keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Suklaa-karamellineliöt

Sain ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi kirjan, joka on kuin tehty minulle. Suklaaunelmat nimeltään ja pitää sisällään suklaisia reseptejä. Selailin kirjaa tuoreeltaan kuola valuen mutta en osannut päättää, mitä kokeilisin ensimmäiseksi. Toissapäivänä sitten sovittiin tämän ystäväpariskunnan kanssa, että he tulevat seuraavana päivänä kyläilylle. Olihan se varma, että suklaaleivonnainen oli pöytään saatava! Niinpä palasin kirjan pariin ja sain valinnan tehtyä. En ollut koskaan käyttänyt kondensoitua maitoa mihinkään ja valitsemassani reseptissä sitä tarvittiin - kaksi kärpästä yhdellä iskulla! 


Leivonnainen oli helppo toteuttaa. Raaka-ainekustannukset ovat tietysti aina tällaisissa erikoisleivonnaisissa hieman korkeammat kuin peruspullassa mutta pitäähän sitä joskus :) Kondensoitua maitoa jäi hiukan ja nyt mietinkin, että mihin käyttäisin sen lopun.. ideoita? Kirjan kuvassa neliöiden pohja näyttää sellaiselta kunnon piirakkapohjalta mutta vaikka noudatin ohjeita prikulleen, omastani tuli enemmän sellainen juustokakkumainen kuiva ja rapsakka keksipohjan tyylinen. Välikerros eli se karamelliosuus tästä kokonaisuudesta onnistui hienosti, samoin päällinen. Semmoinen vinkki vain tätä reseptiä kokeileville, että valmis tuotos kannattaa nostaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen tarjoamista, jotta ei tarvitse sirkkeliä leikkaamiseen ;) Suklaapäällys tosiaan kovettuu aika kivasti jääkaapissa..

 

Maku oli hyvä, joskin arvatenkin melko makea. Pohjan kovuus jäi hieman harmittamaan ja voikin olla, että testaan tätä hieman erilaisen pohjan päälle. Kuorrutuksena ollut tumma sulklaa saattaa myös vaihtua maitosuklaaseen tai ainakin osittain. En nimittäin suuremmin perusta tummasta suklaasta vaikka suuri suklaanystävä olenkin. Tässäpä resepti teillekin:

Suklaa-karamellineliöt

75g pehmeää margariinia
50g tummaa kidesokeria
125g jauhoja
40g kaurahiutaleita

Karamellitäyte:

25g suolatonta voita
25g tummaa kidesokeria
2dl maitotiivistettä (eli sitä kondensoitua maitoa)

Kuorrute:

100g tummaa suklaata
25g valkosuklaata

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Vaahdota margariini ja sokeri ja vatkaa sitten sekaan jauhot ja kaurahiutaleet. Vaivaa tarvittaessa käsin taikinaksi.

Painele taikina matalan nelikulmaisen (itse käytin pientä pyöreää irtopohjavuokaa, halkaisija n. 20cm) kakkuvuoan pohjalle, jonka sivu on noin 20cm.

Paista lämmitetyssä uunissa 25 minuuttia tai kunnes pinta on kullanruskea ja kiinteä. Anna jäähtyä vuoassa.

Karamellitäyte: Kuumenna ainekset kattilassa jatkuvasti hämmentäen, kunnes sokeri liukenee ja ainekset sekoittuvat täysin. Kiehauta hyvin miedolla lämmöllä hitaasti ja anna poreilla 3-4 minuuttia edelleen hämmentäen, kunnes seos on sakeaa.

Kaada karamellitäyte vuokaan jäähtyneelle pohjalle ja anna jähmettyä.

Kuorrute: Sulata tumma suklaa ja valuta jähmettyneen karamellitäytteen päälle. Jos käytät valkosuklaata, sulata se lämmönkestävässä kulhossa poreilevan vesikattilan yllä. Pane valkosuklaa sitten pursottimeen ja pursota tumman suklaan päälle raitoja. Muotoile niitä coctailtikun avulla. Anna jähmettyä ja leikkaa ennen tarjoilua neliöiksi.


Näin kauniita tulppaaneja sain ihanalta kälyltäni viikonloppuna <3

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Mekkoja tyttösilleni

Kesä tulee. Tulee se! Nyt, kun lunta tupruttaa ja aamuisin on ollut pakkasta reilusti yli kymmenen astetta, se tuntuu hieman kaukaiselta ajatukselta mutta aina se vain tulla jollottaa. Jottei se aivan pääse yllättämään (kuten talvi helsinkiläiset ;)) täytyy tietenkin kesäistä vaatetta ommella. Ariel-kangas on ostettu kirppikseltä jo aikaa sitten mutta se ei ole muuttunut visioksi sitten millään. 

