maanantai 22. toukokuuta 2017

Lepoviikon tunnelmat ja uudet tuulet

Kirjoittelin viimeksi miten kävi Bridal Bootcampissa ja jäin pienelle treenitauolle. Alkuun ajattelin, että huilin puoli viikkoa ja jatkan treenejä. Sitten se venyi viikkoon ja lopulta puoleentoista. Tuona aikana tein lähinnä kävelylenkkejä mutta kehiteltiinpä Fitverstaan Mirjan kanssa mulle jatkojakin! Mulla jäi vielä Bridal Bootcampin jälkeen nälkä tehdä lisää ja tuntui että projekti on ihan kesken. Mirja taasen tykkäsi, että olen ollut aktiivinen sekä treenien että niistä päivittämisen suhteen ja luotiin siis uusi yhteistyökuvio, jossa siirryn Mirjan valmennettavaksi ja alan tahkoamaan seuraavien 13 viikon aikana itselleni timanttisen (kesä)kunnon!

12 viikon Bootcampin aikana pääsin kohottamaan kuntotasoja jo ihan kivasti, kaiken muun tuloksen ohella, mutta sellainen lopullinen kiristely rasvan, lihasten ja kunnonkin puolesta vielä jäi puuttumaan, osaksi just sen superheikon lähtötason vuoksi. Painotavoitettakaan ei aivan vielä saavutettu. Leuka ei mene vielä lähellekään eikä senpuoleen normipunnerruksetkaan. En keksinyt miksi jättäisin hyvin alkaneen muutoksen tavallaan puolitiehen vaikka huikeita tuloksia jo kevättalven aikana sainkin.


 

Motivaatiota piisaa niin mielissäni olin vaikean Bridal Bootcampin alun jälkeen tulleista muutoksista. Erityisesti ne päänsisäiset ovat olleet käänteentekeviä. Onnistumisia alkoi tulemaan ja vaikka treenien jälkeen olikin kuitti niin usein tein vielä vähän kyykkyjä tai jotain pientä lisäksi. Satalasissa- tyyppisenä ihmisenä nautin aika paljon siitä, että onnistun voittamaan itseni ja niistä hedelmistä pääsin bootcampin loppupuolella nauttimaan oikein urakalla.

Ilmeisesti se kaikki nautiskelu nousi vähän hattuun ja lähdinkin uutta projektia kohti takki auki. 

Meni vähän vilkkaasti henkselit takas kaappiin kun tein tänään ekan treenin Fitverstaan Summer Shapesta. Oletko koskaan treenin aikana todennut, että saatana mikä työmaa? Itse tein sen havainnon tänään oikeastaan kaikkien suorittamieni liikkeiden kohdalla. Ehkä kaksi sarjaa sain tehtyä niillä toistoilla mitä lapussa seisoi, muut jouduin jättämään vajaaksi. Montaa liikettä jouduin vähän keventämään ja aika monta perkelettä pääsi treeniä tehdessä. Kun olin valmis niin makasin lattialla aika hyvän tovin ja mietin että kukas ne lapset hakee hoidosta jos en pääsekään tästä enää ylös. 

Pääsin ylös ja treenin jälkeinen hyvä olokin sieltä lievän pahoinvoinnin ja tutinan alta alkoi löytämään perille. Samalla tosin myös tajusin, että nyt alkaa taas ne veemäiset viikot kun kroppa ja mieli totuttelee uuteen. Rutiinit täytyy luoda uusiksi sillä nyt treenataan kovaa ja huomattavasti useammin kuin bootcampin aikana. Bridal bootcamp oli se sysäys liikkeelle ja tämä on nyt siitä kasvaneen nälän tulos: haluan haastaa itseni ja katsoa millaisia muutoksia tällainen rankempi treenaus saa aikaan. 

Summer Shapesta kerrotaan Fitverstaan sivuilla näin:

"Tavoitteet: Lähde tavoittelemaan kesäkuntoa tällä todella monipuolisella treenipaketilla! Paketin kesto 13 viikkoa sisältäen yhden lepoviikon. Oikea treenicocktail erilaisia treenimetodeja, -tekniikoita ja -tyylejä. Ohjelmassa on simppelimmän "perustreenin" lisäksi myös paljon uusia tehokeinoja, jotta saat treenisi aivan uudelle tasolle ja saavutat haluamasi. Ohjelma sinulle, joka haluat saavutta ison kehonkoostumuksen muutoksen vielä ennen kesää!

