tiistai 30. syyskuuta 2014

Peikkotytölle Keijumaijaa

Isosisko oli syntyessään kuin pieni peikkotyttö, Ronja Ryövärintytär, pitkässä sotkutukassaan. Teki hyvin äänekkäästi selväksi ettei syntyminen ollut ollenkaan hyvä vaihtoehto lämpimässä kohdussa köllimiselle. Yhä edelleen tyttö tuo mielipiteensä äänekkäästi esille ja kulkee pitkässä sotkutukassaan. Keijuista hän kuitenkin kovasti tykkää.

Verson Puoti teki taas kerran temput ja tyhjensi tilin. Yksi ostetuista kankaista oli Leena Rengon suunnittelema Keijumaija- joustocollege. Tyttö itse valitsi tämän itselleen (ja seitsemän muuta mutta yhteen oli tyytyminen..) mutta mallinsuunnittelun teimme yhteistyönä. Kaavapohjana on OB:n Roundabout ja pääntien muotoa sekä huppua lainasin OB:n Happy Trio:sta. Tunikasta tuli tytölle todella mieluinen ja itsekin tykkään niin paljon, että voi olla että joudun tekemään itsellenikin vastaavanlaisen.



Kaavaa muokkasin siten, että pidensin sitä reilusti. Sivusaumoja levensin reilusti hieman vyötärön yläpuolelta lähtien, jotta sain pussihelman. Taskujen kohdan katsoin jostain OB:n kaavasta, jonka nimeä en kertakaikkiaan muista. Pääntien piirsin Happy Trion mukaan ja tunikan kauluksen tein ihan vain pätkäisemällä samaisen kaavan hupun poikki. Hihoja en muokannut muutoin kuin lyhentämällä, jotta sain pitkät hiharesorit. 



Meinasin vuorittaa kauluksen ja tehdä taskupussit ihan vain simppelisti pinkistä trikoosta mutta onneksi muutin mieleni. Kauluksessa on nepparikiinnitys, napit on ommeltu ihan vain koristeeksi. Taskut on tehty laiskimmalla mahdollisella tavalla, eli ne koostuvat siis vain yhdestä taskukappaleesta. Taskujen kokokin on sellainen, että ei siellä salaisuutta kummempaa säilytetä mutta se on pyykinpesua ajatellen pelkästään hyvä asia ;) Helmassa on kuminauha.


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Sairastuvasta terveisiä

Niiskutusta ja niistämistä. Sitä on riittänyt. Muutamassa päivässä sain kehitettyä itselleni ihan kauhean räkätaudin, jonka epäilen jo muuttuneen poskiontelontulehdukseksi. Niistäkin on vuosien varrella kertynyt ihan kiitettävästi kokemusta. Huomenna pääsen käymään päivystävän sairaanhoitajan pakeilla ja uskoisin poistuvani sieltä antibioottiresepti kourassa. 

Metallimies ja tytöt ovat onneksi vielä säästyneet, toivottavasti säästyvätkin. Tai no, Isosiskolla on ollut flunssaa mutta muutaman päivän räkäisyydellä ja yskällä meni aika nopsasti ohi. Pikkusiskohan on sitä mallia, jolla menee heti pilli ahtaalle kun vähänkään flunssaa itselleen nappaa. Onneksi hän ruukaa olla reipas pikkupotilas ja nätisti tulee avaavaa hengittelemään, kun pyydetään :)


Isosiskon odotusaikana olin elämäni kunnossa! Yksikään flunssa ei edes yrittänyt enkä muista kärsineeni edes päänsäryistä silloin, jotka nekin elämääni ovat säestäneet enemmän tai vähemmän. Normaaleja raskausoireita tietysti oli mutta ei muuta. Pikkusiskon kasvaessa masussa nappasin sinuiitin jo ennen ensimmäisen kolmanneksen päättymistä, kärsin päänsäryistä koko raskauden ajan enkä muutenkaan ollut mitenkään erityisen hyväkuntoinen ja "hehkuva". Täytyy olla sitten tuo ikä, mikä sen tekee, kun ehtihän niitä vuosia kertyä kuusi lisää raskauksien välillä. Vanaha.

Se on taas Metallimiehen iltavuoroviikko (selvähän se, että flunssa iskee juuri silloin!) ja pitkiä iltoja kotosalla. Siksipä aina mielellään käydäänkin kyläilemässä tyttöjen kanssa ettei mökkihöperyys iske. Mummulassa käytiin maanantaina ja eilen meillä kävi pari äitikaveria tyttärineen. Tänään on ollut "lepopäivä", kun on ollut niin surkea olo enkä ole kuistia pidempänä pihalla käynyt. Huomenissa saadaan pikkuparasiitin tulevat kummit kylään ja perjantaina on siivouspäivä. Isosisko tänään jo tiedusteli, että olisiko viikonloppuna taas aika viettää "lapset märää"- päivää mutta sovittiin, että pidetään sellainen päivä semmoisella viikolla, kun ei joka päivä tarvitse ovia paiskoa ja meuhkata ;)