Kuosi on minusta turhan levoton, eikä muutenkaan minuun iske mutta tyttö tykkää, sehän riittää :) Mihinpä se merenneito paremmin passaa kuin rantamekkoon? Sellaisen tein. Mukavan väljä, jotta märkä uikkari ei liimaa mekkoa vartaloon kiinni vaan antaa ilman kiertää, jotta kesä pääsee kuivaamaan. Pitkä, jottei märkä iho viilenny liiaksi, jos kesätuuli onkin viileähkö. Röyhelöhelma, joka ei perusteluja kaipaa ;) Simppeleistä simppelein mekko. Hihan- ja pääntien huolittelin saman kankaan kaitaleilla, helman jätin raakareunalle.


Tämä mekko tuo mieleeni kuvan. Siinä me pyöräillään uimaan ja Isosiskolla on tämä mekko päällänsä. Kesälipokkaat jalassa, pyöräilykypärä päässä, pitkä vaalea letti selässä keikkuen tyttö polkee hymyssä suin. Olkalaukun hihna kulkee rintakehän poikki ja laukusta löytyy tietenkin pyyhe. Ehkä pillimehukin :) Aaaaa, kesä tule jo!

Kaavana minulla oli OB:n Roundabout koossa 134cm. Leveyttä lisäsin yhden sentin verran keskietutaitteelle ja keskitakataitteelle, yhteensä siis neljä senttiä lisäleveyttä. Pituutta lisäsin niin paljon kuin kangasta oli. Hihat jätin tietystikin pois :) Huolittelukaitaleet leikkasin 4,5cm:n levyisenä ja saumuroin pääntielle ja kädenteille kaksinkerroin. Lopuksi tikkasin saumanvarat miehustaan, jotta sain siistimmän ilmeen. Helmaröyhelö on laskettu helman leveys x 1,5, leikattu 15cm:n levyisenä, hurautettu renkaaksi ja saumuroitu venyttäen kiinni.

Pikkusisko sai vielä pitkää hihaa. Metsolan Pupuja (by Leena Renko) jäi pupujumpsuitista yli ja jostain syystä se pala on huudellut hyllystä minulle. Nyt minä sen ompelin mekoksi ja pala, mikä kankaasta vielä jäi, meni tilkkulaatikkoon ja se muuntuu tilkkupeittomateriaaliksi vielä joskus. Kaavapohjana käytin paratiisimekon kaavaa. Empireleikkauksen jätin pois, koska halusin pitää kuvion yhtenäisenä. Hihoja muokkasin puhvien sijasta siten, että sain hieman pussittavat hihansuut. Levensin siis hihaa, jotta rypytysvaraa jäi. Sitä, miksi käytin rypyttämiseen framilonia enkä ommellut rypytyslankaa, en ymmärrä vieläkään. Olisi ollut paljon helpompikin niin! Neppari löytyy olkapäältä. Helma on takaa hieman pidempi ja helmakäänteen ompelin kaksoisneulan sijasta siksakilla. Vaihtelu virkistää! :) Tämäkin mekko on simppeli mutta juuri siksi tästä tykkään! Kangas on itsessään jo niin kaunista.


Tässä vielä sovituskuvaa pupumekosta vaikkei tästä kai tule hullua hurskaammaksi :) Pikkusisko ei malttanut nyt mallata yhtään. Vilahtaapa tässä Lillestoffin lintutrikoosta Isosiskolle tekemäni tunika. Tämä valmistui jo pitkästi ennen kuin tämän blogin kyhäsin pystyyn mutta ansaitkoon nyt maininnan, kun kerran sattui kuvaan. Lintutunikakin on tehty Roundabout-kaavalla. Pääntiellä keltainen resorikanttaus, hihansuut ja helma vain käännetty.


