sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Pikkusisko 1 vuotta!

6.6.2013 klo 14.51 syntyi Isosiskolle Pikkusisko, Metallimiehelle esikoistytär ja allekirjoittanut sai jo toisen maailman tärkeimmän ihmisen. Pieni nyytti painoi rahkapurkin verran vähemmän kuin edeltäjänsä, 4250g vaikka lääkäri muutamaa tuntia aiemmin vatsan päältä tunnustellen lupasi paketin jäävän alle neljän kilon. Kymmenen varvasta ja kymmenen pitkää hoikkaa sormea, jotka pienokainen minun rinnan päällä levätessään laittoi kärjistään vastakkain, kuten Mr. Burns. Ajatteli kai, että "excellent, täällä ollaan!".


Vuotta myöhemmin, minä istuin meidän keittiön pöydän ääressä ja pistin silmät kiinni. Koitin tavoittaa se hetken, kun kipu sai minut paniikin partaalle, Metallimiehen kämmenen hiusmurtumille ja kätilöiden korvat vuotamaan verta. Tavoitin siitä hyvin vähän. Enemmän sain kiinni siitä tunteesta, kun lämmin, kinainen paketti lepäsi rintani päällä sen kammottavan synnytyskaavun alla. Hämmentynyt ja ehdottoman onnellinen hetki. Vähän hävettikin se kaikki kirkuminen. Siinä hän nyt oli. Ensimmäinen hänestä otettu kuva on kaunis kuin kuva, vaikka vastasyntyneethän näyttävät vähän, noh, uineilta ja ahtaassa paikassa olleilta. Kuvassa näkyy minuakin vähän. Aamulla laitettu ripsiväri on siirtynyt ripsistä silmien alle ja yläluomiin. Kasvot ovat hieman turvonneet, helteestä ja raskaudesta. Nenänvarsi kimaltelee, ei keijupölystä vaan uurastamisesta. Katse on suuntautunut uuteen perheenjäseneen, johon ehdin yhdeksän kuukauden ajan tutustua ja silti hän on ihan uusi tuttavuus. Vaikka hän on tänään jo aika paljon tutumpi, voin tavoittaa saman hämmennyksen yhä häntä katsoessani - niin tuttu mutta silti vielä niin uusi. Voi sitä kaikkea, mitä hän meille itsestään (ja elämästä!) vielä opettaa.


 

Meillä edelleen kontataan. Tai oikeastaan se on sellainen puolittainen slaavikyykky, kuten ystäväni asian ilmaisi. Toinen polvi on maassa mutta toinen jalka kulkee kyykkyasennossa vieressä. Karhukävelyasennossakin hän saattaa piipahtaa mutta ei etene sillä tyylillä. Vauhti on hurja. Pikkusisko on kuin pieni simpanssi, niin ketterästi hän menee omalla omalaatuisella tyylillään pitkin asuntoa. Tukea vasten nouseminen on hyvin vaivatonta ja täysin tarpeellista aina kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Talutettaessa hän on ottanut askelia jo useamman viikon mutta aivan vastikään hän hoksasi kuinka se tehdään ihan itse taaperokärryn kanssa. Meillä varmaan kävellään ihan pian :)

Ruokailu sujuu parhaiten, kun sen saa tehdä itse. Sormiruoka menee parhaiten mutta satunnaisesti lusikkakin löytää tiensä suuhun. Hampaitahan meillä on suun täydeltä ollut jo kauan. Poskihampaitakin on jo ainakin kaksi. Ei tee mieli tarkistella kovin usein, koska edessä on jo neljän setti sekä ylhäällä että alhaalla, ja neiti ei arastele hampaitaan käyttää. Pureskeltava ruokakaan ei siis meitä ruokapöydässä pelota. Hän syö jo aikalailla kaikkea, mitä me muutkin. Ainahan niitä uusia makuja löytyy mutta tutustellaan niiihin sitten matkan varrella. Hapanmaitotuotteet on jo ihan so last season ja lehmänmaitokin on jo listalla. Juuri parhaillaan siirrytään pikkuhiljaa korvikkeesta lehmänmaitoon.