 


Täällä satoi tänään lunta! Vai räntääkö se paremmin oli.. Hetken aikaa oli maa valkeana ja joulunkellot alkoivatkin jo kivasti päässä soimaan. Hiihtäminen, pulkkailu ja kaikki muu talvinen hauska pyöri mielessä tänään :) Isosiskon kanssa vietettiin laatuaikaa pienimmäisen ollessa päiväunilla ja ommeltiin yhdessä. Minä ompasin ekat poikien vaatteet evö ja Isosisko leikkeli tilkuista Barbinvaatteita. Ei saatu aivan valmista vielä aikaan mutta laittelen toki kuvia sitten kun muotiluomukset ovat esittelykelpoisia.


Mukavaa viikkoa teille lukijat ja onpas mukava nähdä, että teidän joukko on kasvanut :) Jos tulee jotain toivepostauksia mieleen niin kertokaapa toki, mielelläni niitäkin toteuttaisin sikälimikäli rahkeet riittää.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Kurkistus vatsaan.. ja pieni yllätys ;)

Meillä oli tänään neuvola. Ruuti kasvaa hienosti! Hän vastaa viikkoja ja painoarvioksi saatiin 300g. Yksiötä on rakennettu nyt 19 viikkoa ja kaksi päivää enkä käsitä miten tässä nyt jo puolivälissä keikutaan.. ensi viikolla virallisesti ja silloin päästään rakenneultraan syynäämään tarkemmin. Vilkasliikkeinen vauva kuten oli Pikkusiskokin masuaikoinaan (ja on yhä edelleen!). Kiltisti hän oli jo asettunut raivotarjontaan vaikkakin ehtiipä tuota vielä mieltänsä muuttaa moneen kertaan. Kummatki tytöt ovat asettuneet pääpuoli alaspäin pysyvästi jo tässä puolenvälin tietämillä.

Minäkin olin kasvanut hienosti :D Neuvolan vaaka on aina vähän eri mieltä mitä meidän kotivaaka mutta katson tasoituksen kotivaa'an hyväksi. Käyn siinä aina samaan aikaan päivästä, yhtä vähillä vaatteilla ja kerran viikossa. Samaa vaakaa olen painoasioissa uskonut jo Pikkusiskon syntymästä lähtien. Neuvolanvaa'alla sen sijaan käyn erilaisissa ravitsemustiloissa ja päälläkin on yleensä enemmän kuin yökkäri ;) Oli miten oli, noususuhteessahan se paino oli. Niinkuin tietetenkin pitääkin olla. Kotivaaka kertoo, että tähän mennessä painoa on tullut 2,5kg mutta neuvolavaaka valehtelee luvun olevan "jo" 3,4kg. Tytöistä painolukemat ovat olleet tässä vaiheessa jo aivan eri sfääreissä, joten tyytyväinen tarvii olla.

 Tässä tiivistettynä rv 19+2 (sulkujen sisällä viime käynnin tulokset eli rv 14+3):

Paino + 2,2kg (+1,2kg)
RR 110/65 (118/59)
Pissa puhdas
Hb 117 (rv 9+4 oli 129, viimeksi ei mitattu)
Sf- mitta 18cm (-)
Syke +
Liikkeet ++

Se inha sokerirasitus on sitten parin viikon päästä, yäk. Yritin tiedustella onko ihan pakko mennä. Lyhykäinen vastaus kuului: "On. Miten pääset menemään?" Mennäänpä sitten, niin! Harjoitussupistuksia olen tuntenut nyt ehkä viikon ajan, pääasiassa iltaisin korreloiden suoraan päivän aktiivisuustasoon ja vedenjuonnin määrään. Myöskin rakontyhjennys on paikallaan aina, kun alkaa ikävää "kovettelua" tuntumaan. Ihan perussettiä siis :) Liikkeet tuntuvat tosi vähäisesti ja vaimeasti yhä edelleen mutta nyt omaki terkka vahvisti, että istukka tosiaan on siinä etuseinämässä. Vasemmassa yläetureunassa tarkemmin sanoen, nousee siitä sitten edestä pois sitämukaa kun kohtu kasvaa. Vettä oli reilusti ja niin oli tyttöjäkin odottaessa. Saahan sitä sitten ihmetellä miksi vatsa on valtava, kun siellä pötköttää vauvaa neljän kilon edestä ja vielä reilusti vettäkin :D


Oma vointi on hyvä. Mitä nyt katala flunssa yrittää hiipiä, jota lähdin heti häätämään ronskein keinoin ettei pääsisi kunnolla jylläämään. Se ei muuten hellitä koko talvena. Vatsa on ottanut kasvuspurtin ja vaikka en vatsanmuotospekulaatioihin usko, niin kerronpa silti että täysin erimuotoinen tämä pötsi on kuin kahtena edellisenä kertana ;) Vatsa ei ole ainoa osa minusta joka on kasvanut ja onneksi edellisestä odotusajasta oli tallessa muutakin vaatetta kuin paitoja ja housuja. Tästä osasta raskautta nautin täysin rinnoin :D