 Toinen mainitsemisen arvoinen asia kuvassa on Isosiskon jalassa olevat villasukat! Arvatkaapa kenen käsialaa :D Paljon kutoneet näkee heti, että tumpelon kutojan käsialaa ja ovatpa oikeassa. Minähän ne olen tehnyt. Pari talvea sitten kudotut. Tuli tosiaan aavistuksen reilut :D Kumpikin sukka on ihan uniikki luomus mutta kyllähän nuo pariksi tunnistaa. Minä tykkään näistä paljon ja itsekin käyttäisin tällaisia. Neulominen ei totisesti ole minun pala kakkua mutta aina välillä pitää saada vähän puikkoja heiluttaa :)


Olen ommellut nyt aika vähän mutta säästelen voimia (ja visioita!) kuun viimeisenä viikonloppuna olevalle ompeluleirille. Odotan sitä jo ihan intopiukkana! Kankaita olen jo katsellut, mitä voisin ottaa mukaan mutta selkeitä suunnitelmia ei muuten ole. Muutama ompelutyö olisi jonossa ennen leiriä, jospa viikonloppuna pääsisin Husqvarnan ja Brotherin kanssa viettämään laatuaikaa :) 

Meillä on huomenna Isosiskon ensimmäinen tanssiesitys ja siinä vierähtääkin käytännössä koko päivä. Aamulla esiintyvät kaksi kertaa ja sinne mennään taustajoukoiksi Pikkusiskon kanssa. Illasta on vielä yksi esitys ja silloin aion karata yleisön puolelle :) Tyttö on odottanut ensiesiintymistään jännittyneenä ja onhan se varma, että allekirjoittanut liikuttuu kyyneliin, kun näkee lapsen tanssidebyytin <3

Huomenna on viikko jo puolessa. Aurinkoisia päiviä lukijoille :)

torstai 13. maaliskuuta 2014

Hartaasti odotetut legginssit

Näitä on odotettu. Lupasin nämä Isosiskolle aikapäivää sitten mutta vasta nyt sain ne aikaseksi tehtyä. Hyvä äiti! :) Kangas on iki-ihanaa Hattarakekkeriä Viljamin Puodista. Tällaisissa ryppyleggareissa tämä suloinen kangas ei pääse oikeuksiinsa aivan kuten tykkäisin.. Onneksi sitä jäi vielä reilusti ja alustavia suunnitelmiakin jo vähän on. Legginssit odottavat kaverikseen niihin sopivaa yläosaa. Olisiko teillä, arvoisat lukijat, ehdottaa jotain "ei niin ilmeistä" paria tälle kuosille? Mustaa, pinkkiä, vihreää, harmaata? Jotain visioita minulla jo on mutta mielelläni kuulen lisäajatuksia aiheesta :)



Kaava on OB:n Wild Stripes koossa 134cm. Alunperin piirsin leveyden 140cm mukaan, kun muka mittailin, että se on sopiva. Eipä ollut. Rypytyksien vuoksi en voinut housuja kaventaa kuin yläosasta, joten ne eivät ole ihan niin napakat kuin legginssit saisivat olla mutta eipä näyttänyt neitosta haittaavan.  Pituutta taasen olisi saanut olla pari senttiä enemmän, jotta kasvunvaraa olisi jäänyt reilummasti. Etukappaleet oli hieman haastavat ommella takakappaleisiin kiinni, sillä rypytyksistä huolimatta ne jäivät reilusti takakappaleita pidemmiksi.


Minun oma kaunotar <3

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Pikkusisko 9kk

Eipä hurahtanut odotusaika ihan yhtä haipakkata tahtia kuin tämä mennyt yhdeksän kuukautta. Naurettavat kolme kuukautta yksivuotismegabileisiin! Eiiiih, minun vauvva ei ole sitten enään vauvva. Niin rauhallisesti neiti on ottanut nämä kuluneet kuukaudet, että minulla on vähän sellainen kutina, että kun tässä alkaa tapahtumaan niin heikompia (minua) hirvittää.




Näin hauskaa on, kun saa ilmapallon <3

Vieläkin Pikkusisko viitsii maailmaa katsella paikallaan pysyen. Tai no, suunnilleen paikallaan pysyen. Pakki on joskus päällä ja kellonviisarina pääsee myöskin vähän siirtymään paikaltaan. Vahingossa, väitän ma. Treenit on kuitenkin jo aloitettu! Vatsallaan ollessaan vauva ojentuu käsiensä varaan ja keskittyneen näköisesti koittaa hilata keskivartaloaan ylemmäs polvien varaan. Kun vatsan ja lattian välissä on hieman ilmaa, on hyvä nytkyttää itseään hieman: ees-taas-ees-taas. Yleensä tämä on sellainen voimainponnistus, että uuteen yritykseen pitää jo huilata ihan levynä maaten, poski vasten lattiaa :) Nopsasti siinä hermot menee mutta hiljaa hyvä tulee. 

