lauantai 31. toukokuuta 2014

Viljamilta äidille ja tyttärelle

Te, jotka ette ole päästänne sillälailla vinksahtaneita, että käytätte suurimman osan (lue: kaiken) rahanne kankaisiin ja liikenevän vapaa-aikanne ompelukoneen kanssa seurustelemiseen, ette todennäköisesti ole kuulleet Kankaiden Yöstä. Kankaiden Yö on The Yö, jolloin tavalliset äidit, tavallisissa kodeissaan, tavallisten lasten ja tavallisten miesten jo nukkuessa sekoavat täysin tietokoneiden ruutujen edessä. Kankaita myyvät verkkokaupat syytävät ulos toinen toistaan hurjempia tarjouksia, joita ei kertakaikkiaan voi ohittaa vaikka kaapit pursuavat kankaita ennestäänkin (joista osa on todennäköisesti peräisin viimeisimmästä Kankaiden Yöstä ;)). 


Napsusormen nopeus ratkaisee kuka saa ja mitä ja kuka jää näppejään nuolemaan. "Mä sain tätä jo ostoskoriin asti mutta sieltä se katosi.", "mulla meni liikaa aikaa osoitetietojen kirjoittamiseen ja jäin ilman mutta nyt mä olen rekisteröitynyt, niin ei mee enään jatkossa siihen aikaa.", "JES! Tää oli yks niistä kahdestakymmenestä musthave-kankaasta, joita katoin etukäteen valmiiksi ja mä sain tätä, lällällääää!". Ystävyyssuhteet ovat koetuksella, kun naiset verissäpäin taistelevat uutuuskankaista ja ylläripaketeista. Ne, joiden miehet ovat luvanneet huolehtia lapset aamulla valvovat pisimpään hullunkiilto silmissään ja shoppaavat metri toisensa jälkeen. Tilit tyhjenevät hurmostilassa.


Kankaiden yön jälkeen odotetaan paketteja saapuvaksi. Uskaliaat, vaarallisesti elävät, ylläripakettien tilaajat aukovat pakettejaan kämmenet hioten - tuleeko sitä, mitä salaisesti toivoo? "Mulle tuli ihan poikavärinen paketti ja mä en koskaan oo tykännyt tästä kankaasta!", "Vähän ihanat kankaat, mulla on jo sata visiota näistä.",  "Oisko joku innokas vaihtamaan oman pakettinsa?",  "EIKÄ! Tää menee hamsuihin myyntiin samantien, en tykkää yhtään." (Toim.huom. hamsut eli Kangashamsterit on ryhmä, jossa kankaihin höpsähtäneet naiset myyvät hutiostoksia ja ylijäämäpaloja vertaisilleen). Paloja mittaillaan kotona, onko saatu sen verran kun on tilattu, sentti sentiltä kankaat käydään läpi ettei vaan tullut kakkoslaatua vaikka priimaa luvattiin. Pesukone laulaa esipesujaan ja kivijalkakaupoista haetaan kaavapaperia ja oikeanvärisiä lankoja, jos sattuu niin ettei muka olekaan vielä joka väriä varastoissa. 


Sitten ommellaan.. kuvataan.. blogataan ja jaetaan tuotoksia ompeluryhmissä, joista on saatu uusia ihania ystäviä, jotka ymmärtävät kangasaddiktin elämää. Hieman karrikoiden tällaista se on Kankaiden Yön aikaan ompelevan naisen elämä. Ompeleminen on harrastus siinä missä muutkin ja harrastus on rakas. Siihen suhtaudutaan intohimoisesti ja sijoitetaan euroja. Se on ihanaa ja hullua. Ihanan hullua <3

Minulla se vasta oikosulun pukkaakin tuo lähestyvä Kankaiden Yö! Itseni tuntien pistin siis paperille ylös mitä voisin haluta ja minkälaista olisi oikeasti tarpeellista ostaa. Yllättävää kyllä, extemporeostoksia tuli tehtyä aika vähän ja ostin harvinaisen harkitusti. Viljamin Puodin kankaat ovat todella kauniita. Vähän erilaisia kuin muualla ja kankaiden kuviointi on ihanan yksityiskohtaista. Sieltä sain napattua palasen uutuuskangasta, joka julkistettiin juurikin Kankaiden Yönä. Kuokkavieraat- kangas on yhtälailla kaunista kuin vaikkapa Hattarakekkerit, jota löytyy Pikkusiskolle ommeltuna täältä. Tätä oli useammassakin värissä mutta napsusormeni nopeus riitti vain vihreään. Ihastuin kankaaseen ja mietin pitkään mitä siitä tekisin. Kuviot ovat aika isoja, joten päätin, että Isosisko saisi siitä jotain.


