tiistai 26. marraskuuta 2013

Imetystunika ja "tissis".

Koska imettäminen tavallisen puseron kanssa on vaikeaa paljastamatta valloittavaa yhdeksän kuukauden ajan venynyttä (ja lihonutta!) vatsanahkaansa oli siis tehtävä muutama vaatekappale, joissa vauvan ruokkiminen onnistuu vilauttamalla vain välttämättömimmän. Minäkin, kuten kuka tahansa muukin ahkerasti ompeleva, olen hurahtanut niihin kaikkiin ihaniin kuoseihin, joita jatkuvasti ilmestyy mutta koska kankaat ovat kalliita ja minä pihi ja kroonisesti peeaa, mielelläni testaan kaavat ensin jollain halvemmalla kankaalla. 

Tässä on testissä Facebookin Ompeluelämää- ryhmässä kiertänyt "tissitunika"-kaava, eli tuttavallisemmin tissis.


Imetys onnistuu tässä ihan vain miehustaa laskemalla kummalta puolelta tarvis on. Miehustan etureunassa kummallakin puolella on framilon estämässä kankaan venymistä pysyvästi. Helma pussitettu peruskumpparilla. Aika raikuli paita mutta tykkään silti :)

Tämän paidan kohdalla menin värien puolesta tyystin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle! Kankaassa on tummansininen pohja ja limenvihreät pallot ja resorit. Ihan kiva tuli silti. Tässäkin siis imetysominaisuus mutta luukku-systeemillä. Etuosan alempi kappale jatkuu hihan pyöriötä ylöspäin muutamien senttien verran ja sen etu-(eli ylä-)reunaan on saumuroitu kuminauha pitämään kankaan reunan napakkana.


Etuosan päällimmäinen kappale loppuu rintojen alapuolelle ja sen alareunassa on sekä resori että framilon. Helma pussitettu resorilla. Taakse ompelin resoritampin kuromaan väljyyttä kiinni. Kaavana käytin omin pikku kätösin muokkaamaani tissiksen ja OB womanin perus pitkähihaisen- yhdistelmäkaavaa. En millään muista numeroa tai mallin nimeä.


Valmistuneiden joukossa on vielä musta imetysmekkokin, mutta ne kuvat olivat ihan karmeita, joten meni uusintakuvaukseen ;) Nyt pitäisi sitten muistaa että imetys ei kestä ikuisuutta, joten imetysvaatteiden valmistuksessa kannattaa ehkä yrittää pitää kohtuus.. Tällä hetkellä vain tuntuu tyhmälle ommella yläosia, joissa imetysominaisuutta ei ole, kun sitä kuitenkin pitää päivisin useita kertoja tehdä. Onneksi muita blogeja selailemalla olen saanut parikin ihan käyttökelpoista ideaa paitaan, joka toimii imetyspaitana mutta ei kilju käyttötarkoitustaan päällepäin.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Teema: Italia


Kynttilöiden väri tietenkin teeman mukaan! :) Torstain mammatreffeillä tuli sivulauseessa puhe focaccia-leivästä. Mä olen just niin outo, että yks asia voi narahtaa hammasrattaan väliin tuollalailla. Ukon kanssa on ollut puhetta jo pitkään, että pitäisi joku viikonloppu tehdä ateria ihan pitkän kaavan mukaan. Olisi alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Sellainen ennalta mietitty kokonaisuus. No, siitä focacciastahan se ajatus sitten lähti :)


Alkuruokana meillä oli frittata eli pastamunakas. Tämä olisi hyvä vaikka ihan arkilounaaksi. Ohje on seuraavanlainen:

6 kananmunaa
1 koura lehtipersiljaa
100g parmesaania (tuore)
1 tl suolaa
1 tl pippuria
1 tl sokeria
200g spagettia (keitettynä)
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
125g mozzarellaa

Pasta keitetään ylikypsäksi. Munat vatkataan rikki, lisätään silputtu persilja, raastettu parmesaani, mausteet ja lävikössä valutettu pasta. Voi ja öljy laitetaan uuninkestävään pannuun ja kuumennetaan. Laitetaan puolet munakasseoksesta pannulle, ja siihen päälle ripotellaan käsin revitty mozzarella. Lisää loput munakasseoksesta. Munakas saa paistua noin kymmenen minuuttia keskilämmöllä. Pannu laitetaan uuniin grillivastusten alle noin kymmeneksi minuutiksi, jotta munakas saa rapsakan pinnan ja kauniin värin. Ja eiku syömään!