Taputtamaan me opittiin ihan vasta. Hauskinta ikinä! Välillä menee suunnat sekaisin ja käsillä huidotaan ylös ja alas tai kämmenet eivät kohtaakaan keskellä edessä. Tämmöiset pienet epäonnistumiset eivät iloista vauvaa haittaa, päinvastoin! Se tuntuu olevan kahta hauskempaa, kun asiat eivät menekään aivan suunnitelmien mukaan. Tämä piirre aika varmasti karisee iän myötä pois, jos luonteenpiirteitä on yhtään meikäläisen puolelta peritty ;) Jonkun verran ymmärretään jo puhettakin tai äänenpainoa tai mitä nyt vaan mutta jos vauvaa pyytää taputtamaan, niin reilusti yli puolet kerroista näin myös tulee tapahtumaan. Toinenkin elämässä selviämisen kannalta olennainen temppu on opittu: käsien nostaminen pystyyn. Pyydettäessä tätäkin taitoa ollaan valmiita kertaamaan ja jos ei muuten niin mallia näyttämällä nyt ainakin!





Pikkusiskon kasvusta ei olla tieten kertaakaan saatu hyvää palautetta. Joka ikinen kerta neuvolasta lähdetään suupielet alaspäin, kun neiti on niin kitukasvuinen. Syö kuin hevonen, on maailman tyytyväisin ja iloisin ja hymyileväisin vauva mutta jostain syystä ei vain kasva kuten ne käyrät määrää. Reilu syntymäpainokin tietysti vaikuttaa. Neiti painoi syntyessään 4250g ja yhdeksän kuukauden iässä grammoja oli kasassa vaatimattomat 7660g. Kahdessa kuukaudessa oli tullut lisää siis vain pikkuisen reilut 100g. Pituutta mitattiin päivän ikäisenä 52cm ja viimeisimmässä neuvolassa senttejä kirjattiin 68,5cm. Päänympärys taitaa olla ainoa, josta ei ole ollut sen kummemmin huomauttamista. Senttejä pipossa oli syntyessä 38cm ja viime perjantaina neuvolassa 44cm. Minä ja Metallimies ollaan kumpainenkin 180-senttisiä, joten olisi järkeenkäypää, että tyttö kasvaisi myöskin keskivertoa pidemmäksi. Omaan tahtiinsa vain :) Hankala on olla ottamatta itseensä neuvolan sanomisia vaikka tyttö on niin tyytyväinen. Jospa spurttaisi kasvussaan kasvukontrolliin, joka on kuuden viikon kuluttua.



Syömäpuoli sujuu hyvin. Kuukauden sisällä ollaan uusia makuja otettu maltilliseen laiskaan tahtiin. Vadelma, pasta ja tomaatti on maistettujen listalla. Tomaatin jälkeen tuli itkuisuutta ja muuta hankaluutta mutta siinä taisi olla se meidän ensimmäinen kuumekin samaan syssyyn. Saattoipa johtua siitäkin. Nyt on kyllä pakko ryhdistäytyä näiden maistatusten kanssa ja laittaa vähän vauhtia. 

Tähän mennessä masitettujen lista näyttää siis tältä:

Eläinkunnan puolelta plakkarissa on:


- nauta
- sika
- kana
- lohi

 Kasviksista on tuttuja:


- bataatti
- peruna
- parsakaali
- kukkakaali
- palsternakka
- selleri
- maissi
- porkkana
- tomaatti


Kokeiltuja hedelmiä ja marjoja:

- banaani
- luumu
- omena
- päärynä
- mustikka
- ruusunmarja
- vadelma

Viljat:

- kaura

Ja pasta. Mihin kategoriaan tämä kuuluu, kysyy tyhmä? :D

Unimaailmassa kuohuu taas. Ei onneksi kuitenkaan yöunien osalta. Yöaika sujuu pääsääntöisesti suloisen rauhallisesti ja pieni neiti nukahtaa yöunilleen yleensä seitsemän ja kahdeksan välissä, heräten kymmentä-kahtatoista tuntia myöhemmin syömään. Maitohörpyllä voi saada ostettua vielä tunnin tai kaksi uniaikaa lisää. Tämmöinen järjestely sopii kyllä! :D Päiväuniaika sen sijaan on murroksessa. Koska ikää on jo näin paljon, alkaa olemaan se aika, että puuhaa on niin paljon ettei kaksia unia enään ehdi nukkua. Jäljellejäävät unet näyttävät olevan sitten pitemmät ja uni maistuu kahdesta kolmeen tuntia.

