen saumaan ompelin joustopitsiä ja vuorina on jo kertaalleen mainittu kirpparitrikoo.

Me saatiin leirillä tehdä Verson Puodin kanssa yhteistyötä. Muutama aktiivi (kiitos!) värjäili Aika kortilla- trikoota meille toiveväreissä ommeltavaksi ja osa jätettiin originellin väriseksi. Diiliin kuului, että Puoti saa käyttää valmiiden ompelusten kuvia vapaasti. Pahoittelut vaan mallin superfressistä lookista ;) Trikoo on juuri sellaista hyvänvahvuista, ei liian paksua mutta ei kuulla liiaksi läpi eikä missään nimessä ole lurua. Pesukestävyydestä on paha sanoa vielä tässä vaiheessa mitään mutta kaikki muut Verson kankaat ovat pysyneet hyvänä meillä pesusta toiseen.

Violetti Aika kortilla- trikoo muuntui Pikku Piltin Ruskamekoksi. Sen verran muokkasin kaavaa, että kavensin aika reilusti helmaa. Arviolta jopa parisenkymmentä senttiä eikä tämä ole yhtään liian kapea minusta vieläkään. Helma koki myös lyhennyksen, noin vajaa kymmenen senttiä, jos en aivan väärin muista. Hihat ovat kaavassa täyspitkät mutta kangasta säästääkseni laitoin pitkät hiharesorit. Kaulus on leikattu myös hieman poikkeavasti kuin miten alkuperäisessä kaavassa neuvotaan.
Tykkään ihan älyttömästi!


Värjäämätön valkopohjainen Aika kortilla halusi olla edeltäjäänsä lyhyempi. 
 Koska vakaa aikomus on imettää myös poikasta, halusin ottaa sen jo tässä vaiheessa huomioon jottei vaatetta tarvitse unohtaa kaappiin imetystaipaleen ajaksi. En itse ole helmannostelijatyyppiä ollenkaan vaan haluan imetysominaisuudet paitaan sisällytettynä. Isosiskon Keijumaijamekon kaulus oli niin kiva, että halusin kokeilla omaan vaatteeseen samanlaista. Ihan kivasti toimii :) Pitsiketju ulottuu noin kauluksen puoliväliin. Etukappaleen poikkisauma eksyi huolellisesta mittauksesta aivan väärään kohtaan! Sen kuuluisi olla heti rintojen alla vaan eipä ole. Liekö vatsa antaa vähän anteeksi eikä se nyt niin pahalta näytä. Halusin farkkujenkin kanssa pidettävän paidan mutta Ruskamekko sopi niin passelisti meikäläisen kroppaan, että muokkailin siitä sitten vaan tunikamittaisen. Harvassa kaavassa olkasauma istuu näin hyvin eikä selkäänkään jää ylimääräistä ruttua, mikä on kaltaiseni notkoselän ongelma.




 Kolmas väri kelloja on turkoosi. Päätin, että kahdessa värissä itselle riittää. Boksereiden ompelu on käsittääkseni oleellinen osa leireilyä ja kannoinpa minäkin korteni kekoon! Itse en ainakaan ole löytänyt täydellisiä pikkuhousuja ja voin hyvin kuvitella, että miehillä ongelma on vielä laajempi kun mahdutettavia ulokkeitakin on enemmän :D Muistan tästä olleen kotosallakin keskustelua ja koska leiriläiset kehuivat käyttämänsä kaavan saaneen kotona ylistystä niin halusin minäkin sitä kokeilla. Harmi, etten kopsannut kaavaa sillä nämä istuivat tosi hyvin! Silityskalvopimppa oli tulosta kahden vuorokauden vajaista yöunista ja liian useasta rääväsuisesta emännästä saman katon alla. Hulluimmat (itse en siis kuulu em. ryhmään) yllyttivät laittamaan kuvan pinkillä glitterkalvolla, mutta ajattelin että joskus hieman vakavasti asioihin suhtautuva mieheni voisi sulattaa tällaisen hieman huomaamattomamman naiselimen paremmin ;) Näitä boksereita tehdessä nauroin itselleni useamman lisävuoden, sillä juttujen taso oli vyötärön alapuolella kuten bokseritkin tulevat olemaan. Vasta kotona huomasin hienosti kohdistuneet "pörrökellot" ja kieltämättä nuo haaruksissakin olevat "naamiokellot" ovat myös hauskalla paikalla :D


Vielä kerran kiitokset leiriväelle! Järjestäjälle erityiskiitos <3 Tällaiset on niitä viikoloppuja, joita muistelee vielä kiikkustuolissakin kun ei enään ompelemaan taivu. Kuinka tuli ne pimppibokseritkin ukkokullalle tehtyä! :)

torstai 2. lokakuuta 2014

Huppariii, bodiii, liivariii..

Pienemmällä siskolla oli tarvista vetskarihupparista ja bodyistä isommassa koossa. Liivareita tarvii aina, tätä ei tarvi perustella ;)

Huppari on Indian Elephant- haalarin kaavalla tehty, pätkäisty poikki ja kavennettu helmasta. Kavensin tietenkin aivan liikaa ja huppari on vähän liian pitkäkin, jolloin se nousee ärsyttävästi ylöspäin kokoajan. Olkoonpa sitten koeversio, seuraavaan teen tarvittavat muutokset. Kangas on Sampsukalta, Rengon Leenan suunnitelemaa Tyttökaverit- velouria. Vetskari on ikivanha, omista kätköistä löytynyt, jonka perusteella resorien värikin sitten piti valita. Ei ollut nimittäin muuta sopivanmittaista vetskaria enkä halunnut lähteä erikseen hakemaan. Vetskarin kohdistus meni päin sanonkomitä harsimisesta huolimatta.


Body on uusimman OB:n Sausage Dog, koko tässä on 80cm. Meidän minille body on vielä reilu mutta pidettävä. Haaran kohta on tässä bodyssa toteutettu eri tavalla kuin mihin olen tottunut. Pidän ehkä hieman enemmän siitä perinteisestä kanttaus-tyylistä. Pääntie tässä on just eikä melekeen. Itse tykkäisin ehkä aavistuksen avarammasta mutta makuasioitahan nämä on. Kiinnityssysteemi pääntiellä on kuitenkin ihan huippu just näin, ehdottomasti tykkään tästä enemmän kuin vaikkapa olkanepityksestä. Kangas on Pehemiältä tilattua autotrikoota, jonka nimeä en kertakaikkiaan saa kaiveltua muistista.. Mersuentusiastina tietysti vähän tökkii, että tässä on Volvoja ;)

Huppuliivari on vanhalla kunnon Little Elephantin kaavalla tehty. Koska minulla on siitä vain 68cm kaava olemassa, leikkasin tämän siten, että jätin keskiedulle ja keskitakataitteelle vähän "tyhjää" ja pidensin helmaa. Hupun leikkasin kauttaaltaan hieman isommaksi. Kangas on Verson Puodin  Timanttilintuja, joka olikin yllättävän ohutta trikoota. Kun sain tämän leikattua, tajusin että malli ei ole paras mahdollinen tälle kankaalle. Tämänlaatuisesta trikoosta en juuri tykkää, enkä varmaan olisi tätä tilannut jos olisin tajunnut tämän olevan näin ohutta. Kuosi on kuitenkin tosi kaunis. Kanttasin tämän pinkillä farkkujerseyllä, joka oli sävyltään lähinnä tuota pinkkiä lintua tässä kankaassa. Ihan kiva tuli.


Harmi ettei sovituskuvaa nyt ole kuin tästä huppuliivarista.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...