tiistai 29. huhtikuuta 2014

Raitaa ja rusetteja

Olen joskus tilannut Ellokselta sellaisen kivan mekon, jota voi pitää monella eri tavalla. Se on trikoosta tehty, napakka, kellohelmainen ihanuus, jonka yläosassa on sellaiset leveät kangassuikaleet, jotka sidotaan miten halutaan mihin halutaan :D Sitä voi käyttää hameena ja sitoa ne suikaleet vyötärölle/lantiolle tai sitten nostaa hameen ylemmäs mekoksi ja sitoa nauhat joko rinnan ympärille tai niskan taakse. Minulla oli se ylläni pääsiäisenä, kun oltiin tyttöjen mummulassa eli minun kotonani vierailulla. Siinä piipahti kahvilla meitä morjenstamassa minun serkkuplikka ukonrähjänsä kanssa (terkkuja J ja K! ;)) ja serkkuni kysyi onko mekko minun käsialaani. No eipä ollut mutta siitä se ajatus sitten lähti ja kipinä syttyi :)



Halusin mekkoon kuitenkin ihan kiinteän yläosan. Painijanselkätoppia en ole koskaan tehnyt ja niinpä päätin tehdä sellaisen yläosan. En jaksanut lähteä kaivelemaan kaapista toppia malliksi vaan piirtelin summassa. Tai no, käytin osviittana tavallisen topin kaavaa, jotta kainalo tulee oikeaan paikkaan jne. Helman jäljensin Elloksen mekosta pienin muutoksin, joskin jouduin kellotusta hieman vähentämään, jotta sain kankaan riittämään. Minulla on ihan alaston (iPhoneton siis) olo ilman taskuja ja semmoisen sopivan kokoisen (iipuhelin mahtuu kivasti :D) leikkelin harmaasta trikoosta, jota tilkkulaatikosta löysin. Samaisesta trikoosta tein selkään rusetin, joista on hyvää vauhtia tulossa minulle pakkomielle. Pitihän se nimittäin siihen taskuunkin vielä rusetti saada. 


Pääntie ja kädentiet on kantattu samalla trikoolla. Muotolaskos keskitakataitteelle täytyi ommella, koska kangas aina jää pussittamaan. Notkoselkääni en voi muokata mutta varmaan täytyisi jaksaa noita suosituimpia kaavoja kuositella, että saisi sen pois. Napit ompelin eilen iltapuhteiksi ja nappien värin valinnassa auttoi Metallimies, joka tietää fiksaationi keltaiseen <3 Helma on vielä huolittelematon, koska en osaa päättää mitä sille tekisin. Käännänkö, rullapäärmäänkö, jätänkö näin? Ehdotuksia?

 

Luulen, että tämä on yksi tulevan kesän suosikkimekoista :) Painijanselkäkokeiluun olen tyytyväinen, joskin sitä kyllä karsii muokata lapojen välistä vieläkin kapeammaksi ja olkaimia ehkä siirtäisin sentin-pari lähemmäs olkapäätä. Pääntietä voisi aurinkoa ajatellen avartaa, että pääsisi palamaan oikein kunnolla ;) Kellohelma puolestaan pääsisi paremmin esille viskoositrikoosta ommellussa mekossa, tämä jää aavistuksen pönöttämään. Kolttu on kuvissa silittämätön, koska oli kiirus saada päivänvalossa kuvat otettua. Voihan olla että helma asettuu paremmin silittämisen jälkeen.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Vanhojen kukkapöytien uusi elämä..

..uusina kukkapöytinä! Olen joskus kirppikseltä raijannut kotiin kaksi rottinkista kukkapöytää. Olivat käytössäkin kukkapöytinä. Sittemmin alkoi ahdistamaan tuo väri ja olen nähnyt mustiakin rottinkikalusteita (tai sitä jäljitteleviä ainakin). Pitkässä puussa oli tämäkin proggis, kun hirvitykset odottivat väriä pintaansa kuukausitolkulla. Melkein jo hermostuin ja kannoin romut roskiin mutta onneksi maltoin odottaa sitä energiapuuskaa, jolla viimein suihkin rottingit mattamustaksi. Minä tykkään ja näille löytyi paikatkin heti. Nyt vaan tarvii saada näiden päälle tuleviin kukkiin uudet mullat (sekä toivottavasti vähän uutta elinvoimaa :D) ja ruukut, kun vanhat on niin ristuksen rumat :D

Tästä lähdettiin..