Sisältö: Ohjelmapaketti sisältää yhteensä 26 treeniohjelmaa. Ohjelmarakenteessa on 4 eri treenisykliä, eli ohjelmat vaihtuvat kolmen viikon välein, etkä ehdi kyllästymään projektin aikana. Materiaali sisältää perustreenirungon lisäksi 6 erilaista extratreeniä, 6 monipuolista cardiotreeniä sekä aerobisen listan. 3-jakoinen treenirunko, mutta extratreenien ja muiden lisien ansioista voit harjoitella oman mielesi mukaan 3-6 kertaa viikossa! Suoritettavat extratreenit voit valita sen mukaan, mitä ongelma-alueita haluat eniten kehittää ja muokata. Cardioharjoituksia voit oteuttaa niin ulkona, kotona kuin salilla. Sisältää lisäksi 3 erilaista ruokavaliota runsaine vaihtoehtoineen, sopii myös erikoisruokavalioita noudattaville. Itse asiaan käydään heti paketin alussa, kovaa tekemistä alusta loppuun!

Soveltuvuus: Ei ole merkitystä, onko sinulla lyhyempi vai pidempi treenitausta. Ohjelmia on helppo keventää niin halutessaan. Ensisijaisesti sinulle, jolle perusliikkeet ja tekniikat ovat tuttuja. Kotiversio sopii myös vähemmän treenanneelle!"




Tervetuloa siis seuraamaan mun matkaani kohti "kesäkuntoa", vaikkakin paketti loppuu vasta pari viikkoa ennen meidän syyskuisia häitä :D Vitsit miten mielissäni olen että tuli lämmintä vihdoin ja ulkoliikuntaakin on nyt mukavampi harrastaa, kun ei tarvi missään michelinukon thermopuvussa heilua. Vähän jo sillä silmällä takapihan hiekkalaatikkoa katselin, että siinäpä oivan näköinen paikka tehdä vaikkapa boxihyppyjä tai punnertaa sen reunaa vasten. Nyt ei vielä olisi sääskiäkään kiusana!

Pyrin päivittämään kerta viikkoon treenikuulumisia tänne blogiin ja instan puolelle tulee paljon sellaistakin mikä ei tänne blogiin päivity, olethan jo klikannut itsesi @luomallablogi seuraajaksi? :)

Yhteistyössä Fitverstas/ PT Mirja Korkiakangas

Fitverstas Facebookissa
@fitverstas Instagramissa
Mirkun PT- sivut Facebookissa

tiistai 16. toukokuuta 2017

Bootcamp, final round (sisältää muutoskuvat!)

Terveisiä täältä lepoviikolta! Huomenna tulee kuluneeksi tasan viikko Fitverstaan Bridal Bootcampin kolmannen syklin kolmannesta treenistä eli 12 viikon puserrus on paketissa ja akut ladattu täyteen valmiina tarttumaan uusiin haasteisiin. Kolmen kuukauden aikana tapahtui melkoinen muutos kropassa mutta ehdottomasti suurin työ tuli tehtyä pääkopassa. Katson sen olevan positiivinen merkki pysyvän elämäntapamuutoksen kannalta sillä kaikista tärkeintä on ymmärtää prosessia eikä vain suorittaa sitä.

Aloittaessani tavoitteet ovat aika pitkälti samat kuin ne ovat yhäkin - saada ylimääräinen paino pois, lisää suorituskykyä eli sitä voimaa kroppaan, energiaa elämiseen ja olemiseen sekä eväitä pysyvään elämäntapamuutokseen. Painotavoitettani tosin päivitin hieman realistisempaan suuntaan. Oikeasti mulla keikahti kaikki päänsisäiset palikat ihan uusiin asentoihin ja paikkoihin eikä yhteen postaukseen voi kaikkea ahtaa pitkästyttämättä lukijaa, mutta tässä nyt muutama aika tärkeä huomio nimenomaan sen oman edistymisen tarkkailussa.







