perjantai 31. tammikuuta 2014

Runoratsu laukkaa

Kerran heppatyttö, aina heppatyttö. Siksipä oli pakko huutaa HEP, kun eräs ompeluryhmäläinen kauppasi omaa palastaan Selian Runoratsua. Pikkusiskolle potkarit, ajattelin. Ja sitten tein! :)

 

Onkohan lie soveliasta kertoa, että nämä on tehty miikkarihousujen kaavalla. Omaan käyttöönhän nämä tulee, joten ehkä tässä ei mitään sääntöjä rikota. Kokona kaavassa on 62/68cm mutta kuulemani mukaan ovat pitkäikäiset pöksyt, kun laittaa reilusti resoria lahkeeseen. Seuraaviin ehkä laitan hieman lisää sivuille, jotta kestopepulle jää enemmän tilaa. Mietin resorin väriä pitkään. Niinku, ainakin viis minuuttia ;) Keltaista oli liian vähän, vaaleanpunainen olisi ollut vähän ehkä lälly, oranssi liikaa, ruskea liian turvallinen valinta.. Siispä fuksia/pinkki. Seison valintani takana :D


Nämä oli ihanan nopeat tehdä! Varmasti pitää tehdä lisääkin. Jotain pieniä piristyksiäkin näihin on helppo lisäillä ja ideoita toki jo on. Jämähyllyltä voisi löytyä kivasti materiaaliakin näihin, kun menekki ei päätä huimaa.

Huomenna meillä syödään ekaa kertaa itsetehtyä kebabia, eipä malttaisi odottaa! 

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Pupuja pupuja

Tämän päivän ompelusuunnitelma piti sisällään kyllä jotain ihan muuta, mutta siitä jäi puuttumaan yksi (1) vetoketju. Ehkä myös vähän uskallusta, sillä kangas, joka kohteena olisi ollut on niin ihanaa että haluan olla absoluuttisen varma siitä, mitä teen ennenkuin teen. 

Pupukangas on odottanut hyllyssä jo tovin. Se on ostettu Metsolasta ja kuosin on suunnitellut Leena Renko. Hänen suunnittelemansa kankaat ihastuttavat kuosi toisensa jälkeen. Se hyvä puoli kankaiden marinoimisesta hyllyssä on, että ehtii ompeluhuoneessa touhutessaan ja kankaita vilkuillessaan hioa suunnitelmat huippuunsa. 

Jumpsuitin halusin tehdä. Raitaiset resorit halusin. Pistin resorin virkaa toimittamaan hieman paksumpaa Löytö-Palan poistokorista ostettua raitaista trikoota. En halunnut kantata keskietua enkä huppua, enkä myöskään tahtonut raitatrikoota hupun reunaan resoriksi. Siispä vuoritin hupun. Sopivan vuorikankaan löytäminen vaatikin jo hieman kahden harmaan vaivaamista. Joustofrotee itsessään on jo sen verran paksua, että halusin mahdollisimman ohuen trikoon vuoriksi. Semmoista ei tietenkään ollut sopivassa värissä.. Kunnes ne harmaat törmäsivät ja muistin kaikki uusiokäyttöä varten säilömäni t-paitaparat. Minun entinen valkoinen toooosi ohut t-paita pääsi vuorittamaan huppua :)

Oikealla puolella resorit kaksinkerroin taitettuna
Viime aikoina on useammassakin eri yhteydessä noussut esille se, miten vetoketjun saa jumpsuitiin tehtyä siististi. Meitä ompelijoitakin on moneen junaan ja jotkut tykkää, että vaatetta kärsii syynäillä sisäpuoleltakin. Toisille ei ole niin justiinsa onko vaikka saumurilangat passelin väriset. Itse kuulun kumpaankin ryhmään. Hämmentävän ristiriitaisesti toimin jopa omasta mielestänikin. Toisin sanoen joitakin tekemiäni vaatteita en ilkeä itsekään juuri sisäpuolelta katsella ja toisia taas voisi pitää vaikka nurinpäinkin ;) 

Alunperin aioin tehdä tämän suitsaitsukkelaan mutta muutin sitten viime hetkellä mieltäni ja päätinkin tehdä kuten koulussa olisi pitänyt. Tai ainakin melkein, sillä saamieni oppien mukaan se viime hetki oli jo paria saumaa aiemmin, mutta koska en koskaan valmistunut, niin oikominen minulle sallittakoon :D Puhun tietenkin alavarasta. Jäljentelin alavaran kaavoista ja leikkasin sen siitä samaisesta t-paidasta kuin hupun vuorikin on. Näin sain pääntiesauman piiloon ja vetoketjun siistimmän näköiseksi sisäpuolelta. Ihan tyytyväinen en ole, sillä käytin oikoreittejä ja jouduin muutenkin soveltamaan. Mutta ihan tiedoksi: en oikeastaan koskaan ole täysin tyytyväinen tekeleisiini.


Huomasin, että minulla on Sampsukasta ostettua oranssia joustofroteeta, jonka sävy osui todella lähelle pupun sävyä. Meinasin ensin tehdä hihat yksivärisenä mutta teinkin farkuista inspiraatiota ottaneen taskun piristeeksi takakappaleelle. Taskussa on olevinaan samanlainen tikkaus kuin farkun takataskussa vaikka se huonosti kuvasta näkyykin.



Minun on ollut tarkoitus tilata omia merkkejä mutta en vielä ole raaskinut. Tähän haalariin meni viimeinen niinikään Sampsukasta ostettu saumamerkki, jonka muunsin päälleommeltavaksi. Tein sinne tilauksen perjantaina mutta enpä muistanut näitä tilata lisää..

Kaavana tässä on vanha tuttu Indian Elephant koossa 74cm ja huppu Little Elephantista kokona 68cm. Etukappaleen napitusvaran muunsin vetoketjuvaraksi ja hupun hiipaksi.