Pääruoaksi oli superherkullisia canneloneja. En valitettavasti löytänyt tuorepastaa, enkä ricottajuustoa sinnikkäistä yrityksistä huolimatta, joten käytin valmiita canneloniputkia ja korvasin ricottan maitorahka/creme fraiché-seoksella. Ohje ruokaan kuuluu näin:

8 levyä tuorepastaa tai 16 canneloniputkea
mozzarellaa, parmesaaniraastetta

Marinara-kastike
1 tölkki tomaattimurskaa
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl basilikaa
1 tl oreganoa
1 tl sokeria
suolaa
pippuri

Kuullota pilkottu sipuli kattilassa n. 5 minuuttia. Lisää valkosipuli ja kuullota pari minuuttia lisää.
Lisää loputkin ainekset ja keittele kastiketta 10 minuuttia kasaan.

Pinaatti-ricottatäyte
300g pakastepinaattia
1 purkki ricottaa (tai 400g maitorahkaa ja 200g creme fraichéa)
2 dl raastettua parmesaania
1 koura basilikalehtiä
suolaa
pippuria

Tonnikalatäyte
3 oksaa selleriä
2 porkkanaa
1 tölkki tomaattimurskaa
1 koura basilikaa
1 rkl perunajauhetta
1 kananmuna
2 purkkia tonnikalaa öljyssä
suolaa
pippuria

Pinaatti-ricotta-täyte: Sulata pinaatti. Raasta parmesaani ja silppua basilikanlehdet. Yhdistä ainekset ricottan kanssa ja sekoita tasaiseksi massaksi. Tonnikalatäyte: kaada tonnikalan öljy kasariin ja kuumenna. Laita pilkotut porkkanat ja sellerit kasariin ja kuullota. Lisää tomaattimurska. Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä niin, että kasvikset ovat täysin pehmeitä ja kastike on hieman "kuivahtanut". Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää perunajauho, kananmuna ja tonnikala. Vinkkinä, että jos aiot pursottimella pursottaa tahnan canneloniputkiin, niin surauta vielä tämä lopputuotoskin sauvasekoittimella. Muutoin tonnikalahiutaleet tukkivat tyllan heti alkuunsa. 

Jos käytät tuorepastalevyjä, levitä täytettä levyn alareunasta pari senttiä ylöspäin, rullaa levy ja laita reuna alaspäin voideltuun uunivuokaan. Mikäli sinulla on canneloniputkia, helpointa on pursottaa täyte putken sisään. Levitä marinara-kastike cannelonien päälle, niin, että kaikki peittyvät kunnolla. Revi mozzarellaa päälle ja ripottele parmesaania. Laita vuoka 200-asteiseen uuniin ja anna paistua noin puoli tuntia.

  
Aijai, tätä focacciaa.. Oli kyllä niin namia! Tätä melkein odotinkin eniten. Ois varmaan saanut olla vähän laakeampi astia, missä paistaa mutta jotkut tykkää muhkummasta ;) Ohje olisi tällainen:

3 dl vehnäjauhoja
3 dl durumjauhoja
1 pss kuivahiivaa
2 tl sokeria
1 dl kiehuvaa vettä
1 dl kylmää vettä
1 dl oliiviöljyä
2 tl suolaa
3 oksaa rosmariinia

Sekoita kuivat aineet. Lisää öljy ja kylmä vesi ja sekoita. Lämmitä taikina lorauksella kuumaa vettä. Revi pari oksaa rosmariinia leipään ja vaivaa taikinaksi. Saa olla aika löysää. Kaada öljyttyyn laakeaan vuokaan ja jätä kohoamaan liinan alle tunniksi.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Painele kuoppia kohonneeseen taikinaan ja lorota vielä oliiviöljyä pintaan. Revi vielä viimeisestä rosmariininoksasta lehdet pinnalle. Paista focacciaa puolisen tuntia niin, että pinta nätisti ruskistuu.