 Ylläoleva kuva paljastaa kuinka suurelta osin kuvaussessio oli vapaaehtoisuuten perustuva ;)


Minä inspiroidun helposti muiden ihanista ompeluista ja monet kankaat, jotka ovat maanneet hyllyssä odottaen päivää, kun pääsevät tositoimiin, pääsevät viimein työn alle. Tähän idea tuli eräältä ompeluryhmäläiseltä, joka oli ommellut muistaakseni mintun värisestä Hattarakekkeristä tyttärelleen tunikan, jossa oli viistohelma. Se viistohelma jäi mieleeni kummittelemaan ja tähän sen sitten toteutin. En saanut palasta riittämään ihan niin runsasta helmaa kuin inspiraation kohteessa oli. Mallia yläosaan otin Isosiskon eräästä ostotopista ja helman piirsin niin isoksi kuin sen sain. Koska Kuokkavieraissa eräällä on seepraa yllä, leikkasin omista seepraleggareista ylijääneestä seeprakankaasta trikookaitaleet huolittelua varten ja taskun somistamaan. Tyttö tykkäsi tosi paljon ja sattumalta löydettiin kaapista juuri oikean vihreät ostoiset caprilegginssit tunikan pariksi :)


Sateentekijä-trikoo on niinikään Viljamin Puodin kangas. Sateentekijästä on ostettu jo kauan sitten ja siitä tein Pikkusiskolle bodyn, joka löytyy täältä. Sain tätä toisenkin palan, sillä jouduin olemaan yhteydessä Puotiin, koska kankaassa oli mustaa tuhrua, joka ei pesussa lähtenyt. Minulla oli hyllyssä siis kaksi palaa Sateentekijää pitkän aikaa enkä tiennyt, mitä olisin niillä tehnyt. Vaihtariksikin tätä kerkesin kaupata. Kunnes inspiroiduin! Oma ompeluryhmä oli paikkana tälläkin kertaa. Yksi taitava ompelija oli ommellut itselleen ihanan kesätunikan juuri tästä samaisesta kankaasta. Siinä oli tissis-tyylinen kietaisuyläosa enkä sellaista halunnut mutta riitti, että näin tätä kesävaatteena aikuisen yllä. Otin luottokaavani (se sama H&M-topin pohjalta piirretty kaava, jossa alkuperäistä ei taida olla enään kuin helma) ja sommittelin sitä palojen päälle. Pientä kaavanmuokkausta ja pieni pala mustaa trikoota kaveriksi ja kangas riitti just eikä melkein. Se oli tarvitsemani merkki ja annoin saksien laulaa. 



Pitkään olen jo halunnut tehdä sivusaumaan nauhakujat, joita voi halutessaan kiristää rypylle. Sen toteutin tähän. Vinkit siitä, kuinka tällainen tehdään sain (ullatuuuuuus!) ompeluystävältäni. Nauhana on ohutta huolittelematonta resorikaitaletta. Olkaimet laitoin selästä ristiin . Taskua tässä ei ole mutta pitäisiköhän se vielä lisätä.. ;) Tykkään tästä enemmän kuin arvasinkaan! Mitä enemmän tätä päälläni pidän, sitä enemmän se näyttää minulta ja ihmettelen miksi en heti hoksannut, että itsellenihän tästä olisi pitänyt ommella jo aikaa sitten! Kiitos vain inspiksestä hyvät ompeluystäväni <3 


Onko teillä muilla tapana kertoa, mistä ideat olette saaneet vai katsotteko sen tarpeettomaksi? Itse ajattelen niin, että pyörä on keksitty jo sata kertaa mutta pidän kohteliaana silti muistaa häntä, joka idean on juuri minulle antanut. Näin toivoisin itsekin toimittavan omalla kohdallani, mikäli sattuisi niin, että saisin inspiroida jotakuta kanssaompelijaa. Joskushan idikset tulevat vain "jostain" eikä jutun alkuperää osaa itsekään sanoa.

torstai 29. toukokuuta 2014

Saunatakista huppariksi

Aika varmasti sain jo otsikolla huomionne arvon lukijat ;) Jo aiemmin esittelemäni Apilatakki jäi vähälle käytölle, koska minusta se vain näytti saunatakille. Päivänä eräänä sain aatoksen, että ompelisin sen edestä kiinni ja muuntaisin huppariksi. Viimein tartuin tuumasta toimeen. Ratkoin napit irti ja yksinkertaisesti ompelin napitusvarat suoraompeleella päällekkäin kiinni. Huppari ei näyttänyt hupparilta ilman leveää helmaresoria. Kankaiden yönä tilasin Hannan Kankaasta resoripaketteja ja yhdessä niistä oli perusvärejä. Apilakankaan sinistä resoria ei ollut mutta minusta tämä sopii aivan yhtä hyvin. Olisin laittanut resorit myös hihansuihin mutta paketissa olleet resorit olivat 30cm pätkiä ja se meni helmaan kaikki. Näinkin on ihan hyvä. 

Tässä on lähtötilanne, eli "ennen"-kuva.


Ja, tadaa! "Jälkeen"-kuva olkaatten hyvä. Tässä näkyykin tuo laiskan naisen ratkaisu eli napitusvarojen "poistaminen". Taustalla näkyvässä uima-altaassa ei sentään jäitä ole vaikka vähän nämä ilmat viilenivätkin ;)


Hupparista tuli lemppari. Tällä kaavalla toteutan varmasti muitakin huppareita. Sen verran teen muutosta tähän kaavaan, että pääntietä avarran edestä hieman (nousee kurkkuun inhottavasti) ja ehkä pari senttiä kavennan kaavaa, koska olen itsekin kaventunut siitä, kun tämän kaavan piirtelin ja apilatakin tein. Pituutta hupparilla ei tarvitse olla ihan näin paljoa mutta koska takissa oli taskut, en viitsinyt lyhentää helmaa, koska sitten helmaresori olisi alkanut suoraan taskujen alta.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Pääkallopaita Metallimiehelle