"Täääh? Luuletko tosiaan, että tämä unirytmi on pysyvä ratkaisu?"
Imetys sujuu mukavasti eikä ole öiden rauhoituttua ollut tarvis juuri asialla stressata. Korviketta menee keskimäärin tetra päivässä. Ei siksi etteikö maito piisaisi vaan siksi, että saan itse yhden vapautuksen syötöstä ja iskäkin pääsee osallistumaan :) Joinakin päivinä otetaan teollista enemmän ja luomua vähemmän mutta vastaavasti taas saattaa mennä useitakin päiviä ettei kaupan maitoa juoda ollenkaan. Kohtahan tässä ollaankin siinä iässä, että tavallinenkin maito tulee kuvioihin. Mitenkähän sitä raaskii rinnasta vieroittaa? Lähinnä itseä tässä mietin, vauva tuntuu olevan sopeutuvaista sorttia ;) Kaikki aikanaan.

Nyt on kuulemma se pahin vierastamisikä meneillään. Minäpä en siitä tiedä mitään. Isosisko ei ole koko pienen ikänsä aikana vierastanut ketään eikä mitään ja Pikkusisko on koko pienen ikänsä ajan vierastanut valikoimatta kaikkia ja kaikkea :D Iskän, äidin ja Isosiskon läsnäollessa muutkin menevät, kunhan pysyvät sopivan välimatkan päässä ja tarkastella saa tutusta sylistä. Onneksi ei ole tarvista viedä pientä päiväkotiin vaikka äitiyslomat onkin jo lusittu. Tänään jo soittelinkin Kelalle ja voi sitä hauskuutta, kun kohta saadaan taas toimittaa liitettä ja hakemusta ja täydennyshakemusta ja ja ja :D




sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Viikonlopun puuhasteluja ja muutama reseptikokeilu

Meidän viikonloppu on ollut touhua täynnä! Ompelukoneen ääreen en ole ehtinyt koko viikolla (!!) ja tätä Metallimieskin jo ääneen päivänä eräänä ihmetteli. Jouduin vastikään kasvokkain sellaisen asian kanssa, joka on viime viikot pitänyt minut kiireisenä. Totesin nimittäin samaa "tautia" potevan kaverin kanssa, että meissä on vähän sellaista hamsterin vikaa. Kangashamsteri saa tietenkin olla, mutta jos kankaiden lisäksi säilöö kaikkea muutakin epämääräistä, niin isossakin huushollissa loppuu kaappitila ennenpitkää. Olen siis ollut peppu pitkällä milloin missäkin kaapissa kaivelemassa ja kerännyt meille tarpeetonta tavaraa kirppikselle vietäväksi. Tämä projekti osoittautuikin tosi kivaksi! Melkein voin tuntea omankin oloni keventyvän, kun saan turhat karsittua nurkista pois :)

Kaappien penkomisen lisäksi olen hieman järjestellyt meidän keittiön kaappeja uuteen uskoon. Muuttaminen tapahtuu aina niin kiireessä ja kaaoksessa, että silloin ei välttämättä ehdi niin miettiä mitä olisi järkevää laittaa mihinkin. Tänne järjestelin kaapit vielä kaiken lisäksi raskaushöyryissäni, joten mitään logiikkaa ei ollut :P Arvasin siis, että järjestys ei tule olemaan pysyvä, ja nyt onkin sitten Metallimies taas keittiössä sormi suussa, kun mikään ei ole siellä missä oli ennen :D Iiiiiiso pino astioita odottaa hintalappuja ja meillä on jopa muutama tyhjä hylly keittiössä! Anböliivöbol. Nyt kun epämääräiset vajaat sarjat on karsittu pois, se oikea tarve on helpompi nähdä ja ostoslistalle laitetaankin sinistä Teemaa monien eri astioiden muodossa.

Myös Isosiskon huoneessa on tehty muutoksia. Hänellä on valkoinen, päästävedettävä "perintösänky", joka on ollut ainakin minulla ja minun serkuillani. Muut kalusteet ovat ruskeita (pähkinänsävyisiä, ehkä?). Tarkoituksena olisi tässä pikkuhiljaa katsella, josko löydettäisiin muutkin kalusteet valkoisina. Jokin hylly ja koulupöytä ainakin, hän kun aloittaa syksyllä ensimmäisen luokan. Isosisko sai meidän vanhan telkkarin omaan huoneeseensa, kun Metallimiehen mukana meille muutti isompi tv pari vuotta takaperin. Telkkari oli neidin huoneessa televisiotason päällä mutta koulupöydälle oli pakko tehdä tilaa. Televisio löysi paikkansa seinältä ja televisiotaso pääsiäiskokosta :P Samalla kiepsautettiin järjestystä hieman erilaiseksi. 