Vaaka on saatanasta ystävä

Painonpudottajan pahin vihollinen tai paras ystävä on vaaka. Se kertoo totuuden kyllä, ikävänkín. Vaakaa täytyy silti osata käyttää oikein ja ymmärtää mitä kaikkea vaaka punnitsee. Kolmen kuukauden aikana vaaka on saanut minut kyyneliin, harmistumaan, huvittumaan ja myös tuulettamaan alusvaatteisillani villisti. Vaaka ei tiedä mistä paino koostuu vaan kertoo könttäsumman. Siinä summassa voi olla ovulaatioturvotusta, kuukautisturvotusta, vatsaeioleoikeintoiminutturvotusta, iltaturvotusta, treeneistä seurannutta lihasturvotusta, herkuttelusta seurannutta turvotusta ja myös sitä lihaskasvua! 

Minä olen omakohtaisesti kokenut kuluneiden kuukausien aikana meidän puntarin kanssa kaikki edellämainitsemani ja pikkuhiljaa oppinut katsomaan sen näyttämää lukemaa nämä asiat mielessäpitäen. Turvotus tuo helposti jopa parikin kiloa painoon lisää, joka voi laihduttajalle olla aikamoinen slap in the face, jos ei tällaista pientä nyanssia hoksaa ottaa huomioon. Oma suositukseni on käydä vaa'alla säännöllisesti aina aamulla, pelkät alusvaatteet päällä tai vaikka ihan nakuna, joko heti kuukautisten loputtua tai useampi päivä ovulaation jälkeen (munasolun irtoaminen voi kerryttää nestettä vatsaonteloon ts. turvottaa) ja mieluiten niin että viimeisimmistä treeneistä on pari päivää aikaa tai huomioiden mahdollisen turvotuksen kohisten kasvavissa lihaksissa :) Jos kuidun saannissa on ollut katkeinta ja vessajumalat eivät ole olleet suotuisat niin sekin voi lukemaa vähän vääristää. Ällöyslisänä heitän tähän ihan faktana, että semmonen perussetti voi tehdä 100g painoon lisää :D

Kuten vakka ei ole mitään ilman kanttansa niin vaaka ei ole mitään ilman..

..mittanauhaa!

Mittanauha voi olla ilman vaakaa mutta vaaka ei ilman mittanauhaa. Senttimato ei pysty kertomaan paljonko painat mutta sepä osaa kertoa onko rasvaa lähtenyt eli tiivistymistä tapahtunut. Jos vaakalukema junnaa mutta mittanauhassa jää edellisiin lukemiin verrattuna väljää voit olla tyytyväinen, se on aika varma merkki siitä että lihasta on tullut ja rasvaa palanut. Lihas painaa enemmän kuin läski. Jossain kohtaa kroppaa voi olla aika vähän rasvaa ylipainosta huolimatta ja siellä mittanauhan lukema voi sensijaan kasvaa. Se tuskin johtuu siitä, että vatsasta liikkeelle säikähtänyt rasva on paennut pohkeeseen vaan todennäköisemmin siitä, että pohjelihas on herännyt ja kasvukaudella. 

Lihasturvotuksen mahdollisuus edellispäivän (tai kauempaakin jos oikein on pumpattu!) treeneihin mittaillessa on hyvä ottaa huomioon, mulla reidenympärys on kyykkypäivän jälkeen ollut 2-3cm isompi kuin normaalisti. Hyvä on ymmärtää sekin, että kun lattaperse alkaa yhtäkkiä tykkäämään kyykyistä niin se lantion leveimmän kohdan mitta voi silti pysyä samana. Rasvaa lanteilta lähtee mutta takamus pyöristyy samaa tahtia, jolloin ympärys pysyy suht samana.

Katso peiliin ja ota niitä peiliselfieitä

Belfie, selfie mitä nyt vaan - ota se. Itsensä dokumentoiminen kuvin on enemmän kuin suotavaa. Se saattaa tuntua vähän tyhmälle pullistella ja pyllistellä peilin edessä mutta kun aikaa kuluu ja pääset vertailemaan kuukausia sitten otettua kuvaa nykyhetken kuvaan niin kaikki häpeän puna poskilta tulee haihtumaan. Joo, saattaa se aloituskuvan tyyppi olla aika ilkeä näky ja se oma paino siinä mukavasti konkretisoituu mutta sitten voi siirtää katseensa siihen uuteen kuvaan. Se on ihan uusi sinä, ihan itte oot sen tehny! Jumalauta hikeä vuodattanut ja lihaspoltetta sietänyt, irvistellyt ja puhissut. Kädet täristen sheikkeriä yrittänyt kiinni ruuvata, treenipäivän ylihuomisena vessanpytylle heittäytynyt kun ei reisipalikat anna periksi laskeutua pöntölle perinteiseen tapaan. Dokumentoi se muija! 