Kuntoilemaan en juuri ole intoutunut ja valitinkin terkkarille tänään, että syy siihen ei suinkaan ole minussa vaan siinä typerässä alkuraskauden pahoinvoinnissa ja väsymyksessä, joka katkaisi hyvän liikuntaputken.. Olkoonkin, että koin liikunnan molempia vaivoja helpottavaksi asiaksi ;) Sain terveydenhoitajalta pelkästään päänsilityksiä ja hyväksyntää asian tiimoilta, joten käytiinkin neuvolasta lähtiessä Häggmannilla kahvilla ja pullalla. Jaa miksikö..?

Joku on ehkä rivien välistä jo lukenutkin..


Pikkuveli on matkalla <3

Tyttöolo valtasi mieleni alkuraskaudessa, sittemmin tilanne tasoittui fifty-fifty-tilanteeseen mutta on viime viikkoina vahvistunut poikaoloksi. Tänä aamuna jo ajattelin, että ihme on jos tyttö vatsassa köllii. Komiasti näytti pojalta ja optikolle joutaa allekirjoittaneen ja Metallimiehen lisäksi myös terveydenhoitaja, jos tyttö ilmoille putkahtaa. Oirekuva on ollut varsin samantyylinen kuin edellisissä odotuksissa, joskin olen pannut merkille että paino on todellakin noussut hyvin maltillisesti ja vatsan muodosta jo mainitsinkin. Korostan vielä, että en usko itse vatsanmuodon paljastavan mitään mutta ehkä hieman uskon siihen, että saman ihmisen eri odotuksissa erilaisina näyttäytyvät asiat voivat tarkoittaa erimerkkistä lopputulemaa. Voivat tarkoittaa eivät välttämättä tarkoita. 

Luonnollisestikin tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että akkaylivalta meidän residenssissä saa hieman tasoitusta ja myöskin sitä, että nyt saa laittaa paininjalan alle vähän erilaista värimaailmaa. Kauhean vähän mulla on kaapissa sellaista pojalle sopivaa.. varmaan pakko vähän ostella ;) Isosisko oli riemuissaan Pikkuveljestä ja Pikkusiskolle on aivan sama, koska sanoi ultrakuvastakin "hauhau". Hieman kannoin jo huolta siitä, että mikäs on tulokkaan bloginimi, jos vielä tyttösarjaan tulee täydennystä mutta ratkesipa tämäkin ongelma! Myöskin ristimänimestä revin jo mieletöntä ressiä sillä mulla on tosi jäykkä systeemi siihen ja nimen olisi pitänyt ehdottomasti passata tyttöjen nimiin jos sukupuolikin olisi ollut sama. Tytöillä on vähän harvinaisemmat nimet ja kolmannen vastaavanlaisen keksiminen olisi ollut käytännössä mahdotonta. Sekin ratkesi, sillä pojan nimen ei tarvitsekaan olla samoin säännöin väännetty! Asioilla on tapana järjestyä :D

Ollaanpas täällä nyt hullaantuneita ja onnellisia <3

perjantai 19. syyskuuta 2014

Jemmatunika ja siksak-leggarit

Joku aika sitten tilattiin kimpassa Verson Puodista ja tilaus piti sisällään mm. metrin verran turkoosia Jemma-trikoota, joka kaverin kanssa puolitettiin. Millään se kangas ei meinannut muotoutua ideaksi mutta sitten puoliväkisin aloin tekemään. Kaavoja selaillessani totesin, että pitäisi viitsiä jäljentää niitä lisää. Pikkusiskolle ei ole kuin leggarimallin housukaavoja ja vaikka niitä eniten käytetäänkin, olisi silti hyvä olla kaavat ihan tavallisille collegehousuillekin. Samoin yläosien kaavat alkavat olemaan jo turhan pieniä ja liian monesti käytettyjä. Jemman silppusin  OB:n Toffee kaavalla, jolla olen tehnyt Pikkusiskolle viime jouluksi joululiivarin. Muistelin kaavan huippuleveäksi mutta en sitten tohtinut lähtä kaventelemaan.. Onneksi en kaventanut, olisi tullut ahdas! 

Ylempi nappi vinksahti vähän vinoon, tässä vielä korostuu entisestään. Pitänee vähän siirtää.

 

 



Mietin pitkään mitä pientä piristystä keksin tunikaan ja viimein se idea tuli pääntien kanttauksesta ylijääneestä resorikantin pätkästä. Rypytin resorikantista pääntielle keskiedulle ja hihansuihin tuollaiset frillat. Pääntien rypytykseen oli pakko lisätä mustat napit, koska lopputulos oli vähän valju ja pappimainen ;) Hihansuut kanttasin kireälle niin, että sain ne vähän pussittamaan. Muuten tämä on ihan basic - tykkään kovasti.