Meillä oli eilen ystäväpariskunta kylässä ja saunomassa. Tehtiin yhdessä texmex-ruokaa ja katsottiin stand-upia DVD:ltä. Kyllä sai nauraa taas vuosia lisää :) Huomenna aamusta suuntaan rakkaita mammoja ja vauvoja treffaamaan. Mukavaa alkavaa viikkoa!

SavaWay tilkuttaa

Toinen Savaway, johon osallistuin oli perjantain tilkkuhaaste. Tehtävänantona oli yksinkertaisesti ommella jotain, missä olisi vähintään viisi kappaletta. Kriteerit täyttyisivät melko yksinkertaisissakin ompelutöissä mutta halusin tilkuttaa heti kunnolla!

Sydäntäni särkee laittaa mitään roskiin. Ei siksi ettenkö voisi luopua (vaikkei sekään ihan aina ole helppoa) vaan lähinnä siksi, että minussa asuu pieni vihreä luonnonystävä. Karskisti voisi sanoa, että teen vihreitä valintoja silloin, kun se minulle parhaiten sopii. Suosin kestovaippoja (en ole ehdoton, kertispaketti on aina kuitenkin varalla), lajittelen roskat ("Mihin roskikseen tämä laitetaan?" on hyvin yleinen kysymys kavereiden suusta meidän roskiskaapilla :P), pyrin hyödyntämään jääkaappijämät ja pakastan herkästi, en koskaan roskaa luontoa, käytän ompelussa kierrätysmateriaaleja, ostan mielummin kirppikseltä kuin uutta ja koitan korvata kertakäyttötuotteet pestävillä kestokäyttöisillä. Meillä kuitenkin on auto enkä epäröi käyttää sitä. Siinä on kaksi pyttyä enemmän kuin välttämättä tarvittaisiin, ja se on isoin mahdollinen viisipaikkainen auto. Ollaan merkkiuskollista kansaa miehen kanssa eikä olla valmiita vaihtamaan tähtikeulaa ekompaan vaihtoehtoon.  

Pitkä pohjustus johtaa siihen, että ostamani kankaat haluan myöskin hyödyntää pienintäkin ommeltavaa tilkkua myöten. Aina silloin tällöin, kun aivokapasiteetti ei anna myöten kaavoittaa/leikata/ommella mitään isompaa, leikkelen tilkkujani tilkkupeittopaloiksi. Teen noin 12x12cm paloja ja minulla on sitä varten paperista tehty sabluuna. Minulla oli valmiina tilkkupeittoainesta mutta veivaukseen henkeen kuuluu, että mitään ei saa olla valmiiksi leikattuna, joten en voinut niitä hyödyntää. Löysin punasävyisiä kankaita, joista kolmea sorttia leikkasin paloiksi, yhtä käytin kanttaamiseen ja yhden käytin taustaksi. 




Kaksi tuntia on työskentelyaikaa mutta minulla se kyllä venyi kahteen ja puoleen tuntiin. En toiminut kaikkien tilkkutyötaiteiden sääntöjen mukaisesti eli en pahemmin käyttänyt aikaa palojen sommitteluun "oikeaoppisesti". Sen koitin varmistaa ettei kahta samanlaista ole vierekkäin muutoin kuin tuossa keskellä olevassa "ristissä". Keskimmäiseen palaseen applikoin sydämen. Silittelin saumoja melko ahkerasti, koska olin kuullut, että se kannattaa tehdä. Palat sain kohdistettua mielestäni hyvin, mutta se kanttaus.. voivoi.. Kulmat olisi kannattanut tehdä pyöreänä mutta en kiireissäni sitä tajunnut. Alapuolelta en millään saanut kanttia siististi ja saumuriommel sieltä paikka paikoin irvistää. 

Summa summarum: tätä peittoa tehdessä (ennen sitä ärräpäitä lennättänyttä kanttausta) ajattelin: näinkö onnelliseksi ihminen tulee tilkkutöistä? Todella tykkäsin! Ei varmasti jää viimeiseksi :) Tämä peitto jää meille lämmittämään meidän perheen kaikista pienintä - Isosiskon BabyBornia. Vauvalla ei vielä ole nimeä ja olen luvannut järjestää ristiäiset. Ajankohdaksi ajattelin ensi viikonloppua. Ristäiskakku leivotaan ja tämän peiton annan ristiäislahjaksi :)

torstai 23. tammikuuta 2014

Apilatakki

Metsolan kivijalkakaupassa oli joku aika sitten tarjouksessa kankaita 10e/m. Se on halapaa. Eräs ihana nainen ompeluryhmästä, johon kuulun, lupautui käydä hakemassa minulle puolitoista metriä sinistä Apilaa, jota jostain syystä olen himoinnut siitä lähtien, kun kuosin ensimmäisen kerran näin. Yleisestiottaen en ehkä ole sinisen suurin ystävä, enkä varsinkaan sinivalkoisen (hyihyi, eipä osoita mami mitään isänmaallisuutta). Eräs ihminen itseasiassa kerran sanoi minulle, että punainen väri sopii minulle tosi hyvin. Onnekas sattuma, sillä se on myös ilmeisesti minun poskieni lempiväri. Sen lisäksi punainen on kuulemma aggression väri, ja vuosien mittaan jokunen kanssaeläjä on huomannut sen olevan monesti minun ensisijainen, joskus jopa ainoa, reaktio asiaan kuin asiaan. En yhtään tykkää yllätyksistä (tiedoksi vaan sinne synttäriensuunnittelukomiteaan!) ja siitä se vaan johtuu. Oli miten oli, sininen on jostain syystä aina tullut syrjityksi minun toimesta. Tulipa muutos siihenkin!