Kehityskuvat tai muutoskuvat, miten kukanenkin haluaa kutsua, täydentää treenaajan/painonpudottajan/elämäntapamuuttujan pyhän kolminaisuuden. Vain muutoskuvista näet vaikkapa sen miten ryhti paranee, olkapäät pyöristyy ja peppu nousee. Kuvista näet muuten parhaassa tapauksessa myös sen miten kasvot/ilme muuttuu. Omat muutoskuvat on otettu viis minuuttia heräämisen jälkeen ja ne vihertää vielä silloin (aamu- Hulk) mutta sellainen ihminen, jonka poskilihakset pystyy taipumaan hymyyn ennen kahta kupillista kahvia todennäköisesti hymyilee niissä kuvissa. Turhamaisena tyyppinä otan itsestäni kuvia muutoinkin ja niissä tuo muutos näkyy, ilme on vapautuneempi ja tyytyväisempi. Tämän on todeksi sanonut myös muut eli ei ole mun omaa mielikuvittelua tämä.




Nämä voi olla ihan selevää pässinlihhaa suurelle osaa ihmisistä mutta joku mun kaltaiseni dillekin siellä voi olla ja hänet toivon tämän kirjoituksen tavoittavan. Jos on yhtä itsepäinen kun minä niin sen tarvitsee tehdä itse tämä sama työ uskoakseen mutta sittenpähän pääsen sanomaan, että mitäs minä sanoin :D 

Kaikkea tällaista miinusmerkkistä painokehitystä, selfieitä ja senttipeliäkin tärkeämpää on ollut se että mun oloni aivan törkeästi paljon parempi nyt. Ihan turhaa lähteä luettelemaan millä kaikilla tavoilla kun sen voi tiivistää näin: kaikilla tavoilla. Se yleisfiilis on parempi, huononakin hetkenä parempi. Treenin jälkeen sitä edeltävä harmitus on aivan taatusti pienempi jos ei jopa täysin tiessään. Perustelen tätä jo ihan sillä psykologisella tosiasialla, että fyysinen aktiivisuus toimii ankkurina. Pakottaa keskittymään tekemiseen, maadoittaa nykyhetkeen ja kaikkien suotuisten terveysvaikutuksien lisäksi se, että keskittyy fyysiseen löysää sitä psyykkistä puolta. Ajatus rullaa aivan eri tavalla kun mielessä ollut ylivireys (vaikka just se vitutus!) on purettu lenkkipolulle tai kahvakuulan viskelyyn. Se kenellä ei tämä toimi on robotti.

Meikämandoliinin matka ei lopu tähän. Ihan jo siksi että ei tämmösissä jutuissa ole mitään itua jos homman lopettaa kun treeniohjelma on vedetty läpi. Uudet tuulet (kirjoitin eka tulet mutta ei onneksi sentään ne :D) puhaltaa mutta ennen sitä haluan vähän kehua. Itseäni tietenkin mutta myös Fitverstaan porukkaa ja heistä erityisesti Mirjaa, joka pitkäpinnaisesti jaksoi kaikki ne painoaiheiset mental breakdownit ja tsemppasi aina kun vähänkään oli aihetta. Kiitoskiiiiiitoskiiiiiiiiiitos!

Bridal Bootcampista sanon sen verran, että teki mitä lupasi. Tässä ote Fitverstaan sivuilta ohjelmapaketin tavoitteista:

"Tavoitteena hoikempi, kiinteämpi ja ryhdikkäämpi olemus! Ongelma-alueisiin keskittyvä paketti, joka sopii kenelle tahansa."