Tänään on juhlapäivä. Minä ja elämäni teräksinen rakkaus juhlistamme yksivuotiskihlajaispäiväämme tänään. Vuosi sitten ei suuria juhlallisuuksia ollut. Pikkusiskon laskettu päivä, helle ja omat ylioppilasjuhlat häämöttivät muutaman päivän päässä. Sormuksetkin saatiin vasta viikkojen päästä. Silloin sain ja annoin kuitenkin lupauksen siitä, että tie on yhteinen jatkossakin. Helppoa ei ole ollut, kovia kipuja ollaan koettu molemmin puolin mutta läsnä on kuitenkin ollut hyväksyntä siitä, että toinen saa ja pitää olla juuri sellainen kuin on. Itseään ei ole tarvinnut pyydellä anteeksi, tekojaan ja sanojaan välillä. Keskusteluyhteys on joskus kahden itsepäisen välillä hakusella. Toisinaan haukotellaan univelkaisina, koska on käyty niin hyviä keskusteluja ettei olla päästy ajoissa nukkumaan. Meillä nauretaan paljon. Paljon kiukutellaan ja sähistään mutta myös nauretaan. Metallimiehen nauru on yksi lempiasioistani. Sellaisia nauravia silmiä ei monella ole. Lämmin läikähdys käy vatsassa, kun häntä ajattelen eikä hullaantumiseni häneen ole yhteisten vuosien kuluessa karissut. On ilo jakaa elämänsä niin hienon ihmisen kanssa.



Tein hänelle päivää juhlistaakseni paidan. Tiedän, että hän pukeutuu mustaan niin kauan kunnes löytää jotain tummempaa. Mustaa siis! Etukappaleen halusin koota paloista. Mietin muutamaakin eri vaihtoehtoa mutta päädyin uusiokäyttämään osan hänen vanhasta paidastaan. Pääkallopaita oli minun jemmavarastoissa odottamassa juuri tällaista tilaisuutta. Musta trikoo on Nappinjasta tilattu. Kaavana on JTKK:n miesten t-paita koossa L.

Paita oli hitti.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Helletunika

Aivammakiat kesäpäivät oli meillä täällä pohjoisessa Suomessa muutaman päivän ajan. Tänään on ollut jo kylmempi ja huomenna paluu alle kymmeneen asteeseen, hyrrr.. Onneksi saatiin pientä esimakua siitä, mitä tuleva kesä (toivottavasti) pitää sisällään. Vuosi sitten oli samanlaisia helteitä, kun raskausviikkoja oli 40+++, kiloja 20++ ja turvotusta samaiset ++. Muistan, että kintut olivat ihan todella kipeät ja jokainen supistus sai toivonkipinän syttymään. Lopputulemana käynnistys oksitosiinilla rv 41+3, että kyllä meni helteet viime vuonna talteen :D Laitokselta kotiuduttiin vielä t-paita päällä mutta siitäpä ne ilmat sitten kylmenivätkin. Jospa nyt saataisiin lämpimämpi kesä.

Minulla on sellaiset perintötekijät, että ruskettuminen tapahtuu (jos ylipäätään tapahtuu) vain ja ainoastaan kolmannen asteen palovammojen kautta. Joitakin osia kropasta on käytännössä mahdotonta ruskettaa edellämainittuakin menetelmää hyväksikäyttäen ja niitä ovat kaikki muut paitsi dekoltee, hartiat, käsivarret, yläselkä ja naama. Kolmenkymmenen vuoden kokemuksella tiedän, että näitä taikinapötköjä ei rusketa mikään määrä auringonvaloa. Kesän ensimmäiset shortsi/hame-kelit häikäisevät. Kirjaimellisesti. Purkista on rusketus otettava, jos sellaisen haluaa. 

Se pieni osa kehosta, joka suostuu ruskettumaan (lue:palamaan) on siis paljastettava auringonsäteille heti, kun se suinkin on mahdollista. Koska tuo keskivartalon seutu on sellaista katastrofialuetta ettei sitä paljon tee mieli paljaaksi jättää, on pelkkä bikiniyläosa yläkropan peittona liian vähän. Kuitenkin tuon auringolle alttiin osan mielellään antaisi säteille altistua. Siltä pohjalta syntyi Neenuskalta tilatusta keltapohjaisesta rusettitrikoosta tunika itselle. 


Kaava on kaupan topista piirretty ja reilulla kädellä muokattu. Saman topin pohjalta on syntynyt mm. tämä, tämä ja tämä. Nyt muokkasin yläosaa niin, että tein spagettiolkaimet. Selästä halusin mahdollisimman avoimen, kun aioin lisätä samanmoisen rusetin kuin tässä mekossa mutta sitten muutinkin mieleni. Nyt ajattelen taas, että ehkä se sitä rusettia kaipaisi kuitenkin.. Tuli ehkä turhankin avoin, kun ei edes nirunarubikiniyläosa peity sinne alle. Etukappaleelle muutosta kaipaa pääasiassa kädentiet. Nyt ne ovat liian ahtaat vaikka avarsin niitä usealla sentillä. Pääntietä haluan avartaa vieläkin enemmän. Ei sillä tissivaon vilkkumisella niinkään väliä mutta se mahdollinen rusketus! :D Sivusaumoja kaarsin lantiolta ulospäin, jotta sain helmaan kunnolla pussittavan muodon. Helmakäänteessä on kuminauha. Tasku on kantattu pussimaiseksi yläreunasta.