Eilen iski aivan yllättäen semmonen kangasahistus. Ei niin, että niitä olisi liikaa (päinvastoin!) vaan lähinnä semmoinen tuskallinen ymmärrys siitä, että mitenkään kotiäidin palkka ei riitä hankkimaan niitä kaikkia ihania kankaita mitä haluaisin. Puhumattakaan siitä paniikista, kun tietää jonkun uutuuden olevan tulossa myyntiin ja sitten h-hetkellä jääkin ilman! Siitä ei paljoa kangasaddiktin mielipaha pahene.. Jokatapauksessa, ahistus kävi liian suureksi kestää ja rynnistin yläkertaan, tempaisin apilakankaan lokoisasta hyllypaikastaan, neuloitin kaavat kiinni ja pistin Fiskarsit rouskumaan. Aivan upeaa impulsiivisuutta tuollainen! Nimenomaan tuollainen laatu, joka johtaa aiottuun lopputulokseen kuten tällä kertaa. Harvinaista, että niin käy mutta kiva, että mun tyylini räiskiä randomilla joskus palkitaan :D Tosi epätyypillistä minua tuumailla ja harkita ennen tekemistä mutta semmoinen minusta on tullut! Onneksi tiedän, ettei kyseessä ainakaan ole yksilön kehittyminen ;)

 

Kaavana on OB Womanin Casual Cardi. En muokannut mitenkään! Oho. Pitsi putkahti päähän ompeluvaiheessa. Onneksi sitä oli! Löytö-Palasta ostettua puuvillapitsiä on hupussa ja taskuissa koristeena. Kivasti vähentää sitä saunatakkimaisuutta, mikä oli aikalailla tapissa siinä vaiheessa kun takissa ei vielä ollut taskuja ollenkaan. Testasin Isosiskolla, ja tiedustelin onko äidillä kiva uusi saunatakki. Oli kiva. Metallimies hetkeä aiemmin vakuutteli kirkkain silmin ettei takki näytä yhtään saunatakilta. Lapset ja totuus..

Miten tämä menee tämän väriseksi kun tänne siirtää??
 Ensin meinasin mennä siitä, mistä aita on matalin ja puristella nepparit napituslistaan ja pistää napit vain koristeeksi mutta sitten iski hulluus ja päätinkin tehdä ihan oikeat napinlävet. Sen vaan sanon, että kelpaa taas hetken mennä siitä mistä aita on matalin :D Minkälainen kone se pitäisi olla, että ne lävet saisi siististi tehtyä. Napit myöskin Löytö-Palasta.

Arvatkaapa, missä kävin tänään? No Löytö-Palassa :D En siellä hoksannut enkä myöhemmin kotonakaan vaan vasta juuri nyt, että ostin palalaarista tummansinistä joustocollegen ja vahvan trikoon risteytyskangasta (ei ollut minusta rehellisesti kumpaakaan), josta kokoajan putkahtelee ajatus tehdä itselle ruttuleggarit. Nyt sen tajuan miksi! Mihinkähän tämä kaikki sininen vielä johtaa? :D

tiistai 21. tammikuuta 2014

Posliinikoirat blingblingillä

Tiesin, että tämä kangas olisi Isosiskon mieleen. Siinä on koiria ja se on vaaleanpunaista, selvähän se. Kangas on Verson Puodista. Etsiskelin hupparin kaavaa koossa 134-140cm ja kun vihdoin lainasin kaverilta lehden, jossa moinen oli, niin postilaatikkoon kolahti uusin Ottobre, josta löysin toisen. Käytin jälkimmäistä, koska sitä tarvitsi muokata vähemmän. Kaavan nimi on Happy Trio ja muokkasin vain siten, että en tehnyt etukappaletta osista enkä laittanut taskua. Hupun vuoritin kanttaamisen sijasta. 

Jäljensin koon 140cm ja sovitusvaiheessa totesin, että se on osittain liian iso. Olkasaumaa piti lyhentää ja rinnan ympäryksestä ja hihoista otin myös vähän sisään. Resorit on leikattu vähän sen mukaan, miten sitä oli saatavilla eli en resorien kaavaa jäljentänyt ollenkaan. Resori ja hupun valkoinen vuoritrikoo on Löytö-Palasta. 


Hupussa on nappilista ja huppu oli jo paininjalan alla valmiina saamaan napinlävet, mutta viime hetkellä päätinkin laittaa huppuun nepparit ja ommella napit vain koristeeksi. Meidän kärsimätön pukija, ei ole oikeiden nappien fani ;) Tänään asteltiin yhdessä Löytö-Palaan valitsemaan nappeja ja mielessäni jo ajattelin isoja ruskeita nappeja. Nämä sydämenmalliset "timantti"napit kuitenkin halusivat muuttaa huppuun asumaan, ja kylläpä ne itseasiassa ovatkin kivemmat.

 

Itse tykkään ja onneksi käyttäjäkin tykkäsi. Silloin, kun vaate pitäisi saada jo puolivalmiina päälle tietää onnistuneensa :)



Nyt on Isosiskolle ommeltu vaikka hurumykket! Vielä tulee yksi ja sitten on kyllä jo minun vuoro. Sainkin jo kuulla, että eräs ihana uutuus on perjantaina noudettavissa.. Eilen, kun uni ei tullut ihan heti silmään, mietiskelinkin, että mitähän ihanaa siitä ompelisin ;) Se orastanut ompelujumi siis taitaa olla taaksejäänyttä aikaa ja kankaitakin on kaapista huvennut viitisen metriä kuluvan kuun aikana, joten kyllä napsusormi jo sitä kotiäidin tilipäivää odottaa :D

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Rullaverhotunika

Ruskean Helmitaulun mukana Kusti polki meille myös Verson Puodin Rullaverhoa. Minulla oli ihan selkeä visio siitä, mitä rullaverhosta syntyisi. Onneksi kangasta oli leikattu todella avokätisesti (ehkä siksi, koska Helmitaulua oli melkoisen naftisti) ja pystyin suunnitelmaa muuttamaan.. Moni on valitellut ompelujumia ja itsekin siitä eilen tänne (KLIK) valittelin. Resoreita silppuan miten sattuu, ompelujälki on mitä on ja suunnitelmia joutuu muuttamaan omien hölmöjen mokien vuoksi. Ajatus ei ole kunnolla mukana. Näin viikonloppuisin on kuitenkin ommeltava, jos meinaa ommella ollenkaan ja niinpä olen ompsussa istunut, huudattanut koneita ja - myönnetään - kironnut kuin merimies.