 

Mekon kaveriksi tutulla Ruusunpuna- kaavalla siksak-leggarit. Kangasta jäi hienostelutakista yli, ja juuri ja juuri sain siitä legginssit leikattua, kun jätin lahkeensuut kääntämättä ja leikkasin ilman saumanvaroja. Nämä on koossa 68cm ja neidillä on ikää jo yli vuoden :D Legginsien valkoinen ei ole aivan niin kirkkaanvalkoinen kuin tunikassa mutta ylemmäisen kuvan sävyt ovat kyllä aivan sitä ihtiään. Näissä alemmissa vastaa todellisuutta paremmin.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Valokuvauspäivä, jee!

Valokuvaavan kaverin kanssa taas sovittiin kuvausaamupäivä. Kummatkin sinne vähän pynttäytyvät, jotta kehtaa asettua kameran etupuolellekin. Kivahan se on joskus vähän laittautuakin, kun on tuo muu juhliminen sattuneesta syystä jäänyt vähemmälle.

Minulla on ollut henkisesti raskas viikonloppu. Ei ole irronnut sellaista aikaa, että olisin saanut olla ihan keskenäni. Kotiäitiys on ihanaa mutta on se aika raskastakin olla kokoajan saatavilla ja elää niiden sotkujen keskellä, jotka siivoaa monta kertaa päivässä eikä se koskaan riitä. Kauppareissuja lukuunottamatta en juuri ole kotoa poistunut. Masuvauvakin vain roikkuu menossa mukana ja kaipaisin hieman aikaa ajatella häntäkin. Lähinnä muutoksia, jota hän tullessaan tuo niin raskausaikana kuin syntymänsä jälkeenkin. 

Pärjään pitkiäkin aikoja "tuulettumatta" mutta tässäkin asiassa mitta täytyy aina toisinaan. Tätä sunnuntaita ajattelin keitaana mielessäni ja sinnittelin piiiiiitkän viikon mutta sitten tulikin yhtä ja toista enkä loppujen lopuksi saanut kuin aamupäivän aikaa itselleni ja kuvailuunkin mukaan tarttui Isosisko. Sain hänestä kuitenkin muutaman ihanan kuvan otettua vaikka puvustus on hänen itsensä aamulla valitsema ja jos olisin tiennyt, että häntä päädyn kuvaamaan olisin saattanut hieman olla apuna valitsemassa ;) 



On minulla vaan kaunis tytär <3 Nämä kaksi ylintä kuvaa ovat itseni ottamia mutta seuraavien kuvien copyrightit kuuluvat ystävälleni Reettalle. Kiitos jälleen kerran mukavasta hetkestä kameroiden parissa. Tiedä se, etten hetkiä vaihtaisi mihinkään!



"Äidinrakkaudet ovat erilaisia, niiden näkymättömät kuidut kuljettavat valoa eri tavoin: ensimmäiseen lapseen välkkyvin monivärein kuin jouluvalosarjoissa ja jälkimmäiseen tasaisenpehmeällä hohteella."

Tämä ylläoleva mustavalkoinen otos on minusta iiiiihana. Isosisko käy läpi jotain kasvukautta ja meillä on napit vastatusten suurimman osan ajasta. Kotona kantapääastutaan ja sähistään aika paljon. Äiti on tyhmä ja lapsi tottelematon ;) On se vain niin kauhean rakas tyttö ja tähän kuvaan sopii kommentiksi se, minkä tyttö minulle monesti sanoo: "sää oot äiti maailman hauskin!" Eikä se ole minusta ollenkaan hassumpi titteli.




Ensimmäinen "virallinen" vatsankasvukuvakin otettiin. Viikkoja on tässä 18+1. Näitä pitääkin meidän kokoontua räpsimään ahkeraan, jos meinataan kaikki Pinterestistä pinnatut ideat pistää käytäntöön ;)


Naisen sydän on kuin palanen taivasta;
mutta samoin kuin taivaankannella
sielläkin on vuoroin yö ja päivä.
- Lordi Byron -

lauantai 13. syyskuuta 2014

Pikkusiskon pirteä hienostelutakki

"Kehitys tapahtuu epämukavuusalueella." Pakko olla sanonnan kanssa samaa mieltä. Minusta kehittyi vaikka mitä tämän projektin myötä! Raivohullu kiroajaämmä muunmuassa. Uusia tyhjiä lupauksiakin tuli tehtyä vaikka kuinka monta perinteisten "v***u en ompele enää ikinä mitään", "nämä koneet lähtee sitten huomenna myyntiin" ja "keksin jonkun uuden harrastuksen" lisäksi. Uusien joukkoon pääsi ainakin seuraavat: "koskaan en ompele mitään joustamattomasta materiaalista" ja  "oli muuten viimeinen takki minkä teen s*****a ikinä". Olen aina ollut luonteeltani hieman itsetuhoinen ja tietynasteinen masokistisuuskin kuuluu repertuaariin. Siksipä uusi takki on jo suunitteilla! :D