 

Mitenkähän lie nuo spagettiolkaimet tehtäisiin oikeaoppisesti? Minä noudatin seuraavanlaista ompelujärjestystä: 
  1. ompele sivusaumat
  2. kanttaa kädentiet kainaloiden osalta
  3. kanttaa pääntie ottaen olkaimien pituus huomioon
Pääntien kanttauksessa on sauma siis toisella olkapäällä. Miten työ muut ootta teheny?

Luvassa on siis kaavanmuokkausta, sillä tällaisia koen tarvitsevani enemmänkin. Viikonlopun aikana valmistui muutakin. Siskokset saivat kumpikin osansa ompeluajasta ja yksi ompelus meni Isosiskon ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Arvatkaapa muistinko kuvata viimeksimainitun? "Äiti on muistiton" on Isosisko kerran tuumannut ja totean joka päivä sen pitävän paikkaansa ;)

maanantai 19. toukokuuta 2014

Match made in heaven

Eli taivaassa tehty tulitikku. Ehahhah.. Sen olen toitottanut jo, että harmaan ja keltaisen yhdistelmä miellyttää suuresti esteettistä silmääni. Toinen väriyhdistelmä, josta pidän kovasti on sinisen ja vaaleanpunaisen yhdistelmä. Sininen on muutoin minulle sellainen väri, että en vielä oikein ole päättänyt, mitä mieltä siitä olen. Minut on kyllästetty sinisen eri sävyillä vauvaiästä lähtien. Jos äitini tätä tekstiä lukee, hän todennäköisesti hymähtää, pyöräyttää silmiään tai (todennäköisin vaihtoehto) liikuttuu ;) Kuulun nimittäin itkijänaisten sukuun ja meillä on tapana reagoida asiaan kuin asiaan kyynelin. Niinpä tämä tuhannen mutkan kautta pohjustettu lapsuuteni tarina saattaa lennätää roskan rakkaan äitini silmään.

Kun vielä köllöttelin äitini vatsassa olin paitsi kova tyttö aiheuttamaan hallitsematonta raskauspahoinvointia myös ahkera potkimaan. Jyskytin yksiössäni siinä määrin, että äiti oli sataprosenttisen varma kantavansa tulevaa jalkapallostaraa kohdussaan (jota suomalainen jalkapallo totisesti olisi kaivannut, näin sivuhuomautuksena lajista mitään tietämättömän suusta) ja valitsi nuttulangaksi vaaleansinistä. Ja ostamiensa Nanson raitapotkareiden. Samoin joustofroteisen jumpsuitin. Jopa minun osoittauduttua hameväen edustajaksi, sinisellä linjalla jatkettiin ja minut puettiin siniseen velourmekkoseen! Kiitos kummitätini olen sentään saanut nukkua vaaleanpunaisessa yökkärissä ;) 

Lienee reilua kertoa, että äitini lempiväri on - tadaa - sininen. Meillä on kotona paljon sinistä. Paljon sinistä. Jossain määrin sinisen diggailu on myös osa perimääni, sillä kyllä minun omissa kodeissanikin on ollut paljon sinistä. Nyttemmin vähemmän mutta ainakin meidän Teema-astiasto on muutamaa keltaista kuppia lukuunottamatta sininen. Summa summarum: sininen on hyvä väri ja toiset tykkää siitä vähän keskivertoa enemmän :D Allekirjoittanutkin tykkää keskivertoa enemmän, kun sen yhdistää vaikkapa juuri vaaleanpunaiseen.

Nyt, hyvät lukijat, aletaan pääsemään asiaan! Olen joskus ostanut Löytö-Palan palalaarista tummansinistä paksua trikoota/ohutta joustocollegea, josta piti syntymän minulle pieruverkkarit. Sitä oli reilu pala, ja halusin testata eräältä ompeluryhmäläiseltäni saamaa jumpsuitin kaavaa (Kiitos K!), joten leikkelin jumppiksen palasta ensimmäisenä. Voi olla ettei siitä enään lökäreitä saa ja jos saakin, niin kurkistus Metallimiehen housukaappiin osoitti hänen tarvitsevan niitä minua enemmän.

Pikkusisko on ollut sellaisen välimallihaalarin tarpeessa, eli sellaisen jossa ei ole hiostavaa tuulepitävää pintakerrosta mutta on kuitenkin lämpimämpi kuin tavallinen jumpsuit. Tahtoo sanoa, että haalarissa olisi siis myöskin vuori. Koska tämä haalari oli tavallaan kaavantestausta, en raaskinut vuorikankaaksi käyttää mitään kangashyllystä vaan hyödynsin äidin entisiä Maripaitoja. Sattui olemaan kaksi samanväristä, toinen lyhyillä hihoilla ja toinen pitkillä. Vuorikappaleet ovat siis Marimekkoa ;) Hupun vuoritin vaaleanpunaisella Siirillä ja Myyryllä ja se on nyt officially finito, tilkkupeittovärkkiä lukuunottamatta. Vetoketju löytyi myöskin omista varastoista ja rohkenen epäillä tämän olevan useita vuosikymmeniä nähnyt. Olen saanut tämän Isosiskon isomummulta, joka on siis jostain vanhasta vaatteesta irtiratkottu. Visiooni kuului metalliketju, oli puhdasta sattumaa, että sellainen löytyi omista kätköistä. Resori on joko Hannan Kankaasta tai Löytö-Palasta.