Rullaverhosta piti tuleman hame. Kellohelmahame Isosiskolle. Kaavan piirtelin hänen mittojensa mukaan itse ja ideana oli tehdä hame neljästä samanlaisesta palasesta. Noooooh, langansuuntaisesti asetteleminen vinoraidoitetussa kankaassa osoittautui liian haastavaksi tehtäväksi ja niinpä toisessa leikatussa kappaleessa vinksotti raidat ihan eri kulmassa kuin ensimmäisessä. ARGH. Silloin päätin, etten hameprojektia jatka enään vaan keksin jotain muuta. Kaunis kangas oli liian kallisarvoinen hukattavaksi typerien virheiden takia. Hetken pyörittelin kahta leikattua palasta käsissäni, kunnes tajusin - pim! - nehän olivat hihat. Kovin kummoisesta kellohelmasta ei siis voida puhua.. ;)  Viiletin hakemaan Isosiskon kaapista tunikaa vertailtavaksi ja kävi niin onnellisesti, että hamekappaleet olivat leveydeltään juuri sopivat hihoiksi. Hieman siinä pallottelin kahta harmaata päässäni ja käyttelin mittanauhaa ja lopputulos on tälläinen.




Kaula-aukon leikkelin erään Isosiskon pitopaidan mittoja mukaellen. Kappale on alhaalta muutaman sentin kapeampi kuin ylhäältä. Kun hamekappaleet muuntuivat hihoiksi niitä piti lyhentää aika reilusti ja toisesta poisleikatusta kappaleesta väkersin taskun tunikaan. Tunika huusi pitsivetoketjua koristeeksi ja semmoisen se myös sai. Pääntie, hihansuut ja helma on vain käännetty ja huruuteltu kaksoisneulalla päältä (joka sekin muuten lakkasi tekemästä kunnon tikkiä myöhemmin!). Simppeli tunika mutta syntyi monien mutkien kautta. Mieluinen kuitenkin oli :)


Tunikan kaveriksi ryppyleggarit, lähinnä siksi ettei ollut mitään kivaa alaosaa, että olisi saanut kivat sovituskuvat. Mutta legginseille on aina tilausta. Värivalintaa rajoitti se, että kaapissa oli tasan yhtä yksiväristä trikoota ja se oli tätä valkoista. Katsotaanpa kuinka pitkäikäiset housut ovat.. Idean näihin sain uusimmasta Ottobresta, mutta en laiskana jaksanut jäljentää kaavaa vaan pidensin hyväksihavaittua Vendin leggareista piirrettyä kaavaa rypytyksien verran. Summassa tietenkin :D Kaava on sivusaumattomille leggareille, joten rypytykset tulivat myös taakse ja siitä vähän sain reklamaatiota käyttäjältä, kun hän on niin kovin tarkka, mutta jospa niitä voisi silti pitää. Kangas Löytö-Palan palalaarista.


Samaan postaukseen änkeän mummun vanhasta Maripaidasta ommellut ryppyleggarit Pikkusiskolle. Kaavana OB:n Crumpled ja kokona 74cm, joka oli vaaaaaaaltavan suuri. Lahkeista käänsin suosiolla ainakin neljä senttiä ja silti ovat liian pitkät. Käyttäjä on 67cm mutta monet 74cm housut jo käytössä.


Nyt happihyppelylle ja uuteen viikkoon valmistautumaan :)

lauantai 18. tammikuuta 2014

Helmitaulua Pikkusiskolle

Minusta alkaa kuoriutumaan retroilija! Ainakin muutama uusi kuosi on iskenyt kuin metrinen halko. Yksi niistä on Verson Puodin ruskea Helmitaulu. Onneksi ehdin tätä saamaan! Tovin kangas joutui odottelemaan, sillä Metallimiehen iltavuoroviikko ei juuri jättänyt minulle ompeluaikaa. Iltakymmeneltä on omatkin aivot jo niin solmussa etten ole uskaltanut ihanuuskankaaseen kajota.

Mutta nyt se on valmis! Jos joskus lisää pikkujalkoja saadaan, haluan että edes osa tekemistäni vaatteista on sellaisia, joihin voi pienenkin pojan pukea. Siispä valitsin resorin värin sen mukaisesti. Olenpa valintaani tyytyväinen, koska tämä kuosi on jo itsessään niin suloinen, että kontrastivärinen resori olisi mielestäni vienyt huomiota liikaa. Valkoiset resorit sen sijaan on tässä sosemaisteluvaiheessa silkkaa hulluutta :D






Kankaan pohja on siis tummansuklaan ruskea ja itsekin ensiksi luulin tätä mustaksi. Se olisi ollut ehkäpä vielä enemmän minulle mieleen mutta nyt tämä väri on kasvanut minuun kiinni <3 Kaavana on Indian Elephant koossa 74cm enkä muokannut mitenkään. Huppu lainattu Little Elephantista kokona 68cm ja sitä hieman pääntien osuudelta suurensin. Myöskin hupun mallin muokkasin neliömäiseksi hiipaksi. Resorit ja vetoketju on ostettu Löytö-Palasta.