Ihan semmosia kullanarvoisia läksyjäkin tuli opittua taas kantapään kautta tietenkin ja yksi sellainen on joustamattoman materiaalin vuorittaminen joustavalla. Nerokas idea, said no sewer ever. Ei siinä auta se, että leikkaa vuorin kappaleet ilman saumanvaroja tai että nipistää kaavoja kankaalle asetellessaan muutamia millejä keskiedulta pois. Harsimisestakaan ei ollut mainittavaa hyötyä vaikka sitäkin epätoivoissani jo muutamaan kohtaan kokeilin. Päättelin, että vuorikankaana käytetään sitä perinteistä vuorisatiinia varmaan vähän muistakin syistä kuin siitä, että luistaa kivasti päälle.. Eihän tässä mitään eilisen teeren poikia olla vuoritettua vaatetta tekemässä. Kyllä näitä piti askarrella silloinmuinoin koulussakin mutta ne oli sitten varmaan niitä hämäriä (nuoruus)vuosia, koska vaikka kuinka pinnistin niin en saanut mieleeni niitä kaikkia kikkakakkosia ja järkähtämättömiä sääntöjä aihetta koskien. Paitsi nyt hämärästi muistan maininnan siitä, että materiaalien jousto tai sen puute pitäisi vastata toisiaan. Better late than never!



Itse idea lähti muhimaan siitä, kun Pikusiskolla ei ollut sitä semmoista "parempaa takkia". Kaupasta en löytänyt ja kirppistuurikin kohtasi vasta siinä vaiheessa kun takki oli jo työn alla. Kankaiden ostoon tarvittavan rohkeuden sain jällen kerran meidän ihanasta ompeluryhmästä, jossa eräs kanssaompelija oli tehnyt suunnilleen samanikäiselle tyttärelleen upean takin ja sattumoisin vielä samoista kaavoista, joita olin silmäillyt. Kaavana on siis OB:n Lintunen. Kankaat on ostettu naapuripitäjän pienestä kangaskaupasta. Miehustakangas on ohutta puuvillaa ja vuorina samaa siksak-trikoota, mistä tämä mekko on ommeltu, mutta erivärisenä. Tämä mustavalkoinen on ollut huonossa maineessa, koska on monella levittänyt värit esipesussa ja näin kävi minullakin. Onneksi olin asiaan varautunut ja nakkasin kankaan tuoreeltaan uusintapesuun reilun Vanish-annoksen kanssa.

Ohjeen mukaista ompelujärjestystä en noudattanut aivan täysin mutta pääpiirteittäin kyllä. Lähinnä joitain tikkauksia jätin pois enkä laittanut lintu-kirjontaa, mikä ohjeessa oli. Mitään lämpövanua en laittanut väliin vaan tämä on ihan puhtaasti välikausitakki. Miksei talveksi voisi tehdä tällaisen lämpimämmänkin ;) Ripustuslenkiksi ompelin pätkän mustaa puuvillapitsiä. Ompeluohjeet olivat minusta aika selkeät joskin muutamassa kohtaa ei järki riittänyt. Miten ommellaan vuorin ja miehustan hihansuut "käsi käteen", että sen saa vielä käännettyäkin? Kun siis takki on tässä vaiheessa enään hihansuiden ja kääntöaukon umpeenompelua vaille valmis. Narksis sanoi isopyörä ja meni jumiin ja niinpä ompelin hihansuut pujottamalla ne sisäkkäin - siis juuri siten kuin ohjeen mukaan piti jättää tekemättä. Rebellious mind! :D Kääntöaukon ompelusta sanon vaan, että aaarrrrrgggh.

Takki on pidempi kuin lehdessä olevat kuvat antavat ymmärtää, joskaan se ei haittaa nyt kun meillä vihdoin ollaan hoksattu, että jo elokuun alussa opittu kävelytaito on todellakin keino siirtää itsensä paikasta toiseen eikä pelkkä temppu, mitä voi esitellä vain muutaman askeleen verran. Konttavalla lapsella tämä takki olisi aivan liian pitkä. Kokoa mietin tovin mutta päädyin jäljentämään 74-senttiset kaavat ja onneksi en piirtänyt isompia! Hihat jäävät ensimmäisenä lyhyiksi mutta laitan sitten resorin vuorin ja miehustakankaan väliin lisäämään käyttöikää. Leveyttä ja pitutta tässä kyllä piisaa. Jos huppua haluaa pitää päässä pipon päällä, niin sitä kannattaa hieman isontaa. Tämä menee kyllä päähän mutta on nafti ja mitään krumeluuripipoa tämän alle ei mahdu ainakaan. Meidän Pikkusisko on pienipäistä sorttia mutta isompipäiselle lapselle huppu voisi todennäköisesti olla pieni ilman pipoakin. 