Koska työvaihe-ohjetta ei ollut, tuli tämän haalarin tekovaiheessa sanottua paljon asioita joista en voi olla ylpeä. Vuorittaminen on aina ollut inhokkihommaa ja ei mennyt tälläkään kertaa ongelmitta. Kertaalleen sain ommeltua haalarin pussiin nurja puoli ulospäin ja hyvä tovi meni tekelettä käännellessä ja, noh, kiroillessa. Ratkomalla siitäkin selvittiin! Saumanvarat on haalarin sisäpuolella näkyvissä siis resorien kiinnityskohdissa, muutoin piilossa. 


Kaavasta sanon sen verran, että minusta vastaa kokoaan aika hyvin, joka on 80cm. Laitoin pitkät resorit käyttöikää pidentämään mutta ei olisi haitannut vaikka lahkeeseen olisi laittanut sentin lisäpituutta, hihat olivat hyvät näin. Niska-haara-mitta on meidän minineitille sellainen, että nyt vähän löksöttää mutta mikäli mitään superspurttia ei kasvun suhteen kesän aikana oteta, niin haalari palvellee meitä vielä syksynkin. Huppu on tosi reilu, ja tällätavalla vuoritettuna olisi ollut fiksua ommella Framilonia hieman venyttäen ainakin hupun etureunaan. En usko, että vuoritettua haalaria tarvitsee tällä kaavalla enään tehdä mutta mikseipä sitä voisi sisäjumppikseen testata :)

Pieni neiti on vastustamattoman suloinen tässä haalarissa ja kirkkaanpunaisissa ensikengissään <3

torstai 15. toukokuuta 2014

Lisää liivimekkoja

Eipä ole juuri nopeampaa ompelusta kuin liivimekko. Tarpellinenkin vielä ja helposti yhdisteltävä. Pehemiältä tilatusta vaaleanpunaisesta Siiristä ja Myyrystä pitää tottakai saada mahdollisimman monta vaatetta. Isosisko sai samaisesta kankaasta jo taskutunikan, joten oli Pikkusiskon vuoro. 


 

Pohjana tässä mekossa on OB:n Blue Orange. Tätä tehdessä olin ilmeisesti niin luovissa tiloissa (ehheh), että unohdin kaavoitusvaiheessa tekemäni suunnitelmat toteuttaa, kun rätti oli paininjalan alla. Lisäsin etukappaleen taiteelle rypytysvaraa mutta unohdin sitten rypyttää! Tulipahan aavistuksen levämpi mekko sitten, onneksi ei liikaa. 

Kaavassa olevat poikkileikkaukset jätin etukappaleelta pois. Helman muotoa muutin myös taittamalla helmakappaleen kaavan rinnanympäryksen levyiseksi. Leikkuuvaiheessa leikkasin helmaa enemmän alaspäin leveneväksi ja sivuilta pidemmäksi kuin keskeltä. Niin vähän ettei sitä oikeastaan käytössä huomaa. Eikä muuten huomaa näistä kuvistakaan, koska ei tuo meidän kohta yksvee ole se pitkäpinnaisin posettaja. Nikon louskuttaa minkä ehtii mutta käyttökelpoisia kuvia on vain aniharva :)



Resori on ostettu joko Hannan Kankaasta tai Löytö-Palasta. Mustan satiininauharusetin ompelin koristeeksi, kun mekko näytti vähän paljaalta ilman mitään härpäkkeitä. Oli tosiaan se rypytys tarkoitus tehdä tuohon keskiedulle.. Rusetti on minun vanhoista polvisukista! Tässä sen näkee, että kannattaa säilöä osia sukanvarresta, kun ei koskaan tiedä milloin sitä tarvitsee ;D


Takakappaleelle tein poikkisauman, että sain kankaasta säilöttyä yhden yhtenäisen palan, joka meni jo erääseen toiseen työhön. Isosiskon kevätjuhlaan pääsi tämä mekkonen ja hyvin siellä palveli!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Klorittipaita kesäksi

Vihdoin minäkin tartuin klorittipulloon ja toin uimahallin tuoksun meidän kotiin. Näitä klorittitestailuja on näkynyt käsityöblogeissa jo aikapäivät ja halusin minäkin kokeilla :) Olen nähnyt myös kuosikankaita vaalennettavan kloritilla, esimerkiksi Leena Rengon Sampsukalle suunnittelemasta Tyttökaverit- kuosista, jossa on violetti pohjaväri, tuli tosi kaunis pinkki klorittikylvyn jälkeen. Itse en ole raaskinut omaa palaani vielä dippailla mutta houkuttaisi kyllä. 

Pahoittelut siitä, että olin niin luvattoman laiska etten viitsinyt silittää paitaa kuviin. Kuvat oli otettava kun tilaisuus tuli ja silittämiseen ei ollut aikaa. Pitäis aina hoitaa se silitys heti alta pois, kun viimeisen kerran vaatteen paininjalan alta pois ottaa. Yleensä näin toimin, tämän paidan kohdalla menin jopa päättelyssä siitä mistä aita on matalin..