Kasvunvaraa on kivasti ja sovituskuvissa resorit onkin käännetty kaksinkerroin. Tykkään lopputuloksesta ja kaavakin on yhä mieluisampi kivikkoisesta alusta huolimatta. Tekeminen oli kyllä niin takkuista, että pelkään sairastuvani pahemmanlaatuiseen ompelujumiin.

Tänään meillä on saunailta ja karkkipäivä ja silloin ompelukoneet saavat odottaa, sillä tämä ilta on vain perhettä varten <3 Mukavaa lauantai-iltaa!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Tähdellinen jumpsuit

Tässä sitä iänikuista tähtikangasta taas olisi tarjolla :D Näin käy, kun ostaa kangasta aina kaiken varalta vähän reilummasti (ettei vaan pääse loppumaan kesken). Sitten saa tehdä monta monituista vaatetta samasta kankaasta ja kiintiö tulee ihan taatusti täyteen. Tuolla puolitoista metriä odottelis Metsolan sinistä apilaa, josta aika varmasti tekin pääsette nauttimaan useita kertoja :D Koska ehdin ommella huomattavasti vähemmän kuin haluaisin, niin jokainen valmistunut tuotos on esiteltävä vaikka seitsemän edellistäkin postausta pitäisi samaa matskua sisällään.

Tästä kuvasta applikoidut tähdet vielä puuttuu.
 Tällä kertaa valmistui Pikkusiskolle jumpsuit. Kaavana on sama OB:n Indian Elephant (6/13) kuin Taikametsä-jumpsuitissa, joka löytyy täältä mutta erilailla muokattuna. Tässä on vetoketju vaikka alkuperäisessä ohjeessa on nepparit. Vetoketju on kuitenkin keskiedulla, toisin kuin Taikametsä-jumpsuitissa, jossa siirsin sitä vähän vinoon. Tähtijumpsuitista tein myöskin vähän reilumman kuin edeltäjästään. Pituutta lisäsin pari senttiä ja leveyttä lähes yhtä paljon (vähemmänkin olisi riittänyt). Hihansuut leikkasin ilman saumanvaroja ja laitoin pitkät resorit. Lahkeisiin lisäsin sentin tai kaksi ja niihinkin laitoin pitkät resorit. Huppu on jälleen lainattu OB:n Little Elephantista. Koska hupun pääntie oli pari senttiä pidempi kuin miehustan, nappasin ylimääräiset niskasta pois. 



Halusin nopeasti valmista, joten kaksoisneulatouhut unohdin tyystin. Vetoketjua ja tähtiapplikaatioita lukuunottamatta tuotos on täysin saumurivetoinen. Aioin alunperin laittaa valkoiset resorit mutta onneksi se oli Löytö-Palasta loppu, koska pinkit ovat iiiiiihaaaanat. On mielestäni ihan käyttäjänsä näköinen puku :) Applikoidut tähdet ovat resoria ja voisivat olla aika paljon siistimmätkin.. Päätin Taikametsä-jumpsuitin valmistuttua etten tähän kaavaan koske enään mutta alan kiintymään siihen :D Harva kaava on muokkaamatta hyvä ja nyt kun tiedän kaavan vahvuudet ja heikkoudet, niin miksipä en tätä käyttäisi jatkossakin. Tähän pukuun kaavan koko oli 68cm mutta muokkauksien jälkeen varmastikin vastaa 74cm. Ehkä sen voisi piirtää suoraan kun lehtikin hyllystä löytyy.


 Tänään ollaan käyty mummulassa ja koneet ja kankaat saaneet olla ihan rauhassa. Huomenna päivä uusi! Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille :)

lauantai 11. tammikuuta 2014

Teema: Amerikka

Minulle selvisi tänään kaksi asiaa ihan omakohtaisen kokemuksen kautta. Ensimmäinen oli se, että nyt ymmärrän miksi jenkit kärsivät liikalihavuudesta niin suuressa mittakaavassa. Toinen oivallus syntyi, kun maistoin Metallimiehen kanssa yhteistuumin tehtyä tämänpäiväistä ruokaa. Ymmärsin, mitä on american dream! Tai ainakin, mitä se minulle on. Nimittäin Pulled Pork jenkkityyliin valmistettuna, lisukkeena bataattiranskalaiset. Namiiii .P




Pulled Porkin ohje on Reseptitaivaasta (KLIK!) hieman mukaellen. Ohjeessa possu valmistetaan padassa hellalla mutta mentiin siitä, mistä aita on matalin ja lykättiin koko komeus uuniin 150 asteeseen noin neljäksi tunniksi. Sitten possu sai hautua folion alla uunivuoassa omissa lämmöissään. Nyhtöpossun kaveriksi valmistettiin Coleslaw myöskin Reseptitaivaan (KLIK!) ohjeen mukaan. Hurautin kaalit ja porkkanat ohueksi silpuksi tehosekoittimen vihannesleikkurin (vai mikä se on?) avulla, en sen erityisemmin nuijinut niitä millään kuten ohjeessa neuvotaan. Nyhtöpossu nautittiin hampurilaissämpylän välissä. Ostosia oli, kun en jaksanut alkaa tekemään itse sämpylöitä. Väliin sujautettiin possusilpun lisäksi loraus kastikkeeksi keitettyä paistolientä, punasipulia, jalapenoviipaleita, coleslaw-salaattia, cheddar-siivu ja majoneesi-Dijon-sekoitusta. Viittä vaille vei kielen mennessään! :)
 

Lisukkeena oli bataattiranskalaisia ja niihinkin ohje, tattadaa, Reseptitaivaasta (KLIK!). Jopa Metallimies, joka ei välitä Aurajuustosta yhden yhtäkään, dippaili ranskalaisiaan menemään :) Ranskikset olisivat saaneet olla vieläkin ohkaisempia, jäivät hieman pehmeiksi. Pinta kuitenkin oli rapsakka ja ohje käski käryyttää ne noin mustiksi. En ole polttanut niitä vahingossa vaikka sekin kyllä sujuu.