Yöunet ovat sittemmin rauhoittuneet ja kestävät noin yksitoista tuntia, 20-07. Päiväunet neiti vieläkin nauttii kahdessa osassa, ja niiden kesto on jotain tunnin ja kahden tunnin väliltä. Itse olisin jo valmis siirtymään yksiin vähän pidempiin uniin koska se helpottaisi arkea kummasti. Yöunille meneminen ja unessa pysyminen on yleensäottaen helppoa mutta päiväunet teettävät vähän enemmän työtä. Nukahtaminen on vaikeampaa kuin aiemmin ja monesti unet jäävät kesken ja unilta nousee hieman pahantuulinen neiti. Epäilenkin, että tämä voi olla siirtymävaihe yksiin päiväuniin..

Parasta Pikkusiskon maailmassa on tietenkin Isosisko. Muita mukavia asioita on musiikki, joka pistää pepun keinumaan, kädet viuhumaan ja jalat sätkimään. Hymyn huulille sekä häneltä itseltään että paikallaolijoilta. Pikku Kakkosen tunnusmusiikki on sellainen asia, että itku ja kiukkukin unohtuu, kun se kajahtaa kuuluville. Silloin suu menee pyöööööreäksi ja kuuluu "ohhoh!" tai "o-ou!". Ohiajavat moottoripyörät kirvoittavat pontevan prrrrrrrrr-pörinän. Joitakin asioita hän tunnistaa jo nimeltä ja osaa osoittaa niitä pyydettäessä. Papapapapap- ja mamamamama- tavuja tulee jo kovastikin. Mikään kauhean innokas puhuja hän ei tunnu vielä toistaiseksi olevan mutta sukurasite sille on kyllä olemassa ;)


Neuvolassakin käytiin hakemassa ensimmäiseen synttäripäivään mennessä saavutetut mitat. Ensimmäistä kertaa ei saatu pyyhkeitä huonosta kasvusta, eikä ollut muutenkaan rutkuttamista ;) Pienenpienen nonparellin tyttö poimi kummallakin kädellä erikseen ja vei vailla pienintäkään epäröintiä suuhunsa. Rokotteita tuli kolme kappaletta ja kuulin vasta jälkikäteen, että ne olisi voinut jakaa osiin.. Nooh, yksillä itkuilla tuli kaikki ja näyttää siltä ettei kahdesta tullut mitään oireiluja, MPR-rokotteen vitsat tulevatkin vasta viikon päästä jos ovat tullakseen. Terveydenhoitaja kehui Liviaa todella hyväntuuliseksi vauvaksi, mikä on kyllä ihan totta. Seuraavan kerran mennään neuvolaan vasta 1,5-vuoden iässä. Uudet mitat ovat seuraavanlaiset:

8875g (11kk 7920g)
73,6cm (11kk 70,5cm)
45cm (11kk 44,3cm)

Me tietysti juhlittiin yksivuotiasta. Vieraita oli mummut ja papat ja kummit. Ihan riittävästi väkeä meidän rivitaloneliöön. Neiti sai ihania lahjoja! Muutamia mainitakseni: sylikummilta typykkä sai Kalevala Jewelryn My Saaga-korun, joka on jatkoa ristiäislahjaksi saadulle saman sarjan korulle. Plaston potkuauton punaisena Pikkusisko sai mummulta ja papalta, ja se on ollut ihan hitti! Siinä istutaan kyydissä naama näkkärillä, lastataan tavaraa kyytiin ja pois hyvin keskittyneenä ja sen kanssa voi myöskin käveleskellä. Ääntä päästävät lelut on mahtiksia ja musiikista neiti tuntuu tykkäävän tosi paljon. Yhdestä lelusta lähti sellainen sambatyylinen melodia, johon kuuluva koreografia nimettiin pepputanssiksi, kun se sai yksivuotiaan hetkumaan peppunsa päällä niin rytmikäästi :) Jokkisautoileva kummitäti toi tietenkin puisen Brion ralliauton. Vaatettakin saatiin, erityisesti kesävaatetta, mikä olikin ihan hyvä juttu, sillä Isosisko oli ensimmäisenä kesänään jo reilusti isompi ja perintövaatteet ovat keijukaisprinsessalle siis auttamattoman isoja. Me annettiin lahjaksi perheen pienimmälle Hapen puinen ensirumpu. Se olikin kiva lelu, ei niinkään soittamiseen vaan rumpukapula suussa konttaamiseen. Eikä tietenkään poikittain, minkä vielä voisi sallia vaan pitkittäin, niinkuin olisi sikari suussa. Turvallisuussyistä rumpukapulat on laitettu talteen odottamaan aikaa, kun niitä käytellään soittelemiseen eikä imeskelemiseen. Pelkkää rumpua voi pieksää myös käsin ja sitä on hauska pyöritellä pitkin lattiaa :)