Allaolevista kuvista voi ainakin mun omasta mielestä todeta juurikin nuo kolme asiaa. Lähtötilanne mulla oli todella surkea kunto ja esimerkiksi vatsalihaksia saatoin tehdä raskauksien tuoman vatsalihaserkauman takia vain alle puolet ohjelmapaketin kestosta ja jouduin montaa muutakin liikettä keventämään huomattavasti. Ohjelmassa on jokunen tosi haastava liike, jotka ei yhtään huonokuntoisemmalta peruselliltä sellaisenaan onnistu mutta niiden keventäminen on helppoa ihan maalaisjärjellä. Itse en pysty vielä punnertamaan kunnolla mutta meidän portaissa kaltevalla pinnalla punnertaminen onnistuu mainiosti :) 

Mutta nyt ne kuvat ja senttispeksit.


Rinnanympärys -2cm
Vyötärönympärys -8cm
Lantionympärys -1cm
Käsivarren ympärys +-0cm
Reiden ympärys +3,5cm
Pohkeen ympärys +-0cm

Paino -2,7kg

Ennen- kuvat otettu 14.1.2017 ja jälkeen- kuvat 13.5.2017








Matkaa painotavoitteeseen on vielä 4,3kg mutta ai hitto että sitä voi ihminen olla itseensä tyytyväinen silti. Saattaa kuulostaa oudolle mutta minusta tuntuu paljon hoikemmalta kuin oikeasti olenkaan. Mitäs sanotte, oliko onnistuneet 12 viikkoa? :)

perjantai 12. toukokuuta 2017

Sulhaspojan tyyli

Häihin on enää neljä kuukautta ja lasten hääasut osittain vielä suuri kysymysmerkki. Sulhasenkin itseasiassa! Toisinaan tulee aika helposti ajateltua ettei miehillä ja pojilla ole niinkään vaihtoehtoja juhlapukeutumisen saralla mutta kylläpä vaan on, ihan valinnan vaikeuteen asti. Tässä jutussa pohdiskelen vähän millainen häätyyli voisi olla meidän pikkuisen poikamme näköinen.

Lasten juhlapukeutumisessa on minun mielestäni lähdettävä siitä, että vaatteiden on oltavat mukavat. Etiketti sanokoon mitä tahtoo, jokainen vanhempi tietää parhaiten millaisessa asussa se oma nassikka tulee tuntemaan olonsa hyväksi. Loppujen lopuksi lasten viihtyminen (muutoin ja myös vaatetuksen puolesta) on aika oleellinen osa minkä tahansa juhlan onnistumisessa. Kiukuttelevia kakaroita ei kukaan halua juhliinsa vaikka olisivat kuinka sievästi ja etiketin mukaisesti puettuja.

Pikkuveli (uusille lukijoille tiedoksi, että tämä on pienen poikamme bloginimi kun en halua oikein nimin lapsistamme täällä kirjoitella) on häiden aikaan 2,5- vuotias eli melkoisen pieni juhlija. Hän tuskin kovin paljoa ehtii enää tässä muutaman kuukauden aikana kasvaa ja asun hankinta alkaa olemaan ajankohtainen. Tuumasta toiseen siis ja aloitin tietysti Pinterestistä. Ihan meinasi sydän pakahtua, niin suloisia ovat pienet pojat juhlalookeissaan!



PUKU / SOLMUKE / TENNARIT / KENGÄT



Kuva

Ollaan oltu yhtä mieltä Metallimiehen kanssa siitä, että mustaa pukua ei lähdetä etsimään sen paremmin pojalle kuin hänelle itselleenkään. Harmaa tai sininen olisi kiva, jälkimmäiseen alamme kallistua enemmän. Mielestäni sininen sopii myös harmaata paremmin syksyyn ja se on helppo yhdistää niihin sävyihin mitä olen häiden värimaailmaksi kaavaillut, esimerkiksi nyt vaikka viininpunainen/burgundi.
Ensiksi ajattelin, että ei hommata Pikkuveljelle puvun takkia ollenkaan mutta syyskuussa voi olla jo vähän vilpoista päiväsaikaankin, saati iltasemmalla. Neuletakki sopisi takin virkaa toimittamaan myös mutta jos tuulee yhtään niin se ei ole riittävän lämmin. Elätän toivetta siitä, että tarettaisiin kuitenkin vielä ilman ulkovaatteita.