 

Jälkiruokana oli, amerikkalaista linjaa mukaellen, Blueberry pancakes eli mustikka-pannukakkuja. Ensihaarukallisen kun suuhuni sain, meni silmät kiinni ihan väkisillä. Oli niiiiiiiiiiin hyvää! Reseptitaivaasta (KLIK!) löytyi ohje tähänkin. Täytyy kehaista, että sieltä kyllä löytää ihan loistavia reseptejä! Ne on jaoteltu maiden mukaan ja ollaan kokkailtu tuolta ennenkin. Viimeksi teemana oli Italia ja se menyy löytyy täältä.


Nämä teemapäivät on ihania ja ruokaillessa jo suunniteltiinkin mitä kokeillaan seuraavaksi. Amerikka-teemalla pitää ehkä testata vähän jotain muutakin, oli nimittäin sen verran namia. Rasvaa, valkoisia jauhoja ja sokeria - vaaka kiittää :D


Nyt taitaa Mamia kutsua Netflix ja Glee.

torstai 9. tammikuuta 2014

Pipopari

 Tänään valmistui pari pipoa. Tupsupipo on Isosiskolle, rusettipipo Isosiskon eskarikaverin synttärilahja. Kuten olen tainnut jo mainita, turkoosi on tytön lempiväri tällä hetkellä ja tupsupipo on kuulemma kaikilla. Pitäähän semmoinen sitten tehdä :)


Löytö-Palan palalaarista on tämä tähtikangas ja aiemmin esiintyi blogissa leggareiden ja topin rakennusmateriaalina. Vielä minä siitä jumpsuitin tuossa iltapuhteiksi leikkasin mutta ompelut jäi toiseen kertaan. Ja oikeastaan kyllä siitä vielä ainakin Pikkusiskolle tekee muutakin :D Pipojen vuorina on niinikään Löytö-Palasta ostettu valkoinen palatrikoo.

Kaava on itse piirretty. Toinen reuna on kummassakin pipossa framilonilla rypytetty. Lahjapipoon tein puuvillapitsistä ja jostakin vaatteesta talteen otetusta varanapista koristeen toiselle sivulle. Isosiskon pipoa koristaa eilen illalla telkkaria katsoessa, eri sävyisistä turkooseista villalangoista kieputeltu tupsu. Pipoissa on "lörppävaraa" mutta tupsun ompelin miehustakappaleeseen ja vuoriin kiinni, jotta se pysyisi pään päällä eikä vetäisi pipoa takaraivolle. Asettuu päässä samantapaisesti kuin ylimmässä kuvassa.


Pitsin ompelin vielä pipoon kiinni tiheällä siksakilla.


Hassua on, että vaikka vähäinen (ja useimmiten piilevä) lahjakkuuteni suuntautuu ompeluun niin yritystä virkkaamiseen/neulomiseen silti löytyy vuodesta toiseen. Lopputulos on monesti päätynyt roskiin ja vielä useammin "jäähylle" lankakoriin.. ja sitten roskiin :D Tykkään virkata isoäidin neliöitä ja kukkia, ja niitä on sohvalla iltaisin syntynyt. Neuloin vasta sukat, jotka päätyivät kirjavien ja totta puhuen aika epätoivoisten vaiheiden jälkeen roskiin. Kun saan jonkin lukuisista lankaprojekteistani valmiiksi, tulen sen toki tännekin esittelemään. Se se on sitten historiallinen hetki, hyvät lukijat :D

Huomenna alkaa viikonloppu ja silloin toivoisin saavani ommeltua. Verson Puodista sain alkuviikosta kaksi pakettia ja ne pitivät sisällään mm. reilut kaksi metriä kangasta ;) Jos sattuisi olemaan tiedossa hyvää kaavaa 134-140cm huppariin (ihan perus, ei krumeluureja) niin vinkata saa!

Mukavaa viikonloppua :)

maanantai 6. tammikuuta 2014

Pikkusisko 7kk ja Vanha Mummu 85v

Tänä vuonna loppiainen vietettiin juhlien! Minun mummu, eli vanha mummu, täytti tänään kunnioitettavat 85 vuotta. Juhlat olivat vanhainkodissa, johon mummu muutti ihan hetki sitten. Juhlat olivat pienet mutta tunnelmalliset. Minun serkku oli perheineen ajanut Vantaalta asti mummua juhlimaan ja Isosisko pistikin kolmen pikkuserkkunsa kanssa siellä kunnon juoksukilpailut pystyyn. Järjestelyistä vastasi minun äitini siskonsa eli minun tätini kanssa. Kiitokset touhunaisille! :)


 

Minä ja vauvanen
  Toinen päivän juhlakaluista on meidän Pikkusisko, joka on jo 7kk! Aivan hurjaa. Vitsailin vanhalle mummulle, että enpä uskoisi, että teillä on vain reilu puoli vuotta ikäeroa ;) Ehheh.. huumorin kukka kukkii mutta kukkahan siihen perunaankin tulee :D

Meidän pikkuneiti osaa jo vaikka mitä! Hampaita on suu täynnä. Ensimmäinen hammas alhaalle eteen tuli päivää vaille 3kk iässä. Sittemmin niitä on putkahdellut esiin vielä viisi muutakin. Hauskaa on, että Isosiskon ensimmäinen maitohammas putosi pois vain muutamaa päivää ennen kuin Pikkusiskon ensimmäinen ilmaantui näkyviin. Kun sama toistui vielä kahden seuraavankin hampaan kohdalla, alettiin jo uskoa, että kierrättävät samoja legoja, kun tulivat vielä samaan kohtaankin kuin toiselta lähti ;) Pikkusiskolla tuntuu kuitenkin olevan kiireempi tahti ja isompi on jo kolmea hammasta pienempäänsä jäljessä.