Jälkiruoaksi nautittiin sitruuna-marenkitorttua. Kämmäsin ja unohdin keittää keltuaiset täytteeseen, joten ilmeisesti siitä johtuen täyte ei jämähtänyt väliin, vaan lirisi iloisesti pöytäliinalle, kun eka palanen oli leikattu :D Tässä ohje ja sitä kannattaa noudattaa ;)

Pohja
100g voita
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
1/2tl leivinjauhetta
loraus kylmää vettä

Täyte
1 1/2dl kylmää vettä
1 1/2 dl sokeria
n. 1 1/2 rkl perunajauhoja
25g  voita
1 sitruunan kuoriraaste sekä mehu
4 keltuaista

Marenki
4 valkuaista
1 1/2 dl sokeria


Sekoita pohjan kuivat aineet pehmeään voihin. Lisää vettä vähän kerrallaan,sen verran, että saat tasaisen taikinan. Painele taikina tasaisesti irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Anna levätä hetken jääkaapissa. 

Pistele pohjaan haarukalla reikiä. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia uunin alatasolla. 

Mittaa kaikki täytteen ainekset kattilaan ja kuumenna koko ajan vispilällä sekoittaen. Kun täyte sakenee ja kiehahtaa, ota pois liedeltä ja kaada esipaistetun pohjan päälle. Vispaa täytteen valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri vähitellen voimakkaasti vatkaten. Levitä marenkivaahto sitruunatäytteen päälle ja paista uunissa vielä noin 10 minuuttia tai kunnes marenki saa kauniin värin.

Reseptit otin Reseptitaivaasta.

Kyllä tätä monta tuntia vierähti kokkaillessa mutta viihdyn keittiössä ja minusta on ihanaa kerrankin syödä oikein ajan kanssa! Monesti arjessa ei ehdi kuin sen pikaisimman ruoan tehdä ja isommat kikkailut on vaan jätettävä pois, että perhe saa murkinaa oikeaan aikaan. Tästä jäi vielä huomisellekin, kun meitä oli vain kaksi aikuista ja yksi ruokaa lautasellaan siirtelevä eskarilainen syömässä ;) Neljä aikuista olisi syönyt tästä ihan helposti. Ehkäpä ens kerralla sitten kutsutaan kavereita syömään. Ja nämä teemapäivät otetaan kyllä tavaksi, niin mukavaa oli. Pakko kai myöntää, että miehen kehut ruoasta hivelivät kyllä kokkaajaa ja monen tunnin uurastus oli oikeastaan sillä kuitattu <3 Ihana äijä.

Ompelukoneelle en ole ehtinyt koko päivänä, vaikka se olikin alkuperäisessä suunnitelmassa. Höh. Huomenna askarrellaan esikoisen kanssa joulukortteja, ihanaa :) Joululaulut raikaamaan ja liimaa näppeihin.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Next stop - my thighs..

..eli jo kauan kakkulautaselta kadoksissa olleet kaloripommit. Leipominen on minusta mukavaa puuhaa. Tykkään makeasta ja käsillä tekemisestä. En erityisemmin siitä hyllyvästä sivutuotteesta, joka saa vaatteet puristamaan tai jopa tyystin muuttumaan päällesopimattomiksi, kaapinperällä säilöttäviksi, ajan saatossa "tavoite"-etuliitteen omaaviksi vaatteiksi. On nääs se tavoitefarkkujen pino huomattavasti korkeampi kuin niiden sopivien ;) Mutta asiaan!

Kauan kakkuasioita haudoin ennenkuin rohkenin itse kokeilemaan. Olin kyllä tehnyt täytekakkua aiemminkin mutta turvautunut niihin persikkaviipaleisiin ja ranskanpastilleihin sen koristelussa. Ihan ensimmäiset kakut, jotka tein mukavuusalueeni ulkopuolella taisivat jäädä ikuistamatta mutta niissä lähinnä testailinkin uusia täytteitä. Kakkuideoita ja reseptejä olen etsinyt netistä ja mm. Kinuskikissan sivut ovat olleet todella ahkerassa käytössä.