On takissa huomauttamista, paljonkin. Etukappaleen poikkisaumat eivät edessä aivan kohtaa, harsimisesta huolimatta. Vuorikangas meni paikoin paininjalan alla ryttyyn vaikka kuinka yritin sitä syöttää ja miehustakangasta venyttää. Takki on kuitenkin saanut ihastuneita kommentteja, jotka ovat musiikkia raivopäisen ja turhan itsekriittisen ompelijan korville :) Toki minä takista tykkään ja onhan se aina mukava mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle sillälailla onnistuneesti, että lopputulema on pidettävä ja voisi harkita tekevänsä saman toistekin.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Pullukan uusi paita

"Keskivartalolihavuudesta" kärsivälle tarvitaan paitoja jotka joooouuustaaaa. Tämä trikoo on sellaista vähän liukaspintaista, tosi napakkaa ja joustaa ihan loputtomiin. Viskoositrikoota? Ostin palan palapaalarista silläkin uhalla ettei oikein näyttänyt minun kankaalta. Koska ostin tämän kesällä, tästä piti tulla sellainen nokkela vesiputouspääntiellä varustettu hihaton paita mutta suunnitelmia täytyi vähän muuttaa, kun ilmat kerkesivät viiletä.

Kaavana on MIWin paitakaava pienillä kikkailuilla joita en nyt voi mitenkään muistaa tähän, koska tämä paita on ompaistu kasaan hiha- ja helmakäänteitä lukuunottamatta viikkoja sitten ja leikoin tämän vielä yöaikaan mielettömässä hurmostilassa. 


Halusin tehdä paitaan imetysominaisuuden, jotta ei jäisi raskauden jälkeen määrittelemättömäksi ajaksi käyttämättä, koska olen todennut että imetysaikana todellakin on hirmu kätevää käyttää imetysominaisuudella varustettuja paitoja. Vesiputouspääntien ehdottomasti halusin toteuttaa mutta vähän toivomisen varaa siihen jäi. Valitettavasti kangas ei laskeudu aivan niin kauniisti tuosta edestä kuin olisin toivonut. Alla oleva musta kangas on minun vanhasta t-paidasta leikattu MIWin yläosalla ja se päättyy heti rintojen alle. Leikkasin ilman saumanvaroja tajuamatta, että musta kangas ei joustakaan kuten miehustakangas. Niinpä se jäi hieman kinnaamaan tuolta kainaloiden alta ja vetää ikävästi "vesiputousvaraa" ryppyyn. 



Alimmainen kangas on siis se, missä mainitsemani imetysominaisuus piilee - sitä nostamalla löytyy maitobaari. Miehustakankaan pääntie on taas niin löysä ettei sitä juuri venytellä tarvitse imettääkseen. Ainoa ajatusvirhe tuli siinä, että alla oleva musta imetyskaistale päättyy todellaki juuri rintojen alle ja päällikankaan pääntie on niin avonainen, että kumartuessa paljas vauvavatsa pilkistää kaula-aukosta :D Nooooo, pelaapahan tuuletus ja mammahousuthan siihen vedetään elegantisti vatsan päälle.


Framilon-obsessio iski jälleen tätä paitaa tehdessä ja rypytystä löytyy jälleen sivusaumoista. Ajattelin, että antaisko se sitä vatsankasvuvaraa vähän. Hihat oli pakko jättää 1/2- mittaan, sillä kangasta oli niiiiiiin naftisti, että piti aivan tosissaan käyttää mielikuvitusta, jotta sain sen riittämään. Pääntiessä on Framilonia takakappaleen osuudelta mutta etukappaleelta käänsin sen vain kaksoisneulalla päältä ommellen.

Tähän mahtuu melko varmasti muhkeakin massu ja sehän se tulee aivan taatusti olemaan mikäli vanhat merkit paikkaansa pitävät :D Kuvissa Ruutin yksiön rakennusviikkoja on takana 17+2.

PS: tukka on ohuenohuita vaaleampia raitoja lukuunottamatta omassa värissä. Onko vähän tylsä hei? Mitä sille tekis, ehdotuksia?

maanantai 8. syyskuuta 2014

Kotoa perittyä


Viikonloppu tuli ja meni, näkikö kukaan kumpaakaan tapahtumaa? ;) Miten ne menevätkin aina niin vauhdilla. Sunnitelmat eivät aina vastaa toteutusta ja toisinpäin. Perjantainen viikkosiivouskin vähän lässähti kesken tekemisen ja sitten päätettiin, että jatketaan lauantaina. Sanotaanko näin, että ei määritelty minkä viikon lauantaina ;) Nyt, kun koiraakaan ei enään ole, siivouksesta voi aina silloin tällöin luistaakin. 