Kun kuuuuuuuukausia sitten kuulin, että on olemassa liitutaulutarraa, hommasin itselleni sellaisen samantien, koska pää alkoi samantien täyttyä hienoista ideoista. Pistin rullan kuitenkin kiireemmäksi aikaa kaappiin. Tänään sitten huolellisesti marinoitunut rulla pääsi tositoimiin! Isosisko alkaa olla jo sen ikäinen, että harrastuksia ja muistettavaakin on jo jonkinverran. Liitutaulutarra muuntautui siis seitsemäksi timantinmuotoiseksi kappaleeksi, jotka rullamitan sekä lyijykynän avulla sommittelin seinään mitenkuten suoraksi asetelmaksi. Lopputulos on kylläkin hieman Duudson-henkinen mutta mikään pohojalaaaasuuuuuden ilmaus tämä ei ole. Non timantteja, ettäs tiiättä :) Timantit ovat tietenkin viikonpäivät. Selvähän se, että kuvaa en hoksannut tästä projektista ottaa mutta läsäytän sen sitten johonkin toiseen postaukseen. Meillä ei ole mitään tiettyä linjaa sisustuksessa ja vasta pikkuhiljaa olen alkanut löytämään sen oman juttuni siinä, joten mitään sisustusjuttuja en sen kummemmin ainakaan vielä tässä vaiheessa ala postailemaan :)

Eilisen kevyt keittolounas - tomaattikeittoa.
Vaikken ole ommellut, olen päässyt toisen lempipuuhani pariin. Nimittäin leipomisen! Naistenpäivän kunniaksi pyöräytin Kinuskikissan Daim-muffinsseja. Liekö muffinssivuokani jo aikansa elänyt vai olisiko teflon-pinnasta huolimatta vaatinut voitelua mutta nämä jämähtivät kyllä melko tiukasti vuokaan kiinni. Osa irtosi enemmän yhtenä kappaleena ja osa vähemmän. Koska muffinssit olivat aika ruhjoutuneita, en jaksanutkaan alkaa herkkuja koristelemaan vaikka se alunperin tarkoitus olikin. Samasta syystä en sitten jaksanut muffineja kuvatakaan. Maku oli silti niiiiiiiin nami, että yhden kerrallaan syöminen osoittautui sulaksi mahdottomuudeksi ;)

Muffinssien kaveriksi toki pitää tehdä jotain suolaista. Jokin aika sitten surffaillessani törmäsin täydelliseksi kehuttuun pizzapohjaan. Pizzassa kai tämä parhaillaan olisi mutta sovelsin sitä nyt reseptiin, johon törmäsin tällä viikolla - Pizza Bunseihin. Pizzapohjan ohje löytyy täältä. Näitäkään ei voinut syödä vain yhtä! Lisäsin ohjeeseen sen verran omiani, että juustoraasteen lisäksi sirottelin mozzarellaköntin silputtuna pohjan päälle. Rulla olisi pitänyt saada käärittyä tiukempaan, jotta lopputulos olisi ollut hieman esteettisempi. Mukava ohje, jota voisi soveltaa monenlaisin täyttein. Internetin reseptitarjonta on kyllä loputon! :)


Mainittavan arvoinen asia tässä viikonlopussa on myöskin se, että eilen illalla pitkästä aikaa uskaltauduin juoksulenkille. Olen jo vuosia kärsinyt polvivaivoista, joille ei ole magneettikuvauksissakaan syytä löytynyt. Yleensä kipujen uudelleenaktivointi onnistuu juurikin juoksemalla, mutta silläkin uhalla on välillä kokeiltava kepillä jäätä. Juokseminen on ainoa liikuntamuoto, jota todella rakastan. Mitään pahaa sanottavaa en juoksemisesta keksi ja aina siitä tulee yhtä hyvä olo. Niin myös eilen. 