Mitä pienempi käyttäjä sen varmemmin käyttökertoja on vähemmän ja käytettyinä poikien juhlatamineita löytyykin ihan kivasti. Minä olen selaillut Toria, Facebookin kirppisryhmiä ja Huutonettiäkin mutta oikeankokoista, tummansinistä pukua ei vielä ole osunut silmään. Toisaalta Suomen rajojen ulkopuolelta saa uusia pukuja samaan hintaan kuin täällä myydään käytettyjä. Uutena kotimaisesta kaupasta ostettuna sijoitus olisi sadan euron pompsi tai enemmänkin - ei kiitos.
Kuva

Pienet kravatit ja solmukkeet (eli mirrit) ovat supersöpöjä kummatkin mutta tässä varmaan mennään sen mukaan kumman isimies itselleen valitsee. Pojalle sitten samanlainen. Olipa kumpi tahansa niin asuste sävytetään muuhun värimaailmaan sopivaksi. Yksi tuttu tosin tekee ihan supercooleja nahkatöitä ja hän toi vasta markkinoille myös nahkaiset solmukkeet, joihin ihastuin heti. Pääset katsomaan Teppon töitä täältä. Mikäli budjetti antaa periksi niin tuollaiset kyllä hommaan meillekin, sanoi pojat mitä tahansa :D Allaoleva kuva on lainattu luvalla Kuopion Nahkasuutarin fb- sivuilta.

Kuva: JP Palmunen

Juhlakenkiä pienille pojille on yhtä laajalla skaalalla kuin isommillekin. Marketeista ei tahdo löytyä kuin sitä perusmustaa nahkakenkää mutta nettikauppaselailulla löytyi tuollaisia ihania ruskeitakin. Kenkäasiassa toisaalta voisi aivan hyvin mennä käytännöllisyys edellä ja ostaa siistit uudet tennarit. Niille tulisi käyttöä taatusti myöhemminkin ja minusta tuollaiset semiviralliset pikkuheebot tennareissaan ovat vaan jotain niin liikuttavaa. Kirppisten tarjontaakin kannattaa hyödyntää myös kenkäasioissa, pieniä juhlakenkiä tulee vastaan tosi usein.

Päättämisen vaikeus tulee tässäkin asiassa!

Mitä itse ajattelet lasten juhlapukeutumisesta - noudatatko etikettiä prikulleen vai menetkö käytännöllisyys edellä?

maanantai 8. toukokuuta 2017

Hyvän olon- lasit riittämättömyyden hoitoon

Elämässä on tärkeää saada olla terveenä ja yrittää pysyä terveenä. Lapset, ystävät, oma koti, toimeentulo, henkilökohtaiset saavutukset.. lista on pitkä. Elämään kuuluvat myös menetykset, epäonnistumiset ja vastoinkäymiset. Tänään kirjoitan siitä, että oivalsin jotain. Moni teistä on varmasti tämän oivaltanut jo aiemmin mutta ehkä tästä on jollekulle apua tarkastella omaa elämäänsä erilaisin silmin.

Kuka on joskus miettinyt miten riittäisi? Jollekulle ihmiselle, työssä, opiskelussa, harrastuksissa, äitiydessä, parisuhteessa, ystävyydessä, mahdollisesti jopa kaikkien näiden yhdistämisessä. Kuka on joskus miettinyt miten pystyisi olemaan kaikessa tai jossain tekemässään paras? Luokan paras, työpaikan tehokkain, parhaiten ystäväpiirissään ansaitseva, kaikista paras äiti, huomaavaisin puoliso.. 

Useinkaan riittämättömyyden hoitoon ei ole paras hoitokeino tehdä enemmän vaan kuunnella itseään enemmän. Mikä sitten riittää? Missä kohtaa muka toteat että no tässähän sitä ollaan parhaana kaikista? Aina tulee olemaan joku joka on sinua parempi, jos tarkastelet asiaa näin.

Mitäpä jos sensijaan miettisit miten olisi mahdollisimman hyvä? Sinulle ja muille (tässä järjestyksessä). Millainen äitiys toisi sinulle ja sitä myötä lapsillesi hyvän olon? Millaisessa ystävyyssuhteessa sinulla on hyvä olo? Kaikki ihmiset eivät tee sinulle hyvää, olivatpa he yleisesti ottaen kuinka hyviä ja mukavia ihmisiä tahansa. Jos joku saa sinut tuntemaan itsesi huonommaksi miksi pysyisit sellaisessa ihmissuhteessa? On helppo syyttää toista tai itseään mutta usein kyseessä on kahden kauppa. Toinen heittää syötin ja toinen nappaa sen. Hyvässä ja pahassa kummassakin.