Minä olen kotoa oppinut tavan siivota kerran viikossa. Siellä vietiin aina matotkin ulos ja tampattiin oikein kunnolla. Vessan siivous oli minun heiniä ja on se sitä vieläkin. Osittain siksi etten perfektionistina voi kuvitellakaan kenenkään muun tekevän siellä parempaa jälkeä kuin minä. Omissa kodeissa viikkosiivouksen ajatus on aina kyllä kulkenut mukana, jos ei muutoin, niin ahdistavana pakkoajatuksena takaraivossa. Nyttemmin ollaan pyritty siivoamaan joka toinen viikko niin, että matot viedään ulos ja joka toinen viikko on lupa koukkia mattojen välistä. Pölyt pyyhitään tasopinnoilta viikottain, samoin pestään vessat. Lakanoiden vaihto on ajoitettu niille viikoille, kun mattoja ei viedä ulos.

Perjantain lounaani oli chilitonnikalasta tehty munakas, johon idean sain MammaMiia- blogista.

Ensimmäiset silityskuvani sain perjantaina PikkuPiltin verkkokaupasta.

Jännä, miten kotoa opitut tavat ovat aika sitkeässä ja niitä on vaikea järkeillä poiskaan. Käyn viikkosiivouksen lisäksi samantyylistä taistoa lakanoiden silittämisestä pesun jälkeen. Toisinaan on pitkiäkin aikoja, että silitän ne tunnollisesti ja joskus vain viikkaan ne sotilaallisen tarkasti mutta en silitä. Yleensä jälkimmäisiä aikoja edeltää se aika, kun kolmen tai jopa neljän vaihtokerran pestyt lakanat odottavat jossain isona rykelmänä silittämistään "noinsuurinpiirtein"- lintissä. On totta, että kaapeissa vaalimani viivotinsuorat rivit on helpompi ylläpitää, jos silitysrautaa viitsii käytellä mutta sisäinen kapinallinen minussa yrittää raivokkaasti pyrkiä tavasta eroon. Mankeli on haavelistalla mutta ennen mankelia haavelistalta täytyisi voida ruksia pois omakotitalo, koska tänne ei mahdu yhden yhtäkään mankelia mihinkään. Taisto silittämisen ja silittämättä jättämisen välillä jatkuu siis aina vaan..

Yksi kotoa perimäni asia on joukko maailman parhaita reseptejä. Äitini on mestarileipuri (ja maisterisihminenkin vielä! ;). Kuten kaikki mestarileipurit ei äiti mittojen kanssa juuri pröystäillyt. Parhaat reseptit ovat äidin päässä ja toisiksiparhaissa mittamääreinä käytetään esimerkiksi "lasia". Ihanan vaarallista! Meidän kaapissa on jo pelkästään laseja ainakin neljää eri kokoa. Ilonpilaajat siellä nyt miettii, että lasillahan tietysti tarkoitetaan noin kahta desiä. Mistäs tiedät varmaksi? Etpä mistään, niin. Ilonpilaajan jatkopohdinta kuuluu näin: "samahan se minkä kokoista lasia käyttää, jos kaikki aineet on samankokoisella lasilla mitattuja." Ilonpilaajat eivät koskaan ole hyviä leipureita, sanon minä ;) 

Jotkin reseptit tietysti vaativat tarkkoja määreitä ja mittoja mutta Äidin mustikkapiirakka ei ole yksi niistä. Äidin mustikkapiirakka on semmoinen leivonnainen, jossa mustikatkaan eivät ole pakollisia! Voitteko kuvitella, siihen piirakkaan voi aivan hyvin laittaa vaikka punaviinimarjoja tai omenaa!? Saksalaisen jäykkä mieleni ja neuroottiset toimintatapani on pakko sysätä syrjään, kun tällaista raaka-aineilottelua aikoo harrastaa mutta ah ja voi kuinka mukava onkaan palata omaan musta-valkoiseen maailmaan semmoisen jälkeen.

Sain kaverilta iiiiiison säkin omenoita ja osa niistä pääsi säestämään maailman parasta piirakkaa. Äidin omenapiirakka - olkaa hyvät!


2 lasia sokeria
4 lasia vehnäjauhoja
1 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
200g sulaa rasvaa
1 muna
2 dl jugurttia/rahkaa/piimää/kermaviiliä
tarvittaessa loraus maitoa
omenoita (koosta riippuen 3-6)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää rasva. Ota muruseosta yksi lasillinen syrjään. Lisää muna ja jugurtti/rahka/piimä/kermaviili ja loraus maitoa, jotta taikinan saa levitettyä uunipellille. Itse laitan maitoa säästeliäästi, koska tykkään että pohja saa jäädä pahkuraiseksi. Sekoittamisen hoitaa käsi, jossa puuhaarukka. Levitä taikina uunipellille ja lado omenalohkot päälle. Sirottele omenalohkojen päälle sokeria ja kanelia ja levitä lopuksi lasillinen muruseosta piirakan päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Nauti hieman jäähtynyt piirakka vaniljakastikkeen kanssa <3

Ohje on omasta mielestäni kaikista parasta mustikkapiirakkana mutta omenaversiokin vei kyllä kielen mennessään. Itse käytin kotimaisia pieniä omenia, joita en edes kuorinut ja niitä meni tähän viisi tai kuusi. Kaupan, isot, ulkomaiset omenat kuorisin ja niitä tuskin tarvisi kolmea enempää. 