Tässä on meidän iskän isänpäiväkakku. Kuten kuvasta näkyy, hän on vannoutunut Suzukin mies! Kesäisin onkin aina moottoritie kuuma ja halu tien päälle kova, kun pihalla odottaa musta kiiltävä kaunotar. Sussuksi vielä mokoma sitä kutsuu! :D Miehen lempiväri on musta. Oranssia tässä kakussa on siksi, koska musta-oranssi on miehen mukaan Suzukin värit. Ja musta-oranssi on kyllä minustakin tosi kiva väriyhdistelmä. Pohjana on Kinuskikissan mehevä suklaakakkupohja ja välissä saman sivuston vaniljavanukastäyte.

Päällinen on niinikään Kinuskikissan resepti - lakritsimassaa, joka on tehty lakritsifudgeista. Suzukin "S" on sokerimassaa, jossa on reilu kerros helmiäissprayta päällä. Pursotukset on oranssiksivärjättyä Flora Vispiä ja Halloween-muffinsseista ylijäänyttä Hopeatoffeekinuskista vatkattua vaahtoa.



Seuraava kakku tuli isänpäiväkakun "jälkihuuruilla". Ostin joku aika sitten pienemmän irtopohjavuoan enkä ollut sitä vielä päässyt kokeilemaan. Oranssiksi värjättyä kermavaahtoa jäi, kuin myös mustaa lakritsimassaa. Päätin yhdistellä nämä jämämateriaalit ja vähän sitä sun tätä, mitä kaapista löytyi. Tuloksena oli minun näkemykseni tiikerikakusta :)


 Tässäkin on Kinuskikissan mehevä suklaakakkupohja. Ja kun oli pienempi vuoka, niin taikinakupin pohjalle jäi pikkuisen maisteltavaa persolle leipurille ;) Väleissä tässä on "omasta päästä tehty" täyte. Purkki vaniljarahkaa, Flora Vispiä ja vaniljakreemijauhetta. Pienen pakasterasiallisen mansikoitakin survoin haarukalla ja levittelin täytteen alle. Kuorrute on oranssiksi värjättyä marsipaania ja mustat raidat sitä ylijäänyttä lakritsimassaa. Reunapursotukset myös ylijäämävarastosta :D


Namskis!

Tässä on Pikkusiskon ristiäiskakku. Ihan tarkkoja speksejä en enään muista mutta olisikohan tässä ollut Kinuskikissan sokerikakkupohja, välissä mansikkatäyte ja kuorrute on vaaleanpunaiseksi värjättyä sokerimassaa. Ruusut ja lehdet on ostettuja koristeita, reunalla näkyvä perhonen itse tehty värjätystä sokerimassasta. 


Ja tuolloinkin tein ristiäiskakun ylijäämämateriaaleista pienemmän kakun. Tässä kokeilin ihan uusia juttuja!


Pohjana on suklaakääretorttupohja. Kasasin tämän - kuinkas muutenkaan - Kinuskikissan ohjeen mukaan kuppiin. Täytettä en kertakaikkiaan muista mikä tässä oli.. Kuorrute on pursotettu värjätystä Flora Vispistä ja perhoset itse tehty värjätystä sokerimassasta. Tässä pääsin harjoittelemaan pursotuksia ja tulin sellaisen asian eteen, että kyllä kunnolliset välineet on kaiken a ja o. Tässäkin. Pienet, halvat, höpöhöpötyllat saivat mut repimään hiuksia päästä. En repinyt keittiössä kakun läheisyydessä :D

Seuraavana suunnitelmissa siintää itsenäisyyspäivän kakku. Ei niinkään Suomen itsenäisyyden vuoksi (vaikka kyllähän sitäkin kelpaa juhlistaa samalla!) vaan Pikkusiskolla tulee 6kk mittariin. Sen vaan sanon näin aiheen ohi, että ihan varmasti tässä ei puolta vuotta ole vielä mennyt. Joku ihan kummallinen avaruudellinen aikavääristymä tässä täytyy olla. Kakun täytyy tietenkin sopia tarkoitukseen ja kyllä siinä varmaan jotain hempeää tulee olemaan. En tiedä vielä itsekään minkälaisen kakun teen, jos totta puhutaan. Aikaa on :)

torstai 21. marraskuuta 2013

Valmistuneita ompeluksia Pikkusiskolle ja pälätyskerhon kokoontumisajot.