 Tämmösiin entraushommiin pitää osata suhtautua riittävällä vakavuudella. Ei ole huithapeleitten hommaa tämmönen ja ilmekin sen kertoo :D



Suomalaiseksihan en voisi itseäni tituleerata ellen omistaisi näitä ihastuttavia "puutarhakenkiä", joiden hintavampi versio Crocseina tunnetaan. Järkyttävät läpykkäät, jotka pitäisi lailla kieltää mutta on ne niin kätevät lipsauttaa jalkaan ja näihin mahtui meikäläisen siro nelikakkonen ihan järkyttävässä raskausturvotuksessakin. Ja siis vain näihin mahtui ja nämäkin vähän puristi. Kolme hurraa-huutoa raskausvaivoille \o/ Tai oikeastaan, koska kyseessä ei ole sairaus, niin korrektisti täytyy puhua 'raskauden mukanaan tuomista muutoksista kropassa', jonka jokainen raskaanaollut tai raskaanaolevan naisen kanssa tekemisissä ollut tietää paskapuheeksi :D


 Valumilta en ihan täysin välttynyt mutta ensikertalaiseksi jälki oli minusta ihan hyvää. Hieman haastavampiakin kohteita (autoja) maalannut Metallimieskin murahteli hyväksyvästi. Tämmönen puuhastelu on kyllä ihan parasta!

Tässäpä lopputulos. Mii laik niinkö nuoriso sanoo.


Viikonloppua kuvina

Me on ehditty tänä viikonloppuna tehdä vaikka ja mitä. Mukavaa yhdessä puuhastelua, jota sinkkuaikoina tuhahdellen halveksuin ;) Ollaan käyty muunmuassa pyöräilemässä yhdessä ja minä menetin rullaluisteluneitsyyteni. Eikä edes yhtään katkennutta luuta, venähtänyttä nilkkaa tai rannetta, ei edes ainoakaista mustelmaa. Tuskin tässä nyt mitään ammattilaisluistelijan uraa ollaan aloittelemassa mutta josko tästä tulisi mulle uusi kesälaji juoksun lisäksi :)

Hassua, miten vannoutuneesta talvi-ihmisestä löytyy vanhemmiten tällainen lämpöä ja aurinkoa rakastava persoona. Terassikalusteet ovat saaneet pehmusteet päälleen ja trampoliinikin odottaa kokoamista. Metallimiehen musta Suzuki tönöttää nurkalla ja mersun alla pyörii kiiltävät ihanat kesävanteet. Kirppispöytä odottaa, että saan kaiveltua kaapeista viime kesänä käytössä olleet kesävaatteet ja kiikutan hintalappuineen paikan päälle. Omat viime kesäiset ovat tänä kesänä iiiiiisoja, koska vuosi sitten tähän aikaan oli enään kuukausi laskettuun aikaan jäljellä :) Isosisko taas kasvaa aikalailla vuosittain vaatteistansa yli ja nyt se rontti on venähtänyt pituutta ihan extrapaljon. Kesävaatteita saisi siis ommella enemmältikin!

Pitemmittä puheitta - kuvia. Osa kuvista on pääsiäisenä napsittu.



 

 

Sen verran tein reseptitestausta, että kokeilin Pirkan reseptillä Bretagnen pullaa. Lehti kehui, että tämän pullan jälkeen ei tavallinen enään kelpaakaan mutta minua vähän harmitti, että tuhrasin tähän kauheasti aikaa ja parempaa se tavallinen pulla olisi ollut. Tätä piti kohottaa monta eri kertaa aina tunti kerrallaan ja kaulita ja taitella aina välissä. Pienehkö pettymys tämä oli, mutta niinpähän tuo on pöydältä pikkuhiljaa siltikin huvennut ;)

 

 

Läheisessä puistossa saatiin Jagostakin uudet posetuskuvat. Paremmassa "lihassa" tuo näyttää olevan kuin aiemmin vaikka vaaka kertoo äijän menettäneen pari kiloa. Myöhään miehistyvät ja vantteroituvat nämä poikapööpermannit tai ainakin tämä. Onneksi on jo sen verran kokemusta rodusta, että tiedän henkisen miehistymisen toiveiden olevan turhia..





Sillä aikaa, kun minä saikkasin koiran kanssa kiikkui Pikkusisko isin kanssa.



Tässä Pikkusisko on mummulan takapihalla ihailemassa näkymiä. Jos oikein lämmin kesä tulee, ehkä päästään vähän lirkkimään rantaan :)





 Tämmösillä ilmoilla tekee mieli roikottaa kameraa mukana kokoajan. Kuvaspämmäystä voi olla luvassa pitkin kevättä ja kesää :P

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Siksakmekko rusettitwistillä