Jos postaat ohjeen omassa blogissasi mainitsethan mistä olet sen alunperin ottanut, kiitos :)

Meidän kaveri siirtyi lauantaina hänkin kolmekymppisten parhaaseen A-ryhmään ja eräs ahkera joukkio hänen lähimpiä ystäviään järjestivät hänelle yllätysjuhlat. Koska en itse voinut riehaan täysimääräisesti osallistua, katsoin kaikkien kannalta paremmaksi, että jäin juhlista pois kokonaan. Kukaan ei halua juhliin raskaanaolevaa naista enkä itse erityisemmin nauti humaltuneista ihmisistä, kun itse olen limukkalinjalla. Metallimies kuitenkin lähti juhlimaan. Isosiskollakin oli isi-viikonloppu, joten jäätiin Pikkusiskon kanssa kaksin. 

 



Kun oltiin viety ysäreihin pukeutunut isimies juhlimaan, lähdettiin pienelle pyörälenkille. Pienen neidin nukahdettua kävin saunassa ja katsoin Jennifer Gardnerin tähdittämän elokuvan Catch and release, jonka ostin kirpputorilta eurolla. Nukkumaanmennessäni jäin miettimään olisinkohan itkenyt aivan yhtä vuolaasti ilman hormonien vaikutusta?



Sunnuntaiaamuna aamujälkiruokani oli lusikalla Nutellaa suoraan purkista! Dangerous living. Kiitos edellisillan elokuvan, silmät olivat kuin viikon vanhat viiltohaavat :D Taloyhtiön pihatalkoot ovat ensi lauantaina ja ensimmäisiä asioita, joita Metallimies herättyään sanoi, oli: siellä talkoissa on parasta olla sitten juomaksi myös limsaa. Menivät kolmikymppisjuhlinnat ilmeisesti perille ;)

Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

torstai 4. syyskuuta 2014

Kesäkurpitsapiirakka

Sain minun tädiltä mutanttikokoisia kesäkurpitsoja. En oikein keksinyt mihin niitä käyttäisin, joten otin Googlen apuun. Makiaa ja suolasta halusin ja tässäpä reseptivinkiksi makea kesäkurpitsapiirakka, jonka ohjeen löysin K-ruoka- sivustolta

Piirakka muistuttaa hyvin paljon porkkanapiirakkaa mutta pohja ei ole sellainen höttöinen vaan hyvin tiivis. Itse ehkä tykkäisin siitä höttöisemmästä ja keveämmästä enemmän mutta hyvää oli näinkin. Kovin paljoa tähän reseptiin ei kesäkurpitsaa saa upotettua, vain 200 grammaa mutta kukas estää kokeilemasta, josko pelkkää pohjaa saisi pakastettua. Olisi sitten päällistä vaille valmiina vierasvarana :)

Päällinen irtoaa raivostuttavasti aina leikatessa, vaatisi ehkä hieman tuotekehittelyä. Tai sitten pohjan pitäisi olla sellainen höttöinen. Taaaaai sitten paistoin pohjaa liian vähän aikaa :D Ei se kyllä minusta raa'alta maistunut/vaikuttanut suutuntumalta eikä naapurinrouva ainakaan kehdannut moittia ;) Joku päivä opin leipomaan kauniita leivonnaisia..



Ohje kuuluu näin:
200 g kesäkurpitsaa
150 g meijerivoita tai leivontamargariinia
3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl inkivääriä
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 dl maitoa

Kuorrutus

1 tlk (250 g) maitorahkaa
1 (180 g) maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl tomusokeria
1-2 rkl sitruunanmehua
2 tl sitruunan raastettua kuorta
  • 1. Raasta kesäkurpitsa hienoksi raasteeksi. Sulata rasva ja anna sen hieman jäähtyä.
  • 2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
  • 3. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kesäkurpitsaraaste ja rasva taikinaan. Lisää myös jauhoseos ja maito vuorotellen taikinaan. Vältä turhaa sekoittamista.
  • 4. Levitä taikina voideltuun (halkaisija 30 cm) piirakkavuokaan. Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä.
  • 5. Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja levitä pohjan päälle. Koristele halutessasi. Piirakka mehevöityy jääkaapissa ja säilyy useita päiviä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...