Ensimmäinen klorittikokeiluni vielä odottaa pääsyään blogiin mutta tässä on toinen - lepakkohihapaita itselle kesää silmälläpitäen. Paidan kaava on kaupan paidasta piiretty ja aavistuksen muokattu, lähinnä pituuden osalta. Kangas on Löytö-Palan palalaarista. Kuvio yrittää esittää pantterikuosia, joskin superloonipala, jota käytin kuvion tupsutteluun oli hieman haastava ja kuvio pääsi osittain leviämään epämääräisiksi läiskiksi. Silti tykkään :)



 

Erityisplussaa tälle tekniikalle siitä, että tällä saa elävöitettyä yksivärisiä kankaita, joita saa huomattavasti edukkaammin kuin (uutuus)kuoseja ja monikäyttöisempiäkin ovat. Tuskin jäävät klorittikokeilut tähän, ideoita on. 

Hyvää äitienpäivän iltaa!

perjantai 9. toukokuuta 2014

11kk

Yksi vaivainen kuukausi suurimpiin yksivuotisjuhliin, mitä tämä pitäjä on vuosituhansiin nähnyt! Myönnettäköön, liioittelin räikeästi. Kutsuvieraslistan pituudella ei pröystäilemään pääse mutta laatu korvaakin määrän. Pikkusiskon perheen ulkopuolisia kohtaan tuntema ahdistus on sen luokan ongelma ollut meidän perheessä, että pidetään ne yksvee-bileetkin hillittyinä ja hallittuina. Kyllä minä jo vähän tarjottavia olen suunnitellut kuitenkin :P

Tässäpä nyt tuleekin (huono) sovituskuva siitä Ampparimekosta, jonka jo postasin.

Kuukausi takaperin Pikkusisko päätti ettei tissimaito enään hänen ruokavalioonsa kuulu. Siihen oli vähintään vuoden osittaisimetykseen tähdänneen allekirjoittaneen tyydyttävä. Hieman nikotellen mutta hokien mantraa: "lapsentahtinen imetys, lapsentahtinen imetys.." Liekö sitten tuota asiantuntijat tarkoittaneet mutta meidän perheessä se tiivistyi juuri tuohon. Päätöstä ei ole tarvinnut katua eikä meidän pieni lakkolainenkaan ole tuntunut olevan pahoillaan. Nokkamukista ja tuttipullosta voi sitäpaitsi sossottaa maitoa minne haluaa.

Ruokahalu on minimeikällä riittävä. Ei aivan niin pohjaton ja kaikennielevä kuin Isosiskolla aikanaan, joka olisi syönyt vaikka pikkukiviä. Tai no, kyllähän Pikkusiskokin pikkukiviä söisi, mitäpä se ei suuhunsa olisi tunkemassa kokoajan ja jatkuvasti mutta tarkoitan tällä nyt sellaista ruokapöydässä vallitsevaa ruokahalua. Joinakin päivinä menee lautanen tyhjäksi asti mutta useimpina ei. Minusta on alkanut kuitenkin näyttämään siltä, että vauvan vatsa täyttyykin ruokapöydän ulkopuolella. Koirankarvat ja langanpätkät tuntuvat olevan sellaista spesiaalinamia. Mikäpä siinä, imuroinniltahan siinä vaan välttyy.. ;)


Alkaa olemaa niin kattava ruoka-arsenaali jo, että minä en pysy laskuissa mukana mutta ainakin näitä meillä syödään naudan, sian, kanan ja kalan ohella:

- bataatti
- peruna
- parsakaali
- kukkakaali
- palsternakka
- selleri
- maissi
- porkkana
- purjo
- herne
- paprika
- vihreä papu
- lanttu
- tomaatti?
 - kananmuna
- vesimeloni
- kurkku

Makiat:
- banaani
- luumu
- omena
- päärynä
- mustikka
- ruusunmarja
- vadelma

- persikka
- mansikka
- kiiwi
- appelsiini
- mango
- mustaherukka
Edelleenkään en ole tomaattia saanut uusintatestiin, samaten viljoista ohra odottaa vuoroaan. Hapanmaitotuotteita ollaan maisteltu pääasiassa raejuustoa ja rahkaa. Piimää suositteli meidän terkkari ja sitä voisi seuraavalla kauppareissulla tuoda. Lopusta piimästä voikin leipoa mustikkapiirakan ;)

 

 
 
Yöt meillä on nykyään aika levottomia. Syödä ei enään tarvitse mutta kaikkea muuta pitää herätä tekemään. Yöunet meillä sekoitti se perinteinen: liikkuminen. Melkein 11 kuukautta tyttö suunnitteli liikkeellelähtöä ja niimpä se osoittautuikin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Vapunaattona typykkä hoksasi meidän sängyssä ryösätessään, että miten päästään itse istumaan ja pois. Siinä rytäkässä tuli puolivahingossa otettua pari konttausaskeltakin. Lattialla tämä sama ei onnistunut. Kunnes valkeni vappupäivä ja ryömimisen salat aukenivat. Yön asiaa harkittuaan oli tarpeellista pyrkiä tukea vasten pystyyn, vähintäänkin polvilleen. Viidentenä päivänä löytyi se kuuluisa neliveto. Nyt mennään jo lujaa. Ihan hengästytti katsoa vierestä minkälaista tahtia pikkuneiti uusia taitoja otti haltuunsa! Ihan ymmärrettäväähän se siis on, että yölläkin pitäisi pätkä silloin, toinen tällöin päästä konttaamaan ja aamu saada aloittaa jo ennen viittä. 