Hyvää alkavaa viikkoa! :)

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Pandamekko ja raitapaita

Yrjö. Sillä alkoi meidän hiihtoloma. Jo aamulla Isosisko valitteli huonoa oloa ja jätti aamupalansakin syömättä.. päivän mittaan jaksoi kuitenkin touhuilla ja ruokakin maistui. Iltapäivästä päätin, että suunnittelemani kahdenkeskinen uintireissu jätettäisiin kuitenkin toiselle päivää ettei vain mennä tartuttamaan muitakin uimareita. Siinä sitten paukutettiin ovia ja osoitettiin mieltä, mutta pian jo posliinijumalaa puhuteltiin ja olin tyytyväinen etten antanut kiukkupyllylle periksi. Onneksi pistelin aamulla ahneuksissani Isosiskolta jääneen paahtoleipäpalasen omaan suuhuni, niin saadaan tämä tartuttamiskerroin maksimoitua. Tämä tauti kuulemma kiertää koko sakin valikoimatta onko lapsi vai aikuinen. Bring it on George! :D

Ennen kuin lerva lensi, kerettiin myö tehdä muutakin kuin tapella uintireissusta. Nimittäin ehdin silittää ja kuvata viimeisimmäksi valmistuneet ompelutyöt. Isosisko reippaasti auttoi minua kuvaamisessa, kun halusin omasta paidasta sovituskuvatkin. Kuvissa aito oikea kotiäitilook ;)


Kyllä vain! Se totisesti ON hiusdonitsi siellä tukassa, sävy sävyyn paidan kanssa :D Yhdeksänkytluku sydämessäin :P



Raitapaidan violetti-valkoinen raitakangas on Pehemiältä. Kaavana tässä on Joka tyypin kaavakirjan raglanpaita, kuositeltuna omille mitoille (lähinnä tarkoittaa siis toistakymmentä senttiä lisää pituutta). Etukappaleen raglansaumat vaativat hieman lisäkuositteluja, koska jäävät aavistuksen pussittamaan. Liian vaatimaton rintavarustus siis :D Kaava on hieman mallia makkarankuori mutta onpahan tavoitetta! Imetysluukun halusin ja sen toteutus on vähän kökkö, kun luukun etureuna jää hieman ikävästi törröttämään mutta menköön. Ensi kerralla toteutan reunan toisin. Pääntien kanttasin samalla kankaalla. Helma ja hihansuut on vain käännetty. Sivusaumoista löytyy Framilon-rypytykset ja hihasaumoista samoin, mutta viimeksimainitut jäivät niin valjuiksi ettei niitä juuri huomaa.
Raidat kohdistuu! Jes!
Iiiiiihana keltainen pandakangas on Viljamin Puodista. Resori on ruskeaa ja ostettu Löytö-Palasta. Pandamekon kaavana on yläosasta ja hupussa Little Elephant kokona 68cm ja helma on itse piirretty, joskin mallia otin samaisesta Little Elephantista. Koska nämä mini-ihmiset keskittyvät kasvunsa osalta lähinnä pituuden lisäämiseen, järkeilin, että koko 68cm menee hyvinkin leveytensä puolesta pidemmänkin aikaa kunhan helmaa pidentää. Niinpä lisäsin mittaa muistaakseni 4cm ja sovitettaessa (tietenkään en muistanut kuvia ottaa!) helma ylsi noin polviin. Pandamekko odottaa siis aikaa, kun Pikkusisko kulkee jo pystypäin.

 

Tein pari pipoakin kevätkelejä ajatellen. Toinen niistä menee ehkä vastasyntyneelle ja isompi sopi juuri ja juuri Pikkusiskon päähän. Mitä sitä etukäteen käyttäjän päätä mittaamaan.. ;) Kolmannen saa vielä tehdä mutta sitä varten taidan ottaa huolelliset mitat. 

 

Meillä on laskiaispullaa syöty jo monta kertaa viime viikolla. Kaupan paistovalmiista pullista tehtyjä, koska olen luvattoman laiska pullaleipuri. Koska huomenna on se oikea laskiaistiistai (luulin sen olleen jo viime tiistaina :D) ja uimaan ei päästy, niin päätin, että nytpä leivon sitä pullaa sitten itse!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Reseptitestausta