Kesä alkaa lähestymään ja hihat ompeluksissa lyhenemään! Tässä yksi, joka on ehtinyt käytössäkin jo olemaan ja mieluisaksi on osoittautunut. KVK:n musta-harmaa siksak-trikoo oli odottamassa lepakkohihapaidaksi tai vastaavaksi muuntautumista mutta toisin kävi. Kävin jokunen viikko sitten parin mammakaverin kanssa tuulettumassa ja perinteisesti törmäsin samaan ongelmaan kuin aina ennenkin - ei mitään päällepantavaa. Ommeltava oli. Ideavarkaissa kävin Made for Apes- blogissa, jossa oli linkinkin takana piileksivä iiiiiiiiihana rusettimekko. Sen lisäksi, että rusetti oli saatava omaankin mekkoon, on minun nyt myös saatava harmaita perhosia, jotka eivät kiinnostaneet minua lainkaan aiemmin. (Fun fact: pelkään perhosia kuollakseni. Lepattavat mokomat täysin arvaamattomasti ja ovat olevinaan söpöjä vaikka ovat hirmuisia ötököitä. Siivet niillä on kauniit mutta muuten hyi. HyihyiHYI.)
 




 

Minulle harvoin yksi riittää ja niin kävi tälläkin kertaa. Halusin lisää rusetteja! Toteutin siis halkiotyyppisen ratkaisun ruseteilla, joka ei kestä lähempää tarkastelua. Tämä on minusta kuitenkin hauska yksityiskohta, jonka toteutusta aion jatkossa hioa hieman katseenkestävämmäksi. Rusettimania on levinnyt myös Isosiskoon, joka hänkin haluaa kesätoppiin samanlaisen rusettiratkaisun. Pääntie ja kädentiet on huoliteltu framilonilla, helma kertaalleen käännetty ja ommeltu kaksoisneulalla. Kaavana on henkkamaukan pitkänmallisen topin perustalta piirrelty kaava, jota tähän taas muokkailin lisää.


 


 



Kuvat on ottanut Metallimies. Hyvät kuvat ottikin! Se mies ottaa parempia kuvia vanhalla iPhonellaan kuin minä järjestelmäkameralla. Sillä on silmää valokuvaukselle, ei käy kieltäminen.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

10kk

Kaksi kuukautta armon aikaa. Kaksi kuukautta! Anteeksi vaan turhamaisuuteni mutta se on yhtä monta kuin raskauskiloja, jotka vielä sinnikkäästi roikkuu mukana. Kuinka kauan voi vedota siihen, että on vasta synnyttänyt? Ihmisen elinkaaressa vuosi on kuitenkin tosi lyhyt aika ;) 

Kymmenen kuukauden rajapyykki toi totisesti uusia tuulia mukanaan. Ilmeisesti kymppikuukautinen on jo sen verran iso pimu, että oli ensimmäisen lakon aika. Nimittäin tissilakon. Uskokaa pois, että kokeilin vaikka mitä! Unisena, virkeänä, ennen ruokaa, ruoan jälkeen, makuultaan, istualtaan, selältään, vatsaltaan.. Jo pelkkä tissin näkeminen sai aina niin iloisen vauvan vakavoitumaan. Edes tutin vaihtaminen tissiin ninjan nopeudella ei saanut vauvaa horjumaan päätöksestään. Vain ja ainoastaan öisin kelpasin rintoineni. Aamuisin heti heräämisen jälkeen saattoi olla tsäänssit huiputtaa vauva tissille noin kolmeksikymmeneksiviideksi sekunniksi. Sitten piti jo päästä ihmettelemään uutta päivää ja syöminen unohtui. Ei väkisillä. Konsultoin kuitenkin kätilöksi opiskellutta entistä koulukaveriani, jotta sain syntipukin. Hehheh, ei sentään :) Hän vahvisti sen, mitä itsekin olin tuumaillut - jos vieroitus onnistuu näin "kivuttomasti", niin kaksi kuukautta sinnetänne! Joo, kyllä, sen sortin pipipää on allekirjoittanut, että kuuden kuukauden täysimetyskin mentiin ihan päivän päälle, joten tämmöisen päätöksen tekeminen ei ollut ihan helppoa. Kiitos S tietämyksestä ja tuesta!



Imetys jäi mutta johan tässä saadaan rueta tutustumaan minkälaisia maitotuotteita Mansikki kavereineen meille tarjoaa. Meillä on ollut nyt  ryhtiliike uusien ruoka-aineiden osalta. Samoin sormiruokailussa on kunnostauduttu ja ruoan eri rakenteita/muotoja ollaan myös käyty läpi. Tunnustaudun lievästi (lue:reilusti) hysteeriseksi tukehtumisvaaran osalta. Isosisko meinasi vauva-aikana tukehtua hiivaleipään, joten leivät on automaattisesti mustalla listalla. Tietystikin sitä täytyy antaa syötäväksi mutta kyylään silmä kovana vieressä vahtien. Jos jotain pitää tehdä samalla, nypin pieniä palasia valmiiksi suupaloiksi ja vauvanen ne siitä nätisti pinsettiotteella summuunsa poimii. En kuitenkaan pureskele ruokaa valmiiksi, jos joku sitä miettii ;)



Tämmöistä kaikkea meillä syödään kanan, naudan, possun ja kalan (lohi tai seiti) kanssa:

- bataatti
- peruna
- parsakaali
- kukkakaali
- palsternakka
- selleri
- maissi
- porkkana
- purjo
- herne
- paprika
- tomaatti?