Koska yöt meni pipariksi, meni myös jo ihan hyvän rytmin löytänyt päiväuni. Palasimme siis kaksien unien pariin joskin se on tuntunut nyt entisestään typistävän yöunia. Pikkuinen nimittäin on alkanut venyttämään päiväuniensa pituutta ja vaikka siinä itse saakin kivasti touhuta rauhassa, ei se juuri yöllä lohduta, kun toinen ponkaisee konttaamaan tuon tuostakin. Kuukausi sitten vitsailinkin, että olo on jo turhankin levännyt.. tulipahan maksettua sekin vitsi korkojen kera :D
Sanankaltaisia höpinöitä jo leikkien tohinoissa kuulee ja pyllypesulle mentäessä monesti hokee "kakka". En usko, että yhdistää sitä mihinkään, kunhan toistelee perässä mitä pesijäkin. Ymmärtää kuitenkin puhetta jo aika paljonkin. Piiloleikit on hauskoja ja tavaroiden nakkelu ihan superia, kun on vaan joku, joka niitä toistuvasti hänelle takaisin ojentelee. Lelu ei lakkaa olemasta vaikka se katoaa näkyvistä ja raivo on hyvinkin paljon olemassa, kun häneltä jotain pois riistetään.


 

Meidän koti ei ollutkaan ihan niin vauvaystävällinen kuin sen kuvittelin olevan, sillä yllättävän paljon tässä on saanut olla nostelemassa tavaroita ovien taakse piiloon, ja "eieieieieieiiiiisaaottaa!" kuuluu monta kertaa päivässä. Senkin vauva muuten jo ymmärtää ja hyvin vaihtelevasti uskoo. Tai sanotaanko, että hyvin vaihtelevasti ei usko. Sormet on olleet keittiön laatikostojen ja lipaston laatikoiden välissä jo useita kertoja. Ehtivä lapsi on vaikkei ole kontannutkaan vasta kuin viisi päivää :D 

Hieman kauhunsekaisin tuntein ollaan Metallimiehen kanssa katsottu naperon menoa ja mietitty, että niinköhän on tehty ihan oikea luonneanalyysi tytöstä, kun ollaan ajateltu hänen olevan sellainen harkitsevainen ja rauhallinen tapaus. Nyt on jo täytynyt hänet huivilla varmistaa syöttötuoliin kiinni, mitä esimerkiksi Isosiskon vauva-aikana ei tarvinnut tehdä. Hämmästyttäviä nopeusennätyksiä on myöskin tullut, kun joku kielletty asia on jäänytkin hänen ulottuvilleen ja kilpa-juoksu kohti ko. esinettä alkaa. Nounou-puuhat yleensä paljastuvat kahdella tavalla: epäilyttävällä hiljaisuudella tai konttausläpsettä säestävällä innostuneella "hehheh, ehhehheh"- hekotuksella, kun hajuherne rientää kohti kiellettyä hedelmää.




Näissä kuvissa Pikkusisko on trampoliininpystytyshommissa. Nämä on otettu eilen. Kavat supersuloiset ensikengät on Isosiskon vanhat ja nekin eilen varastosta kaiveltu. Kokoa 20 eli ovat oikeastikin niin suloiset, että vähän niille piti jo varastossa leperrellä.. Me nimittäin hukattiin pyörälenkillä toinen toppatöppönen, ja varasellaisia ei ole eikä pelkällä villasukalla vielä tarkene. Johan näihin kenkiin saakin alkaa totuttelemaan. Taustalla näkyy Isosisko "The Dramaqueen" lepuuttamassa kipeää jalkaansa, joka kuitenkin parantui sopivasti siihen, kun trampoliini oli kasattu ;)

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Ampparimekko

Joka oli pelkkänä mekkona ihana. Harmaa ja keltainen, yksi mielestäni parhaimpia väriyhdistelmiä. Sitten lisäsin siihen ampparin ja se teki koko mekosta vähän kökön. Noooh, näin voi käydä ja olkoon tämä nyt se minun "if it's not broken, don't fix it"- muistutukseni ;) Applikointi ei ole minun heiniä, ei! Hermoja raastavaa räpeltämistä. Isojen linjojen tyttö taidan siis olla, sanan monessakin eri merkityksessä :D

Ampparimekko on surautettu uusimman OB:n Giant Applen kaavalla. Hihalärpäkkeet tein hieman ohjeista poiketen, kun ompelin ne vain suoraan kanttaukseen kiinni suoraompeleella. Minusta ohjeen tapa oli tarpeettoman monimutkainen. Kangas on Löytö-Palasta, resori samoin. Amppariparka on keltaisesta resorista ja joistain tilkkulaatikon mustista ja valkoisista trikoopaloista. Surkia ilmestys :D


Sovituskuvaa ei nyt tipu, kun mekko on justiinsa hankalan mittainen konttaavalle (kyllä vain, meillä kontataan! Siitä myöhemmin lisää.) ja malli ei muuta nykyään teekään kuin konttaa. Siis silloin, kun ei ole nousemassa jotakin vasten pystyyn. Kyllä, sekin on tätänykyä repertuaarissa :) Siitäkin lisää myöhemmin.