Tässä kerrotaan, mitä auto sanoo :)
Kakun tein tottakai. Keijukaiskakun tietenkin. Sen verran vinkkiä teemaan voin antaa, että vaikka tytöt anonyyminä blogissa esiintyvätkin, niin Pikkusiskon yksi nimistä on Helinä. Mummilta peritty, koska Isosiskokin on perinyt mummultaan yhden nimistään. Pikkusisko on kaiken lisäksi siro kuin keiju ja luonteeltaankin hieman keijumainen - ripaus raivotarta tulee luonnostaan minulta, ja minussa ei ole sitten mitään keijumaista. Palataanpa siihen kakkuun! Kakkupohjan, -täytteet ja koristeluohjeet olen ottanut Kinuskikissalta. Pohja on mehevä suklaakakkupohja, toisessa välissä oli kevyempi marjatäyte, johon käytin vain mansikoita ja toiseen väliin laitoin valkosuklaatäytteen. Kostukkeena käytin Lidlin "jaffaa". Sokerimassan alle levitin Lemon Curdia ja ylijäänyttä valkosuklaatäytettä. Kuorrutus on sokerimassaa, samoin koristeet. Jokaikinen kukka on omin pikku kätösin väkerretty. Vihreä kuorrute on olevinaan lehtipeti, jossa kukkaset lepäävät. Se on kahdesta osasta laitettu, jotta näyttäisi niinkuin siinä olisi kaksi lehteä limittäin mutta se ei taida kuvista näkyä. Maalasin lehden kuviot vihreällä pastavärillä. Oli hyvää!


 


Muut tarjoilut pompsahtivat päähäni "jostain". Vasta niiden valmistuttua yhtäkkiä tajusin mistä jostain. Kanssaompelijani, Kiikkusaari-blogin Maria oli valmistanut juuri samoja leipomuksia kuopuksensa ristiäisiin. Iso kiitos hänelle inspiroinnista! :) Kakun ohella nautittiin siis turkinpippurimarenkeja ja whoopies-leivoksia. Ensiksimainittujen ohje on ollut aiemmin painettuna Turkinpippuri-crush-pussin kylkeen ja nyt sen bongasin täältä. Whoopies-leivoksien ohje on niinikään Kinuskikissalta.



Suolaistakin haluttiin vieraille tarjota mutta jotenkin tuntui, että haluttiin vähän jotain erilaista. Niinpä grillattiin vartaita! Vartaisiin pujoteltiin kanaa, possua, paprikaa, mozzarellaa ja tomaattia. Lisukkeena oli salaattia ja fetajuustoa. Tykkään, että oli hyvä idea ja vieraatkin taisi tykätä, sillä jäljelle jäi vain yksi varras, jota kukaan ei kehdannut enään santsata ;)