Tomaatti on kysymysmerkillä vieläkin, kun siitä muutaman kokeilun jälkeen tuli itkuisuutta ja sen semmoista mutta saattoivat kyllä olla puhtaasti sattumaakin, koska kuumeiluakin sattui samaan saumaan. Menee vielä uudemman kerran testiin mutta nyt on ollut tauolla.

Jälkkäriksi ja välipaloiksi napostellaan:

- banaani
- luumu
- omena
- päärynä
- mustikka
- ruusunmarja
- vadelma
- persikka
- mansikka
- kiiwi
- appelsiini
- mango

Kotimaisista viljoista on testaamatta enään ohra.


Yöunien pituus on aika vakio. Seitsemän-kahdeksan aikaan petiin ja kaksitoista tuntia myöhemmin ylös. Joskus syödään siinä välissä yhdesti, useimmiten ei. Päiväunia otetaan enään yhdet ja ne ovat kestoltaan pari-kolme tuntia. Tarpeen mukaan nukutaan toisetkin. Alkaa olla vähän liiankin levännyt olo itsellä?! ;)




Liikkumaan ei ole hoppu! Istuallaan pyörii kuin väkkärä ja vatsallaan akselinsa ympäri. Konttausasentoon nousee mutta koska pitoa ei ole, polvet luiskahtavat alta. Nyt sain kaverilta semmoista tarrasukka-ainetta, jota kokeilen piruuttani laittaa sukkahousujen polviosaan. Jos vaikka olisi siitä kiinni. Kieltämättä tässä alkaa jo itsestäkin tuntumaan siltä, että joutaishan tuo jo vähän liikuksimaan. Neuvolan painokontrolli on huomenna ja varmaan motkottavat tästäkin painoasioiden lisäksi, kotkot. Ja minä nyökytän hymyillen ja puren rattia sitten autossa ;)








Voipa olla, että Pikkusisko on äitiinsä tullut ja puhkeaa puhumaan ennemmin kuin hötkyilemään paikasta toiseen. Ainakin sanan tutti osaa jo yhdistää - tattadaa - tuttiin. Heipat huiskuttaa ja sanoo "ppa!". Kun vauvaa kehuu sanalla "hyvä", hän kiitollisena taputtaa päälle :) Äitiä olen hokenut lapselle sillä seurauksella, että kyllä sieltä sentyyppisiä tavuja jo tulee ja hyvällä mielikuvituksella ja sopivalla annoksella valikoivaa kuuloa, voi jo kuulla kuinka lapsi hoitajaansa kutsuu ;) Kovasti koitan kertoilla missä mitäkin on ja nimetä asioita ja ihmisiä. Vielä kun saisi tuota omaa sadattamista rajoitettua, niin ei tarvis kovin hävetä niitä ensimmäisiä sanoja..



Vierastaminen on viety aivan uudelle tasolle. Fischer Pricen koira, joka laulaa lauluja, lausuu loruja, kertoo missä on korva, masu, käsi ja jalka ym. on uusin asia, joka kirvoittaa itkun. Myös vauvassa ;) Muiltakaan osin vierastaminen ei ole helpottunut. Yllättävän paljon se vaan rajoittaa, kun ikänsä ja syömistensä puolesta voisi jo olla mummujen ja pappojen hoivissa mutta eihän tuollaista itkuiitaa voi jättää, kun parhaimmillaan itkee äiti-ikäväänsä isinkin sylistä. Hohhoi :)


 Pyöräilykausi on meidän perheessä avattu ja nyt pääsee Pikkusiskokin mukaan. Ostettiin Hamaxin Kiss- pyöränistuin, kun ei raaskittu ostaa niitä kallistuvia malleja. Täytyy tehdä niin lyhyitä reissuja ettei uni ehdi tulla :) Mukava, kun päästään nyt viemään Isosiskoa eskariin vaikka pyörällä. Keltainen kypärä on Isosiskon entinen mutta varmaan joudutaan vielä toinen pienempi ostamaan. Minusta tämä jää vähän liian löysäksi. Pari lenkkiä on pyöräillen tehty ja tuntuuhan tuo kyydissä viihtyvän.


Päivittelen mitat huomenna. Mukavaa sunnuntain jatkoa lukijoille! :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...