Mekko oli helppo, nopeasti valmistuva, kesää kohti mennessä tarpeellinen ompelus. Näitä voisin tehdä lisääkin.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Reseptejä testattu, kiloja hankittu!

Vappu tuli ja meni, munkkeja on vielä. Tein tänä vappuna munkkeja toista kertaa elämässäni. Viime vappuna tein niitä, jotka pudotetaan lusikasta rasvaan ja tänä vappuna pyörittelin käsin rinkulamunkkeja. Tänä vuonna otin reseptin Kinuskikissalta, viime vuotisen reseptin alkuperää en enään muista. Tein litrasen taikinan ja munkkeja tuli nelisenkymmentä. Esteettisyydestä oli jälleen tingittävä mutta maussa ei ollut mitään vikaa ;)

Vapuksi leivoin myös kolmen raaka-aineen brownies-piirakkaa, jonka ohjeen otin täältä. Sen verran jatkoin ohjetta, että sivelin piirakan päälle paistamisen jälkeen vielä reilun kerroksen Nutellaa ja sulatin Maraboun Dubbelnougat- patukan ja piirtelin epämääräisiä kuvioita piirakan pintaan. Idea tähän on kopsattu Kinuskikissan nougatpalojen kuorrutteesta. Olihan se namia! :)


 

Meillä oli kaveripariskunta iltaa istumassa viikonloppuna. Saunottiin ja pelailtiin Trivial Pursuitia (tosiaankin vaan pelailtiin, kun ei meistä kukaan tiennyt tarpeeksi voittaakseen ja kello yksi yöllä oli pakko pistää pillit pussiin :D) ja tietysti syötiin. Sovittiin, että meiltä tulisi suolainen syötävä ja he toisivat mukanaan makeaa herkkua. Lisänä napsittiin sipsejä ja karkkia. Meinasin ensin tehdä Kinuskikissan chili-tonnikalapiirakan mutta suunnitelmat muuttuivat ja päädyinkin tekemään Kinuskikissan Kananpojan piirakan pienillä modifikaatioilla. Arvatkaahan vaan muistinko ottaa piirakasta kuvaa.. Noh, hyvää se oli!

Pohjaan laitoin ohjeessa mainitun Blå Bandin kastikejauheen sijasta Old El Pason Cheddar Dip Mix- jauhetta. Sen lisäksi kauraleseet korvasin vehnäleseillä, kun niitä sattui kaapissa olemaan. Fileesuikaleet korvasin suikaleiksi leikkaamillani broilerin sisäfileeillä, jotka paneroin tämän ohjeen mukaisesti. Paneroin siksi, kun me syötiin ruoaksi yksi päivä itse tehtyjä ranskalaisia ja edellämainitun ohjeen mukaisesti paneroituja broilerin sisäfileitä, ja sekä fileitä että panerointivärkkejä jäi. Eihän sitä sieltä piirakan sisästä huomannut kuitenkaan :) Täytteeseen laitoin Arlan Curry&Chili-ruokakermaa kastikejauheen tilalta. Liekö olisi ollut vieläkin parempaa alkuperäisen ohjeen mukaisesti mutta meille kelpasi näin.

Kuva lainattu netin syövereistä

Kuva lainattu netin syövereistä


















Viikonloppuna ehdin myös ompelemaan. Satoa eksyy tänne sitä mukaa kun ehdin päivittämään. Pääsin lääräämään kotikemistinkin hommissa ja täällä meillä leijui melko vahva kloritin tuoksu :D

lauantai 3. toukokuuta 2014

Mustavalkomekko

Aikoja sitten Löytö-Palasta ostettu Nanson palatrikoo pääsi jo kertaalleen kahden kappaleen tunikaksi, kun iltarientoihin sitä tarvitsin. Tunika palveli tehtävässään mutta jotenkin se alkoi kotikäytössä tuntumaan valjulta. Sitä olisi joka tapauksessa pitänyt hieman kaventaa, joten kun sain idean käyttää sen toisin, annoin mennä. 


Aiemmassa postauksessa kerroin jäljentäneeni Elloksen hameen kellohelman ja yhdistäneeni sen painijanselkäyläosaan. Sama yhdistelmä oli käytössä jälleen tosin nyt tein ne raitarusettimekossa hieman haitanneet muutokset kaavaan. Sen lisäksi etuhelmakappaleessa on kaistale yläosan mustaa trikoota (Linneliltä tilattua), koska en raidasta saanut koko etuhelman leveyttä.



Rinnan alla olevaan leikkaukseen surautin framilonia ihan aavistuksen venyttäen, niin sain saumasta napakan. Sen sijaan resoria en ilmeisesti osaa kanttauksiin enään venyttää tarpeeksi, kun kaikki tahtovat jäädä vähän lörpälleen! Tässäkin kädentiet ovat turhan löysät mutta pesu ja kuivatus kuivurissa toivottavasti napakoittaa niitä vähän. Helma on tässäkin huolittelematta mutta se on kyllä hyvä näinkin :)

Kuvausilma oli rapsakka pari astetta plussan puolella, joten ilman boleroa tarkenin vilukissana olla yhden kuvan ajan. Hiustyyliä ei sitten saa kopioida, koska olen sen huolella kotiäitiysaikanani kehittänyt ;) 




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...