Kääntyä vauvanen osaa jo kumpaankin suuntaan sekä masultaan selälleen että selältään masulleen. Jostain syystä masultaan selälleen kääntyminen unohtuu vähän väliä ja nyt eletään taas sitä kautta, että kääntyy kyllä rivakasti masulleen mutta pian hermostuu ja pitää mennä kääntämään. Vatsallaan etunojassa käsien varassa jaksaapi olla ja kellonviisarina jo liikuskelee. Tiedä sitten kuinka tarkoituksellista se on. Varpaat menee suuhun ja varsinkin paljaat varpaat :)

 Lelu vaihtuu näppärästi kädestä toiseen ja suun kautta tietenkin. Paukuttamisen riemu on löytynyt vastikään ja lelua on erityisen hauskaa syöttötuolista tiputella lattialle ja katsoa, kun mami jumppaa eikä ainakaan syö. Matkimaan pyrkii ja haluaa heiluttaa lelua samallalailla kuin hänelle näytetään. Leluakin voi heilutella vuorovaikutuksessa: vauva heiluttaa omaansa ja jos matkii samaan tyyliin tarpeeksi monesti, vauvakin sen hoksaa ja saadaan leikki aikaiseksi. Viulunopettaja-kummitätinsä jo opetti kummitytölleen rytmejä ja minulla onkin jo korkeat odotukset, minkälaisen tähtimuusikon hän pikkuneidistä saakaan esiin ;)

Vauvan ruokavalio on noin kuukauden ajan pitänyt sisällään muutakin kuin maitoa. Imetän edelleen ja aion jatkaa niin kauan kuin suinkin mahdollista (onhan tässä toki jokin takaraja ;)) ja puolen vuoden täysimetyssuositukseen halusin satsata. Nyt on tutustuttu jo korvikkeeseenkin, että ei olla ihan niin kiinni toisissamme ja Metallimieskin pääsee osallistumaan. Nyt hän järjesti asiat sille mallia, että minä sain nukkua kaksi kokonaista yötä ihan rauhassa ja hän huolehti syötöt <3 Viime yönä jo minäkin osallistuin, jotta ei ala maidontuotanto vähenemään. Kylläpä teki gutaa saada nukkua pari yötä paremmin!

 Sosemaistelut meillä aloitettiin kunnianhimoisesti parsakaalilla. Olisi kai se pitänyt ymmärtää tuhoon tuomituksi yritykseksi mutta kun olen vakaasti päättänyt, että nuoremmalle neitille ainakin yritän syöttää monipuolisesti kaikkea ettei olisi sitten samanlainen vinkuja ruokapöydässä kuin isompi (ja Metallimies!) on. Parsakaali ei mennyt edes bataatin seassa, jota kokeiltiin seuraavaksi. Hitaasti se pelkkä bataatti rupesi kuitenkin maistumaan jotenkuten. Makeammista soseista ensimakuna toimi päärynä ja sen jälkeen luumu. Lihapuolelta esiteltiin nauta ensimmäinen ja sittemmin sikapossua maistoi hän. Ei kuitenkaan joulukinkkua vaikka ajankohta passaakin ;) Kalaa ja kanaa ei olla vielä maistettu ollenkaan. Melko tiheään tahtiin on esitelty uusia makuja ja sormiruokailunkin saloihin hieman perehdytty. Jälkimmäisen testiruoaksi pääsi pehmeäksi keitetyt porkkanatikut, joista taisi tusina päätyä lattialle ja nolla suuhun :D

Makulistamme näyttää siis kronologisessa järjestyksessä tältä:

parsakaali
bataatti
päärynä
luumu
nauta
porkkana
kinkku
mustikka
kaurapuuro
peruna

Sosetta menee ehkä arviolta semmoinen max pari desiä päivässä, mikä pitää sisällään sekä kasvis-lihasoseet että hedelmäsoseet. Puuroa menee aamulla ja illalla yhteensä noin desi. Tissillä vauvanen viihtyy päivän aikana 5-7 kertaa ja hyvin vaihtelevasti yöllä (1x eteenpäin). Korviketta saa yleensä vain yhden tetran päivässä (jos sitäkään) jos puuhastelen jotain, mitä en tahtoisi keskeyttää tai olen jossain (mitä en yleensä ole :D).

Yöt on mitä on. Uskon, että meillä on ongelmana uniassosiaatio (vauva yhdistää tissin ja nukkumisen) ja siksi heräilee niin tuhannen tiheästi öisin. Myöskin uskon, että väsy voittaa ennenkuin nälkä on täysin tyydytetty, joten aionkin nyt parin yön kunnollisilla unilla voimaantuneena syöttää vauvan varmasti kylläiseksi yöllä kun herätään. Tarvittaessa molemmilta puolilta. Paikanvaihdos Metallimiehen kanssa sängyssä voisi myös auttaa, jos olisin vauvan nenusta maidontuoksuineni hieman kauempana. Vahva luottamus on siihen, että vielä tässä saa valvoa ihan riittävästi :D Meillä ei vielä 7kk iästä ja mahdollisimman pitkälle rutiineja noudattavasta arjesta huolimatta ole muodostunut selvää rytmiä. Yöunien pituus vaihtelee, samoin päiväunien ja päiväunien ajankohdatkaan eivät ole vakiintuneet. Ehkäpä tästä voisi huomenna neuvolassa mainita..