Tee sitä mistä nautit ja mikä tuo sinulle hyvän olon. Vaikka sitä edeltäisikin yksi tai useampia kivuliaitakin vaiheita. Lenkille lähtemisen vaikeus on tuttua mutta monestiko lenkin jälkeen tulee harmiteltua liikkumiseen käytettyä aikaa? Vanhemmuudessa kaavamaiseksi opittu haitallinen käyttäytymismalli on tuskallista muuttaa mutta lopputulos on varmasti vaivan arvoinen. Parisuhteessa omaan itsenäisyyteensä tai oikeellisuuteensa tarrautuva joutuu astumaan kaaaaauas omasta mukavuusalueestaan, jotta voi oikeasti sitoutua toiseen, luottaa ja jakaa itsensä ja elämänsä. Ystävyyssuhteissa toisinaan joutuu päästämään irti.

Olen huomannut että mitä pienempi lapsi, sen paremmin heillä nämä lasit pysyvät päässä. He pyrkivät aina automaattisesti kohti omaa hyvää oloa. Liian lähelle tulevaa sukulaistätiä väistetään häpeilemättä oman äidin syliin ison itkun saattelemana, kiusaavan kaverin kanssa ei haluta leikkiä ja kun ylimääräistä energiaa on se puretaan vaikkapa juoksemalla ympyrää. Lapsella tarpeen ja toiminnan väli tuntuu olevan mutkattomampi. Totta sekin, että on eri asia elää lapsen maailmassa kuin aikuisen mutta omien tarpeiden tunnistaminen ja omaan hyvään oloon pyrkiminen tuskin koskaan on väärin.

Itse heräsin tämän oivalluksen myötä miettimään omaa elämääni. Kriittisyyttä tarvitaan, kun alkaa tarkastelemaan omia tapojaan toimia, ihmissuhteita ja tavoitteitakin. Toiminko siten kuten on kaikille paras? Jaanko aikani sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuovat minulle hyvän olon? Ovatko tavoitteeni elämässä sellaisia että ne tuovat minulle hyvää oloa? 

Ja viimeisenä: olenhan minä itse läheisilleni se, joka pyrkii tuomaan hyvää oloa myös heille?

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Bootcamp, rounds 10&11

Päivää, että pätkähti! Toissa viikon osalta jäi päivitys tekemättä lähinnä siksi ettei juuri ollut päiviteltävää. Kuluneen viikon osalta en siltäkään voi pahemmin henkseleitäni paukutella. Olen ollut laiskana treenaamisten suhteen mutta syöntihommista olen silti pitänyt arjen osalta kiinni. Minullekin yritteli toissa viikolla lapsia jo viikkoja kiusannut flunssa, ja pitkittyneen taudin pelossa jätin heti treenin väliin. Kurkkukipu ja epämääräinen olo ei siitä edennyt mutta eipä edenneet treenitkään. Kävi klassiset - lorvikatarri iski. Tällä viikolla olen tehnyt korjausliikettä mutta kovin loistokas ei ollut paluuni. Joskus näin, mitäpä tuosta itseään sen enempää ruoskimaan. 

Haluan kuitenkin kertoa muutamasta huomiosta, jotka tein tässä lorvaillessani. 

Viikonloppujen osalta olen alusta asti antanut itselleni luvan syödä dieetin ohi ja kotioloissa sellaista luvallista lipsumista on tapahtunut lähinnä lauantai-iltaisin. Toissa viikonloppuna kuitenkin oltiin yksi yönseutu mun kotonakotona yötä lasten kanssa enkä jaksanut alkaa siellä itselleni erikseen kokkailemaan. Siellä söin myös makeaa enemmän kuin normaalisti, karkkia ja kahvipullaa pääasiassa. Ruoalla join lasin viiniä ja illalla pari lasillista lisää sekä saunaoluen saunassa. Sunnuntaina pää oli kipeä. Ajattelin sen johtuvan juomastani alkoholista vaikkei määrät sinänsä suuria olleetkaan.