Vakuutin käsi raamatulla (no eeeen sentään), että kirjoitan vähintäänkin muutaman päivän välein. Pysyisi se semmoinen päiväkirjamainen ote tässä ja tulisi kirjattua asiat reaaliaikaisena, eikä tarvisi yrittää muistella että mikähän se juttu oli mistä halusin kirjoittaa. Jospa nyt ryhdistäydyn. Paljon tähän vajaaseen viikkoon on mahtunut! Melkein alkaa tuntumaan, että mulla on sittenkin sosiaalinen elämä ;)

Pikkusisko ja äiti.

Treffasin nimittäin pari kamua, joilla on kans alle puolivuotiaat tyttövauvat. Ei olla näiden naisten kans nähty vuosiin ja härregyyd, että mahtu mökkiin ääntä kun päästiin vauhtiin (eli heti ovenraosta se kälätys alkoi). Siinä ei paljon kolmen vauvan kitinät tunnu missään, kun moottoriturvat käy kierroksilla ja muutamassa tunnissa ei ehditä kun vähän pintaraapaisua tehdä siihen, mitä kellekkin nykyään kuuluu. Synnytystarinat, jotka on olennainen osa äitien kahvitteluhetkiä, vaihdettiin vissiin viiden viimeisen minuutin aikana kaikki yhteen ääneen puhuen ja kaikki tulivat kuulluksi :D Hullua menoa sanois miehet, jos olisivat olleet kuulemassa.

Mutta niihin valmistuneisiin tuotoksiin seuraavaksi. Mulla ei vielä ole nouhauta käyttää juuri lataamaani (ihan luvallisesti ja täysin ilmasesti ja ja ja!) kuvankäsittelyohjelmaa, joten nämä kuvat tulee ihan perus-Picasalla muokattuna. Komeasti yläkerran sikaruman pakastimen kannen päällä kuvattuna, joka myös leikkuupöydän virkaa toimittaa :)

Tässä valmiina setti meidän pienimmälle muruselle. Ihastuttavasti näkyy housujen lahjeresoreissa irvistävän valkoiset saumurilangat paljastaen laiskan ompelijan, joka ei viitsi vaihtaa edes niitä välttämättömimpiä neulalankoja :P Ehkä sitä tikkiäkin voisi kiristää..


 Tähtitrikoo, muffinsitrikoo ja turkoosi resori Kärkkäiseltä, pinkki-ruskearaidallinen trikoo tilattu netistä (Sampsukasta?). Eli "resorit" on siis trikoota myöskin. Kaavoina OB Little Elephant koossa 68cm (huppuliivimekko), Summer Sea koossa 68cm (trikoohousut) ja enmilläänmuistakaavannimeä raglanbody koossa 62cm. 



Bodyyn ja hihoihin muokkasin hieman lisää leveyttä, kun kaava on aika piukka meidän jämäkkävartiselle käyttäjälle ;) Housuihin pidensin lahjeresoria, että saadaan lisää käyttöikää. Nepparit tästä setistä vielä uupuu, kun imetysdementikko (TÄÄLLÄ HEP!) ei muista koskaan kylillä ajellessaan piipahtaa hakemassa täydennystä.



Tässä mun ensikokeiluni alikeompelusta. Ikävästi pilkottaa valkoinen tukikangas tuolta välistä, kun musta oli päässyt loppumaan. Helppoa ja nopeaa, ehdottomasti hyödynnän tätä tekniikkaa tulevissakin ompeluissa! :) Itsellenikin on valmiina, kuvattuna ja jo käytössäkin muutama paita ja leggarit mutta menköön ne seuraavaan postaukseen, kun kuvat on vielä muokkaamatta. Verson Puodista aivan täysin vahingossa napsautin punaista paratiisia ja siitä suunnitteilla on jouluksi itselle mekko <3 Viikonloppuna sitten joulukorttiaskarteluja.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Tukka putkella!