Hola! Minä tykkään syödä ja ruoka on hyvää. Perjantaina selailin uusinta Pirkkaa ja ihanien sisustusideoiden lisäksi ihastuin erääseen reseptiin. Tacopiirakkaan, jonka ohje löytyy täältä. Päätin testata sitä heti ja niinpä tästä tuli meidän perjantai-illan herkkuiltapala. Jätin maissilastut päältä pois, koska niitä olisi mennyt vain vähän ja se loppu olisi ollut vain kaapissa odottelemassa, koska heikko mieleni halajaa niitä niin paljon, etten voi hillitä itseäni. Jäivät siis kauppaan. Piirakka oli tosi hyvää. Metallimies on enemmän suolaisten leivonnaisten perään ja hän tykkäsi tästä paljon. Lauantaina uudelleenlämmitettynä melkeinpä vieläkin parempaa, kuten monesti tällaisten leivonnaisten kohdalla on. Annoskuvaa ei tällä kertaa saatu, koska piirakka nautittiin tuoreeltaan ja se ei ollut siis kerennyt vetäytyä ollenkaan. Leikattu viipale ei ollut viipale ollenkaan vaan näytti lähinnä koiran oksennukselta :P Seuraavana päivänä nassutellut paremmin muotonsa pitävät palaset menivät niin kiireellä suuhun ettei siihen ehtinyt kameran kanssa hosua. Näläkä!


 

Piirakka sai kaverikseen hieman erilaisen jälkiruoan. Jouluna selailin Life-ketjun mainoslehtistä ja siinä oli kivoja reseptejä, joita olisin halunnut kokeilla jos aikaa olisi ollut. Lehti on kyllä tallessa, joten ehkä ensi jouluna. Reseptit olivat toteutettu ilman sokeria. Niissä oli käytetty raakasuklaata, taateleita, hunajaa, siirappia ym. Jokin aika sitten kahden kaverini kanssa viikottain järjestettävissä mammatapaamisissa tuli puheeksi tällaiset terveellisemmät leivonnaiset. Kaverini oli lainannut kirjastosta kirjankin, jossa oli Life-lehdessä näkemieni reseptien kaltaisia ohjeita. Sieltä jäi mieleeni banaanijäätelö. 

Männä viikolla huomasin, että meidän banaanit olivat ottaneet jo hieman tummaa pintaansa ja silloin ainakin Isosisko tekee totaalikieltäytymisen banaaninsyönnistä. Itsekään en kovin mustuneista napaneista perusta, joten päätin käyttää parhaat päivänsä nähneet yksilöt banaanijäätelön toteuttamiseen. Kuorin banaanit, pilkoin ne ja laitoin ne laakeaan astiaan pakkaseen. Perjantaina sitten otin jäätyneet banaaniviipaleet pakkasesta. Annoin niiden pehmentyä hetken ennenkuin laitoin viipaleet yleiskoneen tehosekoittimeen. Surrur, sekoittelua, surrur, sekoittelua, surrur ja vielä kerran sekoittelua. Rakenne todellakin oli kuten jäätelössä! Myös maku oli kuten banaanijäätelössä ikään. Eihän se tietenkään oikeaa jäätelöä voita mutta kuten Metallimiehelle totesin: "Kyllä tällä lapsia huijaa!" :D

Päällä liian löysää kermavaahtoa.
Koska banaanijäätelö joutui hetken odottelemaan vuoroaan jääkapissa, se kerkesi pikkuisen tummua lisää. Ajattelin, että tätä ideaa voisi yrittää vielä vähän jalostaa jotenkin ja kokeilla vaikkapa asettaa tarjolle hurjaa vauhtia lähestyville Isosiskon 7 vee syntymäpäiville.

Eilen korkkasin kahvakuula-neitsyyteni ja tänään kävely onkin ollut hieman jäykkää. Käsissä ei juurikaan tunnu mutta tekemäni treeni oli kieltämättä aika jalka-painotteinen. Se löytyy täältä. Metallimies toimitti virallisen valvojan virkaa ja piti huolen että selkä pysyy suorana harjoitteiden ajan. Eniten työskennelleet lihakset löytyvät takareisistä ja pakaroista. Se alue kieltämättä kaipaa vähän facebuttliftiä :D Kuula, jota heiluttelin, on 6kg painoinen "eiminkäänmerkkinen" ja yhtä punainen kuin minun naama eilen treeniä tehdessä.

Ehdin minä eilen vähän ompelemaankin. Tänään valmistui paita ihan itselle. Bloggaan ne jahka ehdin tuotokset silittämään ja kuvaamaan :) Isosiskolla on ensi viikko hiihtolomaa ja se tarkoittaa vähän myöhäisempiä aamuherätyksiä. Ihanaa! Toisaalta se tietää, että ohjelmaa saa olla järjestämässä ettei tylsyys iske. Uimahallireissun olen tytölle luvannut. Tällä hiihtolomalla tuskin hiihdellään tai luistellaan mutta pyöräilemässä saatetaan hyvinkin käydä, kun tiet ovat sulat.

Liikunnallista hiihtolomaviikkoa sitä viettäville. Miksei muillekin :) 

Adios!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...