Olin väärässä. Eilen, lauantaina, kävin Oulussa metsästämässä hääkenkiä yhden kaasoni kanssa. Aamupalapuuron jälkeen söin matkalla lounaaksi Pätkiksen ja kahvin, ainoa päivän ruoka oli tosi tukeva setti kiinalaisessa, shoppailukierroksen päätteeksi söin jäätelön ja kun tulin illalla tosi nälkäisenä kotiin vetelin nassuun pari paahtoleipää juustolla ja sitten läjän karkkia. Alkoa vain saunaoluen verran, jonka juon joka ikinen lauantai. Tänään on taas päätä särkenyt. 

Tomaattina treenin jälkeen :D

Laskeskelin, että yhteinen nimittäjä näille viikonlopuille on ollut epäsäännöllisen (ja epämääräisen) syömisen ja liiallisen sokerin saannin lisäksi ollut veden juomisen unohtuminen. Olen huomannut myös näiden kahden viikon aikana olleeni kärttyisempi (osittain selittyy kierron puolivälillä) ja tavallaan tasaisesti pahantuulisempi. Energiaakin on selvästi ollut vähemmän. En tee mitään sen suurempia julistuksia mutta halusin jakaa tämän asian, koska toisinaan asiat ja oma hyvä olo voivat olla aika pienestä kiinni.

Tilanne Bridal Bootcampin osalta on nyt se, että viimeinen viikko alkaa huomenna. Hui! Minulla tavoite vielä siintää jossain horisontissa ja siksikin ajattelin pistää isompaa vaihetta silmään vaikken sitä tavoitetta nyt tämän nimenomaisen projektin aikana tulekaan saavuttamaan. Olen pohdiskellut ettei mulle ole mitenkään ehdotonta päästä tavoitteeseen just häihin mennessä, koska elämä jatkuu toki niidenkin jälkeen ja omasta hyvästä olosta huolehtiminen. Toisaalta ajattelen, että häät olivat se kannuste millä viimein sain itseni liikkeelle kohti parempaa oloa ja terveellisempää elämää eikä tavoitteensa siirtäminen loputtomiin ole sekään kauhean tarkoituksenmukaista.

Vaihdoin muistaakseni viikon viisi jälkeen yhtä pykälää pienempään ruoka-ohjeeseen ja silloin paino lähti laskuun. Toki tässä on nyt ollut kaksi höpöhöpö- viikkoa välissä mutta silti paino ei kauheasti ole tippunut tuon ruokamuutoksen tehtyäni enää sitä seuranneiden ekojen viikkojen jälkeen. Nyt tahtoisin ottaa loppukirin painon pudottamisen suhteen koska pelkään, että motivaatio kärsii jos se tippuu yhtä nihkeästi jatkossakin. Kahta eri vaihtoehtoa olen pohdiskellut. Joko tiputan päivittäistä kalorimäärää vielä asteen verran alemmas tai sitten rajoitan hiilareiden saantia. Jälkimmäisessä tapauksessa voisi tehdä vaikka niin, että jättäisin hiilarit pois lepopäivien lounaalta ja ehkä myös aamupalalta. 


Kaksi viimeisintä treeniä numeroina

Treenihommien suhteen tein paluun kahvakuulan varteen ja jumppamatolle hikoilemaan tänään enkä nyt enää ala sluibailemaan. Mulle käy tosi helposti niin että joudun negatiivisen ajattelun kierteeseen ja jos jossain repsahtaa niin se kaasu hirttää herkästi pohjaan. Sitten tulee noita yllä mainitsemiani ikäviä sivutuotteita. Vielä ei olla siinä tilanteessa että halu liikkua tulisi ihan itsestään, kovin säännöllisesti ainakaan, ja mukavuudenhalu on usein paljon suurempi. Toisaalta katson aika suureksi edistysaskeleeksi senkin, että ymmärrän kuinka paljon hyvää itsestään huolehtiminen on tuonut. Vielä joudun joka kerta ennen treeniä käymään sen henkisen kädenväännön treenatako vai ei mutta samalla ymmärrän, että juuri se liikkuminen tuo sitä hyvää oloa joka taas vie tilaa maailmantuskalta.

Ensi viikolla sitten taas mittoja ja ehkä vihdoin ne muutoskuvat? ;)

Matkaa tavoitepainoon 5,7kg (-200g kahdessa viikossa)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...