Multa loppui lauantaipäivä ihan kesken. Aamusta iltaan kieli vyön alla painattanut menemään vaikka viikolla herkuttelin ajatuksella, että ompelen hela dagen. Isosisko on isällään viikonlopun ja kun ei muutakaan menoa ollut, niin mustiinpukeutuva metallimieheni oli valmiudessa viihdyttämään vauvaa mun ommellessa. Toisin kävi! :D 

Ystävä oli koirineen kaupungissa ja hänen kans ruukataan viedä älyvapaat juoksemaan johonkin metsään tai pellolle. Sinne suunnattiin siis heti aamupäivästä. Meidän tollo rakki juoksi ihan päättömänä menemään ja turhautuneena räksytti kaverikoiralle, kun se olisi puolestaan halunnut rauhassa nuuskutella luonnon tuoksuja.



Kuvia tuli otettua yli 350 kappaletta ja niistä viisi, (viisi!) oli onnistuneita. Melkoisesti vielä opettelemista tuon järkkärin käytössä :D Tässä kuitenkin muutama niistä viidestä ja mallina tietenkin meidän Jago. Päästin sen ihan irti juoksemaan pitkästä aikaa ja kylläpä se ottikin ilon irti! Olen koittanut lisätä hallintaa koiran kanssa touhutessa, kun se tahtoo välillä mennä ihan banaanit korvissa käskyistä välittämättä ja voi näinollen olla vaaraksi itselleen ja muille. Pitkässä, kymmenen metrin jälkiliinassa, on vähän enemmän vapauksia kuin tavallisessa talutusremmissä mutta hallinta pysyy mulla. Nyt, kun oli koirakaveri mukana, luotin siihen, että Jago pysyy lähettyvillä irtikin, ja keskittyy tyttökaveriinsa eikä vaikka taivaalla lentäviin lintuihin, joihin se on ihan fiksoitunut. Nämä neljä kuvaa taitaa olla muuten ne ainoat, joissa Jago oli paikallaan ;)


Sitten tein pienen keikan naapurikaupunkiin, joka poiki tuomisia: kaksi ihanaa vanhaa pussilakanaa, joista onkin jo vähän visiota mielessä pienille sukulaisneideille :) Uusin numero käsityölehdestä ihan väkisin halusi minun laukkuun eikä jäädä äidin luokse, joten pakkohan se sitten oli mukaan ottaa. Matkalla, kun kerrankin yksin ajelin, kuuntelin piiiitkästä aikaa Stam1naa ja semmoset reisirummutussessiot otin, että ihme kun ei mustelmia tullut. Tuli ihan kesän 2012 Qstock mieleen, kun helteessä, pää hiessä, heilutettiin tukkaa samaisen bändin tahtiin mustiinpukeutuvan metallimieheni, maailman parraimman kälyseni ja hänen silloisen miehensä kanssa. Voi jehena mikä reissu ja aivvammakiat muistot :) Tässäpä yks maistiainen siitä reissusta, kun Dobermami on ihan fiiliksissään.


Ehdinpä ommellakin vielä iltasella! Yksi joululahja valmistui ja toinen puolivalmistui. Oi ja voi, kunpa voisin pelkällä ajatuksen voimalla valmistaa kaikkia niitä ihania ideoita, joita päässäni pyörittelen jatkuvasti. Miten ihmeessä ne muut perheenäidit ehtii ompelemaan?? Ehkä niillä ei ole koiraa ;D Kello vetelee jo puolta yötä ja vauva herää taas vähintään yhdesti (todennäköisesti useammin) syömään, jotennnnnn... MORO!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Alokas Nönnönnöö ilimottautuu palavelukseen!