Blogi on päivittynyt melkoisen laiskaan tahtiin ja sama tahti varmaan jatkuu. Meillä nimittäin vetovastuu arjesta siirtyy Metallimiehen käsiin, kun minä aloitan huomenna työt! Kesätöissä vain käyn enkä neljää viikkoa pidempään ole kotihengettären roolistani toisaalla mutta pitkän kotonaolon jälkeen se tuntuu hurjan suurelta muutokselta. Muutoin oltaisiin koko porukka kahdeksan viikkoa saman katon alla 24/7, sillä Metallimies pitää isyysvapaita ja kesälomiaan peräjälkeen. Kotirauhan säilyttämiseksi tyrkytin itseni entiseen työpaikkaani kesäesaksi :) Vähänhän tuo kyllä jännittää mutta varmasti tekee koko porukalle hyvää. Ompelukoneeseen en juuri ole koskenut, ei oikein ole huvittanut (!!!???) ja nyt muutamien viikkojen ajan voi tehdä tiukkaa ehtiäkään. Valmiita tuotoksia kyllä on iso kasa odottamassa kuvausta tai bloggaamista. Hilijaa hyvä tullee! :)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja toivotaan nyt niitä lämpimämpiä ilmoja tulevaksi!

torstai 5. kesäkuuta 2014

Pandat laukussa

Kuten kaikki naiset, rakastan laukkuja. Ja kenkiä. Kenkiä en osaa tehdä (tai tämäkään ei oikeastaan ole täysin totta, sillä olen kyllä valmistanut kenkiä eräässä nimeltämainitsemattomassa firmassa mm. Suomen armeijan tarpeisiin) mutta jonkinnäköisen laukun osasin tehdä. Ohje ja tietysti kaavat ovat Suuri Käsityökerhon lehdestä numerosta 2/2004. Ihan orjallisesti en ohjetta noudattanut, se ei oikein sovi minun kapinalliseen luonteeseeni. Liekö sen takia en saanut sitten yhtä kappaletta passaamaan semmoisenaan eiiiiii sitten millään. Nipsnaps, pala saksilla pois ja jo passasi :D Pohjakovikkeen yritin laittaa mutta meni ne kuuluisat hermot siinä hommassa, joten kassi jäi vaille kovikkeita. Ynnäilin vähän, että laukku ei mikään järjettömän isokokoinen ole ja sinne on tungettava yllättävän paljon tavaraa (koska vauva), niin se tuskin mitään kovikkeita tarvii, koska muoto pysyy yllä ihan vaan siksi, kun se on ääriään myöten täynnä vaippaatuttipulloavaihtovaatettakosteuspyyhettälompakkoavesipulloa ja sen semmoista. Muutaman päivän koeajo osoitti ynnäilyni täysin totuutta vastaavaksi.


Pandapuuvilla on Finlaysonin ja ostettu naamakirjan Kangashamstereista. Musta panama-puuvilla on Löytö-Palasta. Vuorikankaana jotain randomia harmahtavaa puuvilla, joka on sekin Löytö-Palasta ostettu. Palalaarikamaa. Nämä olivat jo valmiiksi kaapissa marinoitumassa, eli mitään ei tarvinnut tähän projektiin ostaa. Myös vetoketju löytyi varastoista, kunhan vain lyhentelin sen sitten määrämittaan. Selvää on, että tämä työ lähti valmistumaan hetken mielijohteesta. Meni hela dagen ja jo aiemmin mainitut hermot monta kertaa mutta hähhää, sainpahan valmista aikaan.


Aivan kommelluksitta ei minun käsistä synny mitään. Leikkasin tietenkin ensin pandat pää alaspäin. Katosta roikkuen. No eiiiiiiiiii, vaan ihan lattialla istuen leikkasin mutta pandat meni päät alaspäin. Pakko olla rehellinen, että kyllä minä siinä käytin tehokasta ompeluaikaa kiroiluun. Leikkasin sitten uudet kappaleet, onneksi oli kangasta mitä leikata.


Tykkäsin, että kaava oli kiva ja helposti muunneltavissa. Tämän laukun korkeus on semmoiset 30cm ja to do- listille menee tehdä isompikin laukku samalla kaavalla. Pidemmät olkahihnat olisivat myös käytännöllisemmät. Kyllä minä tästä laukusta tykkään :) Sori vaan, oli niin mahoton kiire saaja valamista, että silittäminen ja lankojen kunnollinen päättely jäi toisarvoiseksi asiaksi ja sepä näkyykin näistä kuvista kivasti.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...