Seuraavissa kuvissa meidän pienen prinsessan alkutaivalta <3

rv 20, jolloin selvisi että vauva on tyttö <3
Vappupallo rv 36

Pieni "Kumma" 4250g.

1kk
2kk
3kk
4kk
5kk
6kk
7kk
Niin se aika rientää ja ihan kohta saa leipoa kakun, jossa töröttää yksi kynttilä. Sitä ennen kuitenkin juhlitaan kahdet muut syntymäpäivät tässä perheessä ja (valitettavasti) toiset niistä minun. Kuinka iso kakku pitää olla, että siihen mahtuu 30 kynttilää? :D

Vielä lopuksi:

täällä.




sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Menetetty SavaWay-neitsyys ja epäonnen jumpsuit

Kuulun Facebookissa sellaiseen ompeluryhmään kuin Saumanvara. Siellä järjestetään aina silloin tällöin perjantai-iltaisin ompeluhaaste, johon annetaan jokin aihe ja aikaa on klo 21.00-23.00. Tällä kertaa aiheena oli 4 saumaa. Tuotos saisi sisältää siis korkeintaan neljä rakennesaumaa, eli saumaa, jotka yhdistävät kappaleet. Isosisko kärsii kroonisesta legginssipuutoksesta ja pikaisten laskujeni mukaisesti sivusaumattomiin legginsseihin ei tulisi kuin neljä saumaa, kun vyötäröllä on kuminauha, joka on ommeltu keskitakasaumaan haarasauman ompelun yhteydessä. 

Ostin jokin aika sitten Löytö-Palasta turkoosia tähtitrikoota ja koska turkoosi on Isosiskon lemppariväri tätänykyä, oli kangasvalinta selvä. Leggareiden kaavan olen itse piirtänyt eräistä hyväksihavaituista (joukostamme jo poismenneistä) legginsseistä. Jännitti kuin Isosiskoa jouluaattona, kun perjantai-ilta läheni loppuaan ja kun viimein lähtökäsky kajahti, pistin sakset rouskumaan ja saumurin surraamaan. Varmasti osallistun jatkossakin, oli sen verran mukavaa pähkäillä että mitä sitä ompelisi. Ehkä ensi kerralla vähän enemmän haastetta ja vaikeampi ompelutyö :)







Päätin jo ennen haasteen aloittamista tehdä leggareille kaveriksi topin, kunhan löytäisin aikaa. Piirsin kaavat (OB 6/13 Polka Stripes 140cm) jo valmiiksi ja lauantaina tarjoutuikin tilaisuus aloittaa toppi. Yläosa on samasta trikoosta kuin legginssit ja alaosa sekä takakappale Löytö-Palan palalaarista ostettua yksiväristä tooooodella veeenyyyvääää ohutta valkoista trikoota. Tyttö tykkäsi tosi paljon! Paras palkka ompelijalle :)



Lauantai-iltana sitten päätinkin, että teenpä koeversio-jumppiksen muokkaamastani kaavasta Pikkusiskolle. Metsolan pupukangas odottaa pääsyä jumpsuitiksi, mutta haluan, että siitä tulee täydellinen. Siispä koeversion tekoon. Kaava, jota muokkasin on OB 6/13 Indian Elephant 68cm. Olen alkuperäistä kaavaa jo aiemmin kokeillut, joten tiesin sen kokoaan vastaavaksi ja mittasuhteiltaan hyväksi. Sitten tapahtui minä :D 

Halusin vetoketjun eteen neppareiden sijasta ja päätin vinksauttaa sen vähän vinoonkin. Muokkasin kaavaa siis jo viikkoja sitten, ihan liian myöhäiseen ajankohtaan ja sitäpä minä syytänkin ;) Myös kankaiden leikkuu tapahtui ilmeisesti liian myöhään, koska sekin pissi kintuille. Sain kuitenkin kappaleet leikattua ja haalarin jotenkuten kasaan. Sitten huomasin, että jossain välissä johonkin on sujahtanut useammat saumanvarat ja haalari oli ihan kauhean leveä.. sitäpä sitten kaventelemaan. Resorinkin leikoin miten sattuu ja koska sitä oli vähän, jouduin tekemään paljon lyhyemmät lahjeresorit kuin suunnitelmissa oli ja hihoihin teinkin sitten vain kanttaukset. Oli kyllä tuskaista tehdä ja harvoin meneekin ompelukset näin mönkään. Lopputulos on ihan siedettävä vaikkei kestäkään kovin tarkkaa syynäystä. 



Kangas on Taikametsää hamstereista, pitsiketju Hanhelista ja resori kirppikseltä. Osallistun meidän oman ompeluryhmän Kankaansulattelutalkoisiin, joissa on tarkoitus saada kangasta vähenemään enemmän kuin sitä ehtii kantaa sisään ;) Nyt saan laittaa 2x 0,70m miinusta itselleni. Viikolla kylläkin varmaan saapuu hartaasti odotettu ruskea Helmitaulu ja Rullaverho Verson Puodilta, joten pitänee yrittää löytää sitä ompeluaikaa jatkossakin.


 Voihan siskokset :) Pikkusisko hurmaantui tähdistä Isosiskon uusissa housuissa niin kovin, ettei poseeraaminen kiinnostanut. Seuraavaksi kiinnostavinta oli omat paljaat pikkuvarpaat <3 Tämä kaksikko on kyllä suloisuudessaan vailla vertaa!

Tämmöisiä ripsiä toivoisin itsellenikin! Eivät tule minun geeniperimästäni, se on varma :D
Näin vaan on joululoma kohta ohi ja huomenna viimeinen lomapäivä. Silloin juhlitaankin minun oman mummun 85-vuotispäiviä ja Pikkusiskon 7kk rajapyykkiä. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...