Aika peikkomainen fiilis! Tämä sanojensa syöminen nimittäin. Jos jotakin olen halunnut elämässäni alleviivata, kursivoida ja lihavoida, niin sitä, että bloggaamista en alota koskaan enkä ikinä. Ehkä vähän juksasin.. En ole kuitenkaan ihan kauhean paljon tälle asialle antanut arvokasta ajatusaikaa mutta sen vähän, mitä olen, niin tuhahdellen koko touhulle. On jännä nähdä kuinka pitkäikäinen on tämä "treenipäiväkirja", koska mua surkeampaa päiväkirjan kirjoittajaa saa hakea ja sitä kai tämä bloggaaminen lähinnä on. Kuitenkin oli pakko päästä kokeilemaan ja tallettamaan aikaansaatua, kertomaan asioista jotka ovat tehneet iloiseksi, jakamaan juttuja joita tahtoisin kokeilla, ripotella onnenmurusia arjen keskeltä ja koristaa teksti minun ottamin kuvin.


Ehdoton lempparini koirarotujen kirjossa on dobermanni. Omistan kaksi, asutan kattoni alla yhtä, rakastan vaihtelevasti kumpaakin ;) Dobermannin rotumääritelmästä muokkailemalla sain kuvauksen, joka sopii itseenikin aika hyvin. Korkeaa ärsytyskynnystä lukuunottamatta..

Dobermami on parhaimmillaan tyylikäslinjainen ja uljasryhtinen. Sillä on tempperamenttinen luonne ja päättäväinen ilme. Dobermamin perusluonne on ystävällisen rauhallinen, perheeseen erittäin kiintynyt ja lapsirakas. Dobermamilla tulee olla kohtuullinen temperamentti ja kohtuulliseksi määriteltävä terävyys. Ärsytyskynnyksen tulee olla kohtuullisen korkea. Huomionarvoisia ominaisuuksia dobermamilla ovat rohkeus ja kovuus ja kyky työskennellä iloisesti. Jotta dobermami olisi yhteiskuntakelpoinen, on sen myös oltava itsevarma ja peloton.


Olenhan myös ihan oikea mami kahdelle iiiiihanalle ihmistytölle. Eskarilaiselle ja puolivuotiaalle. Kaikista rakkaimpia ovat he. Tätä linnoitusta vartioitsee allekirjoittaneen lisäksi myös mustiinpukeutuva, moottoripyöräilevä, metallimusiikkidiggariavomieheni. Meitä yhdisti ensimmäisenä rakkaus saksalaisvalmisteisiin metallikopperoihin, joissa on jotain tähdellistä. Lienee sanomattakin selvää, että romantiikka ei ole meidän vahvinta alaa mutta oha meillä yhesä hauskaa, sen voin kertua! Nuorempi tyttäristä on meidän yhteistä käsialaa ja hauskaa se sekin oli :D



Kaikenlainen käsillä tekeminen on aina ollut munsta mukavaa puuhaa mutta pitkäjänteisyys ei ole koskaan lukeutunut mun hyviin puoliini. Siitä syystä, ja joskus vaivaavasta keskittymiskyvyn puutteesta, mulla on aina projekteja kesken monta ja suunnitteluasteella vielä useampia. Mun luomistyötäni voisi tiivistää sanontaan "enemmän intoa kuin älyä". Tohkeissaan tulee aina vähän sählättyä. Ompelen kaikista mieluiten ja siihen hommaan olisi taskussa keskeneräinen koulutuskin. Toistaiseksi kuitenkin vain harrastuspohjalta. 

Olen aina ollut herkkusuu, ja leivon myös mielelläni. Ihan peruspullaa on minusta tylsä tehdä, joten viime aikoina olen väsäillyt täytekakkuja. Seuraan laiskasti käsityöblogien ohella myös leivontablogeja ja kumpikin sortti saa minut aina huokailemaan vuorokauden valitettavan lyhyttä mittaa. Niin paljon kaikkea kaunista ja ihanaa kokeiltavaa, niin vähän aikaa! 

Blogin kuvat ovat pääasiassa omaa käsialaani ja niitä ei tietenkään saa kopioida, sehän on selvä.




Welcome aboard pirates